Onko kokemuksia tappelevista sisaruksista???? Mellä 13- ja 15-vuotiaat pojat, jotka tappelevat, nälvivät, haukkuvat, tönivät toisiaan lähes AINA! Järkyttävää kuunnella, hermo meinaa mennä ja joskus meneekin... Nukkumaanmenotouhut jotain aivan kauheeta; sängystäkin toinen vaikka "puhaltaa" toista päin, niin johan hyvä riita saatu aikaiseksi. Ulospääsyä ei tod.näk. lähiaikoina näkyvissä, sillä jakavat tilanpuutteen vuoksi saman huoneen! Vielä emme ole harkinneet olohuoneeseen muuttoa.
Kavereiden luona eivät juurikaan käy, vaan nyhjöttävät kotona jos eivät ole harrastuksissaan tmv. menoissa. Huh, huh.
Kavereiden luona eivät juurikaan käy, vaan nyhjöttävät kotona jos eivät ole harrastuksissaan tmv. menoissa. Huh, huh.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on normaalia käytöstä.Itselläni on tyttö ja poika, tyttö vanhempi 3v,tuntui että välillä saavat hengen toisistaan.Mutta sitten hokkuspokkus kun tytär muutti pois kotoa oltiinkin maailman parhaat kaverit. Vaikka riitelivät kotona kokoajan niin jos toinen oli esim. kipeä oli toisella kumminkin kova hätä toisen puolesta. Nyt meillä jatkuu taas poika 17v ja tyttö 11v.Riitelevät kaupoissa ja yleisillä paikoilla mikään ei tunnu auttavan. Olenkin ajatellut että aikansa taas tätäkin eiköhän se ohi mene kun ikää tulee lisää. Olen seuraillut tuttavien lapsia samanlaista kaikilla.Täytyy sanoa että hermo on tosi kireällä kun menen töistä kotiin ja sama rähinä jatkuu illasta toiseen.Onneksi poika 17v. ei kulje lomilla mukana on edes jonkinlainen rauha. Tosin tytöllä on kuulemma ikävä veljeänsä jos ollaan kauan pois kotoa.Meillä oli sma juttu isompien kanssa, jos toinen edes vilkaisi toista niin riita oli valmis. Lomamatkoilla kasattiin takapenkille keskelle kasa kasseja etteivät nähneet toisiaan.
Hieman lohduttaa. Ihan suorastaan naurattaa, kun kerroit että kaupassa riitelevät ja auton takapenkille kassit väliin... :) Ihan kuin meillä! Ihan hävettää kun mulkoilevat yleisillä paikoilla toisiaan ja vääntelevät naamojaan. Kerrankin meinasin ajaa melkein kolarin, kun yritin kädellä erotella kundeja, kun istuivat ja tappelivat takapenkillä. Tekis mieli joku päivä kuristaa ne..;)
Totta sekin, että ovat huolestuneita toisistaan edes jonkin verran jos toinen pahasti sairas tai pulassa. Mutta heti kun tokenee, homma käyntiin taas.. Ei kun odottamaan, että ikää tulee ja linnutlentävät pesästään. Tosin siihen on vielä aikaa...
siivillä.Olen nyt huomannut ajankulun kun vanhimmat lapset ovat jo aikuisia ja elävät omaa elämäänsä, tuntuu että aika vaan meni jonnekkin. Onneksi minulla on nuo kaksi sähläriä vielä kotona.On se kumma kun äidin rakkautta vaan riittää ja jaksamista vaikka välillä tosiaan tuntuu että molemmat "kakarat" vois nostaa seinälle.Toisaalta sitten kun ne lähtee kotoa on taas kauhea huoli miten ne pärjää raukat äidin pikkuset. Kuinka ne voikin olla vauvana niin hellyttäviä ja nyt kun katsoo niin onko samoja ollenkaan.Tsemppiä sinulle ja muistele kuinka ihania ne oli vauvana ja onhan ne vieläkin kun tarkemmin ajattelee ei niitä mihinkään vaihtas:)
Niinpä, aika rientää. Jaksamisia sinnekin ja hyvää kevään alkua!
Kuullostaa erittäin tutulta!Ompa kiva kuulla että monella muullakin on "ongelmia" näiden ihanien murkkujen kanssa! Omat lapset 13v ja 11v,ja harvase päivä toisiaan piikittämässä.Meillä ei normaali puhe mene päähän ei sit ollenkaan ja AINA saa sanoa samat asia sataan kertaan ennunkuin ymmärtävät!
Meillä myös osataan näitä "ärsytä toista" juttuja erittäin hyvin ja siitähän se soppa syntyy..ou nou!! Niin ja RAHA on yksi suurimmista tappelun aiheista meidän perheessä,aina kädet ojossa..ANNA RAHAA,vaikkakin kotityöt ei maistu pätkääkään,luulevat kait että raha kasvaa puussa!
Meillä onkin nyt pleikkarit ja muut pillit pantu pussiin ja otetaan sit uudestaan käyttöön kun käytöskin on sen mukaista,tässä muutamia ajatuksia arjesta lasten parissa!!!
