Häpeällä kasvattaminen

Haluaisin kysyä häpeällä kasvattamisesta. Olen kohta 27-vuotias ja asia on alkanut kiinnostaa sitä kautta kun aloin lueskella ruumiillisesta kurituksesta ja sen kautta törmäsin tähän asiaan. En vain ole ollut perillä tästä aiheesta kunnolla. Viime aikoina olen lueskellut häpeällä kasvattamisesta, mutta selviä esimerkkejä en ole löytänyt. Itse en hyväksy sitä tapaa.

Mitä kaikkea tarkemmin kuuluu häpeällä kasvattamiseen? Onko siinä mm. lapselle annettavia häperangaistuksia, sitä voi kyllä olla mutta se on sitä mitä olen jo jonkin verran lukenut.

Kuuluiko siihen lapsen nolaaminen tekemällä hänen teoistaan iso juttu ja sen pohjalta solvaaminen ja manaaminen? Voitte kertoa omia kokemuksianne.

Muistan itse nolostuneeni herkästi jos minua moitittiin väärästä, epäkohteliaasta tai muusta ei-hyväksyttävästä teosta ja niin täytyykin -harva asia sai minut lopettamaan em. tekojani tehokkaammin kuin häpeäntunne. Vääryyksiään täytyykin hävetä.

Häpeän pitää kuitenkin kohdistua itse tekoon, ei lapseen.

Muistan kuitenkin myös tapauksia missä tehtiin iso juttu asiasta mikä ei ollut moraalisesti väärin vaan ihan oma tyhmä juttu vieraan kuullen. Ja minua hakuttiin ja nimiteltiin myös siitäkin.

Vaikka tekisikin jotain törkeää, ei se kyllä oikeuta haukkumaan (Ellei esim. lapsi itse kiusannut jotakuta ja kokeilet näyttää miltä se tuntuu). Haukkumaan ei siis. minusta pitäisi lasta. Onhan aikuinen se joka opettaa ettei ihmisiä saa nimitellä ja jos vanhempien täytyy olla esimerkkinä niin eikö tämä kuulosta tekopyhältä, että tekee asioita joita opettaa vääriksi. Sama kuin esim ruumiillinen kuritus vaikkei liity tähän. Vanhemmat lyövät vaikka opettavat, että asiat selvitetään puhmalla eikä lyömällä.


Henkisellä väkivalla on muitakin ikäviä puolia. Todennäköisimmin lapsi kuuntelee ja tottelee huomautuksen jos huomautat asiallisesti tai vaikka tarvittaessa ääntäkin korttomalla kunhan et hauku. Jos haukut häntä idiootiksi tai aasiksi ym. ja tämä on toistuvaa niin se hermostuttaa ja herättää puolustautumisenhalua ja koko homma menee väittelyksi peittäen alkuperäisen aiheen.


Miltäpä vielä erityisesti äidiltä tuntuu kun lapsesi vanhempana muistelee sitä tiettyä päivää, kun kaltoinkohtelit häntä?