kuin kiittämättömät lapset joilla ei ole
käytöstapoja.
käytöstapoja.
Onko mitään niin ikävää
syöpäinenMies
15216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
no samaam mieltä, eipä ole kovin hellusta silloin. kokenut.
ON,
tämä loppuelämä
on tosi ikävä,
kaikkeen on pettyny,
nuorena luuli ittestään paljon , liikoja,
luulin että me osaamme kasvattaa lapset,
Omista lapsistako puhuu avaaja?
Kyttäävät perintöä varmaan.
Kannattaa muuttaa testamenttia.
En aseta ehtoja rakkaudelle lapsiani kohtaan.
Kun on saanut heidät omaan elämäänsä niin olen kiitollinen että pärjäävät.
En odota kiitosta, jokainen vanhempi huolehtii lapsistaan odottamatta vastapalvelusta.
Nuoremman sukupolven käsitys käytöstavoista saattaa poiketa omistamme. Ainahan erimielisyyttä tulee, mutta ne sovitaan.
Toivon aloittajalle jaksamista vakavan sairauden kanssa.
Eikös lapset ole kasvatuksen tulos. Jos ei ole kotona opetettu käytöstapoja niin missä sitten. Vanhemmat ovat kuin peili lapsille. Kaikki malli tulee ylhäältä, vanhemmilta. Näin ainakin meille kotona opetettiin. Katsoin sen homman niin rankaksi jo siinävaiheessa. Eli hyvin varhaisessa vaiheessa päätin, etten koskaan ala äidiksi. Päätöksessä pysyin ja olen tyytyväinen. Ei ole huolta jälkikasvusta. Lesken
Onhan ne sitäkin. Minullakaan ei ole enää kuin yksi lapsi.
Kasvatuksesta on apua mutta lapset ovat erilaisia, samasta kodista voi lähteä hankala tapaus ja toinen voi olla ihan erilainen.
Murrosikä oli vaikeaa molemmilla. Sitten on välit olleet hyvät.
En laske yksin omaksi ansiokseni että heistä tuli kunnon ihmisiä. Rakkaudessa ei pidä nuukailla, se auttaa paljon eteenpäin.
Miten arvioit sinun vanhempasi onnistuneen sinun kasvatuksessa?
Hyvin onnistuivat. Hallitsen hyvät tavat ja käyttäytymisetiketin. Olen tutustunut myös kansainvälisiin käyttäytymisetiketteihin aina tarpeen mukaan. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin kunnioittavan kohteliaasti riippumatta iästä, asemasta ja ulkonäöstä.
Kautta maailman mutkaisen pimeän tien
- kuin korpivaellusta elämä välillä lie
- paljon on matkassa menetettyä
- toisaalla voimassa voitettua
- ja toisinkin perin
- jos enempi mielen murheilla ja elämän harmeilla taakkaa kertyy
- kai edes joskus perille saapuu jokainen ja
joku joka taas kerran sanoo
- että kasvatus on vain kasvamaan saattamista.
Niissäkin olosuhteissa missä mistään rakkaudesta ikinä ollut
mitään tietoa tai käsitystä.
Helpottavaa!
On ikävämpääkin! Esimerkiksi kuristaja, joka päästetään vapaalle jalalle jatkamaan hommiaan. On kuristanut lapsia ja naisia hengiltä ja ilmeisesti jatkaa puuhiaan.
Pitäisi julkaista valokuva, jotta ihmiset osaisivat varoa.
Näin kuristaja vapautetaan taas:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612272200046004_uu.shtml
Niin sanottuna sarjakuristajana tunnettu mies on vapautunut joulun aikaan, uutisoi Kaleva !!!!!
Michael Penttilä -nimeä viimeksi käyttänyt mies on istunut henki- ja väkivaltarikoksista parikymmentä vuotta vankilassa ja häntä on pidetty yhtenä Suomen vaarallisimmista rikollisista.
Penttilä on kuristanut oman äitinsä, 12-vuotiaan tytön ja 42-vuotiaan naisen kuoliaaksi. Lisäksi hän on törkeästi pahoinpidellyt kuristamalla useita naisia. Viimeisin tuomio naisiin kohdistuneista hyökkäyksistä tuli vuonna 2012.
Penttilälle on tehty peräti kolme mielentilatutkimusta, joista tuoreimmassa hänet todettiin erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Penttilä nousi otsikoihin syksyllä 2015, kun hän karkasi Laukaan avovankilasta. Poliisi luonnehti tuolloin karkuteillä ollutta Penttilää vaaralliseksi.
Helsingin hovioikeus hylkäsi kesäkuussa 2016 Penttilän hakemuksen ehdolliseen vapauteen pääsystä.
Kaikki me aikuiset voimme auttaa lapsia kasvamaan kohteliaiksi ja ystävälliseksi, kun näytämme itse mallia.
Puhuttelen itse aina kunnioittavan kohteliaasti myös lapsia ja saan vähitellen samanlaista käytöstä osakseni myös lähiympäristön ihanilta nuoremmilta ihmisiltä.
Noin on. Mutta jos lapset ovat sellaisia, mihin katse pitää kääntää?