Kaikille vanhemmille voimia ja jaksamista!!
peheessämme on kohta 16 v tyttö 14 v poika ja pahnan pohjimmaisena 8 v tyttö.
voi sitä autuutta kun olkkarista lähden keittiöön päin niin jo on riita saatu aikaiseksi.milloin on mikäkin syynä,joskus pelkkä katse riittää kun olkkarista jo melkein käsirysyn saa tulla selvittelemään.
olenkin noille vanhemmille sanonut jo useat kerrat että menkää ulos hutkimaan (meillä se onnistuu kun maalla asutaan)
tai sit väsyneenä huutanut vaan että:" turvat tukkoon joka iikka"
on päiviä jolloin haluaisin tavata ja kuristaa sen iloisen mummelin joka sanoi aikoinaan "tehkää vaan lapset peräkkäin niin niistä on sitten seuraa toisilleen"
joka kodissa ne penskat tappelee,vaikka välillä tuntuukin ettei muualla meillä vaan on tällästä.
mua rupes niin naurattaan toi riita siittä että jos puhaltaakin...arvaas mistä meillä on yksi 500 sadan kilsan ajomatka saanu viihdykettä, poika katsoi sen puolen ikkunasta ulos missä likka istui....menin puolessa välissä matkaa kahville ja jätin voimakaksikon katteleen ikkunoista.
...hiljanen oli loppumatka
Kiitos, minulle tämänketjun kirjoitukset oli ihan karamelleja. Minä raukka luulin että vain meillä ja nyt on monen monta samanlaista! Sain ainakin yhden ainakin.. vihjeen minkä aion toteuttaa, Jaksamista meille murkkujen vanhemmat.ps. ekakertaa olen tällä sivustolla ja en varmaan viimeistä!
Minullekin tämä kirjoittelu on aivan uutta. Jokin päivä sitten vapaalla ollessani selailin huvikseni näitä sivuja ja rohkaistuin kirjoittamaan. Eikä todennäköisesti ole viimeinen kerta. Totta puhuen, kun selailen toisten kirjoituksia niin ensimmäinen vuodatukseni, "(v)ihastuttava penska" on lievimmästä päästä kun miettii miten vakavia ongelmia muilla voi olla.
Uuden innostukseni myötä tämä kone on nyt varattuna muillekin kuin meidän murkuille, tappelevat senkin aikaa ;). Siitäkös ne nyt kiukuttelevat kun äiti istuu päivät pitkät koneella ;). Välillä näin...
Joo, kyllähän meilläkin veljekset tappelivat. Molemmat ADHD lapsia ja meno sitten sen mukaista, itse yh. Elämä oli suorastaan helvettiä. Ajattelin usein, että ei tämä kerta kaikkiaan voi olla normaalin rajoissa. Ainahan sisarukset jonkin verran tappelevat, se kuuluu ihan normaaliin kasvuun ja perhe-elämään, mutta jos tappelu on jokapäiväistä ja mitään selkeää syytä ei ole, ei se ole normaalia. Huom! Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Meillä, 8-lapsisessa perheessä, on jokainen lapsi tapellut itseään ikäjanalla lähimpänä olevan kanssa, eikä se jäänyt nimittelyksi, vaan mustelmia on tullut varmasti kaikille.
Itse pääsin aina voitolle nuoremmasta siskostani, ja "sessiomme" päättyivät hänen itkuunsa. Minulle tosin siitä tuli vaan entistä pahempi, syyllinen olo.
Näin jälkeenpäin tappeleminen oli varmaan jonkinlaista pahanolon purkua, koska perheessämme ei tunteiden näyttäminen ollut sallittua.
Kannattaa ehkä pyrkiä mahdollisimman avoimen ilmapiirin luomiseen, ja yrittää jutella lasten kanssa heidän asioistaan. Se voi tietysti olla vaikeaa, mutta kannattaa osoittaa kiinnostusta nuoren asioihin, vaikka saisikin torjunnan vastaukseksi.
Mulla ja mun isoveljellä on 7 vuotta ikäeroa. Eli mie oon 15 ja veli 22. Nyt vasta ollaan alettu "tappeleen" kunnolla. Aikasemmin se oli sitä että veli huuatti minua ja mie itkin. Nykyään alan jo vastaan sille, ja yks päivä vanhemmat tuli oikeen kattoon silmät pyöreänä ko meillä oli kunnon tappelu. Molemmat ovet paukkuen mentiin omaan huoneeseen, eikä puhuttu vähään aikaan mitään. Jonku ajan päästä oli taas normaalit välit ja oli kivaa. Yleensä me ollaan hyviä kavereita, sille voi kertoa ko sylttää joku juttu kavereitten kans tai koulussa. Se auttaa aina. Parempaa veljeä ei vois olla, rakastan sitä tosi paljon. Porukat on päässy varmaan helpommalla ko ei oo tarvinu kuunnella tappelua, mutta kyllä ne suht. samanikäsetki sen joskus lopettaa ja sitte niillä on hyvät välit uskokaa pois!