Tastehoff oli hyvin huolissaan, suorastaan vainoharhainen. Jo kuukausien ajan hänellä oli ollut tunne, että häntä tarkkaillaan. Ikävä tunne miehelle, joka oli tehnyt tarkkailemisesta elämäntavan. Vihdoin hän oli huomannut kadunkulmassa naisen, joka oli kääntänyt aurinkolasien verhoaman katseensa sekunnin murto-osaa liian myöhään pois hänestä, tuo pieni värähdys naisen liikkeessä oli varmistanut Tastehoffille, että todellakin joku seurasi miestä. Tastehoff oli välittömästi jättänyt Venetsian mutkikkaat kujat ja kanaalit taakseen, hankkinut uuden väärennetyn passin ja värjännyt hiuksensa tuhkanvaaleiksi. Sattumalta häneen oli ottanut yhteyttä vanha tuttu Erkki Jäkäläpuskuri ja Tastehoff saanut tältä vuokralle asunnon Helsingin Kalliosta. Kolmisen viikkoa Tastehoff oli sulautunut helsinkiläiseen katukuvaan täydellisesti, kunnes taas hän oli tuntenut saman tunteen siitä, että häntä seurataan.
"Olen stressaantunut, olen väsynyt, olen surullinen...." Tastehoff mietti mielessään. Yhteys Moosepennyyn oli katkennut. Moosepenny oli löytänyt talostaan kaikki vakoilulaitteet, jotka Tastehoff oli huolellisesti sinne asentanut, hakkeroidut tietokoneet ja puhelimet oli vaihdettu uusiin ja ainakaan vielä Tastehoff ei ollut kyennyt murtautumaan palomuurien läpi. Ikävä kalvoi miestä kuin syöpä, hän tunsi fyysistä kipua ollessaan Moosepennyn elämän ulkopuolella. Hän oli purkanut tuntojaan Erkki Jäkäläpuskurille, kertonut vuosien ikävästä ja tuskasta, kaipuustaan tuon jumalaisen naisen luo. Mutta Jäkäläpuskuri oli nauranut päin Tastehoffin naamaa, sanonut, että miksi haikailla yhden naisen perään, kun maailma on naisia täynnä. Jäkäläpuskuri oli kansainvälisesti menestynyt konsultti, hän oli erikoistunut yritysfuusioihin ja saanut maineen häikäilemättämänä miehenä, joka sai työn tehtyä nopeasti ja tehokkaasti, juuri ja juuri lain rajojen sisällä pysytellen. Hän eli nopeaa ja liikkuvaa elämää ja sanottiin hänellä olevan nainen joka kaupungissa. Itse hän ei naisasioillaan kerskunut, mutta myönsi suoraan olevansa kykenemätön sitoutumaan vain yhteen naiseen, sanoi rakastavansa kaikki maailman naisia yhtä paljon. Tastehoff kadehti Jäkäläpuskurin asennetta, oli tämän elämä ainakin helpompaa kuin jäytävä tuska, jota Tastehoff tunsi sydämessään.
"Olen stressaantunut, olen väsynyt, olen surullinen...." Tastehoff mietti mielessään. Yhteys Moosepennyyn oli katkennut. Moosepenny oli löytänyt talostaan kaikki vakoilulaitteet, jotka Tastehoff oli huolellisesti sinne asentanut, hakkeroidut tietokoneet ja puhelimet oli vaihdettu uusiin ja ainakaan vielä Tastehoff ei ollut kyennyt murtautumaan palomuurien läpi. Ikävä kalvoi miestä kuin syöpä, hän tunsi fyysistä kipua ollessaan Moosepennyn elämän ulkopuolella. Hän oli purkanut tuntojaan Erkki Jäkäläpuskurille, kertonut vuosien ikävästä ja tuskasta, kaipuustaan tuon jumalaisen naisen luo. Mutta Jäkäläpuskuri oli nauranut päin Tastehoffin naamaa, sanonut, että miksi haikailla yhden naisen perään, kun maailma on naisia täynnä. Jäkäläpuskuri oli kansainvälisesti menestynyt konsultti, hän oli erikoistunut yritysfuusioihin ja saanut maineen häikäilemättämänä miehenä, joka sai työn tehtyä nopeasti ja tehokkaasti, juuri ja juuri lain rajojen sisällä pysytellen. Hän eli nopeaa ja liikkuvaa elämää ja sanottiin hänellä olevan nainen joka kaupungissa. Itse hän ei naisasioillaan kerskunut, mutta myönsi suoraan olevansa kykenemätön sitoutumaan vain yhteen naiseen, sanoi rakastavansa kaikki maailman naisia yhtä paljon. Tastehoff kadehti Jäkäläpuskurin asennetta, oli tämän elämä ainakin helpompaa kuin jäytävä tuska, jota Tastehoff tunsi sydämessään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tastehoff sulki oven takanaan ja lähti hitaasti kävelemään kohti lähikauppaa. Puuskainen tuuli puhalsi vastaisena ja nostatti kyyneleet Tastehoffin silmiin. Joulukuu Helsingissä... ikuinen räntäsade ja liukkaat jalkakäytävät, ihmisten töykeys ja poloiset ihmisrauniot kaljabaarien edustalla tupakoimassa... Tastehoff tunsi syvää vastenmielisyyttä tätä surkeaa kaupunkia kohtaan. Turistioppaiden luoma kuva idyllisestä, dynaamisesta ja hurmaavasta kaupungista oli valunut räntäsohjon mukana katuojiin, Tastehoff oli oppinut vihaamaan tätä pimeää ja harmaata kaupunkia. Jäkäläpuskuri olikin nauranut, että tänne ei kukaan järjissään oleva vakooja tulisi Tastehoffia seuraamaan, koska kukaan ei vapaaehtoisesti tähän peräreikämäiseen kaupunkiin tulisi. Nyt Tastehoff tajusi mitä Jäkäläpuskuri tarkoitti, ei hänkään tässä kaupungissa asuisi päivääkään, jos ei olisi pakko!!
Tastehoff aukaisi pienen lähikaupan oven ja lämmin ilma puski häntä vastaan. Vastaan tuli myös hälinää ja huutoa. Kaupan kapealla käytävällä tapeltiin. Tastehoff pysähtyi seuraamaan tilannetta hetkeksi. Isoperseinen nainen, joka oli pukeutunut omituineen, vaginakuvioituun takkiin, huusi loukkauksia pitkähiuksiselle miehelle, joka seisoi hämmentyneenä ja yrittäen selittää naiselle jotain.
"Vaikka mun pimppa onkin niin kaunis, ei se anna sulle oikeutta ohittaa mua jonossa ja miksi sulla on tuo kamera mukana?? Minusta ja mun pimpasta ei kukaan ota kuvia, paitsi jos annan siihen luvan!!" nainen kiljui kovaan ääneen. Pitkähiuksinen mies seisoi hämmentyneen näköisenä ja yritti selittää jotain elokuvan tekemisestä ja alieneista, mutta nainen vaan kohotti ääntään.
"Mun pimppaa ei mihinkään alien-elokuvaan kuvata!!"
Mutta enhän minä neidin sukuelimiä kuvannutkaan...." mies yritti selittää.
"Kuvasit mua ja tässä takissa on mun pimpan kuvia", nainen puhisi tuohtuneena. Sitten hän silitti takkinsa lievettä. "On se kyllä niin nätti...."
Tastehoffilla oli hetken aikaa tunne, että nainen oli jostain tuttu, mutta sitten hän kääntyi seuraavalle käytävälle ja hajamielisesti alkoi keräämään tavaroita ostoskoriinsa. Käytävän päässä hänen eteensä ilmestyi suunnattoman suuri hahmo täyttäen koko käytävän. Tastehoff painautui vasten hyllyä, jotta tuo jättiläismäinen nainen pääsisi hänen ohitseen. Naisen puristautuessa Tastehoffin ohi, mies tunti pienen terävän pistoksen olkapäässään ja muutaman sekunnin kuluttua maailma alkoi pyöriä hänen silmissään ja hän vajosi mustaan...
Tastehoffin päätä särki ja suussa maistui kuin sinne olisi kussut kissa. Hän tunsi jonkin pehmeän hivelevän kasvojaan ja kuuli hentoa kurisevaa ääntä. Epämiellyttävä pistävä tuoksu lisääntyi, kun Tastehoff hiljalleen heräsi. Yhtäkkiä nasaali raastava ääni karjaisi kovaa jossain Tastehoffin takana.
"Nysse saatanan kissa kusi ton paskiaisen päälle!!
Tastehoff avasi silmänsä ja tajusi tuijottavansa suoraan raitaiseen kissannaamaan, joka näytti kuin nauravan hänelle. Iso koura ilmestyi kuin tyhjästä ja sama ääni kuului taas.
"Voi pyhä sylvi, että tää kissa raatelee mun hermot!!!" Tastehoff käänsi päätään ja näki miten järkälemäisen iso nainen piteli sylissään raitaista kissaa ja raivon karjahdukset vaihtuvat lepertelyyn, kun naisen silitteli ja rapsutteli kissaansa. "Pissittikö emännän pikku kullanmurua? Menehän syömään nyt."
Nainen päästi kissan menemään ja huomasi Tastehoffin katseen.
"Jahas, sitä ollaan herätty..." nainen murahti ja tuli tarkistamaan käsiraudat, joilla Tastehoff oli kiinni sängyssä. "Oot muuten suurissa vaikeuksissa, poeka..."
Hän läimäytti Tastehoffia avokämmenellä kasvoille ja nosti jo paistinpannun kokoista nyrkkiään iskuun, kun ovelta kuului käskevä ääni.
"Hyrskissön, jätä mies rauhaan, pomo haluaa hänet ehjänä ja puhekykyisenä käsittelyynsä."
Tastehoff käänsi kasvojaan ja näki kaupan pitkähiuksisen miehen kävelevän sisään, perässään se isoperseinen nainen, jonka paidassa oli suuri vaginan kuva ja jossa luki "On se niin nätti, eikös?"
"Alexander von Tastehoff" mies tokaisi. "Teitä on ollut vaikeaa löytää, onnittelut siitä. Olen Engelbert Grauhhirsch ja tässä on toimeksiantajani edustaja Helen E. Backgammon. Hän teille lienee jo tuttu entuudestaan?"
Tastehoff tajusi kuka tuo pimppipaitainen nainen oli ja tajusi myös tunnistaneensa naisen liian myöhään. Moosepennyn ystävätär tuijotti Tastehoffia tylysti, kunnes käänsi katseensä miehen housun etumustaan. Mies näki mittailevan katseen ja tunsi olonsa erittäin epämukavaksi.
"Enkö mä sais ees vähän kovistella tuota paskiaista, tirvaasta ees pikkusen", Hyrskissön vinkaisi jumalattoman suuria rystysiään hivellen. Tuo vuoren kokoinen nainen astui lähemmäs ja tarttui kourallaan Tastehoffin jalkaan ja puristi niin, että luut rutisivat. Pimeästä nurkasta kuului käskevä ääni ja Tastehoffin järkytykseksi Erkki Jäkäläpuskuri käveli Hyrskissönin vierelle ja irrotti naisen otteen jalasta. Tuo kolossaalinen nainen huokaisi kiimaisena ja kumartui suutelemaan Jäkäläpuskuria suoraan huulille.
"Menehän siitä, nuppuiseni" Jäkäläpuskuri naurahti ja läimäisi kämmenellään valtavaa, hyllyvää pakaraa. Hyrskissön kikatti kuin nuori tyttö ja tömisteli seinän viereen seisomaan.
"Voi Alexander.... sinua oli niin vaikeaa löytää. Ilman Grauhhirshiä emme olis onnituneet, emme ainakaan näin nopeasti."
"Erkki...? Mitä ihmettä...? Miksi sinä teet tällaista?" Tastehoff soperteli surusta lamaantuneena. Kuinka hänen ystävänsä oli saattanut pettää hänet tällä tavoin. Suru oli musertava ja Tastehoff tunsi olonsa entistä yksinäisemmäksi.
"Voi Alexander... Miehen on turvattava elantonsa" Jäkäläpuskuri totesi kylmästi. "Ei mitään henkilökohtaista, tajuathan sen. Bisnesmaailma alkaa olla niin pahoin laman kourissa, että pakko on tarttua joka työtarjoukseen. Sinun kiinniottamisesta saamallani palkkiolla elän vaimoni kanssa pitkään hyvää elämää."
Tastehoff tuijotti mykkänä ystäväänsä. "Vaimo??"
"Niin. Saanen esitellä Ursula Hyrskissön-Jäkäläpuskuri." Tuo virtahevon kokoinen nainen vilkutti seinän vierestä ja tirskui punastellen.
Samalla hetkellä kuului Grauhhirscin ääni: "Hän on tulossa."
Tastehoff kuuli korkokenkien kopinan, sitten ovi aukesi ja sisään astui enkeli....