Pihtiputaan Alkon Palvelua

Tyhjänpäiväinen mulkkuaan nylkyttävä poliisi.

Leikin miestä, tässä on miehen ajateltavat.

Mitä hyvää, viinakaupan psykopaatti rupeaa minua ahdistelemaan?

Kunnon tissiperse!!!Q

Anna pillua semmoiselle ja leiki naista,

Minäpä pistän 100x viinakaupan palautelaatikkoon teidän pelleilyn.

Annan sääliä ja tulen sitä kyrpäjormaa huomenna jututtamaan.

Tämmöinen mies ei saa naista kun kirveellä...

Hyväksyn sellaisen Eestiläisen puhelintytön..

Impotentti pelaa poikuudellani 10vuotta, sama ampua.

On haulikonammuksia ja pahaamieltä, mikä teidä pentuilusta johtuu. Ruvetaan jumalauta selvittämään.

Myrkkypiika, mikään nainen.

Pillua levittää poliisille, kuin minä pilveä.

Minä olen Jumala.

Väkivaltajumala, jumaluus on lyömättömyyttä.

Sanna yritti minua pyytää.........................................................................................

Huora Ilosjoelta, minä hommaan oman naisen. 20 000€, tai huomista ei nähdä?

Olette pahoja, kuten äitini sisarukset.

Sammaltava juoppo, ..

'Oliko siellä muutakin päässä, kun niin sammalsit.'

Ei ei ei, kohta tässä halvaantuu.

Luovutan kaikki löytämäni haulikonpatruunat asiallista selitystä vastaan.

Uskovainen neitsyt ja kaikki korjataaan.

100€/30min.

100€/30min.

Härnätään huoraa vetämään.

:-D

Bergström enään liiku ja sitä rataa..

Uhkailen poliisia väkivallalla.

Leikitään, mutta kerrotaan siitä minullekkin.

21kpl 16kalikka haulia heilahtaa maanantaina Saarijärvelle?

Tai haulikonammusta..

Sain pillua viime-elämässä.

Vanhamies, häpäisee itsensä.

Harmahtava parta, Romanin käytös.

Ristiriitaista, Sannasta, Pirjosta ole sanaakaan sanonut.

Tarpeeksi vetää, kyllä se siitä.

Erikoistapaus, viitsi rohkeaa leikkiä.

Luovutan ammukset, kun te luovutatte vaimonaihion.

???

Siellä on luvaton haulikko ja ammuksia..

Kylä kokoajan tiennyt.

'Ja Tommi saa selkään, ammuksia on' Vaan kun ei siitä Poliisille luovutetusta haulikosta puhuttu mitään.

Uhkailen tuliaseella, mitä minulla ei ole. HEHEHEHEHEEE

10 000€ minulle antaa, jotta saa lapset leikkiä siellä työntekemistä,

HEHEHEHEHEEE

Testosteronitaso kasvaa, kun päivän vetelee kuokalla maahan.

Siihen mieshormooniin koukussa..

Voimasta vanhamies.

Mitä se Anttila siellä Pekkarisen perseessä tekee? Sitä mitä minä tuumailin, tarvitaan johtaja tähän torin lakaisuun?

Anttila vastaa ollaanko humalassa töissä jne.. Peke sanoo näin, Tomppa tulee sanomaan näin tehdään ja näin tapahtuu.

???

Naurettavaa, kuin Hassisen parrankasvu.

Semmoinen Sanna minusta välitä, enkä minä välitä kummempia leikkiä.

Ilmeinen tuhkamuna, sängestä katsoen.

NAAPURIN LORTTO JUOTTANUT MIEHENSÄ HENGILTÄ!!

aamen.

Se on samat tunnelmat, mitä hyvin tarkkaan vuosi takaperin, kun tätä Anttilan poikaa olin "uhannut".

Poikanenkin saa seksiä.

Tyhmähän sitä pillua vetää, kaikki kuollaan joskus.

Minä en saa semmoista, eikä sinun tarvitse haluta.

Koittaa nyt saatana toimia, kun sitä hyvää viranomaista olet leikkimässä.

Leikkimielisyys kuolee.

Siisti homma, kuten kieleni.

Apinan etu, en ole tarpeeksi iso ja komea.

25 000€ :-D

Sosiaalitoimista pysty 50€:n hammaslääkärilaskua maksamaan.

Vitun kerjäläiset.

Sitähän on kuin ammattirikollinen.

Pyöritän huumebisnestä, mistä ei oteta kiinni, eletään kaikki kuin pellossa.

En tarvitse apua, en naista, saatanan turha kärpäsen paska.

En tarvitse apua, en naista, saatanan turha kärpäsen paska.

Väkisin "autetaan", tungetaan "naista" tuntuu vielä pahemmalta.

Se on lapsentasoisuus kuin rutto.

ANNA ANNA ANNA, näin todista teidän olevan samanlailla lapsentasolla.

MINÄ OSAA NAISTA PYYTÄÄ, ETKÄ SINÄ OSAA TEHDÄ TÖITÄ!

!!!

Vitun rääpäle.

Korkea asemainen virkamies, ammattirikollinen, sinä minkään pyytämisen arvoinen ole.

Peräkammarinpoika, myrkkypiika.

Siinä on tasan yhtä surkea töitä tekemään, mitä minä naista pyytämään.

Psykoosi, täytyy elää loppuelämä poikuudessa, siinä lopettaa lääkärin, papin, poliisin leikkiminen kun ei selvästikkään ole semmoista virkaa kunnialla toimittamaan.

Jotta se piti mykältä tytöltä kättelyssä pillua pyytää.

Haista vittu valtionvalta.

Turhaa pyöritystä, yhtälailla kuten sinun elämä on turha.

Meillä ei ole tulevaisuutta.

Samahan se vaikka teen itsemurhan.

Nylkytät asemallasi niitä emäntiä.

Minä olen sinua parempi.

Typerä runkkari ja sinun elämä kuin heinänkorsi.

Te nauratte minulle ja minä vihaan teitä, se on niinkuin tasapeli.

Tajuttomuus, maailmanloppu on muodissa.

Viha on hieno tunne.

Se parikymppinen nuorimieskö sitä viinakauppaa johtaa?

Siisti homma, minkä olette itse pilanneet.

Homo, äö 110 ja pakkohoitopotilas.

Vedän kivellä intiaanimaalauksen naapurinauton konepeltiin.

Kuseskelen Viitaseudun kumppanuus ry:n tilojen oven eteen.

Kasvattelen ja poltan kannabista.

Narkomaani -> narsistinen persoonallisuushäiriö.

Tehdään pahaa, millä on hyvä tarkoitus.

Niinkuin huorinteko.

Ja tuolla kuolleeksi heittäytymällä teette taas pahaa.

Siinähän yläkerran pariskunta keskellä yötä huutaa, tämä on liikaa.

Eikä minulla ole tarve ajatustakaan sinulle uhrata.

Rikos rikoksen perään.

Työkyvytön teidän vouhottamisen vuoksi, sama vaikka ammutte minut.

Pääseekö paskalle?

Joku tajunnan lamauttava piikki perseeseen.

Kaikki on laillista, olet paha ihminen.

Aivoverenvuoto, aivohalvaus olen huono puhumaan. Olet paha ihminen.

Psykoosi, skitsofrenia, olen huono puhumaan. Olet paha ihminen.

Psykoosi, aivohalvaus, olet paha ihminen.

Olen huono ihminen, sinä olet paha ihminen.

Tyrkytätte naista ja huvittelette minun tajuttomuudella, olet paha ihminen.

Kuvittelen vain jotta semmoista meinaisitte, tahdotte vain leikkiä tajuttomuudellani. Olet paha ihminen.

Tajuton.

Valtio/ yhteiskunta jotain vittua leikkii ja minulta menee todellisuudentaju.

