Minulla alkoi tänään joululoma (olen opiskelija) ja nyt voi taas hetkeksi istahtaa paikoilleen ja keskittyä muuhun elämään kuin vain opiskeluun. En kyllä koe tätä mitenkään positiivisesti, sillä olen todella yksinäinen ja minua surettaa kun joudun viettämään joulun yksin tänäkin vuonna. Minulla ei ole läheisiä ystäviä ja viimeisestä suhteestakin on jo melkein viisi vuotta aikaa. Olen viime jouluina yrittänyt jatkaa eteenpäin ajattelemalla, että koska en usko joulupukkiin enkä ole uskonnollinen, niin eihän se joulu mikään muu ole kuin päivä muiden joukossa. Totuus kuitenkin on, että minuun sattuu kun näen miten muut innoissaan odottavat joulua ja sitä, että saavat viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa, kun minä taas joudun tänäkin vuonna olemaan yksin (enkä nyt sano tätä mitenkään katkeraan sävyyn).
Haluaisin tietää miten te muut yksinäiset selviätte joulusta?
Haluaisin tietää miten te muut yksinäiset selviätte joulusta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Löytyisikö sinulta ystävää, jonka (perheen) kanssa voisit viettää joulua? Jos joku tuttavani kysyisi seuraa jouluksi sitä löytyisi aivan varmasti.
Mitä jos viettäisit joulun vapaaehtoistyöntekijänä esimerkiksi punaisella ristillä?
Ei tarvitse olla yksin, tutustuu uusiin ihmisiin ja tulee hyvä mieli
Neljäs vuosi kun vietän jouluni yksin ja ei se enää itseasiassa haittaa. Ainakin voin tehdä mitä haluan. Yleensä vain rentoudun kun ei ole lomiakaan. Hauskaa on itsestäänkin :) Kyl vielä joskus vietän jouluni oman tyttöystävän kanssa kunhan sopiva nainen löytyy :) et ole yksin, meitä yksinäisiä löytyy. tsemppiä ja jaksamisia sinulle! :)
Minä käyn jouluna vanhempieni luona niin ei tarvitse olla yksin. Mutta kyllä se silti tuntuu yksinäiseltä kun ei ole kumppania eikä lapsia.
Joulu yksin vietettynä on rauhallinen ja rentouttava, ei stressiä jouluruuista tai lahjojen antamisesta. Nautin kyllä kovasti, mutta toisaalta olen tottunut jo viettämään joulut yksin. Olen sitä mieltä, että turha ottaa paineita joulusta, se on vain normaali päivä muiden päivien joukossa. Mitä enemmän ajattelee siltä kannalta, että kaikki muut viettävät joulua perheiden ja sukulaisten kesken sitä enemmän harmittaa ja masentaa. Todellisuudessa ei niillä perheellisillä varmasti sen hauskempaa ole stressin keskellä. Pettyvät vain, kun odotuksen joulun suhteen ovat niin suuret. Suurin osa lahjoista menee vaihtoon..., piparit palaa uuniin..., kinkku kuivuu uuniin..., anoppi aloittaa riidan..., lapset riitelee keskenään. Ei kiitos!
Asenteellista ajatella, että juuri anoppi aloittaa riidan. Kunhan sanoin.
Niin, miksei appiukko?
Jos asut pk-seudulla, tahtoisitko tulla meille jouluaatoksi? :) Vietämme aattoa kaksin ja mahtuisit hyvin mukaan. :)
Hienoa! Just näin, enemmän tekoja kuin sanahelinää.
Kiitos tarjouksesta, mutta valitettavasti en asu pk-seudulla :-(
Kiitos kaikista ihanista ja kannustavista viesteistä ja ehdotuksista. Vietän joulua yksin, sillä turhaan kiertelemättä minulla ei ole ketään muuta (paitsi nyt tietysti rakkaat kissani). Vanhempieni luokse en ole tervetullut eikä minulla ole sellaisia ystäviä joiden kanssa voisin viettää joulua. Ne ihmiset, joita ennen pidin ystävinäni unohtivat minut pian sen jälkeen kun alkoivat kukin seurustella.
Myönnän kyllä, että on mukavaa kun voi olla rauhassa jouluna. Silloin kun vielä vietin joulua vanhempieni ja perheeni kanssa, sain vuosittain kuulla erityisesti isältäni kuinka ei-toivottu olen meidän perheessä lesbouteni vuoksi ja kuinka paljon erityisesti isäni katuu syntymääni. Siihen jokavuotiseen riitelyyn verrattuna vietän mielelläni joulua yksin, mutta jossain vaiheessa se seinä vaan tulee vastaan enkä osaa olla miettimättä sitä, kuinka vähän loppujen lopuksi merkitsen kenellekään. En silti tohdi syyttää muita yksinäisyydestäni. Tiedän että se on pääosin omaa syytäni, sillä en ole kovin sosiaalista tyyppiä ja minuun on kuulemma vaikea tutustua koska en liioin puhu itsestäni.
Varmasti rassaavaa, kun ei ole tervetullut edes omaan perheeseensä. Vietän yleensä jouluni perheeni kanssa mutta minulle pahin juttu on Uusi vuosi, sillä silloin kaikki viettävät sitä kavereidensa kanssa ja pitävät hauskaa mutta minä olen vuodesta toiseen kotona. En saa elää, nuoruus menee hukkaan. Siltä tuntuu. Tai, menihän se jo.
Mutta sitten olen taas ihminen, joka ri jaksa kovin pinnallista seuraa. Tykkään ajatella, että jossain tuolla minulle on ne kaverit ja suhde, en vain vielä ole löytänyt heitä... :)
Olitko kuitenkin lapsena toivottu? Toivottavasti. Aikuisena tuon asian kanssa pärjää vähän paremmin mutta lapsella tuo on rankkaa. Mihin lapsi voi mennä. Aikuisella on ehkä jo oma koti. Ja lahjat voi posti viedä. MuodollisUudet on hoidettu. Mulle ei ikinä sanottu että en ole toivottu mutta äiti sanoi että katuu elämässään vain yhtä asiaa ja katsoi minua. Kyllä oli kurja olo. Ja on vieläkin. Ajattelen että jos muutkin ajattelee noin.
Kyllä vanhempien negatiiviset kommentit aina arvet jättää ja minulle on jättänyt syvät sellaiset. Ihmissuhteita on vaikea luoda, mutta muuten olen elämässä menestynyt ihan hyvin ja muutama ystäväkin on joihin voi luottaa.
Missä päin asut?
Mitenkäs teillä on joulu mennyt? Miten olette saaneet ajankulumaan?
ole onnellinen, sinun ei tarvinnut kokea sitä paskaa kun taas olet se jota kaikkien tarvii hävetä vaikka en sitä viinaa juonutkaan