Koirat tappelee

Meillä on kaksi schipperkeä jotka käyttäytyivät samanlailla... (molemmat myös eri sukupuolta) kun pentuina tulivat, olivat aivan kuin paita ja peppu. Mikään ei erottanut niitä! Koko ajan yhdessä ja tämä jatkui n.1 ja 1/2 v. Sitten alkoi tollanen muriseminen (narttu alkoi murisemaan ensin) sitten parin viikon päästä uros kyllästyi nartun touhuun ja alkoi murisemaan ja haukkumaan. Lopulta tämä yltyi pahemmaksi ja pahemmaksi, kunnes yritettiin viellä kovemmin mieheni kanssa saada kaikki järjestykseen.
1. Eristimme molemmat koirat eri huoneisiin ensin
2. Joka päivä, kun oli ruoka-aika niin laitoimme ruokakupit "vierekkäin"
Kuppien välissä oli verkko, jotta koirat eivät pääsisi käsiksi toisiinsa
3. Jos toinen alkoi murisemaan otettiin kuppi pois
4. Murisemisen loppuminen=kuppi takas ja vähän lisää ruokaa

Teimme paljon enemmänkin MUTTA tämän pointti oli siis se, että tehkää toisen koiran läsnäolosta kivaa ja palkitsevaa! Meillä nykyään nämä koirulit ovat taas erottamattomat! (Kaikessa tuossa kesti kauan, mutta se on sen arvoista!

Luut on tärkeitä koirille, kateus laittaa koirat nahisteleen, sama mulla vaikka ovat eri tarhoissa silti uros kalvaa luutaan ulkotarhassa ja narttu koiratalossaan vaikka molemilla omat sisätilat ja verkot välissä, kyllä narttu rähisee, uros painuu ulos kun ei hermot kestä kuunella kun akka rähisee...2-suomenajokoiraa...

Meillä koirat syövät eri huoneissa, koska laumanjohtaja eli MINÄ ei suostu kuulemaan ainotakaan murahdusta. Ei siinä mitään koirakouluja tarvita, maalaisjärki riittää.

Juuri tämän takia vahinkoja ei saisi päästä käymään ikinä. Herkkä koira voi kerrasta oppia pelkäämään, että sen luu viedään pois ja sitten onkin kouluttamista uudelleenluottoon rutkasti. Älä siis ikinä, koskaan, milloinkaan anna toisen koiran häiritä ruokarauhaa, saatika viedä luuta toisen nenän edestä!