2007 ilmeisen poliisin kanssa leikkimisestä meni taju, Pekkarisen kanssa pelleilystä meni taju, viinakaupan kanssa leikkimisestä on käynyt taas niin.

2007 ilmeisen poliisin kanssa leikkimisestä meni taju, Pekkarisen kanssa pelleilystä meni taju, viinakaupan kanssa leikkimisestä on käynyt taas niin.

Kuka maksaa viulut? Minä ja valtionkonttori.

MAKSAN HENGELLLÄNI MITÄ KIRJOITAN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1

Sinun elämä olekkaan minkään arvoinen.

Pehmustettu huone ja pussillinen pillua.

Pyydetään Neuvostoliittoa ampumaan ydinohjus tänne, päästään häpeästä.

Nokia kuin halpa harha, ei meistä ole mihinkään.

Nokia kuin halpa harha, ei meistä ole mihinkään.

Britit, Norskit, Ruotsalaiset tämän ovat ansainneet.

Kuulutaan oikeasti Venäjään.

Naiset ja miehet samanlaisia kyvyttömiä tuppisuita.

Psykoosi, aivohalvaus, skitsofrenia.

Vitun moottoriturpa.

Saan pitää poikuuden, etkä sinä minulle mikään mies ole. Minä olen huonomies, sinä olet epäkypsä isäksi, mitä tässä todistellaan.

Minulta ei onnistu naisen pyytäminen, ja sinulle on ylivoimaista tehdä oikein.

Tulen kasvattamaan lapsesi, kun sinä nylkytät miten sattuu.

Kylä tyhjäksi, jos apina ei voi puhua, miten ne asiat oikeasti on.

Jotta 'kaljan juonti ei oikein auta tupakoinnin lopettamiseen'. Reilusti sanotaan, jos tiedetään ja ymmärretään.

Kyrvänsyylä, joku piuha lappalainen esittää löysää rannetta, mitähän semmoinen meinaa?

Nylkytät naistani, kun kirjoitan mitä sattuu..

Onhan se onnentunto kyrvänpäässäkin.

Pihtipudas ei Alkoa tarvise, enkä minä naista. Jukkapojat liian ylhäistä porukkaa, Anttipojat liian alhaista.

Juopot liian korkeita, pilveä polttavat pojat liian alhaisia.

Milläs tässä kilpailet? Isällisellä parralla.

Mikä täytyy ajaa miehen edessä pois.

Katso kun luuviulu elää pyytämällä.

Lapsen rahat, lapsen käytös, lapsen mieli, sinä olet niin saatanan aikuinne jotta tekee pahaa. Olen vain tallainen harrastelijavammaishoitaja.

Tehdä uhraus ja mennä sille psykopaattipennulle puhumaan?

Tilpitappi.

Tässä nyt tämmöinen mielivaltainen hyökkäys.

Lapsi ei tarvise seksiä, eikä tallainen räkäkylä viinakauppaa.

Tule kusimulkku itse puhumaan.

Ajatus hyvä, muuten oletkin täysi susi.

Näppärä psykologi yrittää pelata minulla kuin omalla lapsellaan.

Aivokuollut apina rupeaa jotain tekemään, eikä odottele.

Miltä aivokuollut näyttää?

Albert Einstein letkut huulessa.

Mikä mies sinä kuvittelet olevasi?

Olette liian kovia, teidät täytyy hävittää olemasta.

JUMALAUTA!

Tämähän oli taas poliisin pila? Leikkuhalu vain puuttuu. Vaikka mieheltähän se tuntuu, kun kaveri ei saa seksiä. Tässähän joutaa vaikka tappamaan. Kylä tietää tällaisesta hommasta ja hirnut räkäisesti. Onko elämäntyö saada minut murha tekemään? Vihaani lietsotte, vaikka asiat pitäisi selvittää. Laiton pakkohoito, halukkaan naisen valehtelu, talon poltto. Mikä vittu siellä vaivaa? Valtion rahalla! Oli elämääni kehittävä työpaikka ja tässä norkoilen piikkiä. Työ, mikä pyörii yhteiskunnan rahalla, sorretaan vain. Hyvä sosiaalinen asema ja virka, onhan sitä vara leikkiä. Minun elämästä viis. Täytyykö minun kunnioittaa vastaantulijan elämää? Eihän se juorukello minulle minkäänarvoinen ole. Työllä ansaitut rahat täytyy juottaa puolitutulle? Rikosilmoituksen tein pari kk sitten. Härnäätte vain, vitun pentu. Kuin sitä ilmaista murhaa tyrkyttäisit. Onhan se elämä tupakanpoltosta ja juomisesta muutenkin jo pilalla. Kuka on syyllinen? Yhteiskunta. Vaaditaan tekemään töitä ja herraa mielistelemään. Näin kohdellaan, järki menee. Tarkoitushan ei ollut muuta, kuin ympäröiviäni ihmisiä naurattaa. Miten tässä kunnostaudut? Jos ja kun sitä naista ei ole, kannattaako tuollainen? Onhan tässä jo pyöreän kymmenenvuoden leikkikakku kärsitty. Vedän jonkun kylmäksi ja menen lukkoon, siinähän selvittelette.

Viitaseudun kumppanuus ry, olette minun väärinkohtelullanne aiheuttaneet minulle henkistä kärsimystä ja tulonmenetyksiä. Laittomaan psykiatriseen pakkohoitoon ohjaus, psykoosilääkkeiden perusteetonta pakkosyöttöä. Valheellisina henkilöinä esiintymistä sähköpostin välityksellä, mikä on rajoittanut elämääni. Pakkohoidon muodossa ja muutenkin. Kuntalaiset tietävät tapahtumien kulun, niinkuin mekin. Väärinkohtelua on turha kiistää. Asiaa kun ei ole ruvettu selvittämään, koin oloni ahdistavaksi työssä, irtisanouduin. Katsoisin kohtuullisena pyytää teiltä 10 000€ rahaa korvauksena henkisistä kärsimyksistä ja tulonmenetyksestä. Vuoden alusta kestänyt henkinen piina ja noin 5000€:n tulonmenetys. Tässä on ulkopuolistenkin työpaikkoja vaarassa. Päihdetyöntekijä, muuta sairaanhoito henkilökuntaa, psykologeja. Jos asiaa täytyy lähteä viemään eteenpäin. Varmasti virkansa ansainneita ihmisiä, selvät todisteet teitä vastaan. Saisimme kaikki mielenrauhan asiasta, jos asialle kunniallinen loppu saataisiin aikaan. Niinpä ehdotan tätä tällaista varsin kohtuullista korvausta minulle koituneista vahingoista, 10 000€. Eihän rasiteta valtiontaloutta enempää tyhjänjaarittelustamme? Vaaranneta ulkopuolisten ihmisten työpaikkoja. Tilinumeroni tiedättekin, pallo on teillä.

