Hei! Minulla on ollut marsut jo toista kuukautta, enkä oikein meinaa saada minkäänlaista kontaktia niihin. Hirveän pelokkaita. Aikaa niiden kanssa on vietetty ja pientä edistymistäkin on näkyvillä toisen marsun suhteen. Toinen näistä marsuista antaa silittää ja on muutenkin rauhallisempi kuin toinen. Olen huomannut, että se ei niin rauhallinen marsu pomottaa sitä rauhallisempaa marsua. Tällästä lahjonta keinoa eli herkkujen antamista olen koettanut, mutta ei ole tuottanut tulosta. Elikkä siis onko kellään samanlaisia kokemuksia ja jos on niin apu kelpaa vallan mainiosti.
arat marsut
pulla83
3299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heips.
Minulla on sama juttu naarasmarsuni kanssa se on jo yksivuotias ja super arka.
Se juoksee häkissä karkuun kokoajan eikä siihen tehoa mikään mutta kannattaa yrittää vaan sitkeästi pitää sylissä ja herkuttaa ja jutella ja silittää ja kaikkea mahdollista.
Jokainen marsu on tietenkin yksilö, eivätkä "käyttöohjeet" =) ole yleispäteviä.
Kun nyt jo varttuneeseen ikään ehtinyt pitkätukkainen hippimarsumme Pallukka saapui meille pikkupallukkana, sijoitimme hänet häkkeineen keittiön pöydälle - hän oli siis sosiaalisen elämämme "ytimessä" - mukana kahvipöytäkeskusteluissa, musiikkituokioissa, lauluhetkissä jne. Pallukalle esitettiin kysymyksiä ja häneltä otettiin vastaan kommentteja siinä missä muiltakin. Pallukka osallistui aktiivisesti myös laulusessioihin, varsinkin poikani Pallukalle omistama laulu "Kurkku" oli marsupojan suuressa suosiossa =)
Alkuun ei Pallukkaa yritettykään ottaa häkistä, mutta aina kun keittiössä pöydän ääressä istuskeltiin, avattiin Pallukan häkin ovi ja tarjoiltiin jokin namipala (useimmin porkkanaa, harvemmin kurkkua). Nopeasti Pallukka oppi tulemaan häkkinsä luukulle heti kun joku istuutui pöydän ääreen tai liikkui keittiössä. Tässä vaiheessa Pallukka siirrettiin lattialle. Hänet houkuteltiin namipalan avulla ulkoilemaan (muutamia kertoja meni ennen kuin hän uskaltautui keittiön kokoiseen valtavan suureen maailmaan). Sylittelyyn tottuminen kävi helposti kun Pallukka oli ensin oppinut käyskentelemään reviirillään vapaana luottavaisin mielin. Kun kävimme lattialle istumaan "Kurkku"-laulua, tai "Pallukka on Pallukka"-laulua laulaen namipalalla varustettuina, kiipesi Pallu syliin pian enää lainkaan epäröimättä.
Vasta tämän jälkeen Pallukka sai pesämökin (tätä ennen hänellä oli ollut vain runsas kasa heiniä piiloonkaivautumistarpeen tyydyttämiseksi). Vasta tässä vaiheessa aloitettiin kynsien leikkaaminen rasvarauhasen alapään "sokkeloiden" pesut (noihin "sokkeloihin" saattaa urosmarsuilla jäädä teräviä heinänkorsia tai purunpalasia, jotka voivat aiheuttaa vaivoja jos jonkinlaisia).
Tätä nykyä Pallukka on käsikesy ja tulee häkin suulle ihmisen nähdessään. Ihmisen nähdessään hän herkeää myös lauleskelemaan suuriäänisesti tai sitten hän tyytyy vain keskustelemaan siitä miltä asiat näyttävät ja tuntuvat marsun perspektiivistä tarkasteltuina.
Ainoastaan takapuolen päältä ei Pallu salli itseään rapsuteltavan. Jos ko. paikkaan silittelijän käsi eksyy, tulee Pallukasta potkurihyrrä =)
Näin meillä tämä kesytysprosessi noin pääpiirteissään meni.
Lisäys edelliseen:
Alkuaikoina Pallumme asusteli häkissä, jonka pohjana oli alunperin lintuhäkkiin kuulunut pohja - siinä oli 2 sivusta auki vedettävää osaa; asuntonsa puhdistuksenkin ajan Pallu saattoi tästä syystä olla häkissään (kun maailma ja ihmisen syli olivat vielä niin kovin pelottavia).
Tätä nykyä Pallu asustaa suuressa keskikokoisten koirien auto- yms. kuljetuksiin tarkoitetussa "Villa Pallukassa" =)