Ruumisarkku

normaalin puuarkun ja kyyditykseen krematorioon saa 400€

saikos tuhkan ripotella haluamaansa paikkaan?

kävin just viime viikolla hyvästelemässä ystäväni
lepäs niin kauniisti valkoisessa arkussa
ja lähti siitä sitten sairaalan kappelista polttoon
oli varmaan mettiny monee kertaan sitä kuolemaa
oltiin yhdessäkin siitä puhuttu
ei vaan malttanu odottaa luonnollista
juu ja tuhkat saa luvan kanssa ripotella sinne minne haluaa
ja ilman lupaakin kukaan sitä tuu keltään kyseleen
onko se uurna kaapin päällä
jos ei hautapaikkaa itselleen halua

oliskohan se ollu niitä loispummieläkeläisiä
aloittajan sanoja lainatakseni
nuorempi hän kumminkin mua jonkun verran oli
mutta jokatapauksessa tää ihmisten suhtautuminen
toisiin ihmisiin varmaan kumminkin helpotti
tässäkin tapauksessa sitä lopullista päätöstä

juu kyllä koskee ja kovasti

terveisin peruspäivärahalainen 40 työvuoden jälkeen
mutta aloittaja saa olla rauhassa siinä mielessä
että omillani olen tullut toimeen ainakin tähän mennessä.

Kuinka karmeeta kuolemaa saa tähän keksiä ja kehitellä?
Saako kirjoittaa esimerkiksi tarinan haudan-kaivajasta.
Joka allergisoitui mädälle lihalle?
Lähti Islantiin hautaamaan Hai-Kaloja.
Ja on nyt niin terve, hoikka ja iloinen ihminen.
-
"Varo vähän sitä lapiotasi hyvä ihminen
muuten halkeaa kallo mun siskoni pienoinen"

Sisko-raukkani kuoli jo vuosia sitten
Eikä varmaankaan maatunut vielä ole ihan oikein."
-
Kaikkia heevetin aloituksia sitä tehdäänkin.

H.

ihmiset haluaa kalliit systeemit että muut ei näe että kirpasee ja ollaan köyhiä, kunnioitetaan(tekopeliä, myöhäistä) niin paljon et hankitaan kalliit tammiarkutkin esim. Turhuutta, mutta liian myöhäisen kunnioituksen takia niin. ja ihmisten kritiikin takia.

Kiva kirjoitus sinulla ja varsinkin linkki sai mielikuvituksen liikkelle kehittelemään omaa arkkuaan tietenkin.
Tuolla viehättävällä rouvalla tuossa linkissä on arkussaaan kyllä reilusti kasvunvaraa.

Mutta sitten kun minustakin tulee loispummieläkeläinen ja jos taltta ja vasara pysyvät vielä silloin kädessä niin voisin hyvin oman arkkuni tehdä.

Materiaalin kyllä hakisin meidän peräniityn ladosta, sen kauniisti harmaantuneet, sieltä täältä sammaloituneet, säätä ja vuosia nähneet laudat olisivat omiaan siihen tarkoitukseen. Sammaleilla arkku olisi kiva vuorata, mutta kuka niitä nyt siihen hätään jaksaa soilta haalia. Riippuu tietysti vuodenajasta, milloin tuota arkkua tarvittaisiin niin voi sen toki vuorata koivunlehvillä tai kuusenoksillakin, että olisi pehmoista siellä sitten pötkötellä.

Kansi siinä arkussani olisi mukavan harva, ehkä sorvilla somia kuvioita kehittelisin ja niistä kukan muodostavista reikäsistä lapsenlapset saisivat sitten mummia kurkistella ja heiheitä toivotella ennen mummin viimeistä matkaa.

Peitonkin arkkuuni tekisin, nurkissa pyörivistä suvun vanhoista pellavapyyhkeistä , on palttinaa ja vaikkamitä kuviota, niitä tilkuiksi pilkkoisin ja pellavaisen tilkkupeitteen kaikkien sukuni naisten nimikirjaimin, itselleni ompeleisin. Meinaan, ettei turhaan viluttaisi siellä yksinään sammaleissa.

Tuolta sivulta löysin yhden hyvän idean, jonka myös haluan liittää arkkuhommaan. Aikoinani olen vihille mennyt kukkakranssit päässä, niin miksen voisi mennä hautaankin kukkakranssi päässä. Joten taas vuodenajasta riippuen kissankelloseppele tai juhannusruusut päässä kesällä ja jos muina vuodenaikoina kupsahtaisin niin katajasta tai puolukanvarvuista voisi kranssin pojat vääntää, tai vaikkapa voikukista.

En jaksa enkä viitsi miettiä miten minut haudataan. Pojan vierestä ostin kaksi hautapaikkaa.
Halvin arkku käy, tämä on turha paikka näytellä rikasta.
Polttohautaus olisi ihan hyvä, uurnankin voisi laskea ostamalleni hautapaikalle.
Parasta olisi jos ei jäisi minkäänlaista muistoa, tuhkat vain tuuleen, ei tarvitsisi huolehtia haudan hoidosta.
Pojalle halusin hautapaikan jossa käydä muistelemassa. Silloin ostin ylimääräiset paikat.

Viimeksi olen ollut yhden veljeni hautajaisissa vuosia sitten
- hänen paras työkaverinsa kuoli vähän aiemmin
- kun laskimme uurnan hautaan maaliskuussa
taivaalla kierteli valkoinen lintu ja huuteli kutsuhuutoja
- saimme loput sisarukset lapsinemme haudan umpeen
- rukous ja viimeiset hyvästit
- sitten yhtäkkiä ilmaantui toinen lintu ja yhdessä ne jatkoivat matkaa kohti koillista.
Sanoin lapsille, ett karjalaiisperinteessä on uskottu johonkin vanhaan sielunlintuun
- reippaita sotilaspoikiahan he molemmat olivat ja motto kuului ett kaveria ei koskaan
jätetä.

Aika paljon mutu-juttuja on tuossa hautaamisessa. Taho jos toinen rahastaa sillä, ja pistää hanttiin kun yrittää jotain uutta.

Kun hautasimme äidin, halusimme erikoisjärjestelyt. Äiti oli ollut itse hautajaisissa, missä arkun kannen päälle oli laitettu verkko, se oli arkun kannen alle pujotettu tiukaksi. Jokainen paikalla saapunut surija pujotti katkaistun punaisen ruusun verkkoon, yhden tai useamman, niin että kansi oli täynnä punaisia ruusuja. Hänen mielestä se oli niin upeaa, että päätimme järjestää samalla tavalla.

Vastarintaa tuli vaikka miltä taholta. Hautauspalvelu ei ollut ikinä kuullut moisesta, toiset kutsuvieraat olivat sitä mieltä että emme saa valita mitä kukkia tai väriä ihmiset tuovat. Kirkko meinasi että ruusut pitää irrottaa ennen polttoa. Mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen, ja upea siitä tuli. Valkoinen arkku, tummanpunaiset ruusut.

Syksyllä olin hautajaisissa missä oli valkoinen arkku ja valkoiset ruusut. Aivan yhtä upeeta. Paljon tunnelmallisempaa kuin ne jäykät kukkavihot, nauhat ja seppeleet. Ja hellempää läsnäolevien kukkarolle.

Voihan hitsiläinen, herätitte taas kerran uusia ajatuksia.
Luulin tietäväni ihan riittävästi tuosta arkkuasiasta yms, mutta nyt tuli mieleen, että pitäisköhän pistäytyä krematoriossa kyselemässä muutamia asioita ja katsomassa kappeliakin siellä. - Jos ehtii ennen matkalle lähtemistä. ;)

Halvin paperiarkku polttoa varten. Joltain löytyy varmaan joku vanha tuhkakuppi jolla tuhkat voi hakea ja kaataa jonnekin puskaan.

Millaisella autolla vainaja tuodaan kappeliin jostain ruumiinavauksesta?ruumisautollako? Kysyn kun en tiedä.

Uskokaa tai älkää,mutta ei ole pakko olla arkkua muuhun kuin polttamista varten.Minusta olisi ihan jees ,jos porukka hyvästelis ,kun oon kuollu ja siunaustilaisuus pidettäis sitten,kun olisin tuhkauurnassa.Näin tehdään monissa maissa ja Suomessakin se on tietääkseni mahdollista.
Pieni nätti tilaisuus ja uurna lehtoon tai miten se nyt milläkin paikkakunnalla on mahdollista
Sit kotiin ja iloitsisivat siitä ,kun mummi pääsi taivaaseen.Skumppaa ja rommia ilman muuta.
"KULTAKRUUNUT JA VALKIAT VAATTEHETKIN ,HARPUT JOILLA NE SOITTELEVAT"

Täytyykin ohjeistaa läheisiä.Näistä asioista pitää puhua ,ihan kuin iloitaan vauvan syntymästä.

Ei kaikki kuole; jotku muuttuu ylöstempauksessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylöstempaus