Monikohan on tarttunut vimmaiseen opukseen nimeltä Helsinki 12, kirj. Tuomas Vimma? Aikuisten satukirja joka sijoittuu 90-luvun lopun hysteeriseen mainostoimistomaailmaan. Kirja on mielenkiintoista viihdettä josta voin varmasti kuvitella myös elokuva-version. Kirja on vahvasti stadin slangilla kirjoitettu, virkistävä poikkeus siinäkin mielessä. Päähenkilönä häärää kakskyt ja risat -AD, joka on lusmu, sika, häikäilemätön, ahne ja härski.
Hahmosta on tehty niin vastenmielinen että välillä melkein oksetti. Kirja on tahallisen provokatiivinen ja löysin sieltä rutkasti yhtäläisyyksiä "Paska" -kirjaan. Paska on hyvä kirja, mestariteos, ja Helsinki 12 on ihan kelpo pikkuvelipuoli tälle lajityypille.
Tapahtumia on niin paljon että lukijaa hengästyttää. Tappelukohtaukset ovat mainioita, todentuntuisia. Sen sijaan lukijaa piinaa ja kuvottaakin päähenkilän ja tämän siskon suhde joka on lievästi insestinen.
Kirjan loppu on kuin suoraan jenkkileffoista - oliko se sitten tarkoitus tai ei - mutta kokonaisuutena kirja on aika mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Poikkeuksellinen.
Yhdeltä istumalta sen luki melko lunkisti.
Hahmosta on tehty niin vastenmielinen että välillä melkein oksetti. Kirja on tahallisen provokatiivinen ja löysin sieltä rutkasti yhtäläisyyksiä "Paska" -kirjaan. Paska on hyvä kirja, mestariteos, ja Helsinki 12 on ihan kelpo pikkuvelipuoli tälle lajityypille.
Tapahtumia on niin paljon että lukijaa hengästyttää. Tappelukohtaukset ovat mainioita, todentuntuisia. Sen sijaan lukijaa piinaa ja kuvottaakin päähenkilän ja tämän siskon suhde joka on lievästi insestinen.
Kirjan loppu on kuin suoraan jenkkileffoista - oliko se sitten tarkoitus tai ei - mutta kokonaisuutena kirja on aika mielenkiintoinen ja mieleenpainuva. Poikkeuksellinen.
Yhdeltä istumalta sen luki melko lunkisti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirja on yksinkertaisesti huono. Kopio, plagiaatti, tekijällä ei mitään omaa sanottavaa mistään.
Sain juuri luettua Frédéric Beigbederin kirjan 24,99 €, joka Helsinki 12:a tapaan sijoittuu mainosmaailmaan.
Siinäkin päähenkilö on pepsiä nuuskaava, työt parissa minuutissa hutaiseva, lopulta väkivaltaan sortuva mistään piittaamaton mies. Yhtäläisyyksiä on, mutta Helsinki 12 on tuhat kertaa parempi.
Helsinki 12:a lukiessa lukija huomaa itse päähenkilön surullisuuden ja mainosmaailman (en yleistä :), en oikeasti tiedä siitä maailmasta mitään!) pinnallisuuden, 24,99 €:ssa siitä jaksetaan jatkuvasti muistuttaa.
Tuntuu, että Helsinki 12 on parempi kuin mikään muu kirja, mihin sitä on verrattu. :)
Sitä paitsi Helsinki 12 on hauska.
Onhan siitä tuossa alempana jotakin jo keskustelu.
Itse tykkäsin kyllä kovasti. En ole Welshiltä lukenut kuin Trainspottingin, eikä sitä tietenkään muistuttanut tuo minusta.
Rakastin kieltä suunnattomasti, rakkauteni Helsinkiin oli ehtymätöntä jo ennen tätä, mutta eiköhän se sitä syventänyt, päähenkilön vastenmielisyys oli minusta aika hauskaa, ja ne pienet inhimillisyyden pilkahdukset olivat hurmaavia. :)
Minusta päähenkilön (raivostuttavaa, ettei tuolla ole muuta nimeä kuin Tuomas Vimma.. :] ) ja siskon suhde oli yksi mielenkiintoisimmista jutuista kirjassa. :) Siskon rooli kirjassa tosin muuttui hitusen liian epäuskottavasti kirjan loppupuolella.
Mainosalaa - tai tuota kuuluisaa uusmedia-alaa - en tunne, eikä kirja vaikuttanut mielikuviini oikeastaan ollenkaan, mitä monet alalla - Vimmankin kanssa työskennelleet - tuntuvat pelkäävän.
Mistä Helsinki 12 on plagiaatti, Another reader? Olisi hauskaa lukea.. ;) Vertaukset Amerikan Psykoon ymmärrän, mutta toisaalta, eihän se ole ollenkaan samanlainen.
Elokuvaversiota vähän pelkäsin uutisen tultua julki, mutta nyt odotan innolla. Hienoa nähdä Punavuori filmillä. :)
Kiva että joku toinenkin löysi löysi ko. kirjan, ja jopa piti siitä. Päähenkilön veemäinen luonne kyllä löytyy "Paska" -kirjasta muttei se plagiaatti ole. Olisikin mielenkiintoista tietää mistä Another Reader on tämän idean saanut?