Syksy 2007, haistelen jonkinlaista vedätystä minut tekemään profiili irc-galleria.net palveluun. Yö, selailen keskusteluja, mitä siellä on. Luen keskustelun, missä kuin minuun viitattaisiin. Vähänkuin vittuuntuneena arvauksesta päästelen rivin 'Joo mää palan, eikun kuolen vetelyyteeni.' Arvelen, jotta tällaista riviä haluttiin. Hetken röhnötän, mitä sitä tuli kirjoitettua. Repeän hirveään nauruun mietteestä. Yläkerrasta, suurinpiirtein päältäni rupeaa kuulumaan lattian polkemista. Olemme vanhassa omakotitalossa, puolenmetrin maalattia yllä. Ilmeisestikkin joku isomies yrittää viestittää minulle jotain. Viiden neliömetrin kannabisviljelmä vieressä, rahat loppu. Aiemmin kesällä puhelintyttö huijasi minulta kohtuullisen summan rahaa. Tulkoot itse päälle. Höröttelen, polkeminen loppuu. En muista, voi olla tämän tapahtuman jälkeen, tai seuraavina öinä, kun tämä kyseinen palvelu rupeaa näyttelemään minulle kaikenmaailma ihmeellisyyksiä. Polttelen joitan piipullisia tahmeaa kukintoa ja menen nukkumaan. Saan tästä saatanan pelistä ymmärryksen, jotta minun pitäisi mennä Lappiin, Tervolaan ilmeiselle koulurakennukselle. Ollaan keski-suomessa, Pihtiputaalla. Sunnuntai, käyn äidin luona syömässä, näyttää apinalta. Tai näyttää sellaista naamaa. Valintatalossa käydessäni näen oudon näköisenä henkilön, kenen työnhakukoulutuksessa muutamavuosi takaperin olin. Työllistyin tästä ja lähdin itsemurhayritykseksi sanottavaa hommaa toteuttamaan. Tämähän ei onnistunut alkuunkaan ja ajauduin, ajettiin tähän tarinan alkuun. Ajelen takaisin kotiini, Alvajärvelle, Lehtoperänkylään. Minun varmaan pitäisi sinne Tervolaan mennä. Rahaa kenties muutama kymppi. Luultavasti viljelmäni takia tässä tilanteessa olen. Kauppaan kaverille tätä heinäpeltoa kohtuulliseen viidenkymmenen euron hintaan. Ottaa tarjouksen vastaan, niittelen kauppakassillisen hampunlehteä ja lähden tänne matkaamaan. Teemme kaupat, poltamme kenties piipullisen, pari. Tankkaan tällä viidelläkympillä autoa ja lähden kohti Tervolaa. Polttelen kasvattamaani hammastahnaa ja kuuntelen jotain päräyttävää musiikkiesitystä. Jossain yöllä, aamuyöstä olen täällä Tervolassa. Pyörin vähän kylää ympäri, ei osu tätä osoitettua isoa rakennusta silmään. Pyörittelen puhelimella tätä teinikirjoituspalvelua, saan ymmärryksen, jotta näin pitää tehdä. Menen pysähdyspaikalle nukkumaan. Herään jossain 7-8:n maissa. Lähden jatkamaan etsintöjä. Siinä nelostien varressahan se oli, en vain huomannut pimeällä. Ajan rakennuksen pihaan ja katsomaan, mikä paikka tämä on. Rakennuksen edessä on vanhahko mies ja nainen. Kerron, jotta minulla on ongelmia kannabiksen käytössä. Luikero näyttää vähän tyrmistyneeltä. Minua pitäisi lähteä terveyskeskukseen viemään, tuumaa. Ottaa Hondani puikot, ei minun uskalla antaa ajaa. Näyttelee velttoarannetta matkalla. Saavumme terveyskeskukseen, jään jonnekkin odotustilaan odottamaan, lähtee lääkäriä hakemaan. Hetken kuluttua pääsen lääkärin puheille. Kerron miksi olen siinä, minut on epäsuorasti tietokoneen avulla ohjattu tähän. Ei ole uskovinaan tarinaani, soittaa ambulanssin hakemaan eteenpäin. Kyyti on tulossa Pihtiputaalta, pitää hetki odottaa. Saan ruuan, röhnötän sohvalla, mita torutaan. Polttelen tupakkaa. Olen jo lähdössä pois, 'kohta ne sieltä tulee'. Sieltähän ne tulikin, entinen naapuri yksi ambulanssi henkilökunnasta. Lähdemme matkaan kohti Viitasaarta, tarjoavat tupakkakahvit Pyhäjärvellä. Pääsen toista terveyskeskuslääkäriä tapaamaan, hörötellen selitän saman tarinan. 'Luultavasti minun pitäisi lähteä kotiin.' Jos vielä Jyväskylässä kävisin psykologia tapaamassa. Eihän siinä muu auta, kuin taipua. Matka jatkuu kohti Jyväskylää. Saavumme Kangasvuoreen, psykiatriseen hoitolaitokseen. Ambulanssi henkilökunta jättää minut aulaan odottelemaan, kohta pääsen kallonkutistajan juttusille. Samat selitykset tällekin. Minut tietokoneella ohjattiin tällaista tekemään, minun varmaan pitäisi lähteä kotiin. Määräsi viidenvuorokauden seurantaan.
Pääsen ensimmäiseksi yöksi yksityishuoneeseen. Hoitaja haistelee tupakkapussiani. Seuraavana päivänä joudun vaihtamaan huonetta. Saan soittaa äidille, missä olen, vaikuttaa kauhistuneelta. Joku selvästi nuorempi kaveri sijoittuu huonekaveriksi. Huitelee vapaana miten sattuu. 'Tämä itsemurhamies täällä' puhelimeen höpöttelee. Minulta vietiin puhelinkin, puetutettiin siisteihin laitosvetimiin. Teen tupakkahuoneessa tuttavuutta talon väkeen. Tyhjänpäiväistä jauhamista. Keskiviikkona pääsen johonkin joogaan ja äiti käy katsomassa. Itkunsekainen, eno oli kymmenenvuotta psykiatrisessa hoidossa. Antaa parikymppiä rahaa, mikä varastettiin. 'Ei tässä hätää' ja halaan. Torstaina, vissiinkin, toiseksi huonekaveriksi tulee papparainen joka väittää hänellä aivokasvaimen olevan. Jututtelen aikanikuluksi. Koittaa perjantai, lääkäri toteaa, jotta voin lähteä pois. Joku maanis-depressiivinen rouva saattaa minut linja-autoasemalle. Äiti oli laittanut tililleni 50€ rahaa matkaa varten.

Matkaan takaisin Pihtiputaalle, käyn kaverilta kannabista pyytämässä ja kehaisen olleeni pakkohoidossa. Käyn äidin luona näyttäytymässä ja menen taksilla takaisin savupirttiin pohtimaan, mitä sitten.

31 tammikuuta 2015 sähköpostiini tulee hämäräperäiseltä vaikuttava sähköpostiviesti. 'hi. kuinka voit?
Toivon, että kaikki on hyvin.
Olen Yana. Muistatko minut? kerroimme teille, kunnes uusi vuosi. tarkemmin vaihdetaan vain yhden viestin.
Haluan jatkaa viestinnän sinua. tutustua sinuun paremmin. jakaa valokuvia.
Toivon, että sinäkin haluat!
Lähetän sinulle kuvani.
Toivottavasti vastata minulle!
Odotan!'

