Psyykkistäkö???

Tarina ongelman takana on tämä. Mieheni sai 11.8. aivoinfarktin. Heräsin aamulla kello 7 siihen että hän yrittää päästä vaaka-asennosta ylös mutta ei ei pääse. Auttava puoli eli oikea oli voimaton.
Nousin heti ylös omalta puoleltani ja menin hänen puolelleen. Autoin hänet istuma-asentoon ja näin heti. Salamankirkkaasti tiesin että kyseessä on joko aivoinfarkti tai aivoverenvuoto.
Sen jälkeen toimin kuin robotti. Puhelin oli pois päältä mutta siinä heti oli tarjolla ilman PIN-koodia teksti Hätänumero. Otin sen ja ja pääsin heti hätäkeskukseen. Kerroin miltä mieheni näyttää ja heti sieltä kertomukseni perusteella lähetettiin matkaan yksikkö kiireelisyysluokitus yksi.
Oli yksi ongelma, mieheni yritti nyt istuma-asennosta nousta ylös ja olin samaan aikaan puhelimessa hätäkeskuksen kanssa. Sanoin heille että on niin iso mies että jos onnistuu pääsemään pystyyn niin minä en voi mitään eli nyt joko vahdin miestäni tai puhun puhelimessa. Päivystäjä sanoi että ok, apu tulossa yritä pitää mies sängyssä. Lopetettiin puhelu. Sen jälkeen huomasin että koiramme Rölli on laitettava oven taa, muuten ambulanssin miehet eivät saa työrauhaa. Tärkeintä oli nyt saada mies hoitoon ja pian.
Ei kestänyt kymmentä minuttia kun kuulin ambulanssin äänen. Ainoat ovelliset tilat ovat WC ja vaatehuone, jossa on ikkuna korkealla ja se oli auki koska oli vielä kesä.

Sinne sitten Röllin laitoin kovan vastustuksen (haukkuminen) saattelemana. Nyt oli koira ainakin pois tieltä. Avasin oven auttajia varten ja heti sisään tultuaan kysyivät että "onko koira pois" johon saatoin sanoa että kyllä.
Auttajat eivät kauaakaan meillä kotona olleet, tilannetta jatkettiin enemmän ambulanssin puolella. Veivät mieheni istumatuolissa ja kun on puutalo ja puuportaat siitä syntyi kolinaa ja vielä kun mieheni yritti ottaa vasemmalla kädellä seinistä, jota häntä kiellettiin tekemästä, kyllä jokainen tämän rapun kolmesta naapurista tiesi että jotain outoa tapahtuu.

Sen jälkeen kun hän oli onnellisesti "hoidon ihmisten käsissä", istuin pari minuuttia keittiössä. Rölli oli ollut hiljaa jo kauan. Ajattelin mikä etsiminen tulee kun päästän sen pois "vankilastaan".
Ei etsimistä lainkaan.

Koira oli nin kuin kaikki olisi ennalta sovittu. Ei mitään erikoista. Nyt minä olin ymmälläni. Miksi se näin reagoi että iskä on on viety.

Ehkä juuri siksi että se aukiolevan ikkunan kautta kuuli kaikki puheet ja ymmärsi. Mutta jäljelle jäi pelko.

Kun reilun viikon päästä haettiin miestä sairaalasta (Rölli oli mukana) minua pelotti että se kaataa miehen joka oli heikko. Rölli haisteli kerran eikä sen enempää kiinnittänyt huomiota häneen. Sekin meni yli ymmärräskykyni.

Arki lähti käyntiin ja minä vein Rölliä kaikki neljä kertaa päivässä ulos mihin se oli tottunut. Nyt vasta pystyn pesemään ikkonoita tms. isompaa, voimat eivät ole riittäneet. Mutta Röllin hyvinvoinnista en ole tinkinyt. Se on numero uno.

Nyt aikaa on kulunut mutta Rölli on ruvennut haukkumaan kaikkea rapussa kuuluvaa kolinaa tuon jälkeen. Mietin että luuleeko se että taas viedään. Lisäksi se tarkkailee miestäni enemmän kuin ketään koskaan, seuraa sen liikkeitä jne. Nyt haukkuminen rapun meluihin on suurin osa "murahtelua". Vastapäätä meitä muutti samaisessa elokuussa tyttökoira joka on Röllin mielestä paras. Aina silloin kun se haukkui tosissaan sanoin sille että "tyttö" menee pissalle, ei sille saa haukkua". Joskus se uskoi.

Siivoojakin se haukkui, hänhän vasta siellä koliseekin. Kuitenkin Rölli on täysin ystävä hänenkin kanssaan. Silti kun ei näe että kuka rapussa kolisee niin RAPUSSA KOLINA PELOTTAA.
Yleensä kun kolisee niin se juoksee mun luo ja tulee ikäänkuin kertomaan että nyt pelottaa. Puhun sille ja rapsutan sitä, en tiedä, eikö minun pitäisi tuossa tilanteessa huomioida koko koiraa.

Parempaan päin menossa mutta koiran käytös on edelleen omalta ihmisen näkökantilta "vainoharhaista". Minusta se pelkää että taas tulevat kolinaa aihettaneet miehet ja vievät iskän.