Isäpuoleni kuoli syksyllä ja hänellä ei ole omia lapsia, vain äitini kanssa olivat yhdessä lähes toista kymmentä vuotta. Isäpuolella on siskoja jotka ovat nyt ilmeisesti perimisjärjestyksessä seuraavia.. Mutta entäs äitin, jääkö hän nyt tyhjänpäälle näissä asioissa automaattisesti kun olivat vain avopari? Leskeksi hän on meidän mielestä jäänyt.
Onko oikeutta perintöön leskellä joka oli avopuoli
Auttakaajoku
29
205
Vastaukset
Avopuolisolla ei ole osaa eikä arpaa vainajan omaisuuteen ellei ole testamenttia tehty hänen hyväkseen.
- Toinen_satunnainen
Eikä myöskään oikeutta pitää vainajan asuntoa hallinnassaan.
Pitää kunnioittaa vainajan tahtoa eli sitä, ettei hän halunnut avioliittoa. - KolmasSatunnainen
Niin, tai että hän ei tehnyt testamenttia.
- 00530
Toinen_satunnainen kirjoitti:
Eikä myöskään oikeutta pitää vainajan asuntoa hallinnassaan.
Pitää kunnioittaa vainajan tahtoa eli sitä, ettei hän halunnut avioliittoa.Kunnioittaa?? Mitä kunnoittamista tuollaisessa on? Sitäkinkö pitäisi kunnioittaa, ettei vainaja tiennyt tai halunnut turvata avokilleen edes asunnon hallintaoikeutta (jos hän asunnon omisti)? En minä ainakaan tuollaista asennetta kunnioita. Mutta minkäs teet? Haudasta ei asioita enää korjata.
- MeOllaanTuomareitaKaikki
00530 kirjoitti:
Kunnioittaa?? Mitä kunnoittamista tuollaisessa on? Sitäkinkö pitäisi kunnioittaa, ettei vainaja tiennyt tai halunnut turvata avokilleen edes asunnon hallintaoikeutta (jos hän asunnon omisti)? En minä ainakaan tuollaista asennetta kunnioita. Mutta minkäs teet? Haudasta ei asioita enää korjata.
"Sitäkinkö pitäisi kunnioittaa, ettei vainaja tiennyt tai halunnut turvata avokilleen edes asunnon hallintaoikeutta (jos hän asunnon omisti)? En minä ainakaan tuollaista asennetta kunnioita."
Tässä ei nyt toimita tuomareina, 00530. Ethän sinä tiedä mitään ko. tilanteesta tai ko. ihmissuhteista.
Jos vainaja ei halunnut niin ei halunnut. Ja jos ei tiennyt vaikka olisi halunnut niin se nyt valitettavasti ei ole käypä perustelu moneen muuhunkaan mokaan tässä elämässä. - avoliittolainen
00530 kirjoitti:
Kunnioittaa?? Mitä kunnoittamista tuollaisessa on? Sitäkinkö pitäisi kunnioittaa, ettei vainaja tiennyt tai halunnut turvata avokilleen edes asunnon hallintaoikeutta (jos hän asunnon omisti)? En minä ainakaan tuollaista asennetta kunnioita. Mutta minkäs teet? Haudasta ei asioita enää korjata.
Minä en missään nimessä haluaisi naimisiin vaan kannatan avoliittoa juuri siitä syystä, että siinä kukaan ei automaattisesti peri mitään. Varsinkin jos ei ole yhteisiä lapsia.
- Oikeus_mielipiteeseen
avoliittolainen kirjoitti:
Minä en missään nimessä haluaisi naimisiin vaan kannatan avoliittoa juuri siitä syystä, että siinä kukaan ei automaattisesti peri mitään. Varsinkin jos ei ole yhteisiä lapsia.
Faktaahan on että avioliitolla turvataan kumppanin tulevaisuus.
Esim. avioliitoissa tapahtuu huomattava piikki ennen 50v ikää.
Syynä leskeneläke jolla turvataan puolison taloudellinen tilanne.
Samaa asiaa ajaa lesken oikeus yhteiseen kotiin.
Ja pitäisihän sitä tietää ettei leski automaattisesti peri mitään, vain jos ei ole rintaperillisiä tai testamenttia.
Joten avioliitto on ihan samanlainen sopimus kuin esim. testamentti, tiedetään aika tarkasti mitä sopimuksesta seuraa.
Ei avioliitto ole hyppy tuntemattomaan ja hallitsemattomaan kaaokseen.
Jotenkin tuntuu että avioliitto on paremmin hallittava tilanne kuin avoliitto jossa kumppanin kuoleman jälkeen saatta lentää heti omasta kodistaan pihalle.
Aviopuolioa ei heitetä noin vain pois omasta kodistaan.
Avopuolisolle ajetaan samoja oikeuksia kuin aviopuoliolle.
