Vuosi sitten jouluna...

Mietin päivittäin.. En vain kehtaa enää kirjoittaa.

Meni niin mönkään enkä osaa korjata. Tavattiin netissä. Livenä ensimmäisen kerran ihanassa pienessä kahvilassa.. En unohda ikinä. Varsinkin näin lähellä seuraavaa jouluna on ihan kamalaa, kun muistaa edelleen niin selkeästi sen tunteen kun tavatessa oli.

Ihanaa kun lepakot on näin tunteellisia...olen ihan hämmästynyt millaista söpöilyä täällä on :) jatkakaa naiset <3

Unettomana yönä saa kai avautua tänne. Tähän asti olen pystynyt vain vellomaan surussa, mutta välillä tulee pieniä häivähdyksiä siitä, että voisin muistella kokemiamme hyviä asioita, vaikka mikään ei kestänytkään. Haluaisin sanoa edelleen tälle naiselle että anteeksi rakas siitä, oli kokonaan minun syytä. Joojoo, tiedetään, et tule ikinä takaisin.

Muistan kuitenkin sen, kuinka ihmeissäni olin että sinunlainen nainen on tulossa kanssani treffeille. Odottelin pakkasessa kahvilan edessä. Kannattiko tulla 20 min etuajassa, ehkä ei kuitenkaan. Kylmä meinasi tulla.

Sitten tuli lämmin, vaikka seisoin edelleen samassa kohtaa. Tunnistin sinut kaukaa. Pitkä vaalea tukka valtoimenaan kävelit luokseni rempsein askelin. Minä hölmö kättelin, en uskaltanut halata.

Yhteisiä asioita ja juteltavaa löytyi. Kumpikaan ei selvästi halunnut lähteä, vaikka aikaa kului ja välillä oltiin vain hiljaa. Parin tunnin jälkeen tiesin olevani ihastunut. En enää pelkkään mielikuvaan vaan sinuun siinä vastapäätä, kaikkeen mitä kerroit ja miten olit.

Tavoistani poiketen, haluaisin suudella sinua jo, ajattelin. Kysyit musiikkimaustani tarkemmin ja näissä ajatuksissa ja silmiisi uponneena unohdin hetkeksi, mitä bändejä on edes olemassa. Tämän muotoilinkin sinulle, en ihan näin suoraan, mutta pääasia että sain sinut taas nauramaan.

Alkoi kello olla jo lähdön aika. Jäi erityinen tunne ja sopivasti odottunut mieli siitä, että mitä jatkossa. Kotona en kuitenkaan malttanut mieltäni enää vaan kiitin heti viestillä treffeistä ja kysyin uusia. Uudet tulivat heti seuraavana päivänä.

Tapailu jatkui ja monien kauniiden vaiheiden jälkeen olen kuitenkin yksin. Pilasin kaiketi kaiken omalla osaamattomuudellani.

Kuvainnollisesti seison siis edelleen siinä samassa paikassa ja pakkasessa. Pelkään vain, että kukaan ei tule enää hakemaan.