Tuntuu että toivo alkaa kadota elämästäni ,sillä en ymmärrä kuinka selviäisin siitä hengissä. Erosin n. 4vuotta sitten , asustelin poikani kanssa. Kunnes tapasin maailman ihanimman olennon , naisen suoraan paratiisista . En ollut tiennyt että yhdessä olo voisi olla sellaista,mm. itkimme onnesta rakastelun jälkeen monesti. Mutta kun arastelin suhteen syventämistä aluksi poikani tähden , vaikka vastapeluri olisi halunnut se kai viilenti suhdetta silloin. Sitten kohtalo koitteli häntä siskon ja isän pois menon myötä. Ja hän halusi aikaa, jota annoin .Mutta nyt kun kaikki pitäisi olla paremmin ja haluaisin olla enemmän , jopa tarjonnut sormuksia, hän ei haluakkaan. Hän ei halua sitoutua enää. Ja minun lähestymiseni ahdistaa? Hän on tarjonnut että voimme viettää joka toisen viikonlopun yhdessä, en saa puhua tunteista sillä hän haluaa rentoutua eikä puhua ikävistä asioista. Mietin tässä oliko suhteemme pelkästää sexin varassa ja oliko alusta alkaen kaikki pielessä. Jospa hän vai silloin halusi asioita kun tiesi etten voisi niitä toteuttaa. Voiko olla että olin vain vakipano , ajatus kauhistuttaa. Nyt olemme "erossa" koska halusin selvyyttä ja pyysin hän oikeasti kertomaan mitä haluaa.. ei ole kertonut vielä.. 3 viikkoa kulunut. Tämä käy voimille että sisuksiin koskee, alkaa fysiikka pettää ja järki sumeta mutta kaipaan hän entistä enemmän enkä haluaisi luovuttaa...pitäisikö? help me!!!
Voittaako rakkaus koskaan
Lähes loppuun uupunut
71087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet... Elän täsmälleen samanlaista aikaa, minä vain olen se nainen. Meidän suhteessamme ei klikannut kummankaan lapsi vaan miehen ex. Mutta tilanne on täsmälleen sama - vain toisinpäin. Minä olen se joka kärsin ja odotan, mitä tapahtuu.
Olen siis vähän jäävi vastaamaan, mutta en usko että siskon ja isän poismeno suhteeseenne kovin vaikuttaa, vaikkakin varmasti sekoittaa tunteet ja elämän hetkeksi.
Toisaalta se oma rakastettu tukee tällaisina hetkinä ja häneen puolestaan on helpottavaa tukeutua. Silloin hyvä suhde tuntuu entistä tärkeämmältä.
Valitettavasti olen sitä mieltä, että naisesi on sinuun ja suhteeseenne kyllästynyt - haluaa katsoa löytyisikö hänelle vielä jotain uutta elämässä. Olen omassa elämässäni todennut, että tällaiset "miettimiset" useimmiten ovat ihan sama kuin hyvästi....
Tiedän miltä susta nyt tuntuu - ajatellaan yhdessä,että jos menevät niin sitten se on niin. Pakolla ei voi ketään pitää, ja hehän eivät ole ainoita maailmassa....
Tsemppiä sulle!
Usko nyt!
ei koskaan häviä, sillä siinä me elämme.Jotenkin tilanteesi koskettaa minua, aivan kuin kertoisit minusta. Itselläni oli samanlainen tilanne viisi vuotta sitten. Tänäkään päivänä en tiedä vielä miksi suhteemme loppui. Loppuminen alkoi aivan samalla tavalla kuin sinä kerroit. Tajusin lähtö laskennan alkaneen kun viestit ja tapaamiset vähenivät pikkuhiljaa. Mikään maailmassa ei raasta sisintä kuin suhteen hajoaminen ja erityisesti sellainen, jossa toinen joutuu olemaan arvailujen varassa. Vaikka rakastin syvästi edelleen, tajusin sen, että hän imee kuiviin minut henkisesti. Nouseminen siitä suosta kesti pari vuotta. Nyt olen paljon varovaisempi suhteen aloittamisessa. Toivottavasti tästä kirjoituksesta on sinulle edes hieman lohtua.
lähesty asiaa toiselta kannalta. Todennäköisesti hän on masentunut, läheisen menettäminen on raskas asia, hän menetti kaksi. Jos vielä siinä vaiheessa joku tivaa sitoutumista, voi olla että sillä on vastakkainen lopputulos.
Yritä olla häntä varten hänen ehdoilla, kuuntele ja hoivaa. Näytä hänelle että osaat asettaa häntä oman napasi edelle.
ehdottaisin, että keräät kaiken rohkeutesi ja otat asiasta selvää...meni sitten syteen taikka saveen...Älä anna epätietoisuuden tehdä itsestäsi rauniota.
itsesi. Tämä on kyllä aika rohkeasti sanottu sinulle, mutta se on järkevin ratkaisu. Kysymyksessä ei ole enää rakkaus ja ihanat tunteet, onhan se aivan selvästi nähtävissä ja aistittavissa. Tee päätös, se kyllä koskee, mutta ajattelen sinun parasta, kohtuus kaikessa. Vai haluatko ajaa itsesi aivan loppuun. Älä tee sitä, sinä selviät ja sinulla on vielä paljon iloista elämää jäljellä, kun olet selvinnyt tuskasta. Joku kirjoitti edellä, että rakkaudessa eletään ja ollaan, niin se on. Mutta jos toinen on sen hylännyt, niin ei sitä voi väkisten jatkaa, siinä voi menettää itsensä. Voimia sinulle, voimia että jaksat, tätä pyydän sinulle.
Rakkautesi kanssa olet aina yksin.
Kuin lapsi autiolla saarella.
Mitä se vaatii, se sinun on annettava.
Mitä se ei anna, sitä anot turhaan.
Sielusi vapisevilla huulilla
voit vain pyytää rakkauttasi
olemaan sinulla armollinen
ja jäämään.
- Tommy Taberman