Mitäs tykkääte, voisiko olla niin, että linkkari olisi se pidetyin "seurusteluväline" eli se, jota mukana kannetaan ja jota esitellään. Minulla on monitoimilinkkari, sveitsiläinen ja olen sitä mieltä, että ruuvimeisseli siinä on hyvä apu. Lisäksi onhan monitoimityökalussakin linkkariosa ja näin ollen kukaan ei pysty vahtimaan, mihin ja kuka veistä kantelee, koska monitoimityökalua saa kannella luvalla ja siinäkin on veitsi. Lisäksi isän vanhaa teurastustikaria olisi mukava näyttää lähinnä iän vuoksi, mutta kyllä olen linkkarin kannalla ja koska minulla on mahdottoman pieni puukko ja linkkari.
puukot ja puntarit
monitoimilinkkarit
3515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No,olen nainen joka on kanniskellut sekä leathermannia että oikeita puukkojakin. Siis aitoja,käsintehtyjä suomalaisia eikä mitään muovikahvapaskoja. Jopa itsetehtyjä.
Gerberin monitoimipihditkin löytyy.
Ns linkkareista en perusta,niillä ei mitään tee oikeasti. Pikkuhommiin ja johonkin näpräämiseen kyllä mutta jos tarvitsee edes jotakin fiksua tehdä niin hanki joku työkalu.
Ja vinkkinä: Jos jossakin on terä niin opetelkaa teroittamaan ne terät.
Ärsyttää tuusaajat...
Muutenkin opetelkaa huoltamaan työkalunne,oli ne mitä vaan.
Ammattilaisen erottaa amatööristä paskaiset vehkeet enkä nyt puhu niistä,mitkä löytyy housuista.
Ammattilainen huolehtii että kamat on kunnossa ja puhtaita.
Oli ala mikä tahansa.
Jokainen tavallaan. Liippakivi minulla löytyy ja itse olen liipannut jokaisen veitsen, jonka katson käsittelyä tarvitsevan. Linkkari verrattuna puukkoon pn eri asioihin tarkoitettu. Puukko on työväline ja niin hyvin tehty linkkarikin voi olla, mutta linkkari on lähinnä pienimuotoisiin asioihin tarkoitettu. Vuolemiseen ja muuhun tarvitaan puukko. Itse kantelen harvakseltaan linkkaria mukana lähinnä, jos lenkillä pieniin asioihin tarvitsee ja kesällä sieniretkillä on kätevä, kun menee kotelossa, puukko vyöllä. On lähinnä makuasia, kuka tykkää mistäkin. Niin se on myös liippakiven ja liippaamisen kanssa. Kuka tykkää terävästä veitsestä, kuka vähän tylsemmästä.
Mulle pohojalaanen puukko o kaikkein tärkehin, sillä mää löin nuturaa ja istuin vankilassa. Ku pääsin poies, mää otin oman puukkoni, tdrootin sen ja opettelin käyttämähän inhimillisemmin esimerkiksi syömisehen ja vuolemisehen. Ny vallesmanni eli polliisi ei aja mua takaa, vaan kunnioittaa, kuten muitakin pohojalaasia. Opettelen seuraelämää ja otan opikseni, jotta en toista kertaa joutusi enää lusimahan. Ottakaatten opiksi: Ei miehen mitta ole puukko, vaan se ansio, jonka saa omien hyvien tekojen kautta. Pohojalaanen sen kuitenkin olla pitää mulle.