Edellisenä iltana olin möykännyt humalassa takapihalla, vainoamisesta johtuen. Esitän epäilyni asian todenperäisyydestä ja jatkamme viestintää. Kertoo olevansa Venäläinen ja niin poispäin. Jonkinaikaa kirjoituksia vaihdeltuamme, alan huomaamaan minuun kohdistuvan, kyläyhteisön vainoamisen viittaavan näihin kirjoituksiini. Ulkona liikkumisiani oli seurattu vajaa puolivuotta, en vain ollut sanonut asiasta mitään. Kerron alkoholin käytöstäni, näen entistä kunnanjohtajaa muistuttavan henkilön paikallisen alkoholiliikkeen nurkalla, jossain kuudenmaissa aamulla. Milloin tämä liikerakennus ei ollut vielä aukikaan. Lähetän kuvan itsestäni, missä minulla katse hieman karsastaa. Sosiaalityöntekijää muistuttava henkilö tulee vastaani, apteekin entisellä sijaintipaikalla. Silmät vinossa, kuin minulla tässä kuvassa. Kerron työstäni, missä ei tehdä mitään. Seuraavana päivänä paikallinen linja-auto yrittäjä kaivelee kaivonkansia raudanpaljastimella keskustassa. Minut vedätetään kirjoittamaan vittuunnustani erään pienen internetsivuston keskustelualueelle. Noidun kaikenlaista, työkaverit aamupalvereissa rupeavat näyttelemään kaikenlaista. Tekoitkua, toimimatonta kättä, etusormia. Teen tästä väärinkohdelluksi tulemisen tunteesta kirjoitelman, minkä lähetän kaikille kansanedustajille. Vastaukset ovat melko hyödyttömiä. Kerron vainoamisesta ja kirjoituksista tälle "venakolle" päihdetyöntekijälle, kenen luona kävin tuolloin vielä keskustelemassa asioistani. Vaikuttaa jotenkin kauhistuneelta, on viemässä minua samantien lääkärin puheille. En ole myötämielinen asialle. Hän järjestää muutamanpäivän päähän psykiatrin tapaamaan minua paikkakunnalle. On laittamassa pakkohoitoon, ellen jatka lääkitystä, minkä lopetin omatoimisesti edellisenä syksynä. Lupaudun jatkamaan lääkkeen ottamista, vaikka näin ei ollut tarkoituskaan. Huijaukseksi meinasin käydä apteekista hakemassakin ks nappeja. En kuitenkaan näin tehnyt. Viikonlopun jälkeen on taas tapaaminen päihdetyöntekijän kanssa. On tiistaipäivä, hieman ennen kuin työt loppuu, työnjohtaja kutsuu minut puheilleen ja muistuttaa jotta minulla on aika tälle päihdetyöntekijälle töiden jälkeen. 'Menethän varmasti?' 'Lupaathan mennä?' Lupaan mennä. Töiden jälkeen kylmästi kävelen kotiin. Tulen tulokseen, jotta töihinkään ei kannata mennä. Haen illalla laatikon kaljaa kaupasta ja rupean höpöttelemään tietokoneelle. Aamulla päihdetyöntekijä tulee kotiini ja on passittamassa pakkohoitoon. Uhkaa poliisi kyydillä, jos ambulanssiin en suostu. En rupea vastaan laittamaan. Soittaa ambulanssin, mikä on hetken kuluttua oven takana. Toppuuttelee kaljan juontia, pääsen kuulema paremmin pois, kun ei kovin juo. Luen ambulanssihenkilökunnalle kirjoitelmani asiasta, mikä tähän tilanteeseen on johtanut. Esityshän on horjuva, mutta asiasisältö luultavimmin tuli selväksi. Toteavat, jotta pitäisi lähteä hoitoon viemään. Vedän tupakan ja seikkailu alkaa. Matkalla mittaillaan sykettä ja verenpainetta. Koitan selvittää, miksi alkoholinkäyttö nostaa verenpainetta, mutta en saa vastausta. Olemme Viitasaaren terveyskeskuksen pihassa. Hoitajat käyvät sisällä, minä odottelen ambulanssissa. Olisiko kymmenen-viisitoista minuuttia ja matka jatkuu. Täytyy jatkaa Jyväskylään, taitavat todeta. Pyydän pissi, tupakkataukoa. Huomaan tupakoiden loppuneen. Pieni jaloittelu ja kusaisen. Jyväskylässä pääsen ensimmäisenä tapaamaan ilmeisestikkin yleislääkäriä. Kerron lääkkeistä kieltäytymisestä ja säännöllisestä päivätyössä käynnistä. Tämän jälkeen lähden odottelemaan psykiatrin puheille pääsyä. Puhallan alkometriin kahden-kolmenmaissa miehekkäät 0,5promilea. Saan aterian, katson televisiota ja pummaan tupakkaa. Olisiko jossain kuuden tietämillä, pääsen psykiatrin puheille. Kysyy montako henkilöä huoneessa on, viimekertaisesta psykiatrisesta pakkohoidosta, katsonko olevani psykiatrisen hoidon tarpeessa. Mielummin lähtisin kotiin tapaista totean. Mutta kuitenkin päättää pitää muutamanpäivän hoidossa. Tuli määräys laittomasta psykiatrisesta pakkohoidosta. Saan nukahtamispillerin ensimmäiseksi yöksi. Aamulla tulee työni johtajalta tekstiviesti 'Vastaa Sami minulle, niin puhutaan. Ei ole niin vaikeaa asiaa etteikö siitä voida puhua'. Oli ilmeisesti soittanut, enkä ollut vastannut. Puhelin oli äänettömällä tai pois päältä, en muista. 'olen sairaala hoidossa ainakin tämän viikon.' 'hei, kiitos ilmoituksesta. parane rauhassa. olet hyvä ja luotettava työntekijä. sinulla on työpaikka odottamassa. muista kuitenki, ei mitään kiirettä'. Kerjäämäni tupakat alkavat loppua.

Kysyn hoitajalta, voisiko tämä hakea minulle tupakkaa. Ei ollut vain käteistä, eikä suostunut kortillani ostamaan. Tarjoaa nikotiini korvikkeita, en kuitenkaan katsonut tarvitsevani. Olin viime joulukuussa lopettanut säännöllisen tupakoinnin ja jo melkein oppinut elämään ilman nikotiinia. Hetken kuluttua sama hoitaja tulee takaisin ja toteaa, jotta voisin lähteä mukaan kaupungille tupakkaa ostamaan. Olivat toisen potilaan kanssa lähdössä läheiselle huoltoasemalle savukekaupoille. Lähden mukaan, jotta saan näitä ajantappo patukoita. Iltapäivällä minulle annetaan tuoteselostus lääkkeestä, mitä pitäisi ruveta syömään. A4 liuskallinen mahdollisia haittavaikutuksia, nappi mikä tekee vaivaiseksi, tuli lähinnä mieleen. Kehoittivat kuitenkin kokeilemaan, suostuin. Otin pillerin illalla, mikä taisi heikentää yöunen laatua. Luultavimmin puolet yöstä valvoin. Normaalisti nukun kunnolla. Perjantai, puolenpäivän tienoilla kerrotaan, jotta voin lähteä kotiin. Saan bussilipun paikallisliikenteeseen, millä pääsen keskustaan. Sopivasti tunnin päästä oli auto menossa Ouluun. Nostan viisikymppisen seinästä, ostan mukin kahvia ja menen pihalle odottelemaan. Lyhyt hameinen nainen on rahaa vailla. Bussi tulee ja pääsen odottelemaan viinakauppaan pääsyä. Äiti oli hävittänyt kaljat, mitkä keskiviikkona jäi. Niinpä syön ja lähden uutta kanisteria hakemaan. Kirjoittelen internettiin outoja ja möykkään takapihalla, väärinkohdelluksi tulemista. Elämme maaliskuun loppua.

