Älä koskaan pyydä vettä ennen koneen lähtöä

Erittäin surullinen kokemus. En osaa käyttää muuta adjektiivia. En pysty koskaan kehumaan tätä lentoyhtiötä.

Minä pyysin vettä ja sanoin, että vähän heikottaa (tuli laukkujen kanssa kuuma). Olisin pärjännyt ilman vettä hyvin, mutta kun sattui kysymään.

Kohta minua oli jututtamassa toinen ja kolmas ja neljäskin ihminen (tämä tapahtui ennen lähtöä). Sanoin, kuten asia oli, että olen ollut kyllä sairaana, mutta olen nyt terve. Olin viikonlopun töissä ja siksi vähän uuvuttaa tavallista enemmän.

Noin kolmen vartin päästä pyysivät sinne koneen eteen. Keskustelua. No, mitä nyt, minä kysyin....
Olet ollut sairaana ja me emme voi tietää oletko nyt täysin terve vai tartutatko vielä.
Mitä? Minä kävin juuri lääkärissä ja olen saanut lääkkeet ja minä saan lentää.------- Mutta meillä ei ole siitä todistetta, haluamme tuoreen todisteen. Mutta minähän olen kunnossa, näettehän te sen. Olisinpa vaikka humalassa mutta en ole sitäkään...Silloin voisin ymmärtää puhutteluun. ......

Siinä kävi niin että minä en päässyt lennolle vaan jouduin koneesta ulos ja menemään lääkärille. Olin siinä vaiheessa jo todella kuumissani ja odottelin pari tuntia ensin ohjeita....että mitä nyt seuravaksi tehdi ..... ja lääkäriinhän siitä piti lähteä hakemaan heille kelpaavaa todistusta.

Mehiläisestä sain ajan. Juoksin sinne kamojeni kanssa pakkasessa. Arvelin että nyt viimeistään tulen sairaaksi. Ja kovin.

Lääkäri oli ystävällinen, kaikki meni tietenkin hyvin. Sain sen todistuksen ja kiisin itkukurkussa hakemaan uutta lentolippua kauhealla paniikkikiireellä.

Uuden lennon sain, vaan olin tässä vaiheessa jo kuusi tuntia myöhässä tärkeästä tapaamisesta. Kun istuin odottamassa konetta, minulle tultiin ystävällisesti (hyvin huomaavaista) kertomaan, että en tulisi ehtimään Mùnchenissä vaihtamaan ja saan Finnairilla suoran lennon määränpäähän Brysseliin. Tämä ei oikein tässä vaiheessa lämmittänyt, vaikka olikin varsin ystävällinen ja yllättävä ele. Itsellä ei olisi koskaan varaa lentää suoralla lennolla Brysseliin.

Olin edelleenkin sen kuusi tuntia myöhässä. No. Tässä vaiheessa ei enää itkut auta kun on kaikki menetetty, mutta älkää hyvät ihmiset antako edes ymmärtää että olette edes janoisia tai kuumissanne ennen kuin lento lähtee. Sanojaan ei saa enää takaisin.

Minulla ei ollut oikeasti mitään hätää, kun kysyttiin satuin vaan sanomaan, että huolinpa minä vettä sitten kun te ehditte. Sen jälkeen (kun minua moneen kertaan haastateltiin) menin hölmö kertomaan olleeni sairaana yli viikko sitten. Siinä oli sitten asia joka määritteli minun kohtaloni tällä erää.

Eivät ole vastanneet tai pyytäneet anteeksi. Olisin toivonut, sen kalliin ja älyttömän lääkärissäkäynnin vuoksi edes jonkinlaista anteeksi pyyntöä.

Ystävälleni oli lisäksi hyvä point tähän asiaan, ------>mikäli he olettivat minun olevan kuoleman sairas, niin kuka heittää silloin ihmisen ulos laukkuineen juoksemaan pakkasessa hikisenä lääkärireissulle. Tämä oli tietenkin monen asian yhteensattuma. Olin itse lörppö kun kerroin olleeni sairaana ja sen lisäksi törppö kun pyysin vettä. Kyllä on viimeinen kerta kun uskallan avata suutani yhtään.......Sain kunnon opetuksen yhdellä kertaa. Opetus on: älä ole aina liian rehellinen. Älä kerro asioitasi enempää mitä kysytään.

On oikein että pidetään huolta jos se on varmasti monta kertaa tarpeen, mutta en ole huonovointisen näköinen ihminen, en ollut humalassa, en tuntenut oloani vesilasin jälkeen lainkaan huonoksi.

Minulla ei ole mitään sellaisia piirteitä jotka saattaisivat tuoda epäilyksiä tappavasta taudista tai sairaudesta. Pukeudun siististi, olen puhdas, tukka kammattu, puhun ja artikuloin selvästi.......miten vaikeaa on silloin matkustaa jos sattuu jostain syystä olemaan ihan aina esimerkiksi huonovointisen näköinen tai heiveröinen.....en edes uskalla ajatella.

Rajansa kaikella. Huolenpidollakin. Tämä huolenpito aiheutti paljon pahaa.