Ihan varmasti menen katsomaan kirjasta tehdyn leffaversion heti kun se on levityksessä. Kukahan mahtaa suostua noin räävittömään rooliin? Jasperpääkköset ja peterfrantzenit on kärsineet inflaation...
Toivotaan Vimmalta tätä luettavaa sontaa lisää! Jos mies on edes puoliksi niin armoton läjä paskaa kuin kirjassa, on odotettavissa ehkä pian? mielenkiintoisia lukuhetkiä.
Toivossa on hyvä elää!
Itsekin mietin tuota elokuvan roolitusta enkä keksi ketään suomalaista näyttelijää, joka tuohon sopisi.. Toivottavasti tuota ei pilata tosiaan jollain Jasper Pääkkösellä.
Olen kuullut, että vielä tämän vuoden puolella pitäisi saada lisää luettavaa Vimmalta. Toivotaan näin. :) Nähdään, osaako tuo oikeasti kirjoittaa, ja jatkaako samalla linjalla.
Eikä harmita.
Slangi sopii hienosti alan kirjaan, vaikka slangia taitava työtoveri oli parissa kohdassa eri mieltä slangin käytöstä.
Päähenkilöä on vaikea olla vertaamatta Patrick Batemaniin. Rahaa palaa, merkkivaatteet ovat hanskassa, kokaiini virtaa, ruoka on laadukasta, baari ja muu yöelämä on merkittävässä asemassa. Mutta Batemanista tehtiin kuitenkin inhimillinen ja tunteellinen ihminen lopussa johon taas Tuomas Vimma ei edes pyri oman alter egonsa suhteen. Hän jaksaa pitää loppuunsaakka kusipäisyyden henkilössään. Tämä muodustui taakaksi puolenvälin jälkeen. Aloin pohtia onko kirjan esittämä henkilö realistinen pienen piirien suomessa? Lopullisen kiellon aiheuttu sisko. Tämä sukurutsaukseen melkein sortuva kirja teki siskosta maailman jetset eliittiin sopivan henkilön jolloin uskottavuus kariutui. Sisko ampui yli eikä lopputulos edes osunut kaukaisempaan maaliin.
Kirja on hyvä selvitys pääkaupunkiseudun hypestä milleniumhuuman aikana. Ajankuvana hyvä, eliitistä johon pääsystä monet haaveilivat. Ilman väkivaltakohtauksia, huumeiden ja alkoholin ylikayttöä sekä siskon ylienergistä tuhlailua kirja voisi olla paras kuvaus tuosta ajasta. Nyt se on raakileeksi jäänyt helmi joka odottaa seuraajaa pienen kaupungin pienistä piireistä, niistä ihmisistä jotka sivuosana vilahtivat tässäkin. Kirjasta jonka pääosassa on työnsä tekevä, reilu rillumarei tyyppinen ihminen. Johon voi helposti samaistua?
tai tiedän :), ettei kirjassa mihinkään realismiin edes pyritä. Kyllähän kirjasta ironia paistaa suuresti läpi, ja mielestäni se toimii hyvin. Eikä tuossa samaistumiskohdetta varmasti yritetäkään tarjota. Itseäni esimerkiksi siskon hahmo yliampuvuudessaan jotenkin miellytti, vaikka ei tuota sympaattiseksi voikaan sanoa. ;)
Ja täytyy olla eri mieltä myös tuon tunteettomuuden suhteen. Jos nyt verrataan tosiaan Batemaniin, niin painihan se nyt ihan eri sarjassa tuon "Helsingin pikkupsykon" kanssa. Kuinka monta ihmistä - siskonsa lisäksi - Vimman päähenkilö tappaa? Yhdenkö? Vai tappaako sitäkään? *ei muista* Lopun verilöylyssähän se kuuluisa sisko hoitaa suurimman osan niistä veritöistä.
Ja kyllähän tuo tunteitaan osoittaa muutenkin. Monesti. Ja se on yksi asia, mistä kirjassa pidänkin. Päähenkilöstä paljastetaan (kuvittelenko vain..?) aina välillä pieniä inhimillisyyden pilkahduksia, jotka tekee tuosta helpomman sietää. Ja tietysti kun mies on yleensä tuollainen kusipää (kieroutuneen mieleni mielestä hurmaava kyllä sellaisenakin), niin tuntuuhan se poikkeuksellisen hurmaavalta tehdessään jotain..no ehkä hyvä on väärä sana, mutta silti. :)
Slangista vielä. Variaatiotahan esiintyy eri puhujien (iästä, taustasta ja sijainnista riippuen) kesken ja eri sanoista saattaa olla useita eri muotoja. Lisäksi tuossahan on stadin slangiin sekoiteltu muitakin aineksia, eikö Vimma itse kutsu sitä Rööperin esperantoksi? :)
Taidan olla turhan vakavasti friikahtanut tuohon teokseen, kun jaksan sitä täällä puolustella. Uskokaa minua, löydän minäkin siitä huonoja puolia. ;D