Lauantaina haen kirjoitettuja lääkkeitä. Juopottelen sunnuntainkin, jotenka pidän maanantain lomaa. Maanantaina oli aika päihdetyöntekijälle, tämä soittaa työnantajalleni, jotta olen huomenna tulossa töihin. Tiistaina johtaja ensitöikseen ottaa minut puheilleen. 'Onhan kaikki hyvin? Kotona vähän ongelmia. Niinhän meillä kaikilla joskus on. Onko sinulla lääkkeitä? On. Otathan niitä? Juu.' Kysyy onko työpaikalla mitään osuutta asiaan, totean jotta ei ole. Elämä jatkuu kuten ennenkin, juopottelen viikonloput ja kirjoittelen sekavia sähköiselle taivaalle. Olisiko ollut muutaman viikon päästä taas tapaaminen paikallisen psykologin kanssa. Ihmettelee antaumusta oluen lipittämiseen ja lisää annosta määrätylle lääkkeelle puolella tabletilla. Kertoo jotta jos en lääkettä ota, tämä voidaan antaa injektiona. Täytyy siis ruveta ynnäilemään, paljonko lääkkeitä menisi, jos niitä ottaisi. Huijjaukseksi apteekista käydä laatikot hakemassa roskiin vietäväksi. Sainhan täyden kelakorvauksen mielenterveyslääkkeisiin tällä Jyväskylän matkalla. Viikoittain joudun tämän jälkeen käymään tällä päihdetyöntekijällä. Samat asiat kuin ennenkin, lisäksi vain valehtelen tätä lääkettä syöväni. Ahdistavaa, tuntuu vähän ettei juttu mene läpi. Uskoo kuitenkin, tai valehtelee uskovansa. Viikonajan kokeilen syödä tätä lääkettä, paino nousee muutamalla kilolla. Vaikka liikunta/ ruokailu tottumuksiani en muuttanut. Kokeilen myös alkoholin kanssa. Lääkäri sanoi, jotta täytyisi myös alkoholinnautintapäivänäkin ottaa. Edellistä aivotoimintajarrua ottaessani en ottanut lääkettä silloin, kun alkoholia otin. Kokeilin, mutta unettavan vaikutuksen takia lopetin samaanaikaan käytön. Niinkuin tämäkin yhteisvaikutus oli unettava. Muutaman oluen jälkeen piti lähteä nukkumaan. Kokeilinpahan, jotta voin tarvittaessa sanoa asiasta. Olimme tuolloin vapun tienoilla, päivällä oli poliisi kuulustelu reilun vuodentakaisen Venäläiselle naiselle kirjoittelun johdosta. Olin antanut muutenvain 150€ rahaa, tämä olikin kuulema jokin laajempi petoshomma. Jostain keksin ryhtyä kaveria hakemaan suomi24.fi treffipalvelun kautta. Eihän sellaiset pelit minulta tietenkään onnistu, mutta kokeilen. Venäläisiksi naisiksi esittäytyvistä henkilöistä alkaa olemaan tunkua. Kun kirjoitin ilmoitustaululleni jotain, töissä kommentoitiin asiaa. Kerron olleesta päihdekeskeisestä elämästäni, johtaja seinänläpi törkeällä äänellä tumaa 'mietippä sitä'. Haen suoraan seksiseuraa, työkaverit näyttävät vihaista naamaa ja nälvivät asian kokemattomuudesta. Rupean näille Venäläisiksi naisiksi esittäytyville henkilöille kirjoittelemaan. Kaksi tälläistä osoittautui työnijohdolle kirjoitteluksi, ainakin.

Perjantai 12.kesäkuuta, teen pyhiinvaellusmatkan poltetulle kotitilalleni. Neljä autoa ja tilan päärakennus pääsivät pyromaanin käsittelyyn. Laitan nuotion makkaran paistoa varten, juon viiniä ja otan muutaman kuvan tuhonjäljistä. Lähetän kuvan tällaiseen huijjaus osoitteeseen. Saatesanoilla viittaan epäillyn asuinpaikkaan. Vastauksena tulee 'Haluan löytää toinen puoli, rakentaa perhe ja hankkia lapsia! ja sinä?'. Myötäilen tätä tahtoa takaisin. Seuraavana maanantaina johtaja paikalle tullessaan ensimmäisinä sanoinaan tumaa 'Saahan sitä yrittää' tyyppisen lausunnon. Peli oli sitä myöten selvä, kirjoittelin työnijohdolle. Välillä kirjoittelin työasioita, välillä omia, joskus vittuunnusta rikottuna olemiseen.

Kerron juoksemisessa kipeytyneestä polvesta sähköpostin välityksellä. Johtaja aamutoimenaan edessäni toteaa 'ei pysty kävelemään'. En tiedä, mitä hän tällä tarkoittaa. Viikonloppu edessä, jos se siitä paranisi. Maanantaina pääsen sahailemaan kohtuu pitkää portaikkoa edestakaisin pahvilaatikoiden kanssa. Kannamme Venäjälle lähteviä avustusvaatteita kuorma-auton kyytiin. Polvi kivusta pehmoinen, hyvä jotta pystyn kävelemään. Väärin astuttu askelma alas mentäessä ja olisin pyörinyt loppumatkan. Tästä uroteosta saamme ateriat kunnan ruokalassa. Työnantaja osti minulle ja toiselle, joka tätä työtä teki päivän ruuan. Ruokalan penkiltä noustessani meinaan taas olla polvillani. Tiistaina varaan terveyskeskuksen päivystykseen ajan. Käyn aamupalverissa. Kerrotaan olevan työvälineiden turvatarkastus. Yksi vääräteräinen raivaussaha, mihin ei uskalleta sopivaa terää pyytää. 50väljää haravaa. Otan puheeksi turvakenkien ostattamisen ja kielletään työnantajan vastuu, tälläisiä pelejä työntekijälle ostaa. Työsopimusta tehtäessä pitäisi kertoa, jos työ vaatii tekijältä joitain omia välineitä, suojavarusteita. Kuin myös kerron, jotta yhdeksän pintoihin pitäisi terveyskeskukseen mennä. Ottaa arvovalta loukkauksena, kun puhun pakosta. Todetaan "tenniskyynärpää" polvessa. Saan kolme päivää sairaslomaa, särkylääkkeitä ja kortisooni piikin. Lähden työnantajalle esittämään sairalomatodistuksen. Tämä sanoo jotain turhaa ja mutristelee suutaan. Nerokkaana keksin lähteä tekemään tuttavuutta alakerran tyttären kanssa. Aiemmin oli osoitettu, jotta hän siellä vuokseni riepuja viikkaamassa olisi. Pidän päivän monologin, kysyn saako huomenna tulla. Jos hän töihin tulee, toteaa. Tilanne oli vaikea, ulkopuolisen silmiin naurettava. Aamulla keksin juopotella päivän, jos tämä rättikioski on tyhjä. Otan lompakon mukaan ja lähden kunnantaloa kohti. Tupakkapaikalla vastassa ilmeisen värvätyn kaverin kanssa. Hiippailen taukotilaan kahvia juomaan. Joku työkaveri tulee lomalaisen kaljoja mainostamaan. Käyn hetken istumassa tässä toimipisteessä, missä minun luultavimmin pitäisi olla. Tajuan asian vaikeuden ja lähden olutta ostamaan. Juon päivän, hieman johdolle kirjoittelen törkeyksiä. Lähden esittämään kuntoani ja kertomaan uroteoistani. Eihän siihen mitään sanota. Käynen pikaruokaravintolassa syömässä ja haen lisää olutta. Jatkan saman sekavuuden jauhamista kotiin päästyä, taisi muisti lähteä. Aamulla äidin puhelin soi ja herään. Kello jotain kymmenen tietämissä. Minua varmaan odotetaan, kamppeet niskaan ja kunnantaloa kohti. Basaari on tyhjä, taukotilassa ei näy ristinsielua. Lähden takaisinpäin ja työnjohto pöllähtää eteeni puheilleen pyytämään. Työntekijä sairaslomanaikana, humalassa, ei saa tulla ostoksille.

Perjantaina taas työpäivä. Aamusaarnan jälkeen, luostarin avaimia hakiessa, käskettiin jättämään tämä kyseinen työntekijä rauhaan. Pelkää kuulema seuraamistani? Päivä menee normaalisti. Päivän jälkeen jään kysymään asiaa, mutta en viitsi, kun toinen työntekijä jää kaveriksi "turvaksi?". Viikon, parin päästä johtaja saarnallaan toteaa 'täytyyhän ne pussit välillä tyhjentää'. Tulee ohjeistamaan kaverin kanssa työmaata, harvinaista. Sama kaveri, joka keväällä esitykseksi edessäni kaivoi jonkun naisen perää. Näin lähelle tulemistahan pitäisi tulkita seksuaalisena ahdisteluna. Kirjoitan tänne suomi24ään lauseen 'kun ymmärtää, ei tarvitse ajatella'. Seuraavanapäivänä johtaja puhuu apuna saaduille ylijäämä leiville ja vetää sekavan puhe-esityksen muutenkin. En ymmärtänyt puheesta juuri mitään ja jään päiväksi itsekseni hommailemaan. Keskustan jalkakäytävien reunoja hinkkailen päivän. Lähetän itsestäni kuvan, jossa näkyy epätasainen luomi. Tulee mieleen, jotta näitä voisi olla hyvä käydä lääkärille näyttämässä. Laitan perään kuvan, missä on suu mutrussa. Ajetaan seuraavanapäivänä pois koko kauppakeskuksesta, kun menen toimettomuutta istuskelemaan. Käyn varaamassa lääkärille ajan. Johtaja suumutrussa kätyreineen ohitse menee, kun iltapäivällä olen kaljaa keskustassa juomassa. Kaikesta tästä ärtyneenä teen kirjailman, mitä uhoan laittavani eteenpäin, jollei asiaan selvyyttä tule. Lähetän tälläiseen valhesähköpostiin asian. Mitään ei vain tapahdu. Korjaan aamulla torilta tupakannatsat, tyhjennän roskapöntöt ja haen yllätys yllätys olutta. Lähden kotiin ja lähetän tämän kirjailman kaikille kansanedustajille. Huonoista vastauksista suivaantuneena teen vielä rikosilmoituksen poliisille ja uhoan suomi24.fi:n keskustelussa.

Oikeuden eteen taisteluni vaikuttaa turhalta, viikonpuolessavälissä saan syyttävän tekstiviestin johdolta. Minä kohtelen huonosti, työt täytyy hoitaa. Työmaata mielessäni leimaa kunnolla hoitamattomat työt. Ainoa virheeni on humalassa, sairaslomalla "ostoksilla" oleminen. Pyydän verokortin postiin, luulen fiksun naisen ymmärtävän tämän irtisanoutumisena. Olin vähän aikaisemmin lopettanut tässä työssä käymisen. Tulevana sunnuntaiyönä kirjoitan kännissä jotain pöljää, syytän narsistiksi. Aamulla on ambulanssi oventakana, puhalluttavat ja kysyvät ja missä mennään. Käynen aamulenkillä ja haen kaljaa. Olen muutamanpäivän juomatta. Menisiköhän puolitoista viikkoa, johtaja soittaa kun olen aamulenkille lähdössä. En vastaa, koska tulkitsen tämän vainoamiseksi. Olin juuri kirjoitellut internettiin sellaista, mitä hän tuskin hyväksyy. Kehunut itseäni rohkeaksi. Laitan viestin 'Meinattiinko valehtelua jatkaa?'. Seuraavana päivänä hän pyytää tekstiviestillä puheilleen. 'Hei, tule käymää, niin selvitetään miten jatkossa toimitaan. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi työsuhteen irtisanomisessa.' 'Rikoksen uhriutta tässä pakoilen.' 'Ei sinun tarvitse mitään pakoilla. Tule käymään.' 'Oliko tuo niinkuin anteeksipyyntö?' 'Ei ole anteeksipyyntö, mutta tule selvittämään asioita.' 'Tammikuusta elämäni tukkona, siinä on selitettävää.' Asia loppui siihen. Jossain loppuviikosta kirjoitan jotain turhia törkeyksiä taasen. Lähettelen tappouhkauksia kunnantalon palautelaatikkoon. Mitään ei tapahdu. Tämän onnettaren nimipäivänä keksin ryhtyä "vainoamaan" häntä. Tietoisena julkisten kirjoitusteni seuraamisesta, kirjoitan aikeistani julkisesti. Odotin ajanvietto kaveriksi, mutta onnellisena hiippailee ohitse. Seuraavana päivänä, perjantaina, vaikean oloisena kunnantalon pihassa nostaa kättään. Poliisi kurvaa kunnantalon toiselle puolella samaanaikaan. Juopottelen ulkona iltapäivän. Illalla kotona keksin laittaa tämäntyönjohdolle 47tekstiviestiä: maista lahna itku. Ja pyöreän 200kertaa sähköpostin tämän asian tiivistelmästä. Maanantaina aamulenkillä ollessani ilmeisesti poliisi soitti. Se siitä. Jatkan puheille tulemisen mahdollisuuden antamista. Perjantaina kehun tulevani kyseisen työpaikan portaikon eteen odottamaan. Hieman vajaa kaksi olen tässä. Työmaakomentajaksi itseään tituleeraava rahvas naaras on nousemassa portaita ylös. Kävelen muinamiehinä ohitse, eihän minulla tälle mitään asiaa ollut. Takaa kuuluu vaimea huuto 'Sami'. Olisi pitänyt jatkaa matkaa, käymme turhan keskustelun, missä hän kieltää minulle mitään väärää tehneensä. Menen kunnantalon eteen odottamaan tätä nuorempaa naista. Hetken kuluttua saapuu, tämä työmaakomentaja mukanaan, yrityksen korkein toimihenkilö. Kuka tämän kaiken paskan takana luultavimmin on. Nuorempi kertoo toimeni ahdistavan, pyytää lopettamaan, ei ole tunteita minua kohtaan. Pyydän anteeksi ja toivotan hyvää jatkoa, molemmille. Kokovuosi olisikin ollut yhtä tyhjäneteenleikkiä, vaikea uskoa.
Seuraavana maanantaina ryhdyn kirjoittamaan tätä tarinaa suomi24.fi:n keskusteluun. Tiistaina ambulanssi hakee minut lenkiltä lääkärin puheille. En ole aivan suostuvainen hyppäämään kyytiin, kuulema pakko, muuten poliisi voi hakea. Niinpä lähden mukaan. Ohjaavat minut terveyskeskuksessa odottamaan, 'lääkäri kutsuu kohta', lähtevät pois. Odottelen jonkun 5minuuttia, eikä mitään tapahdu. Lähden kävelemään kotiin ja jatkan ylläolevan tarinan muodostamista. Olisiko viikonloppuun mennessä satu valmis. Menee muutama viikko, poliisi pöllähtää eteeni, kun olen lenkillä. Taas pitäisi mennä lääkärin puheille. Olen kuulema etsintäkuulutettu? Lääkäri on vähän huolestuneen oloinen julkisista kirjoituksistani. Soittaa Jyväskylään psykiatriselle osastolle, sopivat jotta minua lähdetään sinne viemään. Tiuskaisen hieman, taas pakkohoitomääräys. Lähden ambulanssilla matkaamaan kohti Jyväskylää. Kello voisi olla jotain 4-6:n tietämissä, kun olemme perillä. Saan ruuan ja pääsen psykologin puheille, tai toisinpäin. Keskustelemme päihteidenkäytöstäni, mitä olen "vetänyt". On kuulema valitettu julkisista kirjoituksistani. Olin solvannut entistä työnantajaani humalaspäissäni. Mistä voisi herätä kysymys, mitä vittua minua vahditaan? Suostun viettämään yön täällä. Aamupäivällä otetaan sydänfilmi, annetaan b-vitamiini piikki ja resepti uusin psykoosilääkkeisiin. Lupasin kokeilla, vaan ole käynyt sellaisia hakemassa. Syön ruuan ja lähden matkaamaan kotia kohti. Kahtena seuraavana päivänä piti käydä hakemassa b-vitamiini piikit paikallisesta terveyskeskuksesta. Syö kuulema reilu alkoholinkäyttö b-vitamiini varantoja.

