Okei. Joko tää mitä nyt ajattelen johtuu siitä että väsyttää tai sit oikeesti varmaan teen itsemurhan ennen uutta vuotta. Eli jos joku haluu tietoo mun menneisyydestä nii oon varmaan aika pitkälti selittäny kaiken muissa keskusteluissa. Jos vaan haluutte lähettää viestin jossa sanot että jos haluisin kuolla niin oisin jo kuollu niin tiedoksi: sillä ei olisi mitään vaikutusta. Jos vaan tulit sanoo tapa ittes nii tuhlaat kaikkien aikaa. Osa teistä on varmaan oppinu jo vihaa minua tässä oisko noin viikon aikana (en ole yhtään varma), osa taas on vain todennut että olen täysi sekopää (niin kuin olen) ja osa (varmaan aika pieni osa, ainakin toivon niin) samaistuu ehkä ajatuksiini. Tietää minkälaista on olla yksin. Tietää miltä tuntuu kun ei tunne melkein mitään. Kaikki pitää kuvitella. Kaikki pitää käydä läpi. Pitää yrittää olla nauramatta vitseille että he huomaisivat jonkun olevan väärin, että todistaisit itsellesi ettet voi iloita, että oikeasti sinulla on se masennus tai joku muu josta johtuu tunnottomuus.
Kun yritän itkeä, ei tule kyyneleitä. Kun yritän hymyillä peilin edessä, näen vain kamalan irvistyksen enkä tunne mitään. Välillä kun katson peiliin ajattelen: olempa lihava, olen kamalan näköinen, miksi muiden pitää nähdä minut. Ja välillä: kuka on tuo tyttö, niin kaunis, ranteessa viivoja, niin laiha, kuin kaikki muutkin, mutta ilmeetön. Kuin hän ei voisi hymyillä, kuin hän ei voisi itkeä ja aina kasvoilla sama ilme, suu joka saattaa joko olla yritys hymyillä tai vain yritys olla itkemättä, silmät niin tyhjät kuin hänellä ei olisi tunteita. Välillä, harvemmin peiliin katsoessani ajattelen, kuvani on niin väärä, olen siinä erilainen kuin muut, miksi vain minä olisin erilainen, sen on pakko valehdella. Ja melkein uskon tämän.
Kun olen tunnilla, istun aina tietylle paikalle, ikkunan viereen ja nurkkaan. Kukaan ei istu viereeni. Kukaan ei istu pöytäryhmään. Paritöissä jos opettaja ei määrää paria olen vain sen kanssa joka jää ilman paria. Jos ei jää ketään, en tee sitä tai teen yksin. Muutenkin tunneilla en vain pysty keskittymään. Piirrän käteeni jos keksin piirrettävää, muuten vain tuiotan ikkunasta ulos ja kuvittelen jotain. Jotakin surullista.
Välitunneilla joko olen vessassa katsomassa peiliin, viiltelemässä, yrittämässä itkeä tai olen ihmisten kanssa jotka eivät välitä minusta. Olen heille se tyyppi siitä kerhosta tai se joka on meidän kanssa koska sillä ei oo kavereita. Asia ei muutu. En osaa muuttaa sitä.
En kestä tunnottomuutta enää. Asiat ei muutu. Mitä tapahtuukin jään aina yksin. En tiedä minne menen elämälläni. En tiedä mitä haluan tehdä työkseni. En halua elää maailmassa jossa pitää päättää mitä haluaa tehdä. En halua elää maailmassa jossa jään aina yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämä eroaa aika paljon aikaisemmista kirjoituksistani. Paljon pidempi. Luulin luovuttaneeni mutta haluan vielä yrittää. Netissä. En aio hakea apua. Tämä on viimeinen avunpyyntöni. Viimeinen aloittamani keskustelu. En lähde täältä vielä. Jään kommentoimaan. Jään vastaamaan. En aio enää tämän jälkeen olla huomiohuora. En tiedä voitteko auttaa.
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen 00:23.
Kun yritän itkeä, ei tule kyyneleitä. Kun yritän hymyillä peilin edessä, näen vain kamalan irvistyksen enkä tunne mitään. Välillä kun katson peiliin ajattelen: olempa lihava, olen kamalan näköinen, miksi muiden pitää nähdä minut. Ja välillä: kuka on tuo tyttö, niin kaunis, ranteessa viivoja, niin laiha, kuin kaikki muutkin, mutta ilmeetön. Kuin hän ei voisi hymyillä, kuin hän ei voisi itkeä ja aina kasvoilla sama ilme, suu joka saattaa joko olla yritys hymyillä tai vain yritys olla itkemättä, silmät niin tyhjät kuin hänellä ei olisi tunteita. Välillä, harvemmin peiliin katsoessani ajattelen, kuvani on niin väärä, olen siinä erilainen kuin muut, miksi vain minä olisin erilainen, sen on pakko valehdella. Ja melkein uskon tämän.
Kun olen tunnilla, istun aina tietylle paikalle, ikkunan viereen ja nurkkaan. Kukaan ei istu viereeni. Kukaan ei istu pöytäryhmään. Paritöissä jos opettaja ei määrää paria olen vain sen kanssa joka jää ilman paria. Jos ei jää ketään, en tee sitä tai teen yksin. Muutenkin tunneilla en vain pysty keskittymään. Piirrän käteeni jos keksin piirrettävää, muuten vain tuiotan ikkunasta ulos ja kuvittelen jotain. Jotakin surullista.
Välitunneilla joko olen vessassa katsomassa peiliin, viiltelemässä, yrittämässä itkeä tai olen ihmisten kanssa jotka eivät välitä minusta. Olen heille se tyyppi siitä kerhosta tai se joka on meidän kanssa koska sillä ei oo kavereita. Asia ei muutu. En osaa muuttaa sitä.
En kestä tunnottomuutta enää. Asiat ei muutu. Mitä tapahtuukin jään aina yksin. En tiedä minne menen elämälläni. En tiedä mitä haluan tehdä työkseni. En halua elää maailmassa jossa pitää päättää mitä haluaa tehdä. En halua elää maailmassa jossa jään aina yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämä eroaa aika paljon aikaisemmista kirjoituksistani. Paljon pidempi. Luulin luovuttaneeni mutta haluan vielä yrittää. Netissä. En aio hakea apua. Tämä on viimeinen avunpyyntöni. Viimeinen aloittamani keskustelu. En lähde täältä vielä. Jään kommentoimaan. Jään vastaamaan. En aio enää tämän jälkeen olla huomiohuora. En tiedä voitteko auttaa.
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen 00:23.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Vaikutat hyvältä ihmiseltä. En halua että kuolet. Voit vaikka tulla juttelee mulle jossain, en tiedä osaanko auttaa mutta kuunnella voin aina.
Yöllä aina tulee nämä kiinnostavimmat viestit.
Ei se nyt niin tärkeää se kavereiden saaminen ole. Voidaan vaikka mennä yhdessä viiltelem... siis kebabille.
Ottakaa mut mukaan kebabille, vaikken tykkääkkään siitä
Toki.
En minäkään tykkää kebabista joten pitsalle?
Joo käy sekin.
Osuin tähän kirjoitukseesi ihan sattumalta kun selailin jotain googlesta. Rukoile Jeesukselta apua. Sano Hänelle ettet jaksa enään.Hän pystyy tuomaan avun synkkään tilanteeseesi, kun sitä sydämestäsi pyydät.Olen ollut vastaavassa tilanteessa sekä hyvin yksinäinen ja suunnitellut itsemurhaa kun olin nuori. Pyysin Jeesusta auttamaan ja huusin hänen puoleen. Hän vastasi yliluonnollisella tavalla ,että en ole tässä elämässä yksin. Olin siis ihan selvä enkä muutenkaan minkään lääkkeen ym. Vaikutuksen alainen.En tullut tuona hetkenä uskoon, mutta luovuin itsemurha-ajatuksista,koska olisin sinä päivänä itseni tappanut. Nyt tuosta kauhesta elämäntilanteesta on kulunut yli 20 vuotta ja olen kiitollinen Jeesukselle etten tehnyt itsemurhaa. En olisi tätä tekstiä nyt kirjoittamassa, enkä saanut kokea niitä hyviä asioita joita elämä on tuonut eteen. Myöhemmin elämässäni olen tullut uskoon, enkä ikinä unohda sitä mitä tapahtui tuona iltana"kun kamppailin elämästä ja kuolemasta". Tiedän että on olemassa yksi joka voi elämässä meitä auttaa ,kun tuntuu että olemme ihan yksin tässä maailmassa ja se on Jeesus. Hänelle mitkään elämäntilanteet eivät ole mahdottomia. Jos saisin yhden asian vielä muuttaa elämässäni niin olisin tuona kyseisenä iltana halunnut jo jättää elämäni Jeesukselle. Pyysin häneltä vaan silloin apua siihen hirveään ahdinkoon, enkä ollut valmis tulemaan uskoon, mutta Hän auttoi siitä huolimatta. Elä tee itsellesi mitään. Vaan rukoile apua Jeesukselta ja pyydä häntä elämääsi. Et menetä siinä mitään, vaan saat elämääsi toivon myös sinne pimeyden keskelle ja ikuisen kanssakulkijan, joka kantaa meidän kuormia myös silloin kun tuntuu että emme itse jaksa enää yhtään. Lupaan ettet tule katumaan. T. Selvinnyt
Tee se, älä itsemurhaa. Jos et pyydä apua keneltäkään elävältä, käänny Jeesuksen puoleen, rukoile apua.
Olen itsekin joutunut eri tilanteissa rukoilemaan, vaikken muuten ole uskovainen. Niin se vain on, että jostain tilanteista on vaikea selvitä, jos ei usko. Kun ei enää tarvitse sitä voi aina heittää uskon menemään.
Jos käännyt rukoilemaan apua, älä odota yliluonnollista vastausta ulkopuoleltasi - suurimmat ihmeet tapahtuvat sisällämme.
Ja seuraavan kerran kun tapaat jonkun joka välittää sinusta, tai josta itse välität, halaa häntä. Halaa kunnolla.
Ennen kun teet itsemurhan, kannattaa hakea apua. Itse käyn terapiassa.
Ei avun hakeminen auttaisi.
Jaa että ihan ku itsemurhaa vois kuitenki pitää ihan kelpona ratkaisuna? Kyllähän se taitaa olla tämä sielujemme vihollinen, näkymätön mutta todellinen henkiolento Saatana, joka kaikkein eniten hyötyy siitä ihmiset tappaa itsejänsä, elleipä peräti kerää siitä kaikkea hyötyä itselleen. Ei Jumala semmoiseen ketään houkuttele.
Itse pystyn ainakin osittain samaistumaan tuntemuksiisi, paitsi että mulla ei ole mitään itsemurhaan liittyviä ajatuksia... Tai ainakaan en aio tehdä itsemurhaa.
Sulla on tosi huono tilanne, oon pahoillani siitä, surullinen eetä sulla menee huonosti, mutta kannatais hakee oikeesti apua.
En hae apua.
No ei väkisin.
Sulle tarjotaan apua ja vinkkejä ja sää oot vaan sillee et ei kine! tapa kuule tiees ääliö!
Et kyllä uskalla tappaa itseäsi. Uhittelet että saat huomiota ja itsemurha on lyhyt ratkaisu pitkään vastaukseen. Olen itse vitun läski paska ja aina ulkona mietin että mitä tytöt ja ihmiset ajattelee läski paskasta. Mutta sitten mietin että ai voin laihtua pitkällä ajalla. Ihmiset arvostelee muita koska se on biologiassa tarpeellinen lasten tekoon. Eli joko ovat kateellisia tai haluavat sisimmällä hedelmöittää sut. Eli biologia ;)
Mihin minä huomiota tarvitsisin? Saan varmaan enintään sääliä jotta en tappaisi itseäni. Ei sääli kyllä auta mitään. Kirjoitan tänne koska on tylsää, en saadakseni huomiota. Kun minulla on tylsää niin viiltelen jos en keksi muuta tekemistä.
Mites jokumielenhäiriön joulu meni?
No söin aika paljon karkkia. Tälläkin hetkellä syön. Sain kuulokkeet niin viiltely jää varmaan vähän vähemmälle.
Se on mukavaa.
Ite syön lomalla varastoon koulua varten.
Ei minun mielestä. Olisi kivaa jos ei olisi yhtään karkkeja saatavilla niin ei tarttis syödä niitä ja voisi oikeasti laihtua.
Tein tässä joulun aikana 200 punnerrusta vastapainoksi herkuttelulle. En kyllä muutenkaan lihoasi.
Oletko vai ylipainoinen?
Oho en muuten poistanut Telegramia, se ei vain ilmoittanut viesteistä niin en muistanut tarkistaa.
En ole ylipainoinen. Yritän vaan laihduttaa.
Aa ok no poistin sen ryhmän jo.
Noni, joulu meni pilalle. Rikoin kuulokkeet. Nyt olen minun huoneessa viiltelemässä ja syömässä karkkia.
Eeeei nyt kannata viillellä. Jos joskus eksyt tänne niin annan ylimääräiset kuulokkeet.
Tein kerran sata päivässä.
Ihmetyttää vähän kun koko aikana kun oon viestitellyt tällä nimimerkillä niin mikään kuunteleva kirkko tai kukaan pappi ei ole tullut puhumaan minulle että elämä voi vielä olla parempaa ja muuta semmoista. Taidan vaikuttaa aika toivottomalta tapaukselta. Mietin vain miksi he eivät jaksa edes yrittää.
Voi johtua siitä, että eivät ihan tyhmiä ole vaikka sellaiseen paskaan uskovatkin.
Moi! Kirjoittelinkin tänne jo aiemmin ja en tiedä lukeeko näitä kirjoituksia papit tai muutkaan uskovat, koska kristittyjen keskustelupalstat on täällä suomi24:lla erikseen. Itsekkin osuin tänne sattumalta. Et ole todellakaan toivoton tapaus Jeesukselle /Jumalalle. Itselleni "kolahti"joskus kirja nimeltään juokse poika juokse, jonka on kirjoittanut Nicky Cruz. Ihan loistava tositarina siitä miten Jumala voi kohdata niinkin toivottomassa tilanteessa olevan ihmisen ja muuttaa koko elämän parempaaan suuntaan.En tiedä luetko kirjoja , mutta jos luet suosittelen lainaamaan kirjastosta kyseisen kirjan. Toki on muitakin tositarinoita, mutta kyseinen tarina on yksi vaikuttavimmista siitä, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta ja Hän voi muuttaa elämäsi.En halua "tuputtaa"sinulle mitään, haluan vaan vilpittömästi auttaa, sillä olen itsekkin avun saanut ylhäältä.En ole mikään "lahkolainen" tai muutenkaan raamatulla päähän lyövä tai väkisin uskoa tyrkyttävä. Toki raamattu on paras kirja ikinä, mutta kun lupasin olla tyrkyttämättä:)Kaikenlaisia ihmisiä mahtuu uskovienkin joukkoon ja eri käsityksiä siitä miten Jumalasta/Jeesuksesta pitäisi kertoa ja miten raamattua tulkitaan ja monet ei uskovat kokevat sellaisen uskonnon pakkosyöttämisen ahdistavana jos ovat törmänneet ns. Lahkolaisiin ja saavat ahdasmielisen kuvan koko uskonnosta ja sitä se ei todellakaan ole. Jeesus voi kohdata ihmiset ihan kotona yksinkin niinkuin minutkin ja en tuntenut ketään uskovaista. Rukoilin vaan Jeesusta elämääni ja auttamaan minua. Joidenkin elämään Jeesus on tullut uskovaisen ihmisen kautta tai ihminen on mennyt seurakuntaan. Ja uskon,että jos haluaisit mennä juttelemaan vaikeasta elämäntilanteestasi seurakuntaan esim. Papille tai jollekkin muulle niin sinun ongelmia ei vähäteltäisi ja uskon että saisit apua. Voisit saada myös ystäviäkin seurakunnasta.Tärkeintä on että et jäisi täysin yksin asioittesi kanssa vaan hakisit jostain suunnasta apua. Olet ajatuksissani ja rukoilen puolestasi.
Olen näitä musiikkivinkkejä laittanutkin jo monia mutta joskus ne voi saada jotain "sulamista" aikaan. https://youtu.be/pdoZvhsERg8?t=6. Tässä muuan kova hitti
Täälä saa ihmisin ainakin nopeammin yhteyden ku lehtiin kirjottamalla. Ennenku ei ollu intranettiä niin tuonkaltasia kirjotiukseia löysi Mekaksista tai Suosikista
aloittajalle- Minkä ikänen olet? Jos olet yläastelainen niin seurakunnan nuorisotoimintaa on paljon tälle ikäsarjalle. Mene vaikka vapaakirkon tilaisuuksiin. Itse olen vasta 12 vuotias tyttö. Pyydä Jumalalta apua. Turvaudu häneen. Rukoile. Puhu Jumalalle. Pyydä anteeksi syntisi Jumalata. Pyydä Pyhän Hengän täyttävän sinut. Tunnusta uskosi Jeesukseen. Lue lähetyskäsky Raamatusta. Jumala on korkein! Lue Raamattua suosittelen sinulle Apostolien tekoja. Herra on armollinen. Hänen rakkautensa on suurin. Jeesus on kuningasten Kuningas. Hän on sovittanut sinunkin syntisi ja sairautesi ristillä Golgatalla. Hän on Pelastaja. Hän on voittanut. Hän on voittaja. Me saamme olla Hänen kanssaan voittajia. Älä tee itsemurhaa. Olet saanut lahjan Jumalalta=elämän. Älä vaivu epätoivoon. Jeesus meitä kaitsee. Älä luovuta. Turvaa vain kaikessa Herraamme Luojaamme. Voin myös kertoa omakohtaisia kokemuksia. Minulla oli muutama vuosi sitten korvalääkärikäynti, kun minulla oli nuorempana putket korvissani. Lääkäri totesi, että minun korvassani tärykalvon vieressä oli helmiäiskasvain. Minulle varattiin aika leikkaukseen. Minä menin uskovien kokoukseen. Siellä oli mies joka paransi sairaita Jeesuksen nimessä. Hän rukoili korvani puolesta. Kun minulla oli vielä lääkärintarkastus helmiäiskasvain oli poissa! Herra auttaa. Hän paransi minut! Olen myös sairastanut anoreksiaa harvinaisen pienestä asti. Olin sairaalassa nenämahaletkussa, kun en syönyt. Olin sydänmonitorissa. Yhtenä yönä pulssini alkoi laskea. Minun läheiseni oli mukanani silloin sairaalassa yölläkin lasten osastolla ollessani. Hän pyysi Herraa apuun. Minun sydämeni pulssi nousi noin neljästäkymmenestä normaaliin seitsemänkymmeneen miinuutissa. Hän kertoi tästä minulle jälkeenpäin. Olin todella lähellä kuolemaa, mutta Herra ei sallinut sitä tapahtuvan. Viime keväänä Jumala paransi minut. Nyt olen terve ja normaalipainoinen! Jumala on kasvattanut minua uskossa.
Aika paljon on sinulle tapahtunut. Olen 14.
Nyt on tullut paljon näitä kirkollisia puheita. Mietinkin missä ne viipyi.
Koetko niitä avuksi?
En. Mietin vain miksi niitä ei ollut tullut.
Nappaako gospelmusakki tahi onko ikinä huvittanut? Vai lellitkö korviasi mieluummin Yleksin ja nörtsin himotuimmilla kähinäbiiseillä?
Niin sullei kai ollutkaan kuuntelulaitteisto oikeen viimesimmässä iskussa?
Okei en tee itsemurhaa ennen uutta vuotta mutta varmaan joskus sen jälkeen.
Moi! Kiva kuulla, että olet ainakin hetkeksi tullut toisiin ajatuksiin ja rukoilen puolestasi edelleen ettet tulisi itsemurhaan päätymään. Toivon että saisit sinne synkkien ajatusten keskelle valoa ja jaksaisit elää täällä hyvin vaikeasta elämäntilanteestasi huolimatta. Yksi rakastaa sinua yli kaiken ja se on Jumala , eikä Hän haluaisi että teet itsellesi mitään. Vaan hän haluaisi rakastaa sinut "ehjäksi" ja antaa sinulle paremman elämän. Jumala ei halua meille mitään pahaa ja itkee varmasti taivaassa jokaisen itsemurhaan päätyneen puolesta, koska olisi halunnut auttaa. Rukoilen että saisit vuoteen 2017 hyviä asioita ja pääsisit jollain tavalla itsemurha-ajatuksista eroon. Toivon että sinulle kävisi niinkuin minulle, että vaikeasta nuoruudesta huolimatta selviäisit elämästä voittajana, saisit hyviä asioita elämääsi ja voisit keski-ikäisenä( kuulostaa varmaan kammottavalta 14 vuotiaan korvaan=) olla onnellinen siitä ettet luovuttanut.
Siis tajusin vain monesko päivä nyt on. En ehdi tehdä sitä.
Moi! Ymmärsin väärin, anteeksi. Olin vain onnellinen siitä, että päädyit siirtämään ratkaisua eteenpäin ja tottakai mielessäni toivon, että joku "ihme" saa sinut luopumaan itsemurhan toteutuksesta. Niinkuin itselleni elämässäni kävi. Toivon että Jumala ei sallisi sinun tekevän niin epätoivoista tekoa. Sielunvihollinen on sen kaiken takana mikä ajaa ihmiset epätoivoisessa elämäntilanteessa ajattelemaan itsemurhaa ja jopa toteuttamaan sen. Ja meillä on elämässä vapaa tahto, Jumala on antanut sen meille. Mutta toivon ,että Jumala kaikessa armossaan vetäisi sinua puoleensa, kuten hän teki minulle. Hyvää loppuvuotta sinulle ja rukoilen sielusi puolesta muuta en voi.