Kun mies on kuusi kymmentä ja huomaa olevansa sinkku. Viimeiset 30 vuotta kaveripiiri on koostunut vaimon sukulaisista. Eron myötä niitä ei ole näkynyt. Hyvä niin. Yhdistävä tekijä oli se sukulaisuus ei yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Sama koskee myös sinkkuja jotka ovat vaihtaneet esimerkiksi paikkakuntaa.
-
Miten olette luoneet uuden ystävä ja kaveri piirin? En siis tarkoita uutta pari suhdetta.
Uusi elämä ja uudet kaverit, miten teitte sen?
30
756
Vastaukset
- omanelämäsikunkku
Jotain outoa sinussa on, jos olit 30 vuotta vaimosi sukulaisten kanssa kaveri, mutta et kuitenkaan ystävystynyt tänä aikana yhdenkään kanssa.
Me olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo liki 40 vuotta. Kerran kun alle kolmikymppisenä riideltiin niin maan perusteellisesti, mieheni tokaisi silloisen sinappimainoksen innoittamana, että kahta hän ei vaihda, lankomiehiä (niitä on kyllä 5 kpl) ja anoppia. Minut olisi voinut vaihtaa vaikka saman tien :).
Mieheni on minun veljieni kanssa ystävä, ja vaikka eroaisimme, olen 100% varma ettei heidän ystävyytensä katkeaisi.
Ja minusta vielä oudompaa on ettei sinulla ole lainkaan omia ystäviä. Minun miehelläni on ollut omat ystävät alakouluikäisestä saakka. Lisää ystäviä on saanut työpaikoiltaan, kuuluu metsästysseuraan, käy kalastamassa kavereittensa kanssa ja onpa hänellä VPK harrastuksenakin.
Suosittelen katsomaan peiliin. Oletko vähän laiska ihmissuhteissasi?
Etkö viitsi tehdä niiden eteen töitä, pitää yllä yhteyksiä kavereihisi?
Ei avioliitto tai parisuhde ole mikään syy katkaista ystävyyssuhteita.- vklbkpblnnm
Joidenkin on vaikea pitää suutaan kiinni, vaikkei mitään sanomista. Minua vituttaa suuresti sun kirjoituksesi ap:n puolesta. Kumpa pitäisit turpasi kiinni jatkossa. Sen jälkeen kun mieheni lähti toisen matkaa, ei jäänyt yhtää ystävää. Sinulla ei ole mitää tietoa miksi näin helposti käy, eikä pätkän vertaa järkeä. Mutkyllisen kielen kyllä omistat. Todella paskamainen olet.
- omanelämäsikunkku
vklbkpblnnm kirjoitti:
Joidenkin on vaikea pitää suutaan kiinni, vaikkei mitään sanomista. Minua vituttaa suuresti sun kirjoituksesi ap:n puolesta. Kumpa pitäisit turpasi kiinni jatkossa. Sen jälkeen kun mieheni lähti toisen matkaa, ei jäänyt yhtää ystävää. Sinulla ei ole mitää tietoa miksi näin helposti käy, eikä pätkän vertaa järkeä. Mutkyllisen kielen kyllä omistat. Todella paskamainen olet.
Minun vikahan se on, että miehesi jätti, vaikken miestäsi tunnekaan. Sinussahan ei tietenkään ole mitään vikaa.
Minun vikani sekin on, ettet ole elämäsi varrella päässyt ihmisten kanssa niin hyviin väleihin, että he olisivat pitäneet sinua ystävänään.
Siinä olet todella oikeassa, että minulla ei ole mitään tietoa miksi sinä tai ap ette pysty ystävystymään ihmisten kanssa. Maailma on täynnä ihmisiä, ei muuta kuin iloisin mielin heidän joukkoon. Kannattaisi katsoa peiliin, jos kaikki ihmiset kaikkoavat pois luotasi toistuvasti. - Mitenhänmahtaaolla
vklbkpblnnm kirjoitti:
Joidenkin on vaikea pitää suutaan kiinni, vaikkei mitään sanomista. Minua vituttaa suuresti sun kirjoituksesi ap:n puolesta. Kumpa pitäisit turpasi kiinni jatkossa. Sen jälkeen kun mieheni lähti toisen matkaa, ei jäänyt yhtää ystävää. Sinulla ei ole mitää tietoa miksi näin helposti käy, eikä pätkän vertaa järkeä. Mutkyllisen kielen kyllä omistat. Todella paskamainen olet.
Eivät ole tainneet ihan oikeita ystäviä sinulle olla. Oikeat ystävät pysyy vaikka eroaisit viidesti.
Mitenhänmahtaaolla kirjoitti:
Eivät ole tainneet ihan oikeita ystäviä sinulle olla. Oikeat ystävät pysyy vaikka eroaisit viidesti.
Parempi epäaidot ystävät kuin ei ystäviä ollenkaan.
- Huom2
Yhdyssanat ,kuusikymmentä ja parisuhde
- mariasaara
Tuolle vastaajalle sanoisin, että ihmiset on erilaisia ja heillä on erilaiset elämäntietkin, joten ei ole ollenkaan ihmeellistä, jos jossain vaiheessa myöhempää elämäänsä joku huomaakin olevansa vailla erityisiä ystäviä. Niin vain voi käydä. Ja verihän on vettä sakeampaa ja sitä voi ihan hyvin kuvitella olevansa hyvä ystävä puolisonsa sukulaisten kanssa, mutta eron tullessa huomaakin, että toiset onkin valinneet puolensa, siinä voi olla niin monta monessa että ei pidä syytellä ketään.
Ystävyys ja tuttavuus on eri asioita. Minun parhaat ystäväni on kuolleet jokainen, mikä on katkeraa mutta valitettavan totta. Kuulun moniinkin yhdistyksiin ja minulla on harrastuksia ja on ihan mukava työkaveriporukkakin, mutta sellaista ns. bestistä ei ole enää. Ei vain ole. Ystävyyttä ei voi väkisin rakentaa, se tulee itsestään. Vanhemmalla iällä niitä ystävyyssuhteita on vaikeampi solmia, kuin nuorena.
Kuolemat, avioerot, työpaikan ja asuinpaikan muutokset, eri paikkakunnille muuttamiset, eläkkeelle jäämiset, sairaudet, kaikki tällainen syö myös niitä ystävyyssuhteita. Kaikki ei kestä läpi elämän, vaikka niin toivoisikin.
Monilla voi olla vilkas seuraelämä kaikkien harrastustensa ja sen sellaisten takia, mutta ei välttämättä yhtään ns. parasta ystävää, sellaista jonka kanssa voi puhua melkein mistä vaan ja johon voi varmasti luottaa ja johon haluaa luottaa. Jos sellaista ei vain ole elämä eteen tuonut, niin et kai syytä tätä ihmistä itseään? Elämä ei todellakaan ole aina oikeudenmukainen eikä heitä eteen niitä parhaita kamuja siitä vaan.
Ap:lle sanoisin, että ei kai siinä auta muu kuin mennä vaan sinne ihmisten sekaan ja toivoa parasta. Matkusteleminen on yksi konsti, sieltä omasta seurueesta voi löytyä ihan kivoja uusia kavereita tai sitten paikan päältä. Valtti on se, että matkaseurue viettää aikaa yhdessä ja siinä voi syntyä ihan hyviä ystävyyssuhteitakin, mutta tietysti sillä tavalla luontevasti jos on syntyäkseen, ei väkisin tuppautuen. - Tahvo52
Neuvoisin näin nuorempana "kolleegana" että kotoota ei ketään tule hakemaan ja baareista ett löydä etsimääsi. Rohkeasti vaan ulos, harrasta, tee asioita josta pidät ja tee myös asioita josta ett välttämättä pidä....sekin kasvattaa. Mene vaikka äijäjoogaan, tee vapaehtoistyötä...ihan mitä vaan missä on myös muita ihmisiä. Vielä kerran, älä jää kotiin notkumaan vaan painu pihalle.
- kkty
Juuri noin. Äijäjooga ja vapaaehtoistyö ovat esimerkiksi juuri sellaisia paikkoja, joista voi löytää kavereita.
kkty kirjoitti:
Juuri noin. Äijäjooga ja vapaaehtoistyö ovat esimerkiksi juuri sellaisia paikkoja, joista voi löytää kavereita.
Jooga voisi olla ihan kiva. Jalkapallossa pitäisi myös osta jotain.
- kukkw
Ihmisten tilanne on joskus täydellisen erilainen heidän erotessa parisuhteestaan. Paljon riippuu ihmisen luonteesta ja persoonallisuudesta millaisia ystävyyssuhteita kukin solmii, liiton aikana ja sen jälkeen.
Itselläni säilyi eron myötä kaikki ystävyys- sukulaisuus- ja kaverisuhteet. Myös ex-miehen sukuun. Hyvä niin.
Ellei ystäviä/kavereita ole, niitä täytyy etsiä, muuten ei löydä ;).- vjkkbvvkl
Et sitten osannut antaa neuvoa, mut osasit tulla leuhkimaat omia juttujasi. Säälittävää, koska tuskin pitää paikkaansa.
- kkty
vjkkbvvkl kirjoitti:
Et sitten osannut antaa neuvoa, mut osasit tulla leuhkimaat omia juttujasi. Säälittävää, koska tuskin pitää paikkaansa.
Jos kertoo asiat siten kuin ne omalla kohdalla on, se ei ole leuhkimista, vaikka kuinka niin haluaisit. Yritä paukuttaa päähäsi, ettei kaikilla mene ystäväpiiri vaihtoon avioeron myötä.
- Roksi
Ota yhteyttä vanhoihin, lapsuuden ja nuoruuden aikaisiin ystäviin, koulukavereihin, sukulaisiin joiden kanssa vietit aikoinaan aikaa. Nimenomaan samanikäisiin ihmisiin jotka ovat ennestään tuttuja, mutta jotka ovat jääneet unohduksiin ehkä kymmeniksi vuosiksi.
Juuri tuon ikäisillä on samanlaisia elämänkokemuksia. Soita ja kerro elämästäsi hiukan niin hämmästyt kuinka ikäänkuin vaan jatkatte siitä mihin aikoinaan jäitte mutta silti on paljon puhuttavaa.
On paljon helpompaa kun on yhteistä historiaa jonkin verran, täysin uusiin ihmisiin on vaikeampi tutustua. - kkty
Avioerossa kaikki vanhat ystävät/sukulaiset/tuttavat jäivät, eivät menneet vaihtoon. Jos uusia ystäviä kaipaa, siihen ei ole kuin yksi ratkaisu: on lähdettävä ihmisten ilmoille. Mieluiten tietysti sellaisiin paikkoihin, joista löytyy itselle mieluista seuraa/tekemistä.
- töissäeiyksityisasioita
Ihan turhaa se on. Minä olen käynyt ulkoilemassa ja baarissakin joskus,mutta eipä ole siellä näkynyt sitä ihmistä, jonka kanssa olisin halunnut jutella uudestaan. Nyt olen tasapainossa sen asian kanssa etten enää etsi ketään. Ainoa mieltä painava asia on työasiat ja ne täytyy nyt selvittää.
- ykitykx
töissäeiyksityisasioita kirjoitti:
Ihan turhaa se on. Minä olen käynyt ulkoilemassa ja baarissakin joskus,mutta eipä ole siellä näkynyt sitä ihmistä, jonka kanssa olisin halunnut jutella uudestaan. Nyt olen tasapainossa sen asian kanssa etten enää etsi ketään. Ainoa mieltä painava asia on työasiat ja ne täytyy nyt selvittää.
Joo joo, kaikki on turhaa, ellei pysy hereillä....
- Anian
Olisi hauska kuulla ja nähdä miksi olet sinkku, vaikka toiveesi on olleet muutakin. Laitoin äsken Tallinnaan shoppailemman ilmoituksen - siis shoppailemaan - kampaaja -manikyyriä ohjelmassa myös. Jos osaat kantaa kauppakasseja ja pelata korttia laivalla, voit ilmoittautua mukaan reissuun.
Ehkä vaimo kyllästyi nahjusmaisuuteeni. Hankala sanoa. Tai sitten hän halusia elää vielä kun voi.
Tukka takana elämä edessä: sanoi Matti ja Teppo
- eituhlataaikaa
Joo, ihmisten ilmoille ja pitää muistaa myös et ikä alkaa painaa. 65 vuotiaana alkaa vanhuus, näin usein todetaan, ihan lääkäritkin.
- Terve65v
Heh, ei 65v ole mikään vanhus, sillon yleensä alkaa ne iloiset eläkepäivät ja aikaa on matkustella ja harrastaa.
Meikä täyttää kohta nuo maagiset 65 ja olen vielä ainakin vuoden töissä ennen , kun jään eläkkeelle.
Aapeelle sanon, et reippaasti vaan mukaan kaikkeen mikä kiinnostaa ja on hauskaa. - Fuengirolaanmenee
Tilastojen mukaan vanhuus alkaa noin 80v sillonki ,jos on terve voi matkustella ja pitää hauskaa.
Minun äitini joka täyttää 87v on tilannut matkan Espanjaan ,"jossa käy melkeen joka vuosi, onneksi hän on terve ja omistaa positiivisen mielen. Fuengirolaanmenee kirjoitti:
Tilastojen mukaan vanhuus alkaa noin 80v sillonki ,jos on terve voi matkustella ja pitää hauskaa.
Minun äitini joka täyttää 87v on tilannut matkan Espanjaan ,"jossa käy melkeen joka vuosi, onneksi hän on terve ja omistaa positiivisen mielen.Eli vielä on aikaa.
- kotinurkillavaan
Kyllä sitä matkusteleekin, mutta ei yksin ainakaan vanhana haluaa lähteä minnekkään.
- Fuengirolaanmenee
Minun äitini matkustaa siskonsa kanssa joka on vasta 81v molemmat leskiä ja samanlaisia tavoiltaan ja luonteeltaan.
Heillä on siellä myös kavereita ,jotka asuvat Fuengirolassa ,heitä he käyvät siellä myös moikkaamassa. Fuengirolaanmenee kirjoitti:
Minun äitini matkustaa siskonsa kanssa joka on vasta 81v molemmat leskiä ja samanlaisia tavoiltaan ja luonteeltaan.
Heillä on siellä myös kavereita ,jotka asuvat Fuengirolassa ,heitä he käyvät siellä myös moikkaamassa.Sinkku pileet?
- reissulyyli
Ilmeisesti tämä yksin matkustaminen, tai oleminen, on yksilöllistä. Lempiharrastukseni on matkustaminen, käyn ulkomailla, pääasiassa Euroopassa 3-4 krt vuodessa muutaman päivän - parin viikon lomilla. Minä ainakin olen saanut tarpeeksi muiden kanssa reissaamisesta.
Ensinnäkin olen aamunvirkku, herään tikkana pystyyn ennen kukonlaulua ja käyn hotellilla aamupalalla taatusti ensimmäisten joukossa. Suurin ärsytyksen aihe ja asia jota vihaan on odottaminen. Jos sovitaan porukassa, että lähdetään klo 8 jonnekin, niin se tarkoittaa, että lähdetään klo 8, ei 8.30 tai 9 tai joskus.
Tykkään kävellä ja paljon, 15-20 km menee kevyesti päivän aikana, ei tunnu minulla missään. Monet ikäiseni eivät jaksa yhtä kilometriä kävellä putkeen kitisemättä, enkä minä jaksa raahata perässä ketään enää tässä iässä (59v).
En ota olutta enkä viiniä, tykkään hyvästä ruuasta, mutta en määräänsä enempää kerralla, eli kohtuulliset annokset riittää. Ei mitään järkeä istua koko iltaa jossain kapakissa ryyppäämässä, mieluummin kiertelen kaupungilla nähtävyyksiä katselemassa ja olen hyvillä ilmoilla ulkona liikkeellä. En makaa rannalla aurinkoa ottamassa, uimassa kyllä käyn melkein kelillä kuin kelillä joka päivä ja kuntosalilla, mutta lahnana paikallaan makaaminen yhdessä paikassa ei ole mun juttu.
Kielitaito. Enää en jaksa olla tulkkina. Olen ollut kymmeniä kertoja reissussa ihmisen kanssa joka puhuu vain suomea. On rankkaa hoitaa 3 viikon reissulla kahden edestä puhuminen. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vastenmielisempää on olla käytettävissä 24/7.
Kotikulmilla minulla on omat sisarukset ja pari ystävää. Heidän kanssaan tulee pidettyä yhteyttä, mutta en koe olevani yksinäinen.
En ole jaksanut etsiä seuraa samanhenkisistä ihmisistä, viihdyn muutenkin yksikseni ja minulla on nuo yllämainitut rajoitteetkin. Totta kai joskus kaipaisi tukea ja turvaa, rinnalleen ihmistä jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia. Onneksi tyttärenpojat ovat nyt jo 12 vuotiaita. Olen muutaman kerran ollut heidän kanssaan ulkomailla ja entistä paremmin menee sitä mukaa kun he vanhenevat.
Eli vinkkinä ap:lle, etsi samanhenkistä seuraa. Jos tykkäät katsella urheilua, liity jonkun urheiluseuran kannatusyhdistykseen, jos tykkäät kirjoista, erilaisia keskustelupiirejä löytyy. Mene positiivisin mielin sellaisten ihmisten pariin joiden kanssa sinulla on jotain yhteistä.- ultloxt
Minulla puolestaan on paljonkin ystäviä, mutta heidän intressinsä etenkin matkustamisen (ja leffojen ja keikkojen) suhteen poikkeavat melko paljon omistani. Ex-mies halusi matkustaa AINA aurinkolomalle. Kyllähän kohteemme olivat oikein ihaniakin, mutta välillä olisin halunnut kaupunkilomaa.
Nykyinen mies on nuorempi kuin minä, mutta ei voi kävellä (kyllä, oikein lääkärin määräys) kuin joka toinen päivä kohtuullisen pitkän matkan. Pitää siis kulkea paljon taksilla/autolla ja istua kahviloissa. Itse tykkään toki kahviloissa istuskelemisesta, mutta etenkin kun olen kävellyt tarpeeksi ja suhannut julkisilla museoista taidenäytteilyihin, kaupoille (shoppailu on sitä että tutkitaan mitä myydään, ei läheskään aina osteta).
Ystäväni, jonka kanssa myös matkustan, on oikein maraton kävelijä/bailaaja. Mutta hän hermostuu kaupoista, paitsi jostain halpispuodeista, joissa myydään kiinalaista krääsää, niistä en välitä. Bilettämään päästyään ei muutama tunti baarissa riitä. Tarvitaan useita baareja, joita kierretään aamuun asti. Tämän ymmärrän toisaalta, sillä ystävän vapaa-aika on kortilla (pieni lapsi) eikä pääse bilettämään usein. Mies ja lapsi on usein matkassa mukana. Viimeksi kiersimme kohdemaata autolla ristiin rastiin. Kolusimme kaikki omituisimmat paikat, halvimmat ravintolat/kahvilat, joissa ei ollut toisia turisteja. Vaikka matka oli mukava nopeatempoisuudesta huolimatta, olin viikon sen jälkeen ihan puhki. Monta valvottua yötä teki tehtävänsä. Oikeasti en kestä valvomista yhtäkään yötä. En tiedä mitään rasittavampaa. Ikävä oli myös toisia turisteja, kansainvälisyyttä, kauniita kuppiloita.
Matkustan myös muiden ystävien kanssa, mutta kenenkään biorytmit ja intressit eivät oikein mene yksiin omien kanssa. Pari kertaa olen nyt myös matkustanut yksin. Se on todella ihanaa. Voi ihan vapaasti päättää mitä tekee, missä käy, millä, meneekö yksin, tapaako paikallisia vai turisteja jne. Aivan loistavaa! ultloxt kirjoitti:
Minulla puolestaan on paljonkin ystäviä, mutta heidän intressinsä etenkin matkustamisen (ja leffojen ja keikkojen) suhteen poikkeavat melko paljon omistani. Ex-mies halusi matkustaa AINA aurinkolomalle. Kyllähän kohteemme olivat oikein ihaniakin, mutta välillä olisin halunnut kaupunkilomaa.
Nykyinen mies on nuorempi kuin minä, mutta ei voi kävellä (kyllä, oikein lääkärin määräys) kuin joka toinen päivä kohtuullisen pitkän matkan. Pitää siis kulkea paljon taksilla/autolla ja istua kahviloissa. Itse tykkään toki kahviloissa istuskelemisesta, mutta etenkin kun olen kävellyt tarpeeksi ja suhannut julkisilla museoista taidenäytteilyihin, kaupoille (shoppailu on sitä että tutkitaan mitä myydään, ei läheskään aina osteta).
Ystäväni, jonka kanssa myös matkustan, on oikein maraton kävelijä/bailaaja. Mutta hän hermostuu kaupoista, paitsi jostain halpispuodeista, joissa myydään kiinalaista krääsää, niistä en välitä. Bilettämään päästyään ei muutama tunti baarissa riitä. Tarvitaan useita baareja, joita kierretään aamuun asti. Tämän ymmärrän toisaalta, sillä ystävän vapaa-aika on kortilla (pieni lapsi) eikä pääse bilettämään usein. Mies ja lapsi on usein matkassa mukana. Viimeksi kiersimme kohdemaata autolla ristiin rastiin. Kolusimme kaikki omituisimmat paikat, halvimmat ravintolat/kahvilat, joissa ei ollut toisia turisteja. Vaikka matka oli mukava nopeatempoisuudesta huolimatta, olin viikon sen jälkeen ihan puhki. Monta valvottua yötä teki tehtävänsä. Oikeasti en kestä valvomista yhtäkään yötä. En tiedä mitään rasittavampaa. Ikävä oli myös toisia turisteja, kansainvälisyyttä, kauniita kuppiloita.
Matkustan myös muiden ystävien kanssa, mutta kenenkään biorytmit ja intressit eivät oikein mene yksiin omien kanssa. Pari kertaa olen nyt myös matkustanut yksin. Se on todella ihanaa. Voi ihan vapaasti päättää mitä tekee, missä käy, millä, meneekö yksin, tapaako paikallisia vai turisteja jne. Aivan loistavaa!Kuulisin mielelläni lisää sinusta. Voinko kirjoittaa sinulle sähköposti tai Facebook?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1322071
Onpas punavihreät taas ärhäkkäinä
😺 Ihan tuntuu kuin syyttäisitte meikäläisiä/meikäläistä Oulun puukotuksesta. Tapaus on hyvin ikävä ja tuomittava. En3751538Hauskaakin jopa...
Että moni nainen olettaa, että kyse on vaan siitä kaanustinloukusta, kun mies jotain ehdottaa. 😄 Ja miettiikö monikaan2271146Nainen, minkä kappaleen laittaisit nyt miehelle
kuunneltavaksi tietäen, että hän ikävöi sinua ja kipuilee päästäkseen yhteyteen kanssasi. Jotain, joka kertoo...108962Koen, että minua tavallaan vainotaan
Kyllä minä vain satun tietämään, että täälläkin on joitain serkun kaiman kummeja jotka kiusaavat minua. Lisäksi sairas n126949- 92923
Vanhemmalle naiselle
Aikataulu muutos. Ensi viikolla pistetään asia vireille. Ei juhannukseen asti aikaa. Kannatti valehdella!55908Herätänkö minä sinut itkullani nainen
Kysyn tässä kun kaipuun aallot lyövät ylitseni ja ihmettelen missä olet toivoessani, että olisit tässä vierelläni. On va25848- 111788
Seksuaalinen halukkuus ja kyvykkyys
Tulee mieleeni kysyä, onko palstalla enää ihmisiä joilla olisi se voimakas seksuaalinen halukkuus vastakkaiseen sukupuol99691