sanotaan että äidin rakkaus on suurinta, minä taas väitän että lapsen rakkaus on suurinta!
kumpi suurempi
läki
10620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pitäisi olla joku asteikko joka olisi tasavertainen mittaamaan rakkautta. Sitä kun ei voi mitata, sen vaan tuntee. Erilaiset ihmiset käyttävät sanontaa esim.. rakastan sinua, niin erilaisesti.Toiset tarkoittaa, vaikka ei sanoisi. Jotkut taas sanoo, eikä se tarkoita muuta, kun olet mukava.
usein on ehdollinen, lapsi rakastaa ehdoitta!
kyllä lapsi rakastaa ja ehdoitta,silloin se on suurempi!
Omalta kohdaltani pitäisin näiden kahden rakkauden lisäksi vaaksan verran suurempana rakkautta lapsenlapseen. Aivan autuaallinen onnentunne.
Muistaakseni Lauri Pohjanpäällä on runo, jossa varisemo kantaa poikastaan vastatuuleen. Siinä voimien uupuessa hän kysyy poikaseltaan, kantaako tämä häntä vuorostaan, kun hän on vanha.
"En, minä kannan poikiani", sanoo poikanen.
Näin se menee elämässä. Lapsi hylkää vanhempansa lastensa vuoksi. Vanhempien rakkaus on siis suurinta, isän - ja tietysti äidinkin.
rakastaa ja unohtaa itseensä kohdistuvat vääryydet ilman takaajatuksia, ehdoitta koska rakastaa, petämme ja opetamme hänelle ehdollisen rakkauden, lapsen rakkaus on puhtain!
Rakkaus koiraani oli puhtainta rakkautta mitä minä olen tuntenut.
Luoja ei lapsia suonut,joten tämä olento sai kaiken sen minkä olisin voinut antaa syntymättömälle lapselleni.
Luopuminen oli hirveää koska suhteemme perustui moneen erityiseen kohtalon tuomiin asioihin.
Unohtaa ei voi koskaan!
Olen kuullut erään miehen ihan tosissaan sanovan, että jos hän olisi tiennyt, miten uskollinen ja rakas koira on, ei hän olisi ikinä naimisiin mennytkään. (Otti koiran kumppaniksi avioeron jälkeen ja kiintyi siihen todella.)
Olen ollut ja vieläkin kissanvihaaja, mutta taannoin jouduin hieman muuttamaan käsityksiäni kun tapasin erään "Kissaihmisen", jolla oli todella hyvin kasvatettu katti - hämmennyin.
Luulen, että hänen "hoidossaan" minäkin olisin saattanut oppia ihan hyville tavoille.
Olen oppinut huomaamaan, että kissanainen ei olisikaan hassumpi kumppaninakin ?
Jos puhutaan eläimen, juuri koiran "rakkaudesta". Se lienee sitä pyyteettömintä "rakkautta" lajissaan. Sen johtotähtenä on miellyttää isäntäänsä, tehdä isäntänsä mieliksi, vaistota etukäteen isännän toiveet ja pyyteet!
Miten voisi olla kiintymättä koiraan? Mistä muualta löytyy niin uskollista ja luottavaista olioa?
Kerran melkein vannoin koirani kuoltua, etten enää koskaan ota uutta koiraa. Nyt minulla on Fiina, "koirista parhain"!