Joo... tää tarina ei liity mun kiusaamiseen vaan yhen mun kaverin. oltiin ala-asteelta asti juhon ja maken kans melkein aina kolmistaan, koska ei oltu mitää kauheen suosittuja. meitä kaikkii kiusattiin jo ala-asteelta lähtien, mut juhoo kaikista eniten, vissiin sen puhevian takia. Aluksi kiusaaminen oli henkistä, pilkkaamista, haukkumista, juorujen levittelyy...
Se kaikki muuttui kun päästiin ylä asteelle, ei liikuttu enää nii paljon yhes eikä oltu enää mitää parhaita kavereita. Juhon ruvettiin kiusaamaan fyysisesti ja muutenki kaikki paheni! esim. Juho sai 7-8lk:n aikana 3 aivotärähdystä, muka vahingos. Kerran yks ilta 9lk kevät Juhon kans puhuttiin pitkään ja rupesin ajatteleen miten oon pystyny kattoon kaikkee tota sivusta mitä sille on tehty!!! Lopuksi juho viel sano et se on oppinu "tykkään" kivusta, saatepahan nähä!!! en sillon tajunnu mitä se sillä meinas, mut nyt jälkeenpäin tiedäN... 2 viikkoo ennen kun koulut loppu, Juho tappo ittensä isänsä aseella!!! ette usko miltä tuntuu jälkeenpäin ajatella et kattoin sitä kiusaamista sivusta tekemättä mitään!!! ET TEILLE KIUSAAJAT... TOIVOTTAVASTI PYSTYTTE OTTAMAAN VASTUUN TEOISTANNE!!!!!!!!!
Se kaikki muuttui kun päästiin ylä asteelle, ei liikuttu enää nii paljon yhes eikä oltu enää mitää parhaita kavereita. Juhon ruvettiin kiusaamaan fyysisesti ja muutenki kaikki paheni! esim. Juho sai 7-8lk:n aikana 3 aivotärähdystä, muka vahingos. Kerran yks ilta 9lk kevät Juhon kans puhuttiin pitkään ja rupesin ajatteleen miten oon pystyny kattoon kaikkee tota sivusta mitä sille on tehty!!! Lopuksi juho viel sano et se on oppinu "tykkään" kivusta, saatepahan nähä!!! en sillon tajunnu mitä se sillä meinas, mut nyt jälkeenpäin tiedäN... 2 viikkoo ennen kun koulut loppu, Juho tappo ittensä isänsä aseella!!! ette usko miltä tuntuu jälkeenpäin ajatella et kattoin sitä kiusaamista sivusta tekemättä mitään!!! ET TEILLE KIUSAAJAT... TOIVOTTAVASTI PYSTYTTE OTTAMAAN VASTUUN TEOISTANNE!!!!!!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei sinä sinisilmäinen..Otan osaa kaverisi puolesta
kiitti! oon kyllä aika pitkälti päässy asiasta yli, kun tapahtumasta tulee pian 2 vuotta täyteen! mut ei tollasta silti ikinä unohda! :(
Tosi surullista! Kiusaamisella on valitettavan usein vakavia seurauksia. :( On varmasti rankkaa syyttää itseään tapahtuneesta, mutta pääsyyllisiä oli kiusaajat, et sinä. Uskon kuitenkin, että olit Juhon elämässä yksi harvoista hyvistä asioista. Jos yhtään lohduttaa, niin se ei enää kärsi ja olis toivonut sun voivan jatkaa elämääsi.
Mä oon tosi pahoillani sun puolesta.
Kukaan ei tiedä minkälaista tuskaa sä käyt läpi, ja toivon että pääsette yhdessä kavereittesi kanssa yli siitä ja muistelette Juhaa,miten ihana ystävä se oli :)
Olen pahoillani itsekkin olen joutunut kiusauksen kohteeksi monessa asiassa 9.5vuotta milloin tönimistä milloin mitäkin kuitenkin edelleen olen hengissä vaikka minulla sellaisia kavereita ei ole ollut että, olisivat minua puolustanut itse olen joutunut puolustamaan itseäni.. Kuitenkin itsekkään en siedä kiusaajia mutta, kuitenkin vaikka en heitä siedä olen silti niin hyvä ihminen että, annan anteeksi. Myös harrastuksessa sitä on ollut mutta, sekin on mennyt poies vaikeuksien jälkeen. Kuitenkin aina välillä kuulee selästä puhumista jota olen joutunut kuuntelemaan.
Minulla ei ole ollut kavereita tukenani mutta, kuitenkin olen selvinnyt vaikka itsekkin ihmettelen että, miten olen vielä hengissä ja muutaman kerran on ollut todella lähellä itsemurhakin.. Mutta, kuitenkin hengissä vieläkin olen.. Nykyään on ollut ystäviä kuitenkin..
Mutta, helppoa tämä ei ole ollut ja minua on koeteltu tässä elämässä liian monta kertaa ja sitten vielä en ole pystynyt luottamaan elämäni aikana kehenkään 100%. Mutta, kuitenkin tuo on ikävää mutta, totta. Niin se vain on että, kaikki eivät kestä elämää itse olen vielä hengissä mutta, en tiedä kuinka kauvan jaksan täällä elämässä olla..
Nykyään ei ole enään ollut niin paljon kiusaamista ja muutakaan.. Mutta, kuitenkin tiedän hyvin minkälaista se on. Ja olen pahoillani ystäväsi puolesta. Ja välillä minustakin näkee sen että, minulla on kuollut katse joka ei tunne yhtään mitään ei iloa eikä surua.
Ja minulle on tullut jo eteeni omanlainen muuri kuitenkin ei ole kokoajan mutta, kuitenkin se on itselläni aina välillä ja moni tietää sen että, silloin minulle on turha puhua.. Otan osaa ja pahoittelen että, noin on käynyt vaikka tulevaisuudessa jos joudun luopumaan perheestäni ja muista niin silloin ei kai ole muuta vaihtoehtoa kun päättää omat päivät.