Odotatko pukkia?

En odota. Enkä enää odota sen muoriakaan. Ei ole tullut ennenkään eikä tule nytkään. Yhden muorin ja sen mustan kissan kanssa sain kauan sitten yhden Joulun viettää, mutta sekin loppui kun huomasimme minusta tulleen jo alatoopi-Einarin.

Eilen illalla piti olla Sonnisaaressa kekripukin polttajaiset. Hyvin oli Sonnisaaren pöheiköt parturoitu ja komea Pukki rakennettu. Sopiva valaistus järjestetty ja kanttiini pystytetty sekä makkaranpaistonuotiot viritelty. Ilmakin oli sopiva, muutama pakkasaste eikä sitä hirmuista tuultakaan mikä täällä tavallisesti puhaltaa. Järjestäjille täysi kymppi arvosanaksi!
Yleisö vain puuttui. Vähemmän oli yleisöä kuin järjestäjiä. Oliko tilaisuus pari tuntia liian aikaisessa vai missä vika? Vaikka eihän täällä muutenkaan kukaan mitään muuta kuin vain rutisee ja valittaa...
Oli tehty tilapäinen ? tie salmen poikki saarelle sillan viereen. Tekisivät uuden, kauniin sillankin. Keskellä saarta matala kumpu. Mullan alla nähtävästi se entinen keuhkotautisairaala josta tehtiin synnytyssairaala jossa sukulaisen rouva 1907 oman kertomuksensa mukaan syntyi. Ei löydy syntymämerkintää minkään seurakunnan kirkonkirjoista. Viimeisen päälle mukava ihminen siitä a.u. lapsesta tuli, vaikka polttikin tupakkaa.

Pois läksin minäkin ennen Pukin polttoa. En viihtynyt yksikseni kauaa. Hain Lidlistä muutaman purkin halpakaljaa ja menin betonikuutioni tylsyyteen aikaa tappamaan...
Kai se on Joulukin näin koetettava taas kärsiä.

Eipä sitä joulua tule odoteltua. Siitä puhutaan ja jotain touhua siihen liittyy seurakuntaelämässä. Laitoin viikolla pakkaamani Patmoksen Joulunlapsi-paketit Helsinkiin ja kirjoitin Kenian kummilapselle joulutervehdyksen.
Seurakunnassa järjestetään joulupuuro ja torttukahvit porukalla, joka käy säännöllisesti hakemassa ruokaa ja osallistuu hartauteen. Huomenna lauletaan Hoosianna seurakunnassa ja laitoksissa lauletaan joululauluja. Perinteeseeni kuuluu käynti laulamassa Kauneimpia joululauluja kirkossa.

Minun joulutunnelmani on muistella lapsuuden jouluja vanhempieni kanssa ja aikaa kotikylässä. En minä oikein muuta pysyvää joulutunnelmaa kaipaa. Aikuisena se joulu on ollut aina niin erilainen ja töissäkin on mennyt monta jouluaattoa ja päivää.

Psykologit ovat sitä mieltä ettei sellaisilla joulupukeilla ja tontuilla saa edes lapsia narrata. Oletteko joutuneet lapsena huijatuiksi ja nyt sitten huomaatte ettei mitään oikeaa joulupukkia ole olemassakaan.

Olen jo aiemmin kertonut kun äitini paljastui joulupukiksi. Kyllä minä niin siitäkin mieleni pahoitin.