Lapseni ovat olleet sijaisperheessä nelisen vuotta. Oma elämäntilanteeni ollut kunnossa nyt pari vuotta ja mielestäni huostaanoton perusteet eivät enää toteudu. Pian on huostaanoton perusteista palaveri ja kauhulla jo ajattelen sitä soskun ja pelakuun jyräämistä. Millä minä pieni ihminen voin enää todistaa olevani nyt "normaali" ihminen kuin elämällä normien mukaan ja pitämällä lapsiin säännöllisesti yhteyttä. Teoilla ja sanoilla en tunnu onnistuvan saamaan luottamusta. Mikä avuksi?
Huostaanoton purku
Lastensa äiti
182049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
...Sen todistaa. Jos todella olet elänyt moitteettomasti, olet kunnossa, sinulla on asunto ja toivottavasti työpaikka, verkostot kunnossa. Pyydä todistuksia. Työnantajalta siitä millainen työntekijä olet, työkavereilta samoin. Ota luotettava henkilö mukaan neuvotteluun, joka tukee sinua. Jos sinulla on mitä tahansa lääkärin lausuntoja tms. ota ne mukaan, jos ne voivat todistaa, että olet kykenevä ottamaan lapsesi takaisin.osoita viranomaisille selkeästi, että haluat lapsesi takaisin ja rakastat heitä, toivottavasti olet tämän myös teoillasi todistanut, pitänyt aktiivisesti heihin yhteyttä, ollut paikalla niinkuin olet luvannut. Pitkäaikaista näyttöä myös halukkuudesta vanhemmuuteen täytyy olla.Jos huostaanoton perusteita ei enää ole, on laki puolellasi. Lapsia on palautettu pitemmänkin sijoitusajan jälkeen koteihinsa.
muuta neuvoa en osaa antaa
Tuli mieleeni aiemman keskustelun pohjalta, että mitä pitäisit ajatuksesta että jos lapsesi olisivat homo- tai lesboparille sijoitettuna?
Olisi mukava saada biovanhemman näkemystä asiaan.
Kerro rehellinen mielipide?
.Zuna. piti olla nimimerkkinäni.
Lunahan on jo varattu.
Anteeksi kamalasti.
Jos haluat huostaanoton purkua, sinun tulee anoa sitä kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalta. Lautakunta laittaa sossulle anomuksen, ja sossu lähtee selvittämään nykyistä tilannettasi ja tilaa lausunnot tarvittavilta tahoilta. Huostaanoton ja myös se purun tulee perustua faktoihin, ei se mene läpi jos ilman lausuntoja tehdään toimenpiteitä mielipiteeseen perustuen ilman näyttöä mihin mielipide perustuu. Jos olet päätöksestä eri mieltä, sinulla on oikeus valittaa hallinto-oikeuteen.
Kaipa huostaanotto purkaantuu sillä, että ne syyt mitkä on mainittu huostaanoton perusteeksi, on poistuneet. Olettaen, että huostaanotto on perustunut faktoihin eikä mielipiteisiin ilman näyttöä. Olematonta taas on mahdoton todistaa poistuneeksi millään näytöillä.
Kandee lukea huostaanottopäätös.
Itselläni sellainen tilanne meneillään, että minulta vaaditaan olemattoman muuttumista.
Enpä olisi uskonut millaista peliä pelataan lasten kustannuksella tämänpäivän Suomessa. Tarkoituksellako tehdään B-luokan kansalaisia vai heittääkö jollain rajusti päästä? Saattaa olla kaupungeille myös taloudellisesti kannattavaa valtionapujen muodossa.
Kannattaa itse pyytää mahdolliset tarpeellisiksi katsomansa lausunnot, ei missään tapauksessa luottaa sossuihin. Sossut saa aikaan mitä uskomattomampia sepityksiä.
Kiitos tiedosta. Kannattaisiko pyytää jokun viranomaisen apua hakemuksen tekoon? Esim. asianajajan. Minulla 4 kk.n ikäinem vauva kotona joten neuvolasta kannattanee pyytää joku lausunto kuin myös terapeutin jonka luona kävin puhumassa useita vuosia. Hän ei nähnyt enää tarvetta jatkaa terapia suhdetta. Hänen mielestään olen kuntoutunut ja tasapainoinen. Kyse oli alkoholiongelmasta ja se mielestäni on tunne-elämän sairaus. Ainakin minun kohdalla.
Mikäli haet oikeusapua,kannattaa kysyä saatko ilmaisen oikeusavun. Asianajajan voi valita mistä itse haluaa. Itse jäin pois työstä -kiitos määräaikaisten työsuhteitten-, saan näin ilmaisen oikeusavun ja näyttää siltä, etten voi palata jatkossa työelämään hoitaakseni terapiareissuja ja muita ongelmia mitä huostaanotosta on seurannut. Huostassapidon aikana on tullut diagnooseja, aiemmin mitään sellaista ei ollut.
Sekä ottaaksemme takaisin menetettyä aikaa.
En tiedä korvaako minulle kukaan taloudellista menetystä, mikä tulee työstä poissaolosta.
Olen törmännyt tapauksiin joissa sijoitetulle lapselle hankintaan diagnoosi, ihan vaan tukien ja rauhoittavan lääkityksen takia. Sijoituspaikassa on liian vähän kunnolla koulutettua väkeä, ja kun lapsella on LIEVÄÄ oireilua vasta sijoituksessa tullutta, niin rauhoitetaan lapsi lääkkeillä.
En tiedä miten yleistä, mutta yksikin turha lääkitys on liikaa. Ne on vaarallisia aineita. Niistä ei löydy tutkittua tietoa lapsilla käytettynä. Tyypillisin feikki diagnoosi näyttää olevan ADHD, sopii melkein lapseen kuin lapseen. ON TÄYSIN NORMAALIA, ETTÄ HUOSTAAN OTETTU LAPSI OIREILEE. Ei siihen aina tarvitse diagnosia hakea. Eikä varsinkaan lääkkeitä. Hellää huolenpitoa, lapsen hyväksymistä, luottamuksen rakentamista ja pyrkimys mahdollisuuksien mukaan palauttamaan lapsi pikaisesti omille vanhemmilleen. Tietysti paha päihderiippuvuus, vakava mielisairaus tai väkivaltaisuus estävät tämän. Todelliset sairaustapaukset on eri asia. Silloin on otetava kaikki keinot käyttöön. Lukeekas muuten viereistä tarkkaavaisuushäiriöt palstaa, mielenkiintoista juttua ADHD oireilun syistä ja hoidoista.
koitappa ottaa vähän asioista selvää, ennenkuin kirjoittelet tuollaisia älyttömyyksiä!
Diagnooseja ei yleensä tule bioperheessä, kun se käytös on ihan tavallista niissä perheissä.
Monilla näillä lapsilla on jopa pakolliset neuvolakäynnit jäänyt tekemättä, saati sitten ylimääräiset terveyden huollot (silmälasien hankinta ym ym)
Tiedän mistä puhun, koska olen tuntenut nämä lapset jo ennen sijoitusta. On olemassa perheitä joista lapset huostaan otetaan väärin perustein. Sosiaalityöntekijätkin tekevät virheitä. Kumpaankin suuntaan.
lapsi sijaiskodissa ollu n.8vuotta ja elämä ollu kunnossa jo 5-vuotta ja olen onnellinen 4-vuotiaan tytön kotiäiti:) haemme sijoituksen purkua ja nyt alkaa perheneuvola käynnit jossa arvioidaan meidän vanhemmuutta, kiintymyssuhdetta sijaisperheeseen ja vuorovaikutusta lapseni ja meidän välillä sekä lapseni sijaisvanhempien välillä.
Minullekkin tietysti perustellaan seuraavaksi että "lasten edun kannalta" lapsia ei tulisi siirtää kotiin kun ovat sijaisperheessä olleet niin monta vuotta ja "kiinnittyneet sinne". Niinkuin eräs sosiaalityöntekijä jo aiemmin minulle on sanonut.MUTTA lasten paikka on omien bio vanhempien luona jossa mahdollisuus olla MYÖSKIN muiden bio sukulaisten lähellä jossa heitä rakastetaan vilpittömästi oman itsensä vuoksi. Monta mieltä voi olla "lapsen edun kannalta"
entäs siinä tapauksessa, kun biosukulaiset vähät välittävät sijoitetusta lapsesta, puhumattaaan bioäidistä joka ei vuosikausiin viitsi lastaan nähdä??
Bioäiti on lapselle aivan vieras, eikö lapsi todellakaan saisi kiintyä ja kiinnittyä häntä hoitaviin ja rakastaviin läsnä-aikuisiin??
Missä muuten olivat vilpittömästi rakastavat sukulaiset kun lapsesi otettiin huostaan?
Sinä et ainakaan osaa olla kuin yhtä mieltä "lapsen edun kannalta"...omaasi, vaikka tosiasiat kertoisivat mitä.
Sosiaalityöntekijät vastustavat kotiin siirtoa, koska ovat itse huostaanoton tehneet. Kerran saamaansa päähänpinttymää eivät tahdo vapaaehtoisesti oikaista. Lisäksi takaavat omaa työllisyyttään. Mutta kiinnittyyhän lapset helpommin takaisin biovanhempiin, toisin kuin heidät väkisin sopeutettiin täysin vieraille sijaisvanhemmille, joita he eivät olleet koskaan edes tavanneet.
Itse en lähde sijaisvanhempien ja sossujen pelejä pelaamaan. Kaikenlaista kommenttia on minustakin paperille sossut ja sijaisvanhemmat laittaneet. Ihmettelen mistä heillä riittää jutun juurta ja mikä laittaa omiaan kirjoittamaan toisesta ventovieraasta, eihän sellainen ole luvallistakaan. Pohtiessani olen tullut siihen tulokseen, että he kirjoittavat omista toilailuistaan ja omasta laiminlyödystä lapsuudestaan, tarinat ovat jotenkin niin todentuntuisia ja etenevät jokseenkin johdonmukaisesti. Niillä ei vain ole mitään tekemistä minun elämäntapani kanssa.
Onneksi he ovat vastuussa noista kirjelmistään, kirjoittajat ovat reippaasti allekirjoittaneet kommenttinsa.
Kun tilanne oli akuutti niin en nähnyt ongelmani suuruutta niinkuin tänään. En myöskään hakenut aktiivisesti apua vaan koitin pärjätä omin avuin. Huostaanotto oli järkytys myös sukulaisille joilta olin piilotellut ja salannut asioita. Apua ja tukea olisin saanut silloinkin jos vain olisin ottanut vastaan. Olen kiitollinen sijaisperheelle ja arvostan heidän työtään. Toivottavasti suhde sijaisperheeseen säilyy vielä silloinkin kun lapset ovat omassa kotona.
Et valitettavasti ole ainoa, joka on joutunut sossun valtapelin uhriksi. Oletko ottanut yhteyttä PESUE ry:n tms. järjestöön? Älkää nyt sitten taas muut alkako väittää, että syytttäisin KAIKKIA sossuja. OK?
Minulla on kokemuksia siitä, että lapsi yritetään kotiuttaa liian aikaisin. Jos äiti pystyy juuri ja juuri käyttäytymään normaalisti lapsen vierrailun ajan, jolloin kaikki mukava tapahtuu, niin siitä tehdään johtopäätös että lapsi voidaan kotiuttaa. Mutta sitten kun se arki taas koittaa, niin ollaan jälleen vaikeuksissa. Tällainen pompotteluhan se vasta kamalaa on, varsinkin lapselle. Kyllä pitää monelta kantilta todeta sellaista kehitystä tapahtuvan, että lapsi voi normaalia elämää kotona jatkaa.
heips!
mä olen pari vuotta sitten ollut hallinto-oikeudessa kun lapseni haluttiin huostaa,ja kyllä sen sanon että vaikeita aikoja eleettiinkin!
se mun sos.työntekijä oli aivan hirveä ihminen eikä antanut mitään mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja suuntaan eikä toiseen,ja se kyllä pistin masentamaan ja olinkin jo luovuttaa kunnes kuulin ystäväni kautta lakimiehestä jolla oli "kokemusta" siltä alalta mitkä ongelmani oli.
ja se todella luotti,kannusta ja piti jalat maassa et jaksoin ensin puoli vuotta valmistella oikeutta ja kerätä näyttöä ja sit se kolme kuukautta päätöksen odottamista,ja huost.otto purettiin!!!siispä neuvon sinua etsimään joku henkilö ketä sinuun uskoo ja luottaa(jos asut turussa voin antaa minun lakimiehen nimen) ja asiaa pitää valmistella ja kerätä sitä dokumenttia siitä että asiat luistaa,mut sen sanon et tuo prosesi kestää että mikään ei tapahdu hetkessä.ja jos sulla on vähänkään niin ilkeä sossu kuin mulla oli niin yritä olla lannistumatta,ole vahva ja rohkea,ne on sun lapset ja sulla on oikeus kasvattaa ne,on myöskin lasten etu saada elää oman äidin kanssa.
mulla on pieni pätkä lastensuojelu lakia missä on hyviä asioita(mitä sulle ei välttämäti mainita) niin jos sul on mahis nettin tai kirjastoon niin käy ihmeessä vilkasemassa!jos halut joskus jutskata tai kysyä neuvoa niin lähetä mulle sähköpostia,muistan kuin kauhea se ikävän ja kaipuun tunne on että oikein sattuu.
voimia! :)