Mä yritän tämän tarinan kertoa jotenkin järkevästi. Tää tarina on matka 25-vuotta taaksepäin ja takaisin nykypäivään.
Mä itse olin jotain kahden vanha kun mun vanhemmat erosi. Minulla oli nuoret vanhemmat mollemmat n.20v kun synnyin. Ero tilanteessa minä jäin äidilleni ja isäni meni vankilaan suorittamaan jotain tuomiota. Tarkkaa syytä en tiedä. Tuli se päivä kun isäni pääsi pois vankilasta olisinko ollut jotain 3-v muistan tästä päivästä jäte säkit eteisessä ja jostain olen päähäni saanut sana isi älä mene.
Äidin kanssa muutettiin opiskelija asuntoon kun äiti rupesi opiskelemaan. Opiskeluiden ohella hän tapaili erästä miestä ja jälleen kerran sauraavat muistikuvat ovat siitä kun olen 6-vanha. Tällä kertaan itkin äitini perään kun se aina lähti yökylään ja mummo tuli hoitamaan minua. Äiti valmistui koulusta ja tapaili edelleen miestä muutimme toiseen asuntoon ja mummo muutti sinne myös vähän ajan päästä koska hän aina hoiti minua. Eihän äitini enää kerinnyt uudelta poikaystävältä. En tiedä kuinka vanha olin, mutta kerran kysyin äidiltäni miksi sinä menet? Äiti vastasi tähän etten ole aina lapsi ja kasvan joskus aikuiseksi. Ja hänelle ei ole silloin ketään jollei pidä tästä miehestä kiinni.
Olin 12-v kun syntyi pikkusisko. Eli äitini ja tämän uuden miehen lapsi. Siskoni syntyi toukokuussa. Ennen seuraavaa joulua äitini tuli keskellä yötä hampaat kurkussa ja käsimurtuneena yöllä mummon luokse turvaa kun mies oli hakannut hänet.
Aikaa meni eteenpäin äitini palasi miehensä luokse ja näin häntä juuri ja juuri kerran kuussa.
15 vuotiaana olin tähän kaikkeen täysin loppuun palanut, mummon kanssa ei tullut toimeen. Äiti ei välittänyt ja isään ei saanut pitää yhteyttä ja kaiken lisäksi minulla oli hyvin ankara kotikasvatus. Myös usein minua uhkailtiin lastenkodilla.
Eräänä päivänä mittani oli yksinkertaisesti täynnä tätä kaikkea ja ilmoitin sosiaalityöntekijälle haluavani lastenkotiin. Äidilleni ilmoitin että mummon luokse en mene vaan menen koulu kaverille pariksi yöksi. Sen jälkeen olinkin hetken koulukuraattorin luona yötä jonka kotona oli sijaisperhe. Vastaanotto kodissa asuin sitten jonkin aikaa ennen kuin sain muutto luvan isäni luokse johon olin ottanut yhteyttä yli 10 vuoden jälkeen.
Aloin elämään omaa elämääni ja tapasin nykyisen aviopuolisoni sekä saimme pienen suloisen tytön.
Äitistä kuulin harvakseltaan eikä meille koskaan kehkeytynyt mitään kunnon äiti lapsi suhdetta. Nyt jonkin aika sitten pikkusiskoni olessa 12v sain kuulla että mies kenen takia äiti minut jätti oli hylännyt sen ja heittänyt pihalle. Aluksi olin tyytyväinen että saipahan äiti maksaa omaa lääkettään ( anteeksi ajatukseni), pian kuitenkin huomasin että taustalla oli paljon pahoin pitelyä eli asiat eivät olleet parantuneet siitä ensimmäisestä talvesta. Äitini pois muutosta sieltä on kulunut nyt vuosi ja pikkusiskoni on joutunut ongelmiin hän oli ennen 9 keskiarvon oppilas nykyisin keskiarvo 5 ja kaiken lisäksi hän on saanut kärsiä niin paljon että on sairastunut johonkin psyykkiseen sairauteen diagnoosia en vielä tiedä.
Nyt itse olen mieheni kanssa vakaasti harkinnut siskoni meille ottoa sillä tilanne on hyvin lähellä huostaanottoa ja hyvin todennäköistä on jos tilanne siihen pisteeseen etenee otan itse yhteyttä sosiaaliviranomaisiin.
Toivoisin että tämä tarina herättäisi teitä ihmisiä todellisuuteen jotka käytätte lapsianne taistelu välineenä eli tämä on erään avioeroperheen tarina
Mä itse olin jotain kahden vanha kun mun vanhemmat erosi. Minulla oli nuoret vanhemmat mollemmat n.20v kun synnyin. Ero tilanteessa minä jäin äidilleni ja isäni meni vankilaan suorittamaan jotain tuomiota. Tarkkaa syytä en tiedä. Tuli se päivä kun isäni pääsi pois vankilasta olisinko ollut jotain 3-v muistan tästä päivästä jäte säkit eteisessä ja jostain olen päähäni saanut sana isi älä mene.
Äidin kanssa muutettiin opiskelija asuntoon kun äiti rupesi opiskelemaan. Opiskeluiden ohella hän tapaili erästä miestä ja jälleen kerran sauraavat muistikuvat ovat siitä kun olen 6-vanha. Tällä kertaan itkin äitini perään kun se aina lähti yökylään ja mummo tuli hoitamaan minua. Äiti valmistui koulusta ja tapaili edelleen miestä muutimme toiseen asuntoon ja mummo muutti sinne myös vähän ajan päästä koska hän aina hoiti minua. Eihän äitini enää kerinnyt uudelta poikaystävältä. En tiedä kuinka vanha olin, mutta kerran kysyin äidiltäni miksi sinä menet? Äiti vastasi tähän etten ole aina lapsi ja kasvan joskus aikuiseksi. Ja hänelle ei ole silloin ketään jollei pidä tästä miehestä kiinni.
Olin 12-v kun syntyi pikkusisko. Eli äitini ja tämän uuden miehen lapsi. Siskoni syntyi toukokuussa. Ennen seuraavaa joulua äitini tuli keskellä yötä hampaat kurkussa ja käsimurtuneena yöllä mummon luokse turvaa kun mies oli hakannut hänet.
Aikaa meni eteenpäin äitini palasi miehensä luokse ja näin häntä juuri ja juuri kerran kuussa.
15 vuotiaana olin tähän kaikkeen täysin loppuun palanut, mummon kanssa ei tullut toimeen. Äiti ei välittänyt ja isään ei saanut pitää yhteyttä ja kaiken lisäksi minulla oli hyvin ankara kotikasvatus. Myös usein minua uhkailtiin lastenkodilla.
Eräänä päivänä mittani oli yksinkertaisesti täynnä tätä kaikkea ja ilmoitin sosiaalityöntekijälle haluavani lastenkotiin. Äidilleni ilmoitin että mummon luokse en mene vaan menen koulu kaverille pariksi yöksi. Sen jälkeen olinkin hetken koulukuraattorin luona yötä jonka kotona oli sijaisperhe. Vastaanotto kodissa asuin sitten jonkin aikaa ennen kuin sain muutto luvan isäni luokse johon olin ottanut yhteyttä yli 10 vuoden jälkeen.
Aloin elämään omaa elämääni ja tapasin nykyisen aviopuolisoni sekä saimme pienen suloisen tytön.
Äitistä kuulin harvakseltaan eikä meille koskaan kehkeytynyt mitään kunnon äiti lapsi suhdetta. Nyt jonkin aika sitten pikkusiskoni olessa 12v sain kuulla että mies kenen takia äiti minut jätti oli hylännyt sen ja heittänyt pihalle. Aluksi olin tyytyväinen että saipahan äiti maksaa omaa lääkettään ( anteeksi ajatukseni), pian kuitenkin huomasin että taustalla oli paljon pahoin pitelyä eli asiat eivät olleet parantuneet siitä ensimmäisestä talvesta. Äitini pois muutosta sieltä on kulunut nyt vuosi ja pikkusiskoni on joutunut ongelmiin hän oli ennen 9 keskiarvon oppilas nykyisin keskiarvo 5 ja kaiken lisäksi hän on saanut kärsiä niin paljon että on sairastunut johonkin psyykkiseen sairauteen diagnoosia en vielä tiedä.
Nyt itse olen mieheni kanssa vakaasti harkinnut siskoni meille ottoa sillä tilanne on hyvin lähellä huostaanottoa ja hyvin todennäköistä on jos tilanne siihen pisteeseen etenee otan itse yhteyttä sosiaaliviranomaisiin.
Toivoisin että tämä tarina herättäisi teitä ihmisiä todellisuuteen jotka käytätte lapsianne taistelu välineenä eli tämä on erään avioeroperheen tarina
Vastaukset 3
Vanhimmat
oma lapsuuteni oli vähän samanlaista... suurimman osan ajasta vietin mummoni luona,äitini uuden miehensä(miehiensä) kanssa missä milloinkin... silmät mustana pää auki...oman isäni kanssa en ollut missään väleissä koska äitini ei halunnut.ja lasten kodissakin jonkun aikaa olin (ja veljeni on vieläkin,ollut 8v)nyt olen äitini kanssa ihan hyvissä väleissä koska hän on lopettanut kokonaan juomisen parisen vuotta sitten.itselläni on pieni lapsi,ja en varmasti koske ikinä viinaan tai ole miehen kanssa ketä lyö!omalle lapselleni en halua samanlaista elämää! et todellakaan ole yksin ,meitä kärsineitä on liian paljon...
Hei
Halusin tarinalla tuoda esille tavallaan siskoni tämän hetkistä tilannetta ja sitä kun en tiedä miten autan häntä tällä hetkellä.
Siskoni isä soittelee häirikkö soittoja, minun numero on salainen mut minun mieheni ei joten häntä tämä henkilö lähestyi.
Itse en kyseistä miestä voi sietää, enkä ole koskaan voinut en sen jälkeen mitä hän teki äidille ollessani 12v. Ja nyt myöhemmin olen kuullut että sama tahti jatkui sen jälkeen.
Pikkusiskoni hän on nyt vuoden aikana kerran heittänyt pihalle sisävaatteilla, ilman puhelinta, rahaa tai mitään muutakaan oli tosin loppusyksy.
Eli tää tilanne elää vielä niin voimakkaasti etten siskoni osalta kykene vielä tuottamaan tekstiä vaan vasta omista kokemuksista.
Nykyään oma vaarini lapseni isovaari on elämäni tärkein sukulainen suvustani. Hänkin entinen alkoholisti mutta kohta 20 vuotta ollut raitis. Hän on äitini isä ja hänelle sekä hänen vaimolle joka on meijän varamummi olen puhunut ja he ovat olleet tosi ihmeissään koska he eivät tienneet miten asiat olivat.
No rikkinäisen perheenkin lapsesta voi kasvaa tasapainoinen aikuinen, mutta älkää jättäkö lapsia yksin. Antakaa heidän käydä tutun aikuisen luona kylässä joka on tilanteeseen täysin neutraali eikä puolusta kumpaakaan, mutta on esim. lapsen kummi. Tämä reitti voi auttaa lasta luottamaan ja puhumaan syvistä tuntemuksistaan ja ehkä välttämään itsetuhoisia ajatuksia joita minä koin yhdesssä vaiheessa.
Lapsen tilannetta ei auta se että kokoajan jostain suunnalta kuulee jatkuvaa paheksuntaa tai haukkumista, eikä ole kiva kun käytetään ilmaisu muotoa olet kuin isäsi/äitisi.
Miettikää ihmiset hyvät, mahdollistakaa jos mahdollista lapselle joku turvallinen aikuinen kenen puoleen voi kääntyä ja ketä ei kumpikaan vanhemmista myöskään mollaa ja ettei tämä aikuinen mollaa kumpakaan vanhempaa. Antakaa tämän turvallisen aikuisen olla lapsellenne kaveri
Hei, poliisille voi ilmoittaa häirikkö soitoista. Jos sinulla on mahdollisuus, ota siskosi turvaan ennenkuin on liian myöhäistä. Vastustelut on helppo kuitata kertomalla että otat yhteyttä sosiaaliviranomisiin ja kerrot siskosi elämän tilanteen heille(yleensä tuo tehoaa). Onnea matkaan ja onnellista jatkoa!