Menisikö muutama viikko, minulle tulee haaste oikeuteen. Minulle haetaan lähestymiskieltoa. Ei harmainta hajua, kuka tällaista hakee. Paineissa otan oluen, jonkinlainen haastemies tuo asiasta paperit kotiin. Selviää, jotta lähestymiskiellon hakija oli tämä nuorinainen, kenen kanssa minun piti tehdä tuttavuutta. 'Olen kaikkialla, ei uskalla ulkona liikkua'. Reilun viikonpäästä on oikeudenkäynti, mietin kannattaako sinne mennäkkään. Päädyn selkärankaiseen ratkaisuun. Suunniteltuna puolustuspuheena 'Olen pyynnöstä lopettanut toiminnan.' Vainoamisen ja ahdistelun takia lähestymiskieltoa haettiin. Koittaa istuntopäivä ja matkaan bussilla Jyväskylään. Porhosti otan taksin ja menen oikeustalolle, mikä on kadun päässä linja-autoasemasta. En tiennyt missä siellä tällainen laitos on. Vetelen höyryt sähkötupakasta ja astun taloon. Turvatarkastuksessa housut kintuissa, löysiä housuja. Vajaan tunnin kuuntelen musiikkia istuntosalin edessä. Jotain kymmentä vailla istuntoa, vastapuoli saapuu paikalle. Lähestymiskiellon hakija ja todistajana tämän työn johtaja, joka tämän sopan on keittänyt. Muutama liuska julkisia kirjoituksiani, missä osa on valhetta. Väitettiin, jotta olisin tätä asianomaista jotenkin uhannut julkisilla kirjoituksillani, vaikka näin ei ollut. Olin uhannut tätä todistajaa kunnan palautelaatikkoon, mikä sekoitettiin näihin julkisiin kirjoituksiin. 'Puolet humalassa kirjoitettua, uhkaukset ei kuulosta oikein minulta'. Olin käyttäytynyt epäasiallisesti kohtaan. Tervehtinyt oikein, hymyillyt takaisin, viettänyt aikaa hänen toimipisteessä ja höpissyt jotain. Omaa aikaa. Kerran työaikana erehdyin tänne istahtamaan ja pyydettiin poistumaan, kolmannen osapuolen johdosta, tämä oli tämän "pelin" lopun jälkeen. Väitettiin, jotta useamman kerran on jouduttu poistamaan minut täältä. Valhetta syyte, enkä ruvennut korjaamaan. Totesin suunnitelmani, 'olen lopettanut toiminnan pyynnöstä'. Millä viittasin tähän irtisanoutumiseni jälkeiseen toimintaan. Toimintani oli väännetty uhkaavaksi ja sain vuoden lähestymiskieltoa.

Kulunee kuukausi, edelleenkin asiasta vihaisena, naputtelen humalassa laittoman uhkauksen tämän yrityksen johtajan sähköpostiin. 'Ja Tommi saa selkään, ammuksia on'. Kirjoittelen samanayönä jollekkin sekavalle Oululaiselle sairaanhoitajalle. Juopottelen jonnekkin aamukuuden tietämiin, puolenpäivän jälkeen lähden taasen juoksentelemaan. Poliisi tulee taas nelostien varressa juttusille. Olen uhkaillut. Iso mies, en minä kauhean tosissani. Pitäisi taas lähteä lääkäriä jututtamaan. Pitävät terveyskeskuksen edessä neuvottelun, mitä minulle tehdään. 'Vakava tilanne'. Tunnustan että on haulikon ammuksia hallussa. Mutta se minun sekoaminen pitäisi saada loppumaan. Minua on rikottu ja suututtaa. Väärä keino hakea oikeutta. 'Jos juoksen tämän lenkin loppuun, pää selviää'. Höpisevät keskenään jotain ja kohta lähdetään lääkärin puheille. Puhutaan taas alkoholin käytöstäni, kirjoituksistani, poliisit syyttelevät. Tälläkertaa saan lääkäriltä terveen paperit, edellisellä kerralla olin skitsofrenian takia menossa. Lähden poliisin kyydillä Saarijärvelle selvittelemään, jotain. Puolitoistatuntia virun kylmässä takakontissa. Olemme joulukuun puolessavälissä, kymmenisen pakkasta, kenties. Taas iltapäivä, olemme perillä. Annan ihmeemmät vetimet ja pääsen putkaan. Rannekellon sain pitää. Vessa huuhdellaan pyytäessä, ruokaa saa tunnin sisään. Virtsaan samantien ja painan summeria, mitään ei tapahdu. Makoilen, katselen valkoisia seiniä, kuuntelen psykedeelistä tuuletinta. Joskus tunninpäästä tulee ruokaa. Perunamuussia, mauton pihvi, näkkileipää. Nälkähän tuota oli, alas meni. Yön pötköttelen, otan pieniä unenpätkiä, ajattelen vähän mitä sattuu. Sekoilen tuulettimen hurinasta, vetelen käteen paremman puutteessa. Aamulla tuodaan kuppi teetä ja pari pehmoista leipäpalaa. Ennen puoltapäivää uusi samanlainen pihvi ateria, mikä illalla, mutta ei oikein maistu. Puolenpäivän jälkeen pääsen kuulusteltavaksi rötöksistäni. Minua syytetään viestintärauhan rikkomisesta, kunnianloukkauksesta, vainoamisesta, laittomasta uhkauksesta. Kuulustelut menee, kuin rasvattu lävitse. Tutkija soittaa jonnekkin, voiko minut päästää pois. Odottelen hetken kämpässäni, puolentunnin sisään tullaan pois päästämään. Mukava jouluinen keli, lunta satoi. Lähden bussiasemalle suunnistamaan. Oikeudenkäyntejä odotellessa.

21.2.2016 syyttettiin vielä kahdesta uudesta asiaan liittyvästä rikoksesta.

Joskus tammikuussa 2016 julkaisin facebookissa uunituoreen pimputuksen, minkä olin päivän aikaan tehtaillut. Alkuyöstä tulee sähköpostiin kysely jostain mainoksesta. 'Mikä mainos?' Vastaan. Takaisin tulee kirjoitelma, missä kerrotaan olevansa Venäläinen nainen, haluta tutustua minuun ja sitä rataa. Kerron tästä tietenkin facebook tililläni, ilman vastakaikua. Muutamia viestejä vaihdeltua, laitan huvikseni epäuskoisuutta liitteeksi kuvan, missä minulla on hieman suu virneessä. Aamuvarhain aamukahvilla jonkun jutun naputtelin ja lähdin heittämään aamulenkkiä. Vakioreittini varrella, viinakaupan edessä, edestäni ohitse autoilee entinen melkein naapurini vieläkin korvemmasta mitä tässä nyt ollaan. Suu vähän samanlailla virneellä, mitä minulla tässä kuvassa. Kuka juttuani lukee? Kenties joitain päiviä eteenpäin vedän melkoisen marakatti esityksen ydinkeskustassa, kun olen menossa kuntosalille leikkimään. Oli pahoja ajatuksia tästä, suututti ja suretti. Kuluvan talven aikana olin tutustunut juopottelukaveri x:n kautta johonkuhun vieraaseen kasvoon tässä kylässä. Rivi riviltä satuilua, kukahan sitä lukee. Tapanani oli/ on perjantaisin käydä Alkosta hakemassa pullo viiniä tms. Tämä uusi tuttavuus rupeaa perjantaisin lenkeiltä minua pysäyttelemään ja vähän viittailee, jotta siellä Alkossa pitäisi käydä. Ok, joku kassa varmaan haluaisi tutustua minuun. Haen iltapäivällä/ illasta viinipullon tms ja jatkan mystistä kirjailuani. Ei tullut mitään sen kummempaa mieleen, mitä siinä teet. Jotta sillä paikallisella Alkolla olisi asiaa. Ei tullut selvitettyä syvemmin asiaa. Kävin vain sen jonkun tonkan hakemassa. Jossain vaiheessa palaa hermo, kun muutkin kuin tämä juopottelukaveri2 harjoittivat vainoamista, mitä sinne mystisen Venäläisen lootaan olin kirjoitellut. Siirryn suomi24.fi:n keskusteluun esittämään päänisisäisyyttä, tälle paikallisen Alkon naiselle kirjoitukseni oli vähänkuin tarkoitettu, eikä naapurin Matille. Rupean saamaan kuvaa, jotta hän lukee ajatuksiani, hyvä näin. b) Ei tullut vain sitä kongreettista lähentely yritystä mieleen. Pyörittelen väkevä viinipullo päivässä peliä ja kirjailen. Ajatuksethan humalssa on vähän mitä sattuu, kuten varmaan ymmärrätte. Kaikkea sellaista siellä minun päässä nyt on. Ok. Kaikenlaista kirjoittelen "Viitaseudun kumppanuus ry:n palvelua x" viestiketjuihin. Minua vainotaan kirjoitusteni ansiosta ja semmoista. Leikin kyläläisten kanssa, teen päätäni ylipäätään tutuksi, tai yritän. Epäuskoisuus painaa mieltä. Keksin "hyvän" idean yksinkertaisesti pyytää tämän kauppiaan mukaan. Vie minne vie, voitaisiin oikeasti/ kunnolla tutustua. Kirjoitan tämän ajatuksen tänne suomi24.fi:n keskusteluun ja käyn haistelemassa, mitähän mieltä keksinnöstäni ollaan. Saan kuvan, jotta homma saisi vihreää valoa. Niinpä muutaman viikon sahattuani viinipulloa, uskaltaudun kysymään, voisinko tulla hänen mukaansa. Vastaus oli ikävä kyllä ei. 'Harmi'. Päiväisistä vainouksista voisi saada kuvan, jotta olisin ollut oikein tekemässä, vaan ei. Lipitän ostamaani viinipulloa ja lauon taivaalle uhkauksia sellaiseen sähköiseen todellisuuteen, taivaaseen. Vahingossa, sattumalta, tunsin itseni huijatuksi. Joku perästä vastaava uusi eloveenatyttö näkyy putiikissa tulevaisuudessa, kun käyskentelen viinipulloja hakemassa. Missähän se vika oli? Lapsellista jotain sellaista kirjoittaa. Tadaa, ostan auton ja rupean puoliksi tuhoutuneessa synnyinkodissani tekemään kaikenlaisia "miehen" töitä. Olen tyhjällä päällä menossa ostamaan perjantai pulloa, myyjättärellä siistit vetimet, tuumaa 'hei hei'. Tämän jälkeen emme ole nähneet. Elimme jossain toukokuun alussa. Kesällä kysyin tämän kadonneen myyjän perään, kuulema äitiyslomalla jne. Ymmärrän jos hän ei halua sen lähemmin minuun tutustua, vaan tallaista asiaa ei ole tehty selväksi minulle. Minulle oli annettu kuva, jotta tallainen haluasi tehdä minuun lähempää tuttavuutta, kuin vain tervehtiä ja hyvästellä. Ja niin pois päin. Minua on kohdeltu väärin ja haluan selvityksen.

Minua on yritetty tutustuttaa tms Pihtiputaan Alkon välityksellä johonkin naishenkilöön, kuka oli tässä kyseisessä liikkeessä myyjänä. Kuinka minun annettiin ymmärtää, jotta tallaista henkilöa pitäisi lähestyä on rikos, missä ilmeisestikkin on valtio mukana. Ja niin pois päin. Olisiko tallaiselle asialle mitenkään mahdollista saada selvyyttä?

Antaa tulla vaikka Paavo Lipposen hakemaan.

Te olette puhtaita kuin pulmuset.

Teidän vouhottaminen suututtaa minua, minä suututan teitä, ajetaan minut psykoosiin.

Onko tämä parempi? http://keskustelu.suomi24.fi/t/14613806/tarina-suomenvaltion-sairaanhoidosta

Vai miten olisi tämä? http://keskustelu.suomi24.fi/t/14613840/onko-oikein-syrjayttaa-mielisairas

Tämä? http://keskustelu.suomi24.fi/t/14613861/pihtiputaan-viinikaiset-poltetaan

Toyboy.

Kateus kuuluu vihankirjoon.

Tajuttomuus itkettää.

Minun pitäisi olla impotentti, pahemmin vammainen, valkoisilla hampailla ja pyykkilautavatsalla ihastuttaa possua jne jne..

Rötvään kotona tietokoneen takana ja juon kaljaa.

Ja semmoisen poika pitäisi hirttää munista mäntyyn.

Nyt sitä rupeaa taasen olemaan samanlailla porsas.

Selvitätte minulle saatanan sosiaaliset kuvionne ja minä lopetan tämän Jumalan leikkimisen.

25 000€

alv.

Mitäs nyt?

Mitäs nyt?

Te leikkitte minun elämällä.

Ikuinen mysteeri.

Saa miehenä pitämään kirveelläkään..

Miehet saa sitä seksiä niiltä naisilta..

Kun minä en semmoista saa, pidätte minua vuodesta toiseen pellenä.

Suomenvaltio kustantaa huvinne!

Riistetään vähän joka suunnasta.

Pillun pyytäminen helpottuu, kun halvennatte miehuuttani.

Jotta mitään en saa.

Ollaan reiluja ja suoria, onko tuo sitä?

Kaikkihan itseään haluaa jakaa.

Pakkohoitomääräys, lääkäriltä voisi munat katkaista.

Jotta en häpäise itseäni minkään Variksen edessä.

Joku valtion homma, millä olen kolmannen kerran itseni häpäissyt.

Se on varmaan sitä naiseutta.

Semmoisesta Pekkarisesta ei ole rehelliseksi.

Naisia niin paljon, kuin mielikuvitusta riittää.

Erehdyt hakemaan naisystävää, ruvetaan oikein estelemään.

Tilini kuin valtiontalous, olette kuin valtion herroja.

9.12.2006, viruin Lehtoperällä viileässä tuvassa pienen kannabisviljelmän ja pikalaina kasan kanssa.

Pahoja tekoja, pahoja sanoja.

Täytyy olla kiitollinen, jos huomenna vielä herää.

Mihinkähän 'Viitaseudun kumppanuus ry:n palvelua x' viestiketjut ovat hävinneet.

Yritettiin piilotella vuorostaan tallaisella jutulla sellaista juttua.

Sosiaalitoimisto ei tule vastausta avustuspyyntöön hammaslääkärilaskuihin. Viikko takaperin vein hakemuksen.

Että miksihän sitä ei saa mitään.

Kalja ja kannabis kuin naisen reiät.

Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Epämiellyttävät jutut.

Epämiellyttävät jutut.

Kummallakaan puolella mitään miehiä olla.

Tai aikuisia.

Vituttavan korkea asema, millä pidät minua kuin eläintä.

Viitaseudun kumppanuus, Alko, lääkäri ja poliisi. Ketkä tämän takana on.

Kaikki kumartavat valtion suuntaan.

Teidän ratkaisut tuollaisia, minun tallaisia.

:-(

Joukkovainoamisesta rohkeutta.

Kaverithan sitä antaa.

Pitäisiköhän tämä ilman oikeusteitä selvitellä, niin pääsen minäkin jatkamaan elämääni?

Niin hyvältä kohtelunne oikeasti tuntuu.

Kohtelette minua, kuten minä kohtelen naisia.

Puhumattomuus henkistä väkivaltaa.

Menetetty mahdollisuus, mitä nyt mitenkään viitsi sanoa.

Olisiko naivia elättää 7kk turhassa toivossa?

Niin se vainoaminen on vittuilua.

Rikkomisenne on hyväntahtoista leikkiä, mitä minä en ymmärrä, mistä minua vielä rangaistaan.

Jos seuraava pyytäisi selvällä suomenkielellä.

Halu auttaa, halu satuttaa.

Jokainen on oman onnensa seppä.

Ja sama mykkäilyhomma tämän kauppiaan kanssa ??

Minusta ei ole miestä puhumaan.

Valheen kääntely loputon suo.

Vihataan jotta viitsitä mitään puhua.

Menettäminenkin saamista.

Niitä kettutyttöjä ruveta kalastelemaan..

Miksi sieltä on taas viestiketju poistettu? http://keskustelu.suomi24.fi/t/14613806/tarina-suomenvaltion-sairaanhoidosta

Koskettava tarina, törkeää kieltä.

Mistä ne hipit taida oikein tykätä.

Uskaltamattomuus mikä minussa naurattaa.

Täytyy tehdä rohkea liike.

Eihän kukaan raukkaa pullukkaa sänkyynsä halua.