Haaveena olisi saada perheenlisäystä kultaisesta-tai sileäkarvaisesta noutajasta. Tai vaikkapa jomman kumman sekarotuisesta pennusta...
Mutta nyt kysynkin kumpi olisi parempi? Tulisi perheeseen missä kaksi kissaa ja 5-vuotias poika, ihan vain lenkkiseuraksi. Päivällä joutuisi olemaan kerrostaloasunnossa n.8 tuntia yksin.
Mutta nyt kysynkin kumpi olisi parempi? Tulisi perheeseen missä kaksi kissaa ja 5-vuotias poika, ihan vain lenkkiseuraksi. Päivällä joutuisi olemaan kerrostaloasunnossa n.8 tuntia yksin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kahdeksan tuntia yksin. Kerrostaloasunnossa. Jotenkin ymmärrän, että koira joka on pikkuhiljaa tottunut asumaan semmoisessa ympäristössä, eikä enää ole pentu eikä edes nuori, voi vähitellen sopeutua odottamaan noin pitkään ilman että kärsii kovin. Mutta jos ostat pennun, ja se jää heti yksin kahdeksaksi tunniksi päivittäin, en pysty näkemään tulevaisuutta kovin valoisana. Teille tulee 90 prosentin todennäköisyydellä käymään niin, että vajaan vuoden kuluttua pennun hankinnasta teillä on myynnissä koira ns. pitovaikeuksien vuoksi.
Suosittelen, että odotatte, kunnes elämäntilanne muuttuu. Esimerkiksi niin, että kun poika kasvaa ja menee kouluun, ja jos voi tulla kotiin heti koulun päätyttyä, niin yksinoloaika lyhenee monella tunnilla. Silloin on jotakin toivoa, että koira säilyy täysipäisenä....
Hieman täydennystä... Ajattelin, että ottaisin koiran kesällä jolloin vapaata pari kuukautta, työt alkaisi syksyllä uudestaan. Pelkään juuri sitä, että teen jotenkin väärin ja en sitten pärjääkkään koiran kanssa.
On minulla koira aikaisemminkin ollut, ensimmäisen puoli vuotta olin aika tiiviisti sen kanssa,eikä mussukkani paljoa yksin joutunut olemaan. Ja kun yksin jäi, ei haukkunut tai tuhonnut paikkoja. Tuli toimeen muiden koirien kanssa, sekä lapsien. Ihana vässykkä. Energiaa kyllä riitti ja se purettiin lenkillä pallojen tai keppien kanssa. Siitä on nyt kolme vuotta kun jouduin tekemään vaikean valinnan ja viemään mussukkani piikille vaikean epilepsian takia. Lääkkeet eivät siihen auttaneet ja eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että se olisi koiralleni parasta. Koirani oli tuolloin vasta kolme vuotias.
Ikävä on suuri ja siksi uutta kaveria mietin.
Ehkä olet oikeassa,että odottaisin vielä.
kerran pystyt vapaatakin järjestämään. voithan vaikka kysyä joltain tuttavalta, että kävisi työpäivinä kerran käyttämässä ulkona niin aika ei ole niin pitkää koiralla. ja jos pystyt töiden jälkeen käyttämään aikaa koirasi kanssa paljon niin koirankin päivä pikkuhiljaa rytmittyy sinun päiviesi mukaan.
aikoinaan ensimmäinen koira, olimme molemmat päivätyössä ja koira joutui suht nopeasti olemaan koko päivän 6.30-11 11.30-16.30 yksin kotona. Ruokatunnilla kävin sitä ulkoiluttamassa. Koirasta tuli kyllä ihan täyspäinen ja mekin asuimme tuolloin kerrostalossa.
Kiitos!!
Nyt tuli jo hieman parempi mieli. Luulin jo, että jään kokonaan koirattomaksi... Täytyy nyt kuitenkin vielä miettiä. Mutta jos koiran otan niin katson, että tulee selaiseen väliin, että voisin sen kanssa kotona olla aluksi. Ja onneksi äiti asuu sen verran lähellä, että voisi koirusta sitten ulkona käyttää sillä välin kun olen itse töissä.