ehkä löytyikin.
Vuosien kuluessa,
sylini tarjosin.
Iloni,surussa,hädässäkin.Omilleni pienilleni aukaisin.
Isoja ovat nyt.
Miehen askeleita jo astuvat.
Nuorin vasta haparoiden naisen polkua kulkee.
Sylini lohdutus muotoa muuttanut.Vaan kiinni,
EI,EI KOSKAAN!
Takoi tuska avamen,
joka aukaisi ehkä muille,tuleville.
Voimaa sylistä avoimesta saan,tarvitsen,
siis sulkemaan en suostu.EI!
Ruostukoon ketju katkenneenä,ei kelpaa enää.
Vuosien kuluessa,
sylini tarjosin.
Iloni,surussa,hädässäkin.Omilleni pienilleni aukaisin.
Isoja ovat nyt.
Miehen askeleita jo astuvat.
Nuorin vasta haparoiden naisen polkua kulkee.
Sylini lohdutus muotoa muuttanut.Vaan kiinni,
EI,EI KOSKAAN!
Takoi tuska avamen,
joka aukaisi ehkä muille,tuleville.
Voimaa sylistä avoimesta saan,tarvitsen,
siis sulkemaan en suostu.EI!
Ruostukoon ketju katkenneenä,ei kelpaa enää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
siinä oli sisältöä ja tunnetta - voimaa.
Kiitän sanoistasi!
Kuin synnytystuskaa.
Kuin ensimmäistä kertaa.
Ei voi ymmärtää,
miksi
pitää niin kärsiä.
Jossain välissä huuto
Ajatus:
Tahdon kuolla pois!
Se ihme
mitä sylissä jälkeen pitää
vie kivun pois
niin
kuin unta ollut ois.
Sylissäni omassa
onkin kolmen sijaan
nyt neljä.
Se neljäs on
Näkymätön Ninni muistathan
Tove Janssonin sadun rakkahan.
autoit!
Kiitos moninkertaisesti!
Kuin peiliin katsoisi!
Nämä äitiyden tunnot .....niin samanlaisia ..lähtemättömiä muistoja.
ensin hiukan,kun sain omista runoistani henk.koht.palautetta,että kirjoitan omaa yksityistä tunnettani,vaikka minun pitää tehdä se yleiseksi.En tiedä,kirjoitanko vain itselleni,mutta jotain toivon tietysti jonkun saavan rustailustani.
Perkele,vaikka sisuuntuvan,että annas kun minä näytän miten runoja kirjoitetaan.
Toisaalta,kun kirjoitan jotain,toivon todella palautetta,vaikka minkälaista.Kommenttia jos ei kuulu,tulee tunne,että ei liikuttanut ketään.Onhan minulla tietysti täysin tyhjänpäiväistä,mitä ei edes selittely auta ja selittelyksi meni myös tämä joten.
En aikonut teilata, ero henkilökohtaisen ja yleispätevän välillä on joskus hiuksenhieno. Sinä kerrot lapsistasi, miehen ja naisen askeleita ottavista. Myös ainoaa lastaan rakastavalla äidillä on samanlaiset tunteet ja pelot tulevasta.Olen jossain yhteydessä maininnut suljettu runo, asetelma tekee runostasi sellaisen.
on vieläkö oliviipuu... yhteydessä
sinut täysin tuosta tunteesta.Et se ollut sinä!
Enempiä paljastamatta kerron saaneeni sähköpostiini viestin.Kyseinen henkilö tuntee minut.
en kanna kaunaa
menneille polville
lapset omat
ohjaan uusille oville,
uusille teille,
parempi elämä
koittakoon heille
en tätä raskasta
menneisyyden taakkaa
halua harteillensa siirtää
kuvat kauniimmat
heille haluan piirtää
sellaiset,
joissa isä ei juo, ei lyö,
joka päivä
lapsi vatsansa täyteen syö
äidin syli on avoin
hän aina auttaa
kaikin tavoin
ei tarvitse tunteita
sisällensä paketoida
vaan yhdessä voidaan
unelmoida,
rakkautta antaa ja saada
eikä kukaan
heidän unelmiaan kaada
Tämä olisi kuulunut tuonne enemmän näkyville!!
hyvä tulee...Onhan tämä jo jotain, että laitan jonnekin... :)