Lehtien palstoilla aina mainitaan, että kartan ja kompassin rinnalla pitäisi olla varalta myös GPS ja osaaminen sen käyttöön. Onko tämä todellakin näin?
Itselläni on kyllä GPSja osaan myös kohtuudella niitä käyttääkin, mutta melkoinen katastrofi pitää sattua, jos olen pakotettu niitä käyttämään.
Enimmäkseen käytän kiinteää kompassia ja kunnon merikarttaa. Toisena on käsikompassi. Lisäksi löytyy kaksi muuta kompassia.
Jokainen kompassi toimii ilman sähköä kuten karttakin.
Mikä katastrofi voisi saada aikaan sen, ettei ole varma omasta sijainnista merellä?
Itselläni on kyllä GPSja osaan myös kohtuudella niitä käyttääkin, mutta melkoinen katastrofi pitää sattua, jos olen pakotettu niitä käyttämään.
Enimmäkseen käytän kiinteää kompassia ja kunnon merikarttaa. Toisena on käsikompassi. Lisäksi löytyy kaksi muuta kompassia.
Jokainen kompassi toimii ilman sähköä kuten karttakin.
Mikä katastrofi voisi saada aikaan sen, ettei ole varma omasta sijainnista merellä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sumu.
Ja pimeys
Katsokaa elokuva All is lost!
Varoitus: juonipaljastuksia.
Tajuttomuus ja black out. Ratkaisuna ei ollut gps:n käynnistäminen, vaan paikan määrittäminen planetaarisesti. Hätärakettien ja radion varajärjestelmänä toimi palava pelastuslautta.
Suunnistaminen on kansalaistaito siinä missä purjehtiminen, polkupyörällä ajo, avotulen teko kuin soutaminenkin. Näihin on toki myös modernimpia ratkaisuja ja erilaisia palvelukonsepteja, joilla ne voi hoitaa sisällä, tai jonkun muun toimesta.
Ei tuo planetaarinen paikanmääritys taida oikein vain toimia saaristovesillä, ja se pelastuslauttakin siinä elokuvassa, taisi syttyä palamaan vähän niinkuin puolivahingossa.
Kello, kaikuluotain ja valaisin auttavat sumussa ja pimeässä. Low tech.
Olen taitava hevosmies, ja osaan käyttää hevosia kulkemiseen. Käytänkin ratsukkoa ja hevonen jä kärryt yhdistelmää päivittäiseen kulkemiseen. En voi KERTAKAIKKIAAN ymmärtää, että jotkut ihmiset ajelevat automobiilillä paikasta toiseen. Ne kun on niin kovin vaikeita käyttää ja oikukkaita. Minusta nekin, jotka eivät osaa kulkea hevosilla, pitäisi siirtyä pelkästään hevosrattaiden käyttöön ja ainoastaan hätätilassa käyttäää automobiiliä.
Vuosittain järjestetään kansalaisopistossa kansallisia hevosmiesten kursseja, jossa opetellaan hevosten harjaamista, ajamista hevosella ja perinteistä paskan luomista talikolla. Kansallinen hevostenhoitajien seura on tehnyt ihan kurssimateriaalia tätä tarkoitusta varten. Hevosella ajelu kylillä, Hevosella ajelu maantiellä ja hevosella ajelu umpimetsässä. Molemmista löytyy sekä oppikirjat, että kartat. Lisäksi on Kurssit huipentuvat syksyisin järjestettävään Hevosajelun oppikurssin lopputenttiin, josta saadaan sitten hevosmiehen lupakirja.
Olen erittäin huolestunut, että hevosella ajamisen taito rapistuu ja kaikki ajelevat vain automobiileilla. Mitäs sitten jos automobiili hajoaa tien poskeen. Käveletkö sieltä kotiin. Kyllä hevosella ajamisen taito kuuluu jokaisen liikkujan perustarpeisiin.
Kylläpä kauppiaalla on luppoaikaa, kun jaksaa roikkua täällä suoltamassa hevon p....
Lähti vaan jotenkin runoratsu laukkaamaan tuossa kesken päivän.
Katos vaan, vanha kotiryssä haluaa rajoittaa yrittäjän sananvapautta :D
Olet myöhässä, punaisen VALPOn aika oli 70 vuotta sitten.
Kun on sitten tarpeeksi harjoitellut hevosella ajoa, tiellä, kadulla ja kylänraitilla, voi sen jälkeen hakeutua hevosellaajon ammattikurseille.
Vaatimustaso on aivan toista luokkaa kun harjoitellaan tukinajoa puolenmetrin hangessa ja kivisesessä korpimaastossa.
Keväällä on sitten aika siirtyä paskan ajoon kippikärryllä. Toukotöiden yhteydessä harjoitellaan piikkiaatran käyttöä, sillä risukarhista on jo luovuttu. Tosin vanhanliiton miehet eivät ole vieläkään hyväksyneet sen hylkäämistä - nojataan kuullemma liikaa uuteen teknikkaan.
Näillä ammattikurseillahan oletetaan, että oppilaat ovat perusteellisesti käyneet hevosenhoidon perustason läpi - kuten edellisessä postauksessa jo tuli esiin.
Ammattikursseilla perhdytään myös kengityksen mielekiintoiseen maailmaan ja päästään avustamaan kengitysseppää eriluonteisien hevosten kanssa.
Aikanaan kun tämä laaja ammattihevosmiehen(nykyisin myös naisen) kurssitaso saavutettu, voi todistuksen saanut oppilas hakea Metsä - ja maatalous - virastosta kansainvälistä hevosmiehen/naisen ajajankirjaa. Kukaan ei kuitenkaan takaa, että tämän kirjan haltija saisi oikeuden ajaa Ascotissa kilpahevosella.
Hevoskortit on tietysti suoritettu, vaikka skootterilla ajelenkin, mutta mitä pätevyystodistuksia pitää suorittaa, että saan nostaa yli kymmenneliöisen isopurjeen ilman meriupseerin valvontaa?
Onko hevosessa GPS ja jos on niin miten se toimii ?
Onhan se sitten oltava myös hevosen oikeudet . Kävellä muna ulkona ja paskoa kadulle.
Tottahan toki myös mopoiliat laitettaisiin maksamaan tieveroa kaikkien muiden verojen lisäksi...sen verran tiemaksujen suruutta on väläytty että se olisi n. 10€\100km...
Vaikuttaa halvalta, mustasta laatikosta voisi periä vaikka 50€ kuussa liittymismaksu 11,95€/kk ja datasiirto ajamisen mukaan vaikka keskimäärin 50€ kuussa ja avaus maksu 7€.
Nämä laitteet, myös venneeseen, pyörään, mopoon, mönkijään, moottoripyörään, traktoriin, autoon ja ihmiseen joka kävelle.
Näin oomme mieltä ja laitteet valmistaa Anne:n kaveri, kait Anne saa provikat tästä laista?
Ihmiset ovat purjehtineet ja veneilleet tuhansia vuosia ilman GPS:ää. Se ei siis ole välttämätön. Toki GPS helpottaa hommaa ja tekee siitä turvallisempaa, mutta välttämätön se ei ole. Liika luottaminen plotteriin ja perinteisten navigointimenetelmien unohtaminen saattaa sekin olla joissakin oloissa vaarallista. Olen ollut mukana veneessä, jossa kaikki navigointijärjestelmät (plotterit & tutkat) menivät kolme kertaa joksikin aikaa pimeäksi (verkkovika todennäköisesti) kahden viikon aikana, eikä mukana ollut paparikarttoja. Ei kiva.
Tosikkona kuten "NäinkinVoiKäydä" voin todeta, että kartanlukutaito vaatii harjoitusta. Ennen lentäessä putosi matalala kartalta ellei harjoitellut. Vesillä esim. Hki Hanko edestakaisin pelkällä paperikartalla on hyvä harjoitus. Löysin kiven kuten ennen vanhaan.
Käyttövene ennen GPS-aikaa.
http://www.perinnepurje.net/kuvat/verkkovene-Huldan-kilpapurj.jpg
Käyttövene GPS-aikana.
http://www.yachtsnet.co.uk/archives/bavaria-30-cruiser/bav-30-ashore.jpg
Ennen matalilla merialueilla on purjehdittu tutuilla vesillä, pienillä alueilla ja veneillä, joilla voi töytäistä.
Matalien vesien purjehdus veneillä, joista roikkuu veitsi alaspäin, on uusi juttu.
Ilman sitä veneily ei onnistu. Vene alkaa pyöriä ympyrää, jos ei ole GPS.iä tai se on pois päältä.
Tämä tuttu juttu, kaveri oli tuntemattomassa satamassa lähdössä 90 astetta väärään ja vaaralliseen suuntaan, kun sähkökompassista ei tullutkaan suuntatietoa ja plotterissa veneen kuvake sojotti väärään eli satunnaiseen suuntaan. Ei ollut välittänyt katsoa sataman mallia käsillä olleesta satelliittikuvasta eikä perehtyä etukäteen merikarttaan, joten tuttu kiintopiste puuttui ja hätäännys valtasi mielen kun sähkövärkki ei pelannut totutulla tavalla. Paikka oli minulle ihan selvä vaikka olin itsekin ekakertalainen mutta karttanavigointi tuttua.
Gps ei mielestäni ole niin välttämätön kuin paperikartat ja niiden kanssa pärjääminen. Jos valita pitäisi, niin paperiset, ei tule häiriöitä jos pysyvät mukana eivätkä kastu ja veny pahasti.
Gps-kartat venyy ja kastuu vielä vähemmän. Eli päin vastoin.