- Kun minusta tulee vanha ...
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi )
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
(Englanninkielisestä runosta suomentanut:
Hannele Harjajärvi )
Vastaukset 17
Vanhimmat
Höpö, höpö...
H.
Ja taas oli ihan pakko hunkzuttaa.
Kiitos hauskasta runosta!
Dementia on sellaista.
Mksikähän ihmisissä elää vahva uskomus - vanhaksi tultuaan tul lapseks jälleen
eikä ihminen saisi aikuisuuttaan säilyttää
- sitäkö samaa mistä aina sanotaan että vain sitä sosiaalisen vuorovaikutuksen puutetta - siihen tietysti elinaikaisena vajeena tietysti hyvin tottunut ikuisena ilmiönä - mutta näin ihmisoikeuksien päivänä
joku vauvasta vaareihin jamummuihinkin asti jotenkin paremmin kuvaisi ihmisenkin elinkaarta , kasvua ja kehitystä erilaisina ilmöinä yhteiskunnassa.
What do you mean?
Viestisi ei ole suomea eikä ruotsia.
Sääntöjen vastainen ...
Mikä on olevinaan tekstin sisältö?
Käsittämättömiä kakaroita niillä enklantilaisilla, jos tuo kieliviite tarkoittaa sitä!
Tai olkoon alkuperä mikä tahansa niin ei tollaisia oikeasto olekkaan.
Kiva ilkikurinen runo - ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää <3
Höpö, höpö...
H.
Minä uskon, että näin käy kaikille joiltakin osin.
Olen huomannut itsestäni, että kun kärvistelen täällä korvessa pidemmän ajan ilman ulkomaailman piristäviä tuuletuksia tulen änkkäränkäksi. Lisäksi erakoituminen lisääntyy, omat käyvät tärkeimmiksi kuin vieraat ja yksinolosta nautii. Samalla mieluisten harrastuksien parissa puuhastelu lisääntyy.
Hauska:) Annoin mielikuvitukselleni luvan ryntäillä ja tekstin mukana se ryntäilikin ja maalasi kuvia jos joitakin.
Muistan aikanaan, kun vanhin poika oli olisiko nyt ollut 3 vuotias ja minä puhuin puhelimessa ja poikaa harmitti se ihan satasella. Hän otti hienosokeriastian ja kumos sokerit sen radio-levy-kasettisoittimen avonaisesta kasettiluukusta sisään. Imurillakaan ei saanut imastua kaikkia sokereita pois.
Eilen tehtyäni ostokset kaupungilla poikkesin kiinalaiseen ja odottelin noutoruokaani valmistettavaksi, kuuului pienen pojan isolla äänellä vihainen käsky äidilleen : PANE POIS SE PUHELIN NYT KUN SYÖDÄÄN. (Lägg bort telefonen, vi äter nu!) Taisi lasta tympäistä ainainen puhelimen selaaminen.
Ketä tahansa se alkaa pistämään vihaksi, jos toinen räplää koko ajan kännykkää.
Pieni poika sanoi nasevan ja oikeutetun lauseen äidilleen.
Jos minä seurustelen jonkun ihmisen kanssa ja puhelin soi, niin silloin napsasen puhelimen pois päältä ja soitan soittajalle sitten myöhemmin.
Täytyy lähettää tuo sepitelmä tyttärelle ja sanoa jos minä alan joskus punkkaamaan heillä ja riehumaan tuolla tavalla, niin antaa mummolle lentävän lähdön.
Suunnan saa itse valita.
Ei tämä mielestäni mikään dementian kuvaus ole.
En ehkä tosikkona ymmärrä runon hauskuutta.
Pidän sitä kuvauksena siitä mitä vilkkaat ilman ohjausta touhuavat lapsukaiset tekevät tahallaan kun haluavat huomiota aikuisilta.
Voisin käyttää sitä tilanteessa, jolloin haluaisin saada kunnottoman kakarani huomion siihen, mitä kaikkea typerää hän tekee hakien vanhempien ihmisten huomiota. Rupateltaisiin hetki, miltä tuntuisi jos mummisi touhuaisi tuolla tavoin.
Toden näköisesti villi kakarani jatkaisi samaa rataa, tai sitten ei....