Harsoja unen
vielä silmilläni
aamuun nousen,
heräten mielelläni.
Lopulta todellisuuteen,
horjuvin askelin
astuen päivään uuteen,
kuin huulille mankelin.
vielä silmilläni
aamuun nousen,
heräten mielelläni.
Lopulta todellisuuteen,
horjuvin askelin
astuen päivään uuteen,
kuin huulille mankelin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unisena, palellen
herään kylmään
aamuun talven.
Hengitys huuruaa
kun lähden.
Sydäntä puristaa,
vaan silti menen.
Tiedän, taas teet sen.
Ja minä kidun, katselen...
Päivän kuluessa
pelkoni toteutuvat.
Sisäisten kyynelten valuessa
pettymyksen surulliset kuvat
toiveeni musertavat.
Vaan jatkan,
työtä, elämääni,
loppuun tämän matkan,
pakottavaa tietäni...
Taas päivän jälkeen vaivun valtaan sen
alakulon, väsymyksen hetken.
Mietteissäni kuljen kotiin mennen.
Illan pimeys on sininen.
Kultainen kuunsirppi syttyy taivaalle.
Pakkasen laulua paukkuvat hanget...
Yö kuiskaa unisen sadun
ja vie syvyyksiinsä kun
aika on levon mun, ja sun.