Kuitenkin kun aletaan miettiä kuka on avopuoliso, onko se henkilö joka asuu samassa osoitteessa? Vai henkilö joka elää parisuhteen kaltaisessa suhteessa (vaikka ei paikkakunnilla)? Mihin vedetään raja? Putkahtaako näitä avoleksiä joka puun takaa kun joku kuolee?
Avioliitto on kirjallinen sopimus joka purkautuu kirjalliseen sopimukseen.
Aika selvää.
Kuten huomataan avopuolisolle on vaikea määritellä tarkkaa rajaa ilman sopusta ja kun tehdään sopimus niin ollaankin jo lähellä avioliiton pyrokratiaa. - 00530
MeOllaanTuomareitaKaikki kirjoitti:
"Sitäkinkö pitäisi kunnioittaa, ettei vainaja tiennyt tai halunnut turvata avokilleen edes asunnon hallintaoikeutta (jos hän asunnon omisti)? En minä ainakaan tuollaista asennetta kunnioita."
Tässä ei nyt toimita tuomareina, 00530. Ethän sinä tiedä mitään ko. tilanteesta tai ko. ihmissuhteista.
Jos vainaja ei halunnut niin ei halunnut. Ja jos ei tiennyt vaikka olisi halunnut niin se nyt valitettavasti ei ole käypä perustelu moneen muuhunkaan mokaan tässä elämässä.Olet käsittänyt väärin. Totta kai perittävä voi asioistaan päättää haluamallaan tavalla. Mutta sen, että päätöstä, olipa se millainen tahansa, muka tulisi "kunnioittaa", kyseenalaistan. Kunnioitan sellaista päätöstä, jota voin arvostaa, en mitä tahansa.
- sitämitätilattu
00530 kirjoitti:
Olet käsittänyt väärin. Totta kai perittävä voi asioistaan päättää haluamallaan tavalla. Mutta sen, että päätöstä, olipa se millainen tahansa, muka tulisi "kunnioittaa", kyseenalaistan. Kunnioitan sellaista päätöstä, jota voin arvostaa, en mitä tahansa.
Eli, kuten omasta suvustani joku viisaudessaan oli päättänyt savustaa muita yhtä lailla rintaperillisiä luopumaan, puhelimitse, sinäkin tekisit mielelläsi jälkitestamentin, jos luvan saisit, ja tilanne olisi mielestäsi sopiva.
Kunnioittaminen on sitä- että kunnioitetaan vainajan viimeistä tahtoa. Jos ei löydy testamenttia itsensä tekemänä, kunnioitetaan sitä, tilannetta ettei testamenttia ollut.
Harva on ihan tietämätön siitä, että elää avoliitossa. Ja vielä harvempi toivoo mitään selkkauksia jälkeensä jäävään porukkaan. Ehkä tämmöinen tapa on toimiva jos haluaa perillisilleen kaiken, heti. - 00530
"Eli, kuten omasta suvustani joku viisaudessaan oli päättänyt savustaa muita yhtä lailla rintaperillisiä luopumaan, puhelimitse, sinäkin tekisit mielelläsi jälkitestamentin, jos luvan saisit, ja tilanne olisi mielestäsi sopiva."
Tuosta hömpötyksestä en selvää saanut. Mutta mitä tahansa, mikä on lain mukaista, ei tarvitse kunnioittaa, vaikka sen hyväksyy. - Annetaanjälkikäteen
Lukea osasit kyllä. Tapauksessamme yksi isämme lapsista soitteli,usealle muulle sisarukselleen, ja vaati välittömästi luopumaan osuudestaan. Minusta kyllä oli muuta kuin vainajan oma tahto.
Jäi myöhemmin epäselväksi miten kirjataan perukirjaan, lopulta jokainen luopumaton perillinen kumminkin löytyy osakkaana pesästä ihan paprulla. Käytännössä välit pilaantuivat.
Ei testamenttia ollut.
- omatupaomalupa
Miksi ihmeessä minunkaan pitäisi jättää avopuolisolleni taloani ja tavaroitani jotka olen kovalla työllä hankkinut. Hän on lähes ilmaiseksi saanut nytkin asustella yli kymmenen vuotta. Kummallakin meillä omat aikuiset lapset.
Yhteiselo muuten menee aivan mainiosti, ettei siitä ole kiinni. Jos avokkini haluaisi oikeuden taloon jälkeeni, voisi hän ostaa siitä puolikkaan tai vaikka kokonaan. Avoleskeksi jäätyään kumpi hyvänsä varmaan tulee hommanneeksi pienen vuokrakämpän.- 00530
No miksi, kun noin kovin "kovalla työllä hankkimaasi" mammonaa arvostat, sitten olet sallinut avokkaasi "lähes ilmaiseksi" asua luonasi?! Miksi et ole perinyt häneltä käypää vuokraa (ja tehnyt vuokrasopimusta) asumisesta? Vaikuttaa siltä, että pidät itseäsi hyväntekijänä, kun olet ottanut avokkaasi asumaan omistamassasi asunnossa "lähes ilmaiseksi". Miltähän tuollainen asenne onkaan tuntunut avokkaastasi?
Minä puolestani, jos olisin yli 10 vuotta yhteistä elämää avokkaan kanssa viettänyt, haluaisin huolehtia siitä, ettei avokkaani kuolemani jälkeen joudu vaikeuksiin sen tähden, että sisarukseni tai muut etäperilliseni olisivat haukkana vaatimassa "heille kuuluvia osuuksia" perinnöstäni. Vähintäänkin antaisin avokkaalleni oikeuden asua elinaikansa omistamassani asunnossa sitä vastaan, että hän maksaa siitä menevän yhtiövastikkeen. (Asunnon omistusoikeuden saisivat perilliseni.) - Sinulla kun on rintaperillisiä, tämä ei onnistuisi, jollei sinulla muuta omaisuutta olisi riittävästi perillistesi lakiosien suorittamiseen.
Miksi ihmeessä avokkaan pitäisi ostaa puolet asunnosta omistukseensa. Sitä paitsi tuo puolikkaan omistaminen ei hänen asumistaan kodissaan turvaisi, hänen kun tulisi omistaa asunto kokonaan, jotta perilliset eivät saisi asuntoa myytäväksi.
Jos et sinua köyhemmän avokkaan loppuelämää edes hallintatestamentilla halua turvata (siinäkään tapauksessa, että voisit, sinulla kuitenkin esteenä ovat nuo lapsesi), niin se on sinun asiasi, ja siihen sinulla on oikeus. Mutta kunnioitusta tuollaiselle asenteelle et minulta saa. - penikatsipuliks
00530 kirjoitti:
No miksi, kun noin kovin "kovalla työllä hankkimaasi" mammonaa arvostat, sitten olet sallinut avokkaasi "lähes ilmaiseksi" asua luonasi?! Miksi et ole perinyt häneltä käypää vuokraa (ja tehnyt vuokrasopimusta) asumisesta? Vaikuttaa siltä, että pidät itseäsi hyväntekijänä, kun olet ottanut avokkaasi asumaan omistamassasi asunnossa "lähes ilmaiseksi". Miltähän tuollainen asenne onkaan tuntunut avokkaastasi?
Minä puolestani, jos olisin yli 10 vuotta yhteistä elämää avokkaan kanssa viettänyt, haluaisin huolehtia siitä, ettei avokkaani kuolemani jälkeen joudu vaikeuksiin sen tähden, että sisarukseni tai muut etäperilliseni olisivat haukkana vaatimassa "heille kuuluvia osuuksia" perinnöstäni. Vähintäänkin antaisin avokkaalleni oikeuden asua elinaikansa omistamassani asunnossa sitä vastaan, että hän maksaa siitä menevän yhtiövastikkeen. (Asunnon omistusoikeuden saisivat perilliseni.) - Sinulla kun on rintaperillisiä, tämä ei onnistuisi, jollei sinulla muuta omaisuutta olisi riittävästi perillistesi lakiosien suorittamiseen.
Miksi ihmeessä avokkaan pitäisi ostaa puolet asunnosta omistukseensa. Sitä paitsi tuo puolikkaan omistaminen ei hänen asumistaan kodissaan turvaisi, hänen kun tulisi omistaa asunto kokonaan, jotta perilliset eivät saisi asuntoa myytäväksi.
Jos et sinua köyhemmän avokkaan loppuelämää edes hallintatestamentilla halua turvata (siinäkään tapauksessa, että voisit, sinulla kuitenkin esteenä ovat nuo lapsesi), niin se on sinun asiasi, ja siihen sinulla on oikeus. Mutta kunnioitusta tuollaiselle asenteelle et minulta saa.En tiennytkään, että toisen kanssa ollaan yhdessä perinnön takia.
Kyllä tällaiset asiat pitää pariskuntien keskenään selvittää elinaikanaan.
Mistä sinä 00530 tiedät, ovatko esim. sisarukset ja muut LÄHIperilliset auttaneet sisarustaan suuresti tämän elämän aikana, ehkä enemmänkin kuin avo.
(Enkä nyt oikeastaan viittaa ap:n tilanteeseen tai kenenkään muunkaan enkä halua ketään loukata), mutta ihan hyvin voisin itse ajatella testamenttaavani omaisuuteni nimenomaan sisaruksille.
Ainakaan kukaan ulkopuolinen ei mielestäni voi kyseistä ratkaisua arvostella tuntematta henkilöitä ja tapausta. - 00530
penikatsipuliks kirjoitti:
En tiennytkään, että toisen kanssa ollaan yhdessä perinnön takia.
Kyllä tällaiset asiat pitää pariskuntien keskenään selvittää elinaikanaan.
Mistä sinä 00530 tiedät, ovatko esim. sisarukset ja muut LÄHIperilliset auttaneet sisarustaan suuresti tämän elämän aikana, ehkä enemmänkin kuin avo.
(Enkä nyt oikeastaan viittaa ap:n tilanteeseen tai kenenkään muunkaan enkä halua ketään loukata), mutta ihan hyvin voisin itse ajatella testamenttaavani omaisuuteni nimenomaan sisaruksille.
Ainakaan kukaan ulkopuolinen ei mielestäni voi kyseistä ratkaisua arvostella tuntematta henkilöitä ja tapausta.Ihmettelenpä vain, miksi oikein avokkisi kanssa yhteistä elämää vietät, jos et häntä sen vertaa arvosta, että haluaisit hänen asumisensa kämpässäsi kuolemasi jälkeen turvata? Sehän on mahdollista, vaikka et hänelle antaisi omistusoikeutta, vaan pelkän asumisoikeuden.
Noinhan voit tehdä, mutta vaatimus, että menettelyäsi muiden tulisi kunnioittaa, kuten täällä on esitetty, on kyllä melko outo. - penikatsipuliks
00530 kirjoitti:
Ihmettelenpä vain, miksi oikein avokkisi kanssa yhteistä elämää vietät, jos et häntä sen vertaa arvosta, että haluaisit hänen asumisensa kämpässäsi kuolemasi jälkeen turvata? Sehän on mahdollista, vaikka et hänelle antaisi omistusoikeutta, vaan pelkän asumisoikeuden.
Noinhan voit tehdä, mutta vaatimus, että menettelyäsi muiden tulisi kunnioittaa, kuten täällä on esitetty, on kyllä melko outo.No riippuu vähän kämpästä.
Ja arvostaa voi monella tavalla.
Miksi ihmeessä hänen tulisi asua jatkossa minun omistamassani asunnossa?
Mahdollisesti vielä jonkun uuden avokin kanssa.
Jos minä täältä ensin lähden, hän jatkaa elämäänsä.
Sitäpaitsi arvostan myös verisukulaisiani. Niin kuin avokkinikin.
Eikä tässä ole mitään ongelmaa.
Ei ainakaan avokin ja minun välilläni.
Aikuiset ihmiset järjestävät elämänsä tavallaan ja omilla rahoillaan.
Ei toisen rahoilla. - Esimerkiksilaitoinvaan
00530 kirjoitti:
No miksi, kun noin kovin "kovalla työllä hankkimaasi" mammonaa arvostat, sitten olet sallinut avokkaasi "lähes ilmaiseksi" asua luonasi?! Miksi et ole perinyt häneltä käypää vuokraa (ja tehnyt vuokrasopimusta) asumisesta? Vaikuttaa siltä, että pidät itseäsi hyväntekijänä, kun olet ottanut avokkaasi asumaan omistamassasi asunnossa "lähes ilmaiseksi". Miltähän tuollainen asenne onkaan tuntunut avokkaastasi?
Minä puolestani, jos olisin yli 10 vuotta yhteistä elämää avokkaan kanssa viettänyt, haluaisin huolehtia siitä, ettei avokkaani kuolemani jälkeen joudu vaikeuksiin sen tähden, että sisarukseni tai muut etäperilliseni olisivat haukkana vaatimassa "heille kuuluvia osuuksia" perinnöstäni. Vähintäänkin antaisin avokkaalleni oikeuden asua elinaikansa omistamassani asunnossa sitä vastaan, että hän maksaa siitä menevän yhtiövastikkeen. (Asunnon omistusoikeuden saisivat perilliseni.) - Sinulla kun on rintaperillisiä, tämä ei onnistuisi, jollei sinulla muuta omaisuutta olisi riittävästi perillistesi lakiosien suorittamiseen.
Miksi ihmeessä avokkaan pitäisi ostaa puolet asunnosta omistukseensa. Sitä paitsi tuo puolikkaan omistaminen ei hänen asumistaan kodissaan turvaisi, hänen kun tulisi omistaa asunto kokonaan, jotta perilliset eivät saisi asuntoa myytäväksi.
Jos et sinua köyhemmän avokkaan loppuelämää edes hallintatestamentilla halua turvata (siinäkään tapauksessa, että voisit, sinulla kuitenkin esteenä ovat nuo lapsesi), niin se on sinun asiasi, ja siihen sinulla on oikeus. Mutta kunnioitusta tuollaiselle asenteelle et minulta saa.00530, kirjoitit että "Vähintäänkin antaisin avokkaalleni oikeuden asua elinaikansa omistamassani asunnossa sitä vastaan, että hän maksaa siitä menevän yhtiövastikkeen."
On vähän eri asia myös, jos kyseinen asunto olisi vaikkapa kerrostaloyksiö tai suvussa vuosisatoja ollut kartano. - omatupaomalupa2
00530 kirjoitti:
No miksi, kun noin kovin "kovalla työllä hankkimaasi" mammonaa arvostat, sitten olet sallinut avokkaasi "lähes ilmaiseksi" asua luonasi?! Miksi et ole perinyt häneltä käypää vuokraa (ja tehnyt vuokrasopimusta) asumisesta? Vaikuttaa siltä, että pidät itseäsi hyväntekijänä, kun olet ottanut avokkaasi asumaan omistamassasi asunnossa "lähes ilmaiseksi". Miltähän tuollainen asenne onkaan tuntunut avokkaastasi?
Minä puolestani, jos olisin yli 10 vuotta yhteistä elämää avokkaan kanssa viettänyt, haluaisin huolehtia siitä, ettei avokkaani kuolemani jälkeen joudu vaikeuksiin sen tähden, että sisarukseni tai muut etäperilliseni olisivat haukkana vaatimassa "heille kuuluvia osuuksia" perinnöstäni. Vähintäänkin antaisin avokkaalleni oikeuden asua elinaikansa omistamassani asunnossa sitä vastaan, että hän maksaa siitä menevän yhtiövastikkeen. (Asunnon omistusoikeuden saisivat perilliseni.) - Sinulla kun on rintaperillisiä, tämä ei onnistuisi, jollei sinulla muuta omaisuutta olisi riittävästi perillistesi lakiosien suorittamiseen.
Miksi ihmeessä avokkaan pitäisi ostaa puolet asunnosta omistukseensa. Sitä paitsi tuo puolikkaan omistaminen ei hänen asumistaan kodissaan turvaisi, hänen kun tulisi omistaa asunto kokonaan, jotta perilliset eivät saisi asuntoa myytäväksi.
Jos et sinua köyhemmän avokkaan loppuelämää edes hallintatestamentilla halua turvata (siinäkään tapauksessa, että voisit, sinulla kuitenkin esteenä ovat nuo lapsesi), niin se on sinun asiasi, ja siihen sinulla on oikeus. Mutta kunnioitusta tuollaiselle asenteelle et minulta saa.Meidän tapauksessa syy ei ole se, ettäkö olisin varakkaampi. Mutta miksi ihmeessä kituuttamalla hankitun talon hallintaoikeus edes pitäisi jättää avokilleni, kun hän ei ole siihen satsannut. Mieluummin annan kaiken lapsilleni, jotka ovat joutuneet tinkimään elintasostaan lapsena.
Vuokraa en ole pyytänyt kun siitä taas pitäisi maksaa verot ja muutenkin tulee turhaa byrokratiaa. Saan kuitenkin hupulaisen ja yhdessä teemme pihatöitä sun muuta. Ja jos ei aikuinen ihminen ymmärrä ottaa osaa kuluihinsa asumisen tiimoilta, niin maksan kulutkin niin kauan kuin pystyn.
Toisekseen, jos myisin asuntoni puolikkaan avokilleni ja hän kuolisi ensin, niin hänen lapsensa olisivat perimässä. Silloinhan oltaisi tasoissa, kummankaan asumista ei oltaisi turvattu. - omatupaomalupa3
00530 kirjoitti:
Ihmettelenpä vain, miksi oikein avokkisi kanssa yhteistä elämää vietät, jos et häntä sen vertaa arvosta, että haluaisit hänen asumisensa kämpässäsi kuolemasi jälkeen turvata? Sehän on mahdollista, vaikka et hänelle antaisi omistusoikeutta, vaan pelkän asumisoikeuden.
Noinhan voit tehdä, mutta vaatimus, että menettelyäsi muiden tulisi kunnioittaa, kuten täällä on esitetty, on kyllä melko outo.Ja kuten "penikatsipuliks" kirjoitti tuntuisi aika kurjalta lasteni puolesta, jos jälkeeni avoleski ottaisi uuden puolison asustelemaan taloon.
Oma taloni ei ole sen ihmeemmin arvokas, mutta asumiskelpoinen. Ei edes varsinaista tunnearvoa (ehkä lapsille voi olla kun ovat lapsuutensa tässä asuneet). Tästäkin huolimatta haluan oman omaisuuteni lapsilleni ja varmaan avokkinikin haluaa omansa omilleen. Jos muuta olisi ollut mielessä niin olisimme varmaan tehneet toisenlaisen ratkaisun (avio). - 00530
omatupaomalupa3 kirjoitti:
Ja kuten "penikatsipuliks" kirjoitti tuntuisi aika kurjalta lasteni puolesta, jos jälkeeni avoleski ottaisi uuden puolison asustelemaan taloon.
Oma taloni ei ole sen ihmeemmin arvokas, mutta asumiskelpoinen. Ei edes varsinaista tunnearvoa (ehkä lapsille voi olla kun ovat lapsuutensa tässä asuneet). Tästäkin huolimatta haluan oman omaisuuteni lapsilleni ja varmaan avokkinikin haluaa omansa omilleen. Jos muuta olisi ollut mielessä niin olisimme varmaan tehneet toisenlaisen ratkaisun (avio)."Ja kuten "penikatsipuliks" kirjoitti tuntuisi aika kurjalta lasteni puolesta, jos jälkeeni avoleski ottaisi uuden puolison asustelemaan taloon."
Tuolla tavalla ajattelevia on niin avopareissa aviopareissakin. Viimeksi mainituille laki on kuitenkin asettanut suitset: leskelle asunnon hallinta on turvattu, vaikka hän ottaisi uuden avo- tai aviopuolison asumaan kanssaan.
Minkähän takia "lasteni puolesta" olisi kurjaa, että avo- tai aviopuoliso leskeksi jäätyään löytäisi uuden kumppanin asumaan kanssaan? Mustasukkaisuusko riivaa rajan takaakin - lesken tulisi pysyä yksinäisenä leskenä loppuelämänsä pois mennyttä joka päivä kaihoten, jotta hänen asumisensa tämän omistamassa asunnossa olisi jollakin tapaa oikeutettua - tai sopivaa?
Kysymys ei ole siitä, eikö asunnon omistava lapseton kumppani saisi menetellä miten haluaa. Kysymys on siitä, millainen suhde avoparilla on. Jos suhde on hyvä, siihen luonnollisena osana kuuluu tarve turvata viimeksi eläneen asuminen samoin edellytyksin kuin se turvataan avioleskelle eli edellytyksin, ettei tämä itse omista kodikseen sopivaa asuntoa. - penikatsipuliks
00530 kirjoitti:
"Ja kuten "penikatsipuliks" kirjoitti tuntuisi aika kurjalta lasteni puolesta, jos jälkeeni avoleski ottaisi uuden puolison asustelemaan taloon."
Tuolla tavalla ajattelevia on niin avopareissa aviopareissakin. Viimeksi mainituille laki on kuitenkin asettanut suitset: leskelle asunnon hallinta on turvattu, vaikka hän ottaisi uuden avo- tai aviopuolison asumaan kanssaan.
Minkähän takia "lasteni puolesta" olisi kurjaa, että avo- tai aviopuoliso leskeksi jäätyään löytäisi uuden kumppanin asumaan kanssaan? Mustasukkaisuusko riivaa rajan takaakin - lesken tulisi pysyä yksinäisenä leskenä loppuelämänsä pois mennyttä joka päivä kaihoten, jotta hänen asumisensa tämän omistamassa asunnossa olisi jollakin tapaa oikeutettua - tai sopivaa?
Kysymys ei ole siitä, eikö asunnon omistava lapseton kumppani saisi menetellä miten haluaa. Kysymys on siitä, millainen suhde avoparilla on. Jos suhde on hyvä, siihen luonnollisena osana kuuluu tarve turvata viimeksi eläneen asuminen samoin edellytyksin kuin se turvataan avioleskelle eli edellytyksin, ettei tämä itse omista kodikseen sopivaa asuntoa.00530 : "Kysymys ei ole siitä, eikö asunnon omistava lapseton kumppani saisi menetellä miten haluaa. Kysymys on siitä, millainen suhde avoparilla on. Jos suhde on hyvä, siihen luonnollisena osana kuuluu tarve turvata viimeksi eläneen asuminen samoin edellytyksin kuin se turvataan avioleskelle eli edellytyksin, ettei tämä itse omista kodikseen sopivaa asuntoa."
Eiköhän tämä asia ole jokaisen avoparin keskenään päätettävä asia. Oman asunnon testamenttaaminen (tai ei) avopuolisolle ei kyllä mielestäni ole mikään mittari sille, onko suhde hyvä vai ei. Se saattaa olla sitä sinulle 00530, mutta sittenhän voit toteuttaa sitä omassa elämässäsi, mikäli haluat. Älä kuitenkaan tuputa sitä ainoaksi malliksi meille muille. Tämä haiskahtaa vähän samalta ja yhtä "kunnioitettavalta" kuin että "jos vaadit että tehdään avioehto, et oikeasti rakasta (tulevaa) aviopuolisoasi".
Nämähän on sellaisia asioita, jotka pitää keskustella avokin kanssa läpi jossain vaiheessa, jos suhde vaikuttaa jatkuvan eli on jo vakiintunut.
Lisäksi se, että pari asuu yhdessä toisen asunnossa ei tarkoita välttämättä sitä, että se osapuoli, joka ei tuota asuntoa omista, olisi esimerkiksi niin köyhä, ettei pystyisi omaa asuntoa myöhemmin hankkimaan. Jos pari haluaa asua yhdessä, voi olla muitakin kuin taloudellisia syitä sille, että asutaan toisen omistamassa asunnossa.
Pitää varmaan tehdä jollekin toiselle osastolle oma ketju aiheesta Millainen on hyvä avoliitto ja millaiset on sen mittarit? - omatupaomalupa4
00530 kirjoitti:
"Ja kuten "penikatsipuliks" kirjoitti tuntuisi aika kurjalta lasteni puolesta, jos jälkeeni avoleski ottaisi uuden puolison asustelemaan taloon."
Tuolla tavalla ajattelevia on niin avopareissa aviopareissakin. Viimeksi mainituille laki on kuitenkin asettanut suitset: leskelle asunnon hallinta on turvattu, vaikka hän ottaisi uuden avo- tai aviopuolison asumaan kanssaan.
Minkähän takia "lasteni puolesta" olisi kurjaa, että avo- tai aviopuoliso leskeksi jäätyään löytäisi uuden kumppanin asumaan kanssaan? Mustasukkaisuusko riivaa rajan takaakin - lesken tulisi pysyä yksinäisenä leskenä loppuelämänsä pois mennyttä joka päivä kaihoten, jotta hänen asumisensa tämän omistamassa asunnossa olisi jollakin tapaa oikeutettua - tai sopivaa?
Kysymys ei ole siitä, eikö asunnon omistava lapseton kumppani saisi menetellä miten haluaa. Kysymys on siitä, millainen suhde avoparilla on. Jos suhde on hyvä, siihen luonnollisena osana kuuluu tarve turvata viimeksi eläneen asuminen samoin edellytyksin kuin se turvataan avioleskelle eli edellytyksin, ettei tämä itse omista kodikseen sopivaa asuntoa.Miksi minun pitäisi antaa talo ja tavarat avokille, mutta hänen ei tarvitsisi säästöjään antaa minulle. Minä antaisin raukalle katon pään päälle ja omat lapseni odottaisivat mahdollista perintöä vielä pitkään. Hänen lapsensa saisivat rahat näppiin vanhempansa kuoltua. Hän kun on saanut kerätä mammonansa vaikka sukanvarteen.
Ihmiset arvostavat ja tekevät erilaisia valintoja elämässään. Toinen sijoittaa asuntoon ja toinen vaikkapa pörssiosakkeisiin tai säästötilille.
Välttämättä lasteni koti ei tuntuisi kodilta jos oma vanhempi olisi kuollut ja siellä asuu entinen avoleski uuden puolisonsa kanssa. Saattaisi olla ettei sinne ole asiaakaan vaikka olisivat omistajia. - penikatsipuliks
omatupaomalupa4 kirjoitti:
Miksi minun pitäisi antaa talo ja tavarat avokille, mutta hänen ei tarvitsisi säästöjään antaa minulle. Minä antaisin raukalle katon pään päälle ja omat lapseni odottaisivat mahdollista perintöä vielä pitkään. Hänen lapsensa saisivat rahat näppiin vanhempansa kuoltua. Hän kun on saanut kerätä mammonansa vaikka sukanvarteen.
Ihmiset arvostavat ja tekevät erilaisia valintoja elämässään. Toinen sijoittaa asuntoon ja toinen vaikkapa pörssiosakkeisiin tai säästötilille.
Välttämättä lasteni koti ei tuntuisi kodilta jos oma vanhempi olisi kuollut ja siellä asuu entinen avoleski uuden puolisonsa kanssa. Saattaisi olla ettei sinne ole asiaakaan vaikka olisivat omistajia.Aivan!
- 00530
omatupaomalupa4 kirjoitti:
Miksi minun pitäisi antaa talo ja tavarat avokille, mutta hänen ei tarvitsisi säästöjään antaa minulle. Minä antaisin raukalle katon pään päälle ja omat lapseni odottaisivat mahdollista perintöä vielä pitkään. Hänen lapsensa saisivat rahat näppiin vanhempansa kuoltua. Hän kun on saanut kerätä mammonansa vaikka sukanvarteen.
Ihmiset arvostavat ja tekevät erilaisia valintoja elämässään. Toinen sijoittaa asuntoon ja toinen vaikkapa pörssiosakkeisiin tai säästötilille.
Välttämättä lasteni koti ei tuntuisi kodilta jos oma vanhempi olisi kuollut ja siellä asuu entinen avoleski uuden puolisonsa kanssa. Saattaisi olla ettei sinne ole asiaakaan vaikka olisivat omistajia.Tässä taas yksi, joka ilmeisesti ei käsitä omistus- ja hallintaoikeuden eroa. Asumisoikeus käsittää vain asumisen, omistusoikeus on muulla taholla. Sen sijaan säästöjen antaminen pitää sisällään, että ne saa käyttää. Kun ne on käytetty, ne ovat poissa. Asukkaan kuoltua asunto on tallessa ja omistajien käytettävissä. Näillä on iso ero!
"Välttämättä lasteni koti ei tuntuisi kodilta jos oma vanhempi olisi kuollut ja siellä asuu entinen avoleski uuden puolisonsa kanssa."
No tuntuisiko se enemmän "kodilta", jos kyseessä olisi avioleski (perittävän 2. avioliitosta). Tuon lesken (olipa avo- tai avio-) kotihan se on ollut, eiköpähän noilla "kodin" kärkkyjillä liene jo ihan omat kodit muualla.
"Miksi minun pitäisi antaa talo ja tavarat avokille"
Eihän sinun pidä. Kysymys on siitä, että jos et halua antaa (asumisoikeutta, ei omistusoikeutta), niin pitäisikö tuollaista suhtautumista kunnioittaa, niin kuin täällä joku esitti. Sinä kunnioittaisit, minä en, siitä on kysymys. - omatupaomalupa5
Sittenhän olemme samalla kunnioituksella avokkini kanssa jos en anna hänen käyttöönsä asuntoani, johon hän ei ole latiakaan laittanut, eikä hän anna minulle latiakaan jälkeensä.
Tietenkin jos avopuolisoni olisi lasteni toinen vanhempi, olisi asia ihan eri ja lapset kävisivät kotonaan kuten ennenkin.
Yleensäkin hallintaoikeutta ei mielestäni kannata välttämättä edes ottaa vastaan oli sitten vaikka avo- tai aviopuoliso. Ainakaan köyhän. Siitä voi olla harmia sosiaalietuuksia haettaessa. Kuluja voi tulla taas lahjaveron muodossa jos luopuu hallintaoikeudestaan ennen aikojaan. Kaikkea hallintaoikeuden alaista omaisuutta kun ei pysty edes laittaa tuottamaan.
- Onnibonni
Hei aloittaja.
On totta, että pääsääntöisesti äitisi ei peri mitään (ellei ole testamenttia) eikä hän saa mitään hallintaoikeuttakaan. Tästä pääsäännöstä on tosin pari poikkeusta.
Ensinnäkin äitisi voi saada perintökaaren 8 luvun mukaista kohtuullista avustusta, jos äitisi toimeentulo on isäpuolesi kuoleman vuoksi heikentynyt ja avustus on tarpeen äitisi toimeentulon turvaamiseksi. Tästä avustussäännöksestä ei vielä ole kunnolla oikeuskäytäntöä (avopuolisoiden osalta). Mutta lain esitöiden ja kihlakumppaneita koskevan oikeuskäytännön perusteella kehdan väittää, että äitisi pitäisi saada avustuksena hallintaoikeus yhteiseen kotiin jos äitisi on jo vanha ja eläkkeellä, koska hän ei silloin enää pysty paikkaamaan isäpuolesi kuolemasta johtuvaa taloudellisen tilan heikentymistä omilla lisätöillään. Kihlakumppaneille on kyllä annettu omistusoikeus heidän yhteiseen kotiin, mutta avoliittolain esitöissä viitattiin vain mahdollisuuteen antaa "jopa" hallintaoikeus, jolloin hallintaoikeuden saaminen asuntoon on realistisempi vaihtoehto kuin omistusoikeuden saaminen. Ehkä äitisi ja isäpuolesi yhteinen irtaimisto voi mennä avustuksena omistusoikeudella äitillesi; isäpuolen sisarukset tuskin muutenkaan haluavat irtaimistoa.
Lisäksi äitisi voi saada avoliittolain mukaista hyvitystä. Käytännössä hän voi saada hyvitystä jos hän on sijoittanut työtä tai rahaa joka on tullut isäpuolesi eduksi niin, että tämä hänen sijoitus muuten menisi isäpuolesi perillisille. Hyvitettää summa ei tosin saa olla vähämerkityksellinen Käytännössä hyvitystä voi saada jos äitisi on vaikka kustantanut remontin isäpuolesi omistamaan kiinteistöön/asuntoon tai jos äitisi on vaikka avoliiton hän on hoitanut kotia (ja jäänyt siksi köyhäksi) mikä on mahdollistanut isäpuoltasi tekemään ansiotöitä ja siten saamaan suhteettoman suuren omaisuuden. Usein tämä tapahtuu siten, että nainen hoitaa kotia ja lapsia (eikä tienaa rahaa eikä siis saa omaisuutta nimiinsä) kun taas mies tienaa rahat (ja saa omaisuutta nimiinsä), jolloin nainen voi eron sattuessa saada hyvitystä.
Toivottavasti tämä oli avuksi. - piipas
Ihmettelen työtä joko-tai -henkeä eli annetaan joko elinikäinen hallintaoikeus tai ei lainkaan. Eikö monessa tapauksessa lyhyehkö hallinta-aika olisi käytännöllisintä, siis vaikkapa kuusi kuukautta tai vuosi, ehkä kaksi? Silloin lesken ei tarvitsisi muuttaa pois nopeasti, mutta toisaalta vainajan perillistenkään ei tarvitsisi odottaa jopa vuosikymmeniä. Tekevätkö edes keski-ikäiset tällaisia testamentteja?
- sunnuntainen
piipas, ihan samallalailla ajattelin itsekseni.
Elävien välillä (esim. lahjakirjoissa) tällainen on ainakin käytetty keino, miksei testamenteissakin? - Totuuus
Siksi, että ihmiset tekevät testamentteja nettimallien perusteella tai käyttävät halvinta mahdollista lakimiestä. Jos maksaa satasen, saa satasen palvelun.
Kunnollinen perintösuunnitttelu vie aikaa ja maksaakin tietysti. Mutta moni ei halua siihen investoida.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik195920- 173396
MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar1192986Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun6392216Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1642175Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja711474Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s421435Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill31238Veda uskonto vs. muut uskonnot
Mitenkähän tuo Veda(Krisha)uskonto loppujen lopuksi eroaa muista niin sanotuista ilmoitus uskonnoista? Siinäkin vedotaan4061156Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641127