Viime yönä maailmalle levinnyt suru-uutinen järkytti varmasti monia sotilas-kuoro-sekä slaavilaisen musiikin ystäviä: Venäjän Armeijan käyttämä Tubolev TU-154 mallinen kone on kadonnut tutkasta. Hetkeä myöhemmin tieto: Koneessa oli alunperin Aleksandrovin kuoron, sittemmin Puna-armeijan Kuoron jäseniä, Venäjän tärkeimpien tiedotusvälineiden edustajia sekä tietysti koneen 9-henkinen miehistö. Kone oli matkalla Moskovasta Shotsissa tapahtuneen välilaskun jälkeen Syyriaan. Kuoron tarkoituksena osallistua venälaisten sotilaiden Uuden Vuoden juhlaan, joka oli suunniteltu pidettäväksi Aleppon valtauksen kunniaksi. Uhrien joukossa kuoron perustaja Aleksandrov, Putinin henkilökohtainen ystävä.
Nyt valtaosan jäsenistään menettänyt kuoro oli kansainvälisesesti tunnettu ja tasokkaaksi tunnustettu, monien mielestä jopa ansiokkain sotilaskuoro. 1930-luvun alussa perustettuna kuoro ehti muodostua yhdeksi Neuvostoliiton tehokkaimmista propaganda-aseista sen saavuttaman pr-tehon ansiosta. Nyt koetun menetyksen korvaaminen vie aikaa, tietysti se onnistuu, mutta kuoron eloonjääneille jäsenille on jätettävä aikaa surutyöhön.
Sotilasmusiikilla on kolme tärkeää tehtävää: rintamalla sotilaiden taistelutahdon kasvattaminen, paraateissa voittajan kunnia ja kotirintamalla henkisen yhteenkuuluvuuden elli henkisenmaanpuolustuksen tehostaminen. Näitä tuskin Venäjä menettää tuon onnettomuuden seurauksena. Minä en vain tiedä, pystynkö tulevaisuudessa samaistamaan Puna-Armeijan Kuoroa siihen, jonka taidokkaista esityksistä sekä äänityksistä olen saanut nauttia.
Nyt valtaosan jäsenistään menettänyt kuoro oli kansainvälisesesti tunnettu ja tasokkaaksi tunnustettu, monien mielestä jopa ansiokkain sotilaskuoro. 1930-luvun alussa perustettuna kuoro ehti muodostua yhdeksi Neuvostoliiton tehokkaimmista propaganda-aseista sen saavuttaman pr-tehon ansiosta. Nyt koetun menetyksen korvaaminen vie aikaa, tietysti se onnistuu, mutta kuoron eloonjääneille jäsenille on jätettävä aikaa surutyöhön.
Sotilasmusiikilla on kolme tärkeää tehtävää: rintamalla sotilaiden taistelutahdon kasvattaminen, paraateissa voittajan kunnia ja kotirintamalla henkisen yhteenkuuluvuuden elli henkisenmaanpuolustuksen tehostaminen. Näitä tuskin Venäjä menettää tuon onnettomuuden seurauksena. Minä en vain tiedä, pystynkö tulevaisuudessa samaistamaan Puna-Armeijan Kuoroa siihen, jonka taidokkaista esityksistä sekä äänityksistä olen saanut nauttia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On tullut kuunnelluksi ja katselluksi kuoron esityksiä.
Enemmänkin tympäisevät mahtipontisuudellaan.
Aleppon valtauksen KUNNIAKSI ? Voiko kukaan sen kunniaksi laulaa ?
Tästä oli jo aloitus. Eikö kelvannut kun piti ihan oma rustata ? Ei tuo ole sitäpaitsi oikeaa sotilasmusiikkia.
kiitos tiedosta
Moderaattori on poistanut aloitukset sitä mukaa, kun niitä tulee.
jos näin on, sanoisin:vihdoinkin ja ojentaisin kukkasen. TÄÄLLÄ ON JO LIIAN KAUAN HAETTU ERÄÄN KIRJOITTAJAN PIIRTÄMIA SANANVAPAUDEN RAJOJA.
En ala kiistelemään vaan kerron omia tuntemuksia kun kuulin tuon uutisen.
Niin kuin tiedätte, en ole niitä ihmisiä, joka aatteeltaan yhtyy Puna-armeijan ihanteisiin ja ja en ole intoilemassa NL:n ja Venäjän päämääriin, mutta kun katselen ja kuuntelen tätä mahtavaa kuoroa, niin mieleni takautuu vuosiin 1977- 1984, jolloin olin töissä NeuvostoKarjalassa. Tuli tuo kuoro ja sen esittämä musiikki jo silloin tutuksi pyöriessäni sillin venäläisten parissa. Kuoroa ja musiikkia näin paikallisesta televisiota ja sainhan lahjaksi myös äänitteitä.
Musiikki-ihmisenä osaan jättää välillä ideologiat toissijaiseen arvoonsa ja eläydyn musiikin lumoihin. On se mahtavaa kuunnella mahtipontista mieskuoron laulua säestettynä erilaisin instrumentein. Ovat myös silmänruokaa katsoa nuo tassiesitykset. Kyllä ne myös iltajumpasta käy ja siinä mielessä toteuttajilleen hyödyllisiä.
Miesten sotilasasut ja tiukat ilmeet tuovat kyllä tutut muistot entisiltä ajoilta ja kyllähän niistä meikäläinen sai tuta kun joutui pitkiin kuulusteluihin tullissa, parhaimmillaan jopa kymmenen tuntia vietin yötä heidän hampaissaan. Kyllä siinä vähintään äiti 20-kymppisen tytön mieleen tuli ja jämerämpäänkin Persoonan puoleen oli huokaistava.
Melkein joka konsertissa Puna-armeijan kuoro esittää melodisesti ja sanoiltaan kauniin laulun Zuravli - Kurjet. Tätä laulua esitettään myös Voitonpäiviä ja Venäjän kansallisina juhlapäivinä ja sen on yksi perussuosikkini slaavilaisessa musiikissa lauloi sen sitten Georg Ots, punakuoro tai kuka tahansa.
Neuvostovaltio ja kansahan ei tunnustanut uskoa Jumalaan ja ihmisen kuoleman jälkeiseen elämään, mutta usein tuo kaipaus elää ikuisesi ja usko heijastuu runoudessa ja taiteessa.
Laulun kurjet on tästä erittäin hyvä esimerkki. Siinä jo iäkäs sotilas katselee taivaalle aamukoitteessa näkee hitaasti lentävän väsyneen kurkiauran joka lipuu antaen äänimerkkejään. Aina kun mies näkee tällaisen sumussa liitelevän auran, hän alkaa miettiä kauan sitten taistelukentille kaatuneita verisiä tovereitaan, että jospa nämä eivät sittenkään jääneet sinne vaan muuttuivat noiksi valkoisiksi kurjiksi. Ja ehkä me siksi niin usein liikutumme ja hiljenemme katsellessa kurkiauraa, ja veteraani näkee auran siivessä aukon ja miettii että se siinä on paikka ehkä hänelle.
Kyllä silloin aikoinaan jo noiden laulujen kautta ymmärsi, että ateistiksi tunnustautuvalla neuvostokansalaisella on syvä kaipuu iankaikkista elää kohti. Katsellessa illalla puna-armeijan konserttia tuli mieleen, että toivottavasti moni laulaja on päässyt paikalleen tuossa iankaikkisuuden kaipuunsa aurassa ja ajallinen taistelu päättyi Mustaan mereen.