Aihe

Mitä tehdä bipon kanssa?

minavain8

Tilanne on seuraavanlainen:

Puolisolla todettu sekamutoinen bipo muutama kk sitten. Hoitona mieti lääkitys (ketipinor 25 mg iltaisin, 1-2 kpl) sekä satunnaista terapiaa perhetyöntekijän luona 1-2 kertaa/kk. Pärjää työelämässä, käy siis töissä mutta muuta ei juuri jaksakkaan. On kotona lähes aina kireä ja ärtynyt, kaikki lasten äänet yms ärsyttää. Vaatii minulta ihan älyttömyyksiä, minun pitäisi kokoajan häntä miellyttää kaikilla tavoilla jotta hänellä olisi parempi olla. Esim pukeutuminen pitäisi olla kokoajan hänen mielestään "tyylikästä" (olen normaali nainen, ja todellakaan en kulje pieruverkkareissa). Minun pitäisi suunnitella jatkuvasti tekemistä vapaa-ajalle myös hänelle, jottei aika käy pitkäksi.

Suunnilleen joka toinen päivä uhkailee erolla. Hakemus on jo vetämässä hänen toimestaan, ja siinä vaiheessa kun suostun eroon, alkaa uhkailemaan itsemurhalla. Tilanne päättyy aina siihen että sanoo, ettei voi elää ilman minua ja lapsia. On myös uhkaillut paljon sillä, että jos ero tulee, lupaa tehdä elämästäni helvetin.

Muutama vko sitten asuin sukulaisen luona viikon, kun ei päästänyt minua kotiin töiden jälkeen. Hain kyllä lapset seuraavana päivänä luokseni.

Ei ole väkivaltainen mutta todella epävapaa. Mieli muuttuu sekunneissa, ahdistus on lähes kokoajan valtava. En pelkää että tekisi minulle tai lapsille jotain, mutta enemmän pelkään sitä että mitä tapahtuu jos jätän hänet yksin. Hänellä ei ole oikein muuta tukea kuin minä.

Nyt olemme onneksi perhetyön ja lastensuojelun piirissä. Onko minun vain oltava heille rehellinen ja ajateltava itseäni ja lapsiani? Pelottaa, mitä mies tekee sitten tai pimahtaako kokonaan jos jää yksin ja kokee että häntä kohtaan tehdään väärin. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen, tuntuu ettei mistään saa apua.

Mitä voi tehdä läheiselle joka uhkailee, mutta ei tee käytännössä mitään?? Poliisit ovat pari kertaa käyneet tarkistamassa tilanteen kun mies ollut yksin ja uhkaillut itsemurhalla, mutta asiat eivät ole johtaneet mihinkään.
Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta umpikujasta??

38

791

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • allloittaja

      Ja lisäksi vielä, että tosiaan välillä olen maailman ihanin nainen, mutta suurimman osan ajasta hänen mielestään hänelle täysin väärä puoliso. Olen moneen otteeseen pyytänyt että hän itse lähtisi omaan elämään, mutta sekään ei käy.

    • bipo_silmillä

      Sellasia ne huumeet on.

    • minämyösll

      Moni bipolaarihäiriöinen tekeekin itsemurhan. Sinä et silti ole vastuussa hänestä. pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi.

    • kylNäinOn

      Keksitty juttu!

    • Bibo1ja2

      Itsemurhalla uhkaaminen on heti pakkohoidon kriteeri. Asutko jossain peräkylässä, ettei häntä saa hoitoon? Pakkohoidon kriteerit on: vaarallinen itselle tai muille. Ketipinor annos vielä tosi pieni.

      • r54896fyk

        Ja sekö on sinusta oikein, että kuolemaa kaipaava ihminen heitetään tyrmään? Entä miksi kutsut vangitsemista hoidoksi? Jokaisella on oikeus uhata itsemurhalla. Sehän on oma tappio. Muiden henkeä ei saa uhata. Se on täysin eri asia.


    • outomatka

      Toisaalta haluaa eroon mutta "lupaa tehdä elämästäsi helvetin".
      Tuohon on tultu vähitellen.

      Aluksi epäilee omaa järkeä, käsitänkö jotain väärin, ei, temppuilu pahenee progressiivisesti, jossain vaiheessa oma järki vielä sanoo että ei minun tarvitse sietää tuollaista, mutta kun päivät kuluu niin sietää aina vaan enemmän ja pahempaa. Ja vähättelee että jos tämä nyt tästä jotenkin..

      No ei valitettavasti mitenkään. Bipo on vakava sairaus. Järkevintä olisi ero, mutta kuitenkin hyvissä väleissä. Lasten kannalta, jos sairaus on periytynyt heille, on sairauden myöntäminen ja hyväksyntä tavoite.
      Jos joku lupaa tehdä elämästäsi helvetin, voit sääliä häntä vähän, mutta joku raja siinäkin.

      Itsemurhalla uhkailu on riittävä peruste sairaalahoitoon. Ei ole mitään syytä olla menemättä. Siinä vaihtelua vapaa-aikaan ja saa lääkityksen kohdalleen.

      • Katuvainen

        Vaikka sairaus ei olisi periytynyt lapsille, hoitamattoman bipo-perhehelvetin ahdistus voi periytyä. Suojele lapsiasi ja ittees - ite en älynnyt.


    • minavain8

      Valitettavasti se ei ole pakkohoidon peruste että uhkaa tehdä itselleen jotain, se on nähty nyt monta kertaa. Yritetty on. Tyypin pitää oikeasti satuttaa itseään tai muita, että hoitoon saadaan. Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta ei tulosta. Poliisit on pariin otteeseen käyneet mutta todenneet että tyyppi ok, ei huolta.
      Seuraava etappi on lastensuojelu, pyysin itse ilmoitusta sinne jotta päästään juttelemaan mikä olisi lapsille parasta. tällaisessa ahdistavassa ilmapiirissä ei voi olla. Jospa saisin sieltä tukea ja turvaa. Hitto kun on itselle voimat niin loppu, että kaikki tuntuu ihan ylitse pääsemättömiltä. Käytännön asiat erossa, tuntuu ettei minusta vain ole siihen.

    • hghgghg

      Tiedän tapauksia joissa itsemurhaa yrittänyt kotiutetaan sairaalasta jo muutaman päivän päästä. Ihan yhtä tyhjän kanssa.

    • lääkitysriittämätön

      Miehen lääkitys ei ole kohdallaan.
      Onko miehellä sairauden tuntu? Se usein puuttuu bipossa, varsinkin alkuvaiheessa.
      Lapsille on puhuttava vanhemman sairaudesta.
      Lastensuojelun pitää tukea sinua.
      Ero voi olla lasten kannalta hyvä ratkaisu.

    • minavain8

      Välillä hän ymmärtää sairautensa, mutta suurimman osan aikaa syyttää huonoa suhdettamme ongelmistaan. Toisin sanoen minua siis. Sain vasta hiljattain tietää että hän on oireillut jo lapsena, mutta minulle sitä ei koskaan ole aiemmin kerrottu. Eivät hakeneet apua hänelle lapsena/nuorena, ja muutimme nuorina yhteen, joten vastuu torpattiin meille. Hän syyttää minua ja arvostelee ihan älyttömistä asioista, minun pitäisi olla milloin mitäkin että olisi tyytyväinen. Mutta tosiaan aina kun alan olla myöntyväinen eroon, (oikeasti todellakin haluaisin jo erota, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen koska en tiedä millainen show siitä syntyy!!!) kelkka kääntyy ja hän ei voikkaan elää ilman minua. Tiedän kyllä että manipuloi minua ehkä enää usko hänen sanojaan. Mutta irrottautuminen on vain niin äärettömän vaikeaa, erityisesti siksi että haluan suojella lapsia kaikelta pahalta. Lasten kanssa on juteltu paljon isän sairaudesta, mutta huomaan heissä ajoittain kovaa ahdistusta tämän tilanteemme takia. Hirveän vaikea miettiä, mikä olisi kaikille parasta. en tahtoisi alkaa pelossa elämään jos otan eron, että pimahtaako hän lopullisesti ja kostaako jollain. koska eihän esim. lähestymiskielto auta mitään käytännössä jos oikeasti haluaa tehdä pahaa. tämä on kyllä todella hankala tilanne, toivon nyt vain tukea viranomaisilta koska itse alan olla ihan loppu ja seinä on edessä.

    • Porilla

      Olen saman vaiheen läpikäynyt ja siitä selviytynyt. Mutta eron kautta. Yritin ymmärtää puolisoa ja sairauttaan liian pitkään ja samalla sairastutin lapseni. Perhe-elämä oli niin ahdistava ympäristö lasten kasvaa. Nyt aikuiset lapset kärsivät mielenterveysongelmista ja käyvät kalliissa terapiassa vielä vuosia. Hinta puolisosta irtautumisesta on liian kallis kun muut sairastuvat yrittäessään ymmärtää bipoa.
      Meilläkin bipo uhkasi itsemurhalla useasti, mutta ei toteuttanut ja viranomaisilta ei saanut kuin ymmärrystä.
      Eron jälkeen entinen puoliso sekosi ja oikein kunnolla ja teki elämästämme edelleen helvettiä. Tästä oli kuitenkin se hyöty, että nyt bipo sai oikeesti ammattiapua itselleen ja oli pakotettu ottamaan se myös vastaan. Kotona aiemmin oli pitänyt kulissia yllä, joten olin itse osin syypää bipon kotisekoiluun.
      Hain lähestymiskiellon ja sain ja se myös selkeytti tilannetta. Sain soittaa suoraan poliisille ja poliisi piti bipolle kunnon puhutteluja.
      Tärkeysjärjestyksessä ensin olette sinä ja lapset vasta sitten bipo ja sairaus. Pelasta tärkeimmät niin saatat pelastaa myös lasten toisen vanhemman. Älä suojele bipoa liikaa.

    • ketipionor

      Ihmettelen ettei perhetyön ja lastensuojelun puolelta anneta neuvoja tilanteeseen? Miehesi lääkitys ei ole kohdallaan, ei todellakaan! Lisäksi miehelläsi on vakava persoonallisuus häiriö. Siinä on monelle lääkärillekin työsarkaa pitkäksi aikaa. Sinun voimavarasi ei tule siihen riittämään. Jos pääsisit yhdessä miehesi kanssa pätevän psykiatrian erikoislääkäri asiakkaaksi, ja sitäkautta aukomaan "solmuja".Miehesi ymmärtäisi ettei hän ole ainut joka perheessä kärsii, asia jota narsistinen luonne ei tajua. Riippuu tietysti myös siitä miten paljon vahinkoa on päässyt jo tapahtumaan? Onko aviopuolisoiden välillä enää rakkautta? Haluaako, tässä tapauksessa sinä, enää jatkaa yhteiselämää? Tuntuu vähintäänkin oudolta, jos itsemurhaa uhkaava puoliso pitää liittoaan tällä uhalla pystyssä. Avioero on aina vaikea, etenkin jos liitto on ollut pitkä, ja lapsia siunaantunut. Ei ole helppoa lähteä ja päättää entinen, mutta joskus joutuu päätöksen eteen ja panemaan asiat tärkeysjärjestykseen,miettiä jaksanko enää,vai onko huominen jo parempi? Toivon sydämestäni sinulle parempia aikoja, ja että pääset yli vaikeista asioista, joita kohdallesi on kasaantunut.

    • minavain8

      Meillä on siis ensi viikolla vasta tulossa ensimmäiset tapaamiset perheneuvolaan ja lastensuojeluun, jos nyt mies mukaan lähtee. nyt hänellä kokoajan vaihtelee ajatus, ollaanko yhdessä vai ei. toivon niin että viranomaiset ottavat tilanteen heti tosissaan. kävin juuri itse psykologilla ja helpotti kummasti, vaikka tiedän ettei stressi helpota ennenkuin jotain isoa muutosta tapahtuu. olen vain niin kamalan yksinäinen tämän asian kanssa, omat läheiset asuu kaukana ja läheisiä ystäviä ei juuri ole. sukulaiset ei halua puuttua asiaan, ovat yrittäneet miestä hoitoon tuloksetta. meidät on käytännössä jätetty oman onnemme nojaan. sain juuri mietittäväksi asian, että mitä lapsille tapahtuu jos itse sairastun; niin kuulemma käy vääjäämättä jos en pääse näistä stressioireista eroon.

      • YksMelatoniiniaKäyttävä

        Mites noi oireet, onko pahempia eri vuoden aikoina?
        Itellä stressi, kun kärsin unettomuudesta. Samoin kaikenlaiset masennukset häipyi kun sain reseptillä melatoniinia 2mg debot circadin. Stressi lähti ekasta lääke kerrasta, nukuin viikon n.12tuntia vrk, kunnes normalisoitui. Lisäksi stressin aiheuttama psoriasis ihottuma parani ja katosi kokonaan. Itsetunto kohentui, ja mieli tasaantui. Järki palautui. Syyksi veikkaan perinnöllistä sairautta. Eräänlaista ennenaikaista vanhenemista. Hormoonillista häiriötä, siis sitä ettei melatoniinia erity normaalisti ja unensaaminen ja laatu heikkenevät. Tuo circadin 2mg debot siis pelasti elämäni. Kannattaa kokeiluttaa jos olo paranisi, itelläni ainakin itsemurha ajatukset ja syysmasennus katosi, lisäksi halu vetää kännejä katosi myös kun ei enää sellasta stressaantunutta oloa.


    • Ketipionor

      Stressi sanaa psyykkisessä sairaudenhoidossa ei pitäisi käyttää. Se on vain yleisnimi, mutta valitettavasti esim.terveyskeskuksessa potilaasta päästään pikaisesti eroon, stressi diagnoosilla.

    • minavain8

      Joo ei tässä tapauksessa stressistä ole miehellä kyse, tottakai stressaavat kaudet pahentaa oireita. Mutta ei ole mitään selkeää rytmiä milloin oireet pahemmat. Ahdistus tuntuu pahenevan vain kokoajan, ja kun sekamuotoinen niin vuoristorataa mennään edestakaisin ihan kokoajan.

      • Ketipionor

        Sekamuotoinen kuvaa hyvin tätä tautia, bipolaarinen oireyhtymä, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tautiin on nykyään saatavilla täsmälääkkeitä. Vaikeus on vain siinä,että lääkettä ja sen optimaalista tehoa ei voida todeta lyhyen ajan sisällä. Vaatii noin kolmenkuukauden käytön? Tosin on myös psykiatrian erikoislääkäreitä joilla on tietoa ja taitoa määrätä lääkitys, että totuttelu, (sieto )aika olisi mahdollisemman lyhyt.


    • Trolli1970

      Tiedän tyypin, joka voi auttaa. En tosin tietää miten. burana.info tai lastensuojelu.net, rikosilmoitus.eu, kantelu.net. Eiköhän tolla irtoo??

      • Huspois

        No tulihan se sieltä! TROLLI. Et ole tervetullut mukaan tähän ketjuun. Mene vaikka pakko-oireinen häiriö lokeroon.


    • H91

      Onko aloittajalla tilanne helpottanut yhtään?

    • minavain8

      Heippa,

      ei ole juurikaan muutosta tapahtunut. Hieman rauhallisempi jakso miehellä ollut mutta kohta varmaan mennään taas lujaa. Huomenna alkaa tapaamiset lastensuojelun kanssa, jospa sieltä saisi tukea edes itselle. Mies kävi viime vkolla psyk polilla taas juttelemassa, mutta ei mitään uutta. Ei varmaan osaa vaatia apua, ja vähättelee asioita. Ite oon koittanut elää päivän kerrallaan, katsotaan kuinka kauan taas mennään näin.

    • ymmärtäjä123

      Mielestäni miehesi on käyttäytynyt erittäin ikävästi sinua kohtaan, ja varmasti ero on paras ratkaisu, jos hänellä ei ole aitoa halua muuttaa käytöstään. Toivottavasti prosessi sujuu hyvin.

      Jos (ex?)miehesi on kuitenkin valmis muuttamaan käytöstään ja tekee kaikkensa sen saavuttamiseksi ja välillänne on rakkautta, on surullista että hänet halutaan savustaa ulos 'omasta elämästään'. Mielestäni itsemurhalla uhkaileminen on ihan normaalia, jos 'elämän kivijalka' ollaan viemässä, mutta hyväksyttävää se ei ole.

    • ymmärtäjä123

      Kuulostaa kuitenkin, että ero on kaikkien kannalta paras ratkaisu ja että miehellesi olisi syytä hankkia jonkinlaista apua erosta selviytymiseen.

    • halinenari

      Vieläkö elät saman katon alla ko henkilön kanssa? Pois pois,...kaksisuuntainen ei muutu, vaikka lääkkeitäkin käyttävät. Sama hulluus jatkuu lopun ikää.

      • QQQQ6666

        Minä olen ollut huomaavinani, että sopivalla lääkkeellä saat ihmisen takaisin. Mutta tämä on vasta kolmen viikon kokemus ja selvitettävänä on järkyttävä määrä sairaana tehtyä sontaa.


    • nytjoisoäiti

      Paskinta on se kun bipo saa sulle tunteen, että olet tylsä kun et järjestä ohjelmaa. Arki ja yhdessäolo ei ole mitään. Siinä vaiheessa tarvitaan ihmettä, ettei itse masennu. Jos sen kanssa oppii elämään, voi olla jatkoaikaa. Jos kuvaan tulee pettämiset, alkoholin kanssa läträys, rahajuttujen sössiminen joita seuraa masennusjaksot, itsemurhauhkailut ja kotona makaaminen ja kenties väkivalta, ollaan suhteen lopussa.
      Lapsille on parasta, että eroat nätisti, etkä kerro kaikkea draamaa. Aikanaan lapset pärjäävät paremmin, kun voit järjestää heille turvallisen ja tasapainoisen elämän. Vaikka isä ei voisi tavata lapsiaan sairauden takia kovin usein, tähtää siihen että tapaavat kun tilanne on rauhallisempi.
      Terv bipon kanssa aviossa ollut, 28 vuotiaan terveen lapsen äiti. Isä on on menehtynyt
      10v sitten.

      • Säälittävää

        Kuolleista on helppo puhua pahaa. Vaatii kyllä tietynlaisen luonteen.


    • Kale17

      Tuohon on vaikeata antaa selkeää vastausta. Mielestäni ero ei ole mikään paras ja ehdoton ratkaisu, se voi myös pahentaa asioita kaikkien kohdalla. Rakastatteko ja kunnioitatteko toisianne, onko teillä vielä jotain yhteistä vai kulkeeko kumpikin omia polkujaan? Onko miehesi valmis ottaan kaiken avun vastaan ja yrittämään? Onko miehelläsi varmasti oikia lääkitys? Oletko puhunut miehesi kanssa? Ymmärrän ongelmanne. Olin perheellinen mies, jolle ongelmat tulivat kolmekymppisenä ja nyt olen elänyt sairauteni kanssa 20v. Jätin rakkaan perheeni, hyvän vaimoni ja 3 pientä lastani, kun en ja emme perheenä saaneet apua. En halunnut rakkaitteni enää kärsivän. Siitä lähtien elämäni muuttui helvetiksi, syyllisyyden ja itsetuhoisuuden lisääntyessä. Kesti 6 pitkää vuotta kun sain diagnoosin, siihen sisältyi useita itsarilla uhkauksia ja monia yrityksiä, maniaa ja depistä. Sopiva lääkitys löydettiin lukemattomien lääkkeiden ja lääkärien myötä vuosien jälkeen. Nyt olen saanut jotensakin elämäni balanssiin, mutta elämäni on tylsää yksineloa. En uskalla rakentaa enää parisuhteita ja moni hyvä pitkäaikainen ystäväkin on jäänyt sairauteni vuoksi. Toivon, että löydätte oikean ratkaisun. Ehdottaisin, että yrittäisit asua yhteisessä talossa, mutta miehesi omassa puoliskossaan, jonne voisi paeta kun kohtaukset alkavat. Jaksamista..

      • minavain8

        Emme saa perheenä tai edes yhdessä apua koska mies ei sitä halua. Vetoaa vain siihen että hänellä ollut jo 5 vuotta hoitosuhde. En todellakaan tiedä onko hänessä enää mitään mitä rakastan. Tiedän kyllä että olen todella väsynyt ja näen asiat huonompina. Olen pyytänyt ja vaatinut että ainoