Kertoisitko millainen luonne dopermannilla on?
Onko vaikea kouluttaa ja pärjääkö hyvin perhekoirana?
Suositteletko em. koiraa ja jos niin miten?
Onko nartulla ja uroksella luonne-eroja?
Onko vaikea kouluttaa ja pärjääkö hyvin perhekoirana?
Suositteletko em. koiraa ja jos niin miten?
Onko nartulla ja uroksella luonne-eroja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ensin kirjoittaa rodun nimi oikein. Ota selvää esim. lemmikkipalstat.net tai Koirat.com-sivuilta rodusta.Kovaluontoinen rotu,ei alottelijoille.
Mie en ymmärrä edelleenkään tuota asennetta "ei aloittelijoille" !! jotenki kyrpii! Jokaiselle dobermannin omistajalle se koira täytyy olla ensimmäinen! Et voi mitenkään saada siitä kokemusta ennenkuin hankit dobberin itselle! Ja jokainen koira on kovapäinen jos et sitä osaa kouluttaa! Dobermanni on älykäs koira, se ei siitä vihaista tee!
itse otin ensimmäisen koirani 18 vuotiaana ja juuri kyseisen rodun. hyvin ollaan pärjätty , vaikka onkin eka koira.. mitä ei missään nimessä suositella. miksi ei saisi olla ensimmäinen? jollakin voi olla 10 koiraa ennen "kovaluontoista rotua" , muttei silti osaa kouluttaa. en ole koiralle sen kummempia opettanu... ihan vaan perustottelevaisuutta. jonka oppi nopeasti. pidän rodusta , koska se on niin energinen ja on mukavaa harrastaa ulkona. samoilla metsässä jne.. ainakin minun koirani on kiltti luonteeltaan ja seurankipeä.. se on vain huono asia että monilla on tätä rotua kohtaan suuria asenneongelmia.. vaikka eivät olisi koskaan oppineet tuntemaankaan yhtäkään rodun edustajaa.
Dopperi on ihanteellinen koira niille jotka haluavat koiraltaan luonnetta ja ovat valmiita harrastamaan sen kanssa. Meidän koiramme on perhekoira ja kouluttaminen on ollut helppoa, sillä usein koirallamme leikkaa jo puolesta käskystä. Se on erittäin älykäs ja valmis oppimaan uusia asiota. Vaikka koiramme on uros, ei sillä ole ikinä ollut ongelmia tai tappeluhaluja toisten koirien kanssa. Se myöskin rakastaa lapsia. Suosittelen kaikille joilta löytyy luonnetta ja maalaisjärkeä ! Vihaisella kasvatuksella saat vihaisen koiran...jämpti ja johdonmukainen (niinkuin muillakin koirilla) pitää olla !
Minä pidän dobberia harrastuskoirana ja ellei ole aikeita harrastaa, suosittelisin lämpimästi jotain muuta rotua. En väitä etteikö se pärjäisi kotikoirana myös, mutta aktiivinen koira vaatii paljon toimintaa, aikaa ja paneutumista. Lapsiperheeseen sopii kyllä hyvin. Asioiden opettaminen ei ole vaikeaa, oppii nopeasti. Mutta kasvatukseen täytyy panostaa ja se vaatii juuri päättäväisyyttä, johdonmukaisuutta, sekä tietoa...
aivan niin kuin muillakin roduilla. Luonne eroja löytyy, toiset hankalempia ja toiset helpompia. Kaikenkaikkiaan mahtava rotu, mutta paljon on sen edustajia väärissä käsissä. Mieti tarkkaan oletko valmis panostamaan koiraan niin paljon, jos olet niin ei muuta kun tutustumaan kasvattajiin ja lukemaan paljon koiratietoutta=)
Kiitos kaikille vastauksista, sinulle myös "urpo" joka halusit että kirjoitan nimen oikein, OK opettelen. Luettu on ja kokemusta käyty hekemassa kasvattajan luona, jostainhan on alettava.
Tässä olikin tarkoitus kysellä käytännön kokemusta kentällä...
Perheeseemme tulee DOBERMANnin pentu!
Toivottavasti valintasi on oikea. Rodunvalinta tapahtuu ihannetilanteissa yleensä jopa parin vuoden rodun tutkimisen jälkeen, ei muutamassa päivässä muutamia nettisivuja ja paria kasvattajaa tapaamalla.
Dobberi on todella kaksipiippuinen juttu ensimmäisenä koirana. Rodulla on paljon luonneongelmia, ja se on aika vaikeasti koulutettava, jopa kokeneemmille harrastajille, aloittelijoista puhumattakaan.
Rotu sopii harrastuskoiraa ja erittäin aktiivista, vaateliasta kaveria hankkivalle. Toivottavasti tiedätte tämän, ja osaatte varautua siihen, että ongelmia tulee.
Toivon, että olette onnistuneet valitsemaan rodustaan kiinnostuneen, rotuyhdistyksen suosittelman kasvattajan, joka on valmis auttamaan kaikissa mahdollisissa (eli siis todennäköisissä) ongelmissa. Keltaisten pörssien ym. listoilta sellaisia kasvattajia ei välttämättä löydy.
Älä selitä :):)
Minä ite olen tutkinu meidän koiraa jo pari vuotta.
Ei sillä ongemia ole, vaikka ensimmäinen koira onkin mulla. Hyvin tuo voi.
tarkoitat kasvatusvirheitä, niin älä sekoita niitä ongelmia koiraan, ne ovat yleensä omistajasta johtuvia...
Dobermann sattuu kyllä perhekoiraksi ja ensimmäiseksi koiraksi. MUTTA dobberi ei ole sopiva pelkäksi perhekoiraksi. Et kertonut laisinkaan mitä meinaat koiran kanssa tehdä. Dobberi on harrastuskoira, se vaatii tekemistä!
Näissä vastauksissa on nähty taas tämä nykydobberien tilanne; ennakkoluuloja yritetään poistaa kertomalla koirasta vain hyviä puolia. Miksi kaikilla ei sitten ole dobermannia jos se kerta on niin lempeä, helppo ja ystävällinen? Koska se ei ole! Dobermann tarvitsee jämäkän koulutuksen ja voin kertoa, että se ei ole aina helppoa. Ensimmäisen vuoden aikana useimmat rodun edustajat säikkyvät kaikkea ja töitä täytyy tehdä, että koiralle saadaan terve itsetunto. Samalla täytyy kouluttaa koirasta muutenkin yhteiskuntakelpoinen koira, missä aivan liian monet epäonnistuvat nykyisin.
En halua mustamaalata rotua, omistanhan itsekkin sellaisen, mutta en voi katsoa, kun rotua mainostetaan helpoksi ja ei sen kanssa tarvitse oikein mitään tehdä, ihan perusjuttuja vain kouluttaa. Miksi ottaa dobberi, jos sen kanssa ei meinata mitään tehdä?
Dobberi on aivan valloittava ja ihana rotu, kun sen kouluttaa ja sen kanssa harrastetaan. Näin saa onnellisen koiran ja omistajan.
Jos haluaa perhe-ja kotikoiran kannattaa harkita esimerkiksi tanskandoggia.
Ensinnäkin, asiasta kiinnostunut ei sanonut ettei aio tehdä koiran kanssa mitään. Ei vain tullut maininneeksi. Jokaisen koiran kanssa tulee liikkua, ei pelkästään dobermannin.
Toiseksi, jokaisen koiran kanssa pitää tehdä töitä. Jokaisessa koirassa on ne "vikansa". Jokainen koira pitää kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi.
"Miksi kaikilla ei sitten ole dobermannia jos se kerta on niin lempeä, helppo ja ystävällinen?"
Varmaan siksi että kaikki ei halua dobermannia..kaikki ei tykkää dobermanneista!
"Ensimmäisen vuoden aikana useimmat rodun edustajat säikkyvät kaikkea"
Mitä ihmettä tuo lause tarkoittaa, hyvä "minä vaan"? Itselläni on ollut kolme dobermannia, ja yksi pentue, eikä niistä yksikään, kuten ei myöskään yksikään lukuisten rotua harrastavien ystävieni koirista tosiaankaan ole säikkynyt yhtään mitään, missään elämänsä vaiheessa!
Noista harrastamisista sen verran, että olettaisin kyllä ketjun aloittajan olevan tietoinen, että kyseessä on käyttökoira, eikä pelkkä seurakoira.
Itse yritän auttaa uusien mahdollisten dobberinomistajien päätöstä rodusta lähinnä neuvomalla tutkailemaan itseään. Eli jos on luonteeltaan hiemankaan "avuton" ja on vaikea tehdä nopeita itsenäisiä päätöksiä; ei uskalla sanoa reippaalla äänellä mielipidettään isommassa porukassa, tai on muutenkin arka, ym ym, niin silloin todennäköisesti dobermann on väärä valinta omaksi koiraksi.
Hyvä dobberi-ihminen on (sopii tietysti muihinkin vastaaviin isohkoihin palveluskoiriin) semmoinen tyyppi, jolle ei kannata paljon mennä väittämään vastaan. Itsetunto kun on kohdillaan, tietää kuka siinä porukassa on pomo, eikä niitä "minä vaan" varmaksi povaamia ongelmia välttämättä synny lainkaan. Lisänä tietty oltava valtava määrä rakkautta kaikkeen elävään.
Vielä kertaukseksi: suurin syy lukuisiin käytösongelmiin kaikissa eri roduissa on koiran epätietoisuus johtajansa vahvuudesta. Jos haluaa ehkäistä ennalta ongelmia, on tärkeätä kasvattaa koira johdonmukaisesti ja joka tilanteessa tehdä sille selväksi, kuka tässä laumassa määrää. Ja EHDOTTOMASTI.
"Ensimmäisen vuoden aikana useimmat rodun edustajat säikkyvät kaikkea"
Tuo lause tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä lukee. Erittäin paha yleistys, sen myönnän, mutta totta. Tuntemistani dobbereista lähes kaikki ovat olleet nuorena erittäin säikkyjä ja jos omistaja ei ole osannut asiaansa on koirasta kasvanut arka ja arvaamaton aikuinen. Tässäkin asiassa on siis todella tärkeää valita kunnollinen ja luotettava kasvattaja.
Henkilökohtaisesti olen todella huolissani dobermanneista. Päivittäin tulee vastaani rähiseviä tai arkoja yksilöitä juuri sen takia, ettei sitä "myydä" enää käyttökoirana. Kyllähän ne ovat mitä parhaimpia perhekoiria ja loistavia lenkkikavereita, mutta ilmeisesti kukaan ei ole muistanut kertoa näille ihmisille, että dobermann on ennenkaikkea harrastuskoira.
En halunnut kysyjää mitenkään syyllistää, vaikka ehkä siltä tuntuukin. Ja jos dobberi on oikea rotu teille, tulette varmasti olemaan tyytyväisiä.
On vain sääli katsoa niitä "pilattuja" koiria, jotka ovat vain lenkkikavereita...
Itselläni ei ole dopperia mutta ystävälläni on kaksi. Koirat ovat kentillä tosi hyvin mukana ja olen saanut kuvan että rotu kaipaa paljon henkistä ja fyysistä aktiviteettiä niinkuin lähes kaikki pk.rodut. Ystävälläni on kaksi urosta ja tietyssä iässä ne ovat todella kovapäisiä ja omistajan täytyy olla itsevarma. Muuten luonne on eloisa ja iloinen eikä ystävälläni ole ollut minkäänlaista ongelmaa nelivuotiaan tyttären kanssa.
Dobberi ei ole "vaikea" rotu, se on on älykäs koira ja nopea oppimaan uutta mutta se vaatii selvän aseman laumassa. Pehmeinkin dobbe koittaa luultavasti jossain vaiheessa päästä niskan päälle, jolloin sille täytyy tehdä selväksi sen paikka.
Lasten kanssa dobberi on oikeen ihana, tietysti sen on sen verran höttänä että joskus kyllä alleen talloo tenavat.
Kyllä toope koirana on kiva mutta helpompiakin haukkuja tietysti on olemassa. Omastani en luopuisi mutta en välttämättä kaikille suosittele.
Kunhan vain on aikaa huomioida sitä (valtavan kova halimaan)ja jaksaa vaatia että se tehdään mitä pyydetään tulee toopesta oikeen hyvä kumppani.
Ei kannata pelästyä sitä että dobberi on käyttökoira. Se riippuu paljon koiran omasta luonteesta mitä se vaatii. Meillä ei harrasteta muuta kuin liikuntaa, leikkiä ja tottelevaisuutta kotona ja hyvin on mennyt. Perhekoiraksi on otettu ja sellaisena on hyvin viihtynyt.
Minäkin tämän viimeisimmän kanssa viimeiset kahdeksan vuotta (eli 12-vuotiaaksi) harrastin lähinnä suksien tai polkupyörän vetämistä. Mutta työtähän se oli koiralle, ja valtavan mielellään se töihin lähti. Vielä viimeisenä talvenaankin piti käyttää suksilla pikku lenkillä korttelin ympäri, vaikka ei alkuinnostuksen jälkeen oikein enää voimat muuhun riittäneetkään. Ja niin oli ihana kaveri, että ei toista sen veroista! Tasapainoinen ja terve koira kaikenkaikkiaan.