Kokemukseni vulvodyniaa hoitavista lääkäreistä

Nainen2345 kirjoitti:

Päätin kirjoittaa kokemuksistani vulvodynia lääkäreistä siinä toivossa, että niistä olisi apua muille. Sairastuin vulvodyniaan noin 8 vuotta sitten hiivatulehdusten seurauksena. Minulla oli jatkuvaa tulehdusmaista kipua emättimen limakalvojen reunoilla ja alapään lihaksisto jumissa. Menin ensin lääkäri Päivi Tommolan vastaanotolle, joka määräsi fysioterapiaa ja alapään rasvausta. Näistä toimenpiteistä ei ollut minulle kuitenkaan apua vaan vaiva paheni pahenemistaan. Tommola ei kuitenkaan passittanut minua leikkaukseen tai määrännyt kipulääkityksiä, vaan kehotti kiinnittämään kipuihin vähemmän huomiota ja olemaan reipas. Kolme vuotta Tommolalla käytyäni menin Jorma Paavosen vastaanotolle. Aluksi yhteistyömme sujui hyvin ja Paavonen epäili jonkinlaista kroonista hiivatulehdusta. Hän aloitti säännölliset hiivatulehduksen hoidot. Tästäkään ei kuitenkaan ollut merkittävä apua kipuiluuni. Vähän yli vuoden käytyäni Paavosen vastaanotolla epätoivo iski. Olin todella pohjalla ja väsynyt jatkuviin kipuihin. Mielessäni pyörivät jopa itsetuhoiset ajatukset. Olin hämmentynyt miksei minulle määrätty leikkaushoitoa tai hermokipulääkkeitä, koska kipu oli jatkuvaa. Lääkärit puhuivat vain yhdyntäkivuista, vaikka pahinta sairaudessani oli jatkuva kipu istuessa ym. Samoihin aikoihin sairastuin myös kilpirauhastulehdukseen. Olin aivan loppu ja mennessäni uudelleen Paavosen vastaanotolleni äitini tuli mukaan, koska olin niin huonovointinen. Vastaanotolla äitini kysyi mistä johtuu etteivät hiivalääkkeet auta ja Paavonen vastasi tähän, että se johtuu siitä, että ”tyttäresi on niin negatiivinen ihminen”. Sitten Paavonen lisäsi, että mahdollisesti syy voi olla se, että kärsin punajäkälästä. ”Punajäkäläpotilaat valittavat aina vain kaikesta niin kuin tyttäresi.” Olin niin epätoivoinen, että annoin tästä huolimatta hänen suorittaa tutkimuksen loppuun ja tämän epäasiallisen vastaanoton jälkeen otin parin kuukauden päästä häneen yhteyttä, voisiko minusta ottaa koepalan punajäkäläepäilyn vuoksi. Tähän Paavonen vastasi viidellä sanalla, ”eivätkö hiivalääkkeet todellakaan ole auttaneet”. Hoitosuhteemme päättyi tähän. Sittemmin sain apua kipuiluuni eräältä Mehiläisessä vastaanottavalta sisätautilääkäriltä, joka määräsi kipukynnystä nostavan lääkkeen (cymbalta). Kävin myös Tomi Mikkolan luona, joka määräsi minut vestibulektomia-leikkaukseen. Leikkaus auttoi joihinkin kipupistesiin, mutta pahensi niitä, mitä ei voitu poistaa. Nykyään pystyn elämään suurimmaksi osaksi lähes normaalia elämää. Olen kuitenkin katkera siitä, että hoidoissani vitkuteltiin niin pitkään ja turhiin lääkärikäynteihin on mennyt useita satoja euroja. Neuvoni siis muille vulvodyniasta ja muista kroonisista kipusairauksista kärsiville on tämä: älkää tyytykö huonoon hoitoon tai sietäkö epäasiallista käytöstä, vaan etsikää rohkeasti lääkäri joka välittää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä