Ihastuin hoitajaan

Ihastuin lääkäriin ja pyysin deiteille, että mietipä sitä :)

Entinen lekurini Hämeestä pyörii mielessäni ja olen yrittänyt saada hänelle aikaa, mutta enhän mä ole koskaan sairaana... ;-)

Aina voi sen verran olla luulosairas vaikka oikeasti onkin pahasti lemmenkipeä :)

Olen itse lääkäri ja nainen. En mikään valokuvamalli, mutta kuitenkin aika nätti. 34 vuotta jag toivoisin että jostain löytyisi nainen joka hoitaisi minua. Ei mitään liirum-laarum naisia, vaan nainen joka rakastaa mua sellaisena kun olen.

Ahaa siis lääkäritkin ovat vain ihmisiä, hellyyttä vailla...är du svenskspråkig...jag undrar bara

"Mua alkoi viime yönä heikottaa.. kuumetta mittaan yhtenään. Olo on niin kuin oisin elohopeaa..." Jos näillä oireilla lähtis lähestymään lääkäri-ihastusta, niin mahtaisikohan tajuta, miksi sydämeni harhalyönnin sai, kun jäin häntä katsomaan :D

Noh mitä sun tutkasi sanoi...että oliko kipinää molemmin puolin, kyllä sen aistii vaikka lääkäri ei voikaan tehdä aloitetta ammatillisista syistä.

No mitä tehdä? Olin itse aistivinani tuosta hoitajasta jonkinlaisia tunteita myös mua kohtaan, tai sitten olin vaan niin lääkkeissä, että kuvittelin kaiken. Sehän voi olla. Ja itsekin hoitajana tiedän, että potilaat saattaa ihastua hoitajaansa ja suhtaudun siihen hyvin skeptisest.. MUTTA.... Kättänikin hellästi silitteli ja lähelleni kovin tuli kun sänkypotilaana makoilin. Olisin niin kaivannut vieläkin lähemmäksi ja pitkäksi aikaa. Toivoin vain hänen tulevan luokseni. Öisin tuli uniini ( ei siis mitään pervoa tms.). Vaikka en tohtinut ylimääräisesti hälytysnappia painella, silti toivoin tulevan luokseni millä verukkeella hyvänsä. Hieroi hartiaani ja auttoi mua kun pelotti, kun olin aivan kipeä ja aidosti haavoihin koski ja lihakset aivan jumissa. Ymmärrän, ammattinsa puolesta toki auttoi, mutta siinä kosketuksessa silti tuntui jotakin erilaista ja niin tuttua ja läheistä. Ei se ollut samanlainen kuin muiden hoitohenkilökunnan tai ystävieni tai tuttavieni. En oikein tiedä kuinka edes sitä tunnetta kuvailla. Jotakin erilaisen läheistä.
Kyllähän tää ihan kahelilta voi kuulostaa, mutta en saa millään tuota ihmistä mun mielestäni. Hyvin todennäköisestihän hän on hetero tai varattu tai ihan mitä vain, mutta ei kuitenkaan voisi koskaan kiinnostua minusta. Silti... Haluaisin tutustua häneen ihmisenä kovasti ja harmittaa ihan tosissaan, että tuollaisissa merkeissä tapasin enkä tod. näk. tapaa enää uudestaan kun asun aika kaukana tuosta sairaalastakin.
Minulla on kyllä muutenkin vientiä naisten kanssa, mutta taidan olla aika nirso, en ole pitkiin aikoihin tuntenut mitään sellaista mikä olisi herättänyt mielenkiinnon noin vahvasti ja tunteet noin syvästi. Ironista, että nyt kun tunnen näin en usko, että pääsen edes tutustumaan tuohoon naiseen yhtään sen enempää.
Mutta oli kuinka hyvänsä, toivon ja rukoilen hänen elämäänsä kaikkea hyvää ja paljon rakkautta. Toivon, että hän olisi onnellinen ja tyytyväinen juuri siellä missä onkin. <3

Kuulostaa epätyypilliseltä ja ymmärrän tunteesi. Pahintahan on tuo epätietoisuus. Laita hänelle kortti menemään jossa kiität tuesta melko neutraalisti mutta annat vähän ymmärtää :). Mitä siinä menetät...Muuten sun täytyy vain iloita lämpimästä kohtaamisesta.

Minuakin vaivaa kovasti, että lääkäri mielestäni meni vähän ammattiroolinsa ulkopuolelle ja antoi ymmärtää kiinnostuksen. Luulen että aistin oikein mutta hän ei halua toimia "väärin".

*huokaus*