ONKO KELLEKÄÄN OIKEASTI

Ei valitettavasti.

On. Ja empä ole viitsinyt valittaa käsittelystä. Ennenkin miettinyt miten pääsisi tuon lääkärin hoitoon uudelleen.

Mulla on kokemusta ja inhottaa vieläkin. Lääkäri pyysi minua riisumaan paidan, joka oli ihan ok, koska tulin ihottuman takia, tosin olisin voinut näyttää sen ihan paitaa nostamalla, mutta sitten se pyysi riisumaan rintaliivit, mikä oli aivan "turhaa". Nyt en edes muista suosutuinko riisumaan. Sitten lekuri pyysi minua kääntymään selkä häneen päin ja hän tuli ihan lähelle minua takaapäin. Jolloin käännyin ja kiskon vaatteet päälle. Inhotti koko homma :((((
Voin kyllä fantasioida vaikka mistä pakkonainnista, mutta tosi paikan tullen se on kyllä aivan kauheaa.

Menin lääkäriin kunnon flunssan takia. Lääkäri pyysi normaalisti riisumaan paidan pois, kun kuunteli keuhkot. Sitten pyysi tutkimuspöydälle makaamaan ja paineli vatsaa yhä vain alempaa ja alempaa, kunnes lopulta oli toinen käsi syvällä housuissa osittain häpykarvoituksen päällä ja käsi siirsi hieman penistäni.

Mulle sattui vajaa vuosi sitten ollessani sairaalahoidossa parin kuukauden ajan sellainen hassu juttu, että ikäänkuin kiinnostuin minua todella paljon hoitaneesta lääkäristä. Välillemme syntyi hassu suhde, olin itse tuolloin saanut kuolemantuomion ja odotin vain että kuolema tulisi ja korjaisi. Olin juuri täyttämässä 18 vuotta. Tämä mieslääkäri oli tuolloin 32-vuotias, todella komea ja raamikas mies joka oli juuri eronnut.

Sairauteni ja tilanteeni takia olisin kaivannut enemmän henkistä tukea kuin sairaala pystyi minulle tarjoamaan. Yrittivät lähettää minun kanssani juttelemaan punaisen ristin ystäväpalvelun porukkaa mutta en halunnut heitä. Tämä lääkäri sitten(nimitetään häntä vaikka Ariksi) alkoi antamaan minulle "sielunhoitoa", ja hän oli ainoa jolle pystyin purkamaan vaikeita tunteitani ja pohjatonta tuskaani. Työpäivistään mahdollisimman suuren osan hän vietti luonani, juttelimme ja välillä istuimme vain hiljaa. Minulla oli yhden hnegen huone joten saimme olla ruhassa. Toki Ari hoisi työnsäkin mutta kaikki mahdolliset tauot hän istui luonani. Oli päiviä jotka vietin lähes tajuttomana ja usein nukkuen, olin todella huonossa kunnossa. Muistan kun hän huolestuneen(?) tutki minua, mittaili vähän väliä verenpainetta ja pulssia, tutki ja rasvasi ihoani, kuunteli hengitysääniäni jne jne... Olin aivan liian väsynyt vatsaamaan hänelle mitään ja osa päivistä on minulle aivan pimennossa.

Myöhemmin, oltuani hoidossa pari viikkoa hän alkoi hoitamaan omat työnä "paremmin" kun niitä tuli jatkuvasti lisää. Aina vuoron loputtua hän tuli luokseni ja taas juttelimme. Hän silitti hiuksiani ja lohdutti minua kun minulla oli paha olla.

Jossain vaiheessa, en muista kovinkaan tarkasti milloin, hän alkoi antamaan minulle helän pusun otsalleni aina lähtiessään. Viikonloppuvapaiden aikana hän kävi luonani ja toi minulle kukkia ja suklaata(luonani ei oikeastaan käynyt muita.)

Yhä ajan kuluessa eteenpäin pusut siirtyivät suulleni, tutkimuksista tuli yhä omituisempia jne. Osastolle mennessäni olin vielä ihan hyvässä kunnossa ja silloin hän varmasti huomasi kuinka katsoin häntä ja hymyilin ja "flirttailin" hänelle. Päivinä joina olisin jaksanut sanoa hänelle vastaan tai kieltää häntä en halunnut, luulin kuolevani pian joten läheisyys ja hellyys tuntuivat hyvältä.

Viimeisinä viikkoina ollessani sairaalssa aloin yhtäkkiä tulla parempaan kuntoon, joka oli kaikille ihme. Yksi viikonloppu Arin ollessa vapaalla jaksoin jo istua sängyssä ja syödä itse(hän oli siihen asti myös syöttänyt minua). Syötyäni väsyin ja hän auttoi minut makuulle. Hän piti kiinni kädestäni ja suuteli minua. Juttu sitten eteni siitä siihen asti että rakastelimme sängyssäni.

Kolme viikkoa tätä jatkui kunnes pääsin sairaalsta kotiin. Lähes heti sen jälkeen muutin Arin luokse asumaan ja viime kuussa meille syntyi pieni tyttövauva.

Niin se elämä joskus heittelee.

odotin ensimmäistä lastani,joka päätti tulla jalat edellä ja jouduin sitten kuvauksiin lantioni takia,mahtuisiko vauva tulemaan alatiesynnytyksellä..no siinä ohessa piti tehdä näitä normaaleja kohdun tutkimuksia sormilla,vaan herra(?) lääkäri innostui hieromaan vähän muutakin,pyysin lopettamaan ja onneksi hän ymmärsi ..meinasi kyllä että vielä tavataan..toivottavasti ei!

On todellaki...menin valittamaan lääkärille ku oli maha kipeänä ja se sano vaan et käy tuohon pitkälles ja ota housut pois...sit se tunki sormensa mun peräreikää ja hinkkas..olin aika pieni vielä enkä tajunnu et ei se sais niin tehä...sit vuos myöhemmin se teki saman mun kaverille jolla oli selkäkipuja...