Olemme 15v. lapsen vanhemmat ja olen todella ylpeä, sellainen. Vieressä kasvaa 12v. ja on myös ihan mukava jurikka. MUTTA on yksi riesa miten selvitämme tämän? vanhemmalle lapsellemme on kaverit kaiken a ja o. Ei millään pahalla mutta olis kiva joskus ottaa ja rupatella halia ja rutistaa, mutta ku ei oo aikaa eikä haluja, tykkään lapseni kavereista, mutta kun kaikki viisi on meillä kuuluu siihen myös välipalat? En sitä kiellä etteikö meillä ole rauhallista ja omaa rauhaa riittämiin, vaan jos tulee puhe jonkun toisen luo menosta on kommentteina "jääkaappi" on tyhjä tai äippä on päiväunilla (itse työskentelen öisin) Onko missään kodissa puhuttu nuorille toisen hyväksikäytöstä? sillä mielestäni tätä voi verrata siihen. Nuoret tekee ryhmäsyötävät kun paikka on joku muu kuin meidän koti. Olen puhunut nuorelleni, ei tulosta, itse hän väittää ettei syö muualla kuin kotona. Antakaa hyvät ihmiset neuvoja "vanhalle" maamolle. ps. iskä on eläkepappa ja lapsemme tekemällä tehtyjä "iltatähtiä" joskaan ei pullamössö naperoita. Säännöt meillä muuten tunnetaan. Isommat lapseni on jo pesästä maailmalle lentäneet, heidän kanssaan ei ko. ongelmaa ollut vaikka kavereita kyllä oli.
kertokaa miten teillä
kukakoon
111316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
siis syökö koko porukka teillä välipalaa vai miten.Mielestäni tuollaiselle joukolle ei välipalat kuulu, on eri asia jos kavereita on käymässä 1-2. Meillä yleensä minä käyn pyytämässä kaverit kahville, mutta vain jos käymässä on muutama. Oma poikani on kohta 17v. ja välillä halailee mutta tosi harvoin, juttutuokioita olemme päässeet pitämään silloin kun olemme kahden kotona.Sitten kun muutkin ovat kotona poika muuttuu "mieheksi" ja silloin ei äidin kanssa paljoa jutustella.Tuntuu että 15 vuotias ja vanhempikin on vielä pohjimmiltaan niin lapsi että haluaisi halailla ja jutella mutta jostain syystä ei kehtaa.Ja onhan ne meidän lapsia vaikka olisivat minä ikäisiä.Itse kannan huolta vielä vanhimmasta pojasta joka on 28v., hänen mielestään minun ei kyllä pitäisi.Minkäs teet äiti on äiti.Voisit puhua pojalle asiasta ja katsoa mihin se johtaa, mutta tee se varovasti ovat kovin herkkiä suuttumaan.
Kyllä, meillä syödään ja siinä ei juomisiin yksi maitolitra riitä, en kehtaa vieraiden ihmisten aikaan suutani soittaa,mutta ehkäpä vinkkejä löytyy tätä kautta. ps. sitä mä ihmettelen miksi toisten luo mennessä on nyyttikestit ihan paikallaan? Onko sittenkin kasvatus menny vähän mönkään (tyttärellemme)
Tein lapsilleni selväksi jo vuosia sitten, että meillä ei kaveripiiri syö. Jos joltakin on jäänyt avain kotiin, on päivän selvää, että saa syödä meillä. Mutta se, että poikalauma tulee meille suoraan koulusta ja kaikkilla on nälkä, ei tule kuuloonkaan. Jokainen käy kotona syömässä ja sitten voivat tulla meille. Sanoin lapsilleni suoraan, että valitettavasti olen pienipalkkainen yh, ei minulla ole varaa syöttää poikalaumaa jatkuvasti. Lapset kyllä tajusivat tilanteen. Minä kyllä korotan ääneni vieraiden lasten kuullenkin jos on aihetta. Minä olen aikuinen ja minä määrään meillä, ei muiden lapset. Joidenkin lasten on kyllä vaikea käsittää, jos sanon, että nyt pellolle koko porukka, en jaksa kuunnella meuhketta. He alkavat selittää, että ei heidän vielä tarvitse mennä kotiin, saavat olla esim. 20:een. Minä sanon vaan, että minä määrään meillä ja pellolle.
Kiitos, lisää tällaista juttua.
Olet yhtä "hurja" äiti kuin minäkin ja sillä tavalla kunnioitukseni lasteni kavereilta ansainnut. Selväksi on asiat tehty, ensin omien kanssa keskustelemalla, mutta kun touhu ei loppunut ja sotku oli vielä keittiössä odottamassa kun kotiuduin töistä, niin eihän siinä auttanut muu kun päästää raivo pihalle, kavereiden seuratessa sivusta silmät kauhusta ammollaan. Perille meni!
Ongelma on nuorilla se, että eivät kehtaa kaverilta välipaloja kieltää, vaikuttaa muuten niin köyhältä tms.
Vielä käyvät nuoret meillä aikaa viettämässä, pienen tauon jälkeen, mutta kahvi on ainoa mitä tarjotaan ja luvan kanssa.
lapsia tehdessänne ajatelleet niin pitkälle,että ne kasvaa ja teistä tulee vanhoja ja väsyneitä.
Ja voi nuorinta poikaparkaanne.Eläkeikäiset vanhemmat on kuule rankka rangaistus teinille.
Puhun kokemuksesta,en kuulopuheista ja oletuksista.
Kuka, ei kai 50 ole eläkeikäinen ikänsä puolesta? Ja en vieläkään usko, että ihon siloisuus vanhemmalla onnellisen lapsuuden tuo. Eiköhän ne elämän arvot tule jostain muualta kuin teini-ikäisenä äidiksi tulemalla. Olen ollut myös Äiti 20v. ja kiikutin lapsia hoitoon joka hemmetin aamu, että sais huusholliin leivänlisäksi ostettua myös välttämättömät kalusteet, huh ja huh voi olla tietenkin nykyään tämäkin helpompaa ehkä avustuksia on yllin kyllin. Mutta asiaan tehtoisin perusteluja kantaasi!?!? Ei kuule kaikki 50 ole väsyneitä ja mikä sitten mielestäsi liekin "vanha" Jotenkin oikeesti mua pännii ajatusmaailmasi...
Hyvin on lasten asiat jos meikäläisen pahnanpohjimmainen SÄÄLIKSI käy todella loistavasti!!
Enpä usko että ko. pariskunta lapsia "tehdessään" tiesi joutuvansa luopumaan terveydestään. Ole onnellinen jos vielä voit liikkua ja olla muutenkin tehokkaana esimerkkinä tulevalle sukupolvelle. ps. olemme varmasti molemmat tietoisia siitä että terveys ei ole itsestään selvyys ja EI rahallakaan saatavaa lahjaa.
tehdessäni aikoinaan mieheni kanssa lapsia kolme kipaletta, että joku päivä olen näiden yksinhuoltaja. Pitäisikö minun nyt pääni nöyrästi kumartaa sekä vastaansanomatta, valittamatta kaikki yksinhuoltajuuteeni liittyvät huolet ja murheet sisälleni pusertaa? Itsepä siis aikoinaan tilasin, niinkö?
En todella, mutta tämä meidän kaikkien ystävä, nimim. RATSIA, Hän varmaan tietää. Käy joka sivustolla kertoilemassa omat päähänpotkimis teoriansa. Koskaan hänellä ei ole lähimmäiselle lämmintä mieltä, tai ajatusta. Kylmä tulee jo netin välityksellä. Taitaapi olla todellinen tientallaaja. Uskoisin että nainen noin v.mäinen ei kukaan mies voi olla. Mutta mehän kestämme vaikka emme tienneet, en allekirjoita lausetta" en päivääkään vaihtaisi pois"