Harmittaa niin

vietävästi, että tuli annettua periksi omille periaatteille.
Olen eron jälkeen ( vuosia sitten ) omistaunut vain murkkuikäisille tenavilleni- pakko ollut unohtaa välillä itsensäkin. Miesystäviä on muutama ollut, mutten ole tuonut niitä heti kättelyssä kotiin näytille. En halunnut näyttää äidiltä joka raahaa kotiin joka löydön.
***
Syksyllä tapasin kuitenkin ihanan miehen,seurustelimme ja hän halusi tutustua myös lapsiini. Jokin tökki vastaan, mutta ajattelin, että tästä näyttää jotain tulevankin - miksen esittelisi kunnollista ja mukavaa miestä lapsillenikin - minähän rakastin häntä. Kaikki meni tosi mukavasti, käytiin välillä kaikki porukalla lätkämatsissa jne.
Kaikki oli vapaaehtoista - tilaa oli kaikilla.
***
Viikko sitten mies vetäytyi suhteestamme- entiset huonot muistot hänen entisestä suhteestaan palasivat, eikä hän tiedä voiko enää jatkaa tätä seurustelua kanssani.
En tajua.... Eniten ottaa aivoon, että esittelin hänet lapsilleni,äidilleni...Sen ainoan kerran ja heti käy näin...
En halua että tenavani saa parisuhteesta käsityksen, että se kestää hetken ja on taas mennyttä...tykkäsivät kovasti tästä miehestä ja kyselevät missä hän nyt on....
En ole osannut sanoa mitään...kun en tiedä....
6628
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Älä ainakaan ala salaamaan asiaa. Kerro totuus, se on paras keino mielestäni. Muutenhan annat valheellisen kuvan, jos kiertelet ja kaartelet. Ne on niitä elämäntotuuksia, jotkut suhteet kestävät ja jotkut eivät. Ei kaikki voi olla pelkkää satumaailmaa pelkkine hyvine kokemuksineen.

Äänestä

Seurustelu on kuin pisneksen tekemistä RISKEJÄ pitää ottaa,harva mies haluaa ottaa "vieraita"lapsia vastattavakseen.
Kannattaa heti suhteen alussa tehdä asiat selväksi ,EI sitten putoo niin korkeelta kun tulee tosipaikka.

Äänestä

kommentti sinulle!
Tässä asia johon pitäisi paneutua kunnolla... Toisaalta kaksipiippuinen juttu, mutta...
Lapsesi sanoit olevan murkkuikäisiä. Murkku- ja teini-ikäiset yllättävän varsinkin seuruateluasioista yllättävän paljon! Miksi et tosiaankin kertoisi heille ongelmistasi suoraan, keskustelisikin heidän kanssaan. Kuten tietysti esim. vanhempiesikin kanssa. Lastesi ja sinun suhteet kuitenkin ne tärkeimmät ovat. Ainakin ymmärsin että panostat paljon siihen mitä he sinusta ajattelevat.
Uskon että jos välinne muuten hyvät ovat, kuten ainakin ymmärsin, tästäkin asiasta pystytte keskustelemaan!

Äänestä

..elin vuosikymmenen lapsilleni, kun he sitten siitä pikkuhiljaa lähtivät..ajattelin että nyt voin löytää itselleni jonkun. HÄN löysi elämänsä naisen ja mitäs minä ...sen vihoviimisen typeryksen.. tai sitten yhden heistä. EMME puhu asioista , hän lyö. Eipä ole kukaan vielä lyönyt, mutta kaikki sitä pitää kokea.. ehkä pääsen vielä hengestäni. Rakastuin häneen ja nyt olen pelkkä ihmisraunio hänen kanssaan.. hänelle riittää pelkkä raunio, koska hänelle riittää pelkkä objekti...
Voidaanko minua syyttää siitä et rakastuin väärään ihmiseen...tietenkin tunteet nyt on pelkkää selviytymiskeinoa ....tunteettomuutta.
Minä olin aktiivinen , onnellinen , halusin hänen kanssaan naimisiin jne poispäin.. ne oli kaikki pelkkää fiaskoa.
Ajattele et ..ehkä niin oli parenpi sulle.. koska Sä Voit vieläkin VALITA.
Kaikkea Hyvää Toivoen Sinulle

Äänestä

Ensinnäkin: Minä suhtautuisin tällaiseen mieheen varoen. Ymmärrän, että miehet jotka ovat olleet sodassa, saavat 'fläshpäkkejä' kamalista kokemuksistaan. Käsitän, että vakavan onnettomuuden kokenut saa puistatuksia vielä vuosia tapahtuneen jälkeen, mutta jos vanhan suhteen muistot estävät uuden suhteen jatkamisen, on jotain pahasti vialla. Tulkitsisin, että mies keksi koko jutun päästäkseen eroon sinusta tai sitten hän tunnistaa ihan oikeasti sitoutmisen merkit ja pelästyy. Epäkypsä välttelijä? Tai sitten hän ei pitänyt äidistäsi;-)!
Tiedän ihan tarkkaan tunteesi, minä sanoisin, että vituttaa. Mutta ei syytä huoleen. Lapsiesi on hyvä ymmärtää, että ihmiset tapaavat ihmisiä. Joidenkin kanssa sitoudutaan loppuelämäksi ja joidenkin kanssa kuljetaan samaa polkua niin kauan kun tuintuu hyvältä. Olisi kamalaa jos lapsesi uskoisivat, etä jokaiseen suhteeseen sitoudutaan loppuelämäksi. Kyllä he ymmärtävät. Alkavat pian seurustella itsekin ja tutustuvay vielä moniin tyttöihin ja poikiin. Sinullakin on samaan oikeus. Sana 'äiti' ei ole vankila!!!

Äänestä
  • samaa mielessäni...Olen miettinyt pääni puhki, että miten voi joku entinen suhde tai sen huonot puolet vaikuttaa ihmiseen niin, että koko elämä on sitten loppu eikä uutta voi aloittaa- vertauksesi sotaveteraaneista on tosi kuvaava.
    Jokaisella meistä on joku huono kokemus menneestä suhteesta, mutta so what, eihän voi lakata elämästä.
    Mullakin on ollut yksi tosi paska juttu aikanaan eron jälkeen, mutta sitä kärsittiin aikansa ja elämä jatkui.
    Päinvastoin ajattelen, että jos takana on joku katastrofaalinen suhde joka päättyy, niin onneksi löysin uuden ja kaikki entinen on sitä entistä.
    Eikö hyvä suhde ole ihanaa ja parantavaa - siinä voi "levätä rauhassa", nauttia toisen rakkaudesta ja hyväksymisestä. Todeta, että elämällä oli mullekin tarjota vielä jotain muuta...
    No, meitä on moneksi- olis vaan kiva olla tämän miehen pään sisällä juuri nyt......

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kultapiisku kirjoitti:

vietävästi, että tuli annettua periksi omille periaatteille.
Olen eron jälkeen ( vuosia sitten ) omistaunut vain murkkuikäisille tenavilleni- pakko ollut unohtaa välillä itsensäkin. Miesystäviä on muutama ollut, mutten ole tuonut niitä heti kättelyssä kotiin näytille. En halunnut näyttää äidiltä joka raahaa kotiin joka löydön.
***
Syksyllä tapasin kuitenkin ihanan miehen,seurustelimme ja hän halusi tutustua myös lapsiini. Jokin tökki vastaan, mutta ajattelin, että tästä näyttää jotain tulevankin - miksen esittelisi kunnollista ja mukavaa miestä lapsillenikin - minähän rakastin häntä. Kaikki meni tosi mukavasti, käytiin välillä kaikki porukalla lätkämatsissa jne.
Kaikki oli vapaaehtoista - tilaa oli kaikilla.
***
Viikko sitten mies vetäytyi suhteestamme- entiset huonot muistot hänen entisestä suhteestaan palasivat, eikä hän tiedä voiko enää jatkaa tätä seurustelua kanssani.
En tajua.... Eniten ottaa aivoon, että esittelin hänet lapsilleni,äidilleni...Sen ainoan kerran ja heti käy näin...
En halua että tenavani saa parisuhteesta käsityksen, että se kestää hetken ja on taas mennyttä...tykkäsivät kovasti tästä miehestä ja kyselevät missä hän nyt on....
En ole osannut sanoa mitään...kun en tiedä....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu