Helsingin Sanomissa oli juttu Martta Koskisesta, jonka presidentti Risto Ryti antoi teloittaa. Toimittaja Veli-Pekka Leppäsen kommentti:
KUOLEMA EI TASANNUT TILEJÄ
Ei ole pikkuasia ratkaista, pitääkö joku teloittaa vai armahtaa. Presidentti RIsto Ryti ratkoi sodan aikana tällaisia, kaiken muun ohessa. Hän oli varsin jyrkkä. Kuitenkin "Jumala armahtaa, Ryti ei" -linjasta ilmeni ainakin kaksi poikkeusta.
Rinnastetaan kommunistien Aimo Rikan, Mauri Ryömän ja Martta Koskisen kuolemantuomiot. Oli kaksi akateemista nuortamiestä, joiden isät lukeutuivat ylemmän rivin sosialidemokraatteihin, toisaalta oli keski-ikäinen puolikuuro työläisnainen. Miehet Ryti armahti, mutta teloitutti naisen.
Ryti oli todennut, että ei hän sentään Hannes Ryömän poikaa voi murhauttaa. Rikan puolesta Rytille puhuivat Mauno Pekkala ja Väinö Tanner, jolle kotkalainen osuuskuntatoveri Armas Rikka oli surrut poikansa kohtaloa "murtunein mielin". Myös Sylvi-Kyllikki Kilpi toimi nuorukaisten hyväksi.
Rikka ja Ryömä saivat tukea ja ymmärrystä, Koskinen ei. Kommunistisia työmiehiä ammuttiin niin ikään monta, mutta naisista vain Martta Koskinen.
Tasa-arvo ei vallinnut - kuolemassakaan.
-----
Martta Koskisella oli huono tuuri, kun kukaan ei ollut puhumassa hänen puolestaan.
Sotarikollinen, korruptoitunut Risto Ryti olisi ehkä ollut ostettavissa ja henki olisi säästynyt.
Mielestäni tällainen raukkamainen naisentappaja on väärä henkilö saamaan kehuja tämän päivän Suomessa. Aika harvoin Rytiä muualla kehutaankaan, mutta Huittisissa mies on nostettu jalustalle. Epäinhimillinen, julma tappaja paikkakunnan sankarihahmona.
KUOLEMA EI TASANNUT TILEJÄ
Ei ole pikkuasia ratkaista, pitääkö joku teloittaa vai armahtaa. Presidentti RIsto Ryti ratkoi sodan aikana tällaisia, kaiken muun ohessa. Hän oli varsin jyrkkä. Kuitenkin "Jumala armahtaa, Ryti ei" -linjasta ilmeni ainakin kaksi poikkeusta.
Rinnastetaan kommunistien Aimo Rikan, Mauri Ryömän ja Martta Koskisen kuolemantuomiot. Oli kaksi akateemista nuortamiestä, joiden isät lukeutuivat ylemmän rivin sosialidemokraatteihin, toisaalta oli keski-ikäinen puolikuuro työläisnainen. Miehet Ryti armahti, mutta teloitutti naisen.
Ryti oli todennut, että ei hän sentään Hannes Ryömän poikaa voi murhauttaa. Rikan puolesta Rytille puhuivat Mauno Pekkala ja Väinö Tanner, jolle kotkalainen osuuskuntatoveri Armas Rikka oli surrut poikansa kohtaloa "murtunein mielin". Myös Sylvi-Kyllikki Kilpi toimi nuorukaisten hyväksi.
Rikka ja Ryömä saivat tukea ja ymmärrystä, Koskinen ei. Kommunistisia työmiehiä ammuttiin niin ikään monta, mutta naisista vain Martta Koskinen.
Tasa-arvo ei vallinnut - kuolemassakaan.
-----
Martta Koskisella oli huono tuuri, kun kukaan ei ollut puhumassa hänen puolestaan.
Sotarikollinen, korruptoitunut Risto Ryti olisi ehkä ollut ostettavissa ja henki olisi säästynyt.
Mielestäni tällainen raukkamainen naisentappaja on väärä henkilö saamaan kehuja tämän päivän Suomessa. Aika harvoin Rytiä muualla kehutaankaan, mutta Huittisissa mies on nostettu jalustalle. Epäinhimillinen, julma tappaja paikkakunnan sankarihahmona.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ryti on merkittävä henkilö Suomen historiassa, onneksi hänen arvostuksensa on nousussa edelleen maassamme. Osaltani arvostukseni häntä kohtaan vain nousee kun luin onnettoman sepustuksesi maanpetturi Koskisen puolustukseksi.
Ottamatta kantaa siihen voiko toisen ihmisen tappaa,vaikka olisi millainen vihol-
lisen kätyri tahansa?Tappajat ja osalliset siihen ovat rikollisia!
Jatkosodan aikaan Koskinen välitti maanalaisena toimivan SKP:n viestejä. Hän toimi myös rintamakarkurien opastajana ja avustajana. Koskinen oli yhteydessä esimerkiksi Yrjö Leinoon. Joulukuussa 1942 Koskisen tärkein apuri, vakooja ja sotilaskarkuri Olavi Heiman jäi kiinni ja antoi hänet ilmi pelätessään henkensä puolesta.Ilmiannon johdosta Koskisen asunnossa Pihlajatie 21:ssä Helsingissä tehtiin kotietsintä, ja sieltä löytyi salaisia sotilastietoja, kuten tietoja Hollolan salaisesta sotilaslentokentästä. Valtiollinen poliisi kuulusteli Koskista. Oikeudessa häntä syytettiin vakoilutoimintaan osallistumisesta ja jopa neuvostovakoilijoiden esimiehenä toimimisesta sekä tietojen välittämisestä edelleen "Turun ja Tukholman kaupungeissa olevien asiamiesten kautta vihollisille". Häntä vastaan todisti samoihin aikoihin vangittu desantti Kerttu Nuorteva.
Koskinen ei suostunut kuulusteluissa kertomaan mitään ja pelasti siten Yrjö Leinon hengen
Koskinen vangittiin ensimmäisen kerran sisällissodan loppuselvittelyissä Kotkassa 1918 muiden punakaartiin kuuluneiden naisten joukossa ja tuomittiin vankeuteen "osallisuudesta maanpetokseen". Hänet pidätettiin syytettynä Suomen kommunistisen puolueen "salaisen kirjallisuuden" puhtaaksi kirjoittamisesta. Koskinen kiisti syytteen, mutta hänet tuomittiin Turun hovioikeudessa kahdeksi vuodeksi vankeuteen "maanpetoksellisesta toiminnasta".
Koskinen oli Hertta Kuusisen ja Hella Wuolijoen tuttava. Koskinen teki Wuolijoelle ompelijantöitä tämän omistamassa Marlebäckin kartanossa ja vielä molempien ollessa vankilassakin.Hän jatkoi pitkään, koska viranomaiset eivät voineet edes epäillä, että hän olisi ollut vakooja: Koskinen oli pitkä, näkyvä ja puhui hyvin kovalla äänellä, koska lapsuusaikainen tulirokko oli vahingoittanut hänen kuuloaan pahasti. Lisäksi Koskinen oli kahteen kertaan vankilatuomion saanut tunnettu kommunisti, ja viranomaiset etsivät pienikokoista, massaan sulautuvaa henkilöä. Ompelijan työ oli toimiva suoja.
JA TÄSSÄ TOINEN NS SUUREN ISÄNMAALLISEN SODAN UHREISTA ...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Pöysti
korjaus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Pöysti
Veikko Henrik Pöysti (26. kesäkuuta 1909 Hamina – 23. joulukuuta 1942 Helsingin maalaiskunta) oli suomalainen työmies ja militantti kommunisti, joka kuului jatkosodan aikaiseen vastarintaliikkeeseen ja sai surmansa tulitaistelussa häntä pidättämään tulleiden poliisien kanssa Tikkurilan Hiekkaharjussa.
Iltapäivällä 23. joulukuuta 1942 pidättäjät saapuivat Pöystin tukikohtaan. Rakennuksessa ja sen ympäristössä käytiin mahdollisesti tunteja kestänyt laukaustenvaihto. Siinä sai surmansa konstaapeli Viljo Innanen. Lisäksi haavoittui kolme valtiollisen poliisin ja liikkuvan poliisin miestä. Veikko Pöystiin osui tiettävästi useita luoteja. Hänen täsmällistä kuolinsyytään ei varmuudella tiedetä.
Mommilan veriteko 1917.Ryti oli surmatekojen silminnäkijä.Kordelin vietti 49syntymäpäiväänsä.talon renki teki ilmoituksen punaisille et nyt on rikkaita paikalla ja paikalle saapui venäjän ja suomen punaisia.
Olisi tarvinnut elää tuota aikaa, jotta ymmärtäisi tuon ajan ongelmat. Nyt on helppo lukea lyhyt lehtikirjoitus ja jälkikäteen tuomita kuka oli paha, kuka vielä pahempi. Asioiden tutkiminen tervettä ja ihmisen tulisi tuntea historiansa, mutta syyllistäminen on turhaa. Moni teki mitä teki pelkästään pysyäkseen hengissä, vaikka vakaumuskin oli toimintaa vastaan.
Sadistinen naistenvihaaja Suomen presidenttinä ja myöhemmin Huittisten sankaripoikana.
Ryti oli yksi maamme historian suurimmista rikollisista.
Kait se pieni porukka on jotka sankarina Rytiä pitävät.Suurinosa pitää murhamiehenä.
PÄINVASTOIN RISTO RYTI OLI SUURMIES JA SUOMEN PELASTAJA
KAIKILLE NIILLE STALINISTIEN YSTÄVILLE JOTKA HERJAAVAT VAINAJAN MUISTOA TÄMÄ LUETTAVAKSI:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/01/31/mirja-turunen-veripellot
Kouvolan ja Korian joukkomurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kouvolassa teloittajina olivat ensin punaiset, jotka surmasivat Kouvolan veripelloksi kutsuttuun paikkaan yli sata valkoista, joukossa kymmeniä Kymiyhtiön virkamiehiä. Seuraavaksi samoihin hautoihin teloitettiin kymmeniä punakaartilaisia. Korian sillalla tapahtui teloituksia huhtikuun loppupuolella 1918. Ammuttujen joukossa olivat Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Kouvolaa on pidetty yhtenä kansalaissodan ankarimpana punakaartin terrorikeskuksena. Kostoksi valkoiset teloittivat Kouvolan vallattuaan runoilijan ja vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerin Kasperi Tantun ja Kouvolan naiskaartin komentaja Elli Kokon.
valokuvaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kasperi_Tanttu#/media/File:Kasperi_Tanttu_punapäälikkönä_1918.jpeg
Oliskohan se ollut Urho Kaleva, joka totesi että "ratkaisut ovat aikansa lapsia". Toki me voimme tässäkin ajassa olla tuomitsevia tuomareita, mutta se ei johda mihinkään. Risto Ryti teki päätöksiä historiamme krittisinä hetkinä ja varmaankin parhaan harkintansa mukaan. Ainut tavoite hänellä ja muilla sen ajan päättäjillä oli pitää Suomi itsenäisenä. Toki jotkut olisivat halunneet Suomen liittyvän Suureen ja Mahtavaan . Taitaapa niitä saman aatemaailman haaveilijoita olla vielä tänäkin päivänä - valitettavasti.
Hyvä että piti Suomen itsenäisenä,mutta kai vankilalaitoskin oli käytössä hörhöille
Pressa Kallio sanoi Rytille että sinä olet paras mies johtamaan maatamme ja otat tehävän vastaan. Ryti sanoi olevansa pankkimies johon Kallio vastasi se että kieltäytyy tälläisenä hetkenä voidaan pitää maanpetturina. Kallio oli tuolloin vakavasti sairas.
Täällähän tuo Rytin Rippe puhuu, kohdasta 1:20 eteenpäin.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/kyosti-kallio-kuolee-presidentiksi-risto-ryti
Sehän taisi Ryti istua vankilassa 1946-1949, ja kuoli sitten sairaalloisena 67-vuotiaana. Täyden päivätyön ehti tehdä sota-aikana, ja otti Neuvostoliiton syyllisyyskomission lähettämän pas-kakuorman niskaansa kipattavaksi.
Kyllähän niitä rintamakarkureita ja vakoilijoita ammuttiin sota-aikana paljonkin, mutta kaikki olivat miehiä.
Sikäli tuo kyseinen Martta Koskisen teloitus ampumalla 28.9.1943, se on nykyajasta ja suomalaisesta näkövinkkelistä katsottuna edelleenkin hyvinkin moitittavan tuntuinen teko.
Tosin USA:ssa teloitetaan ihan vakiona naisvankeja vielä nykypäivänäkin.
Tuskin Ryti itsekään siitä ilman tunnontuskia selvisi, vaan ehti pohtia asiaa 13 vuoden ajan, ennen omaa kuolemaansa.
Suomalaisilla ei ole varaa valittaa Isis-järjestön teloituksista, kun oman maan presidentti teloituttaa omia kansalaisiaan samalla innolla.
Punaiset teloittivat myöskin valkoisia naisia ja lapsia.Punaiset raiskasivat (miltä mahtaa maistua porvari naisenpillu.)Karmeita tekoja oli sitten valkoinen tai punainen.
Kuten myös valkoiset tappoivat lapsia ja raiskasivat vangiksi saatuja punaisten naisia. Se lienee ero että punaiset tekivät niin sodan aikana , mutta valkoiset voitetun sodan jälkeen ja kannattaa muistaa että vankileireillä kuoli paljon enemmän punaisia ja heidän kannattajiaan kuin varsinaisessa sodassa. Kaikki murhaaminen ja tappaminen on tuomittavaa , mutta puolustuskyvyttömän vangin surmaaminen suorastaan raukkamaista. On myös syytä muistaa että voitetun sodan jälkeen he laativat eduskunnassa lain jolla armahtivat itsensä hirmuteoista. Punaiset , ne jotka henkiin jäivät kärsivät kyllä tuomionsa melkeinpä päivälleen, vaikka eivät olisi olleet kuin punakaartin hevosmiehiä , sairaanhoitajia , lehtimiehiä tai muita työntekijöitä.
KERROHAN MISSÄ ? TÄTÄÖ STOORIA ON TOISTETTU VAIKKA KUINKA KAUAN MUTTA EI KOSKAAN SANOTA KUKA JA MISSÄ `?
Nykyisin siitä, on tietoa saatavilla paljonkin. Työväen arkistot, Suojeluskuntien arkistot, ne joita eivät ehtineet tuhota 1945 sodan jälkeen. Valtion yliopistojen ja korkeakoulujen arkistot Suomessa ja nyt myös Venäjällä on vapaa pääsy Petroskoin suomenkielisiinkin arkistoihin. Mutta myöskin itse mukana olleiden , uskoon tulleiden ja tekojansa syvästi katuneiden muistelmat joita onneksi on ymmärretty tallentaa vielä henkilöiden elossa ollessa. Kansalais-sodan jälkeen monet voittajat päättivät päivänsä itsemurhaan , kun tajusivat tekojensa kauheuden ja moraalisen vääryyden , tunnontuskat olivat niin kovat , sankarisotilaiden sijaan heistä tulikin murhaajia.
Hallitus päätti tavasta toimia.
Se hallitus oli valtionhoitaja C.G.E. Mannerheim valkoisine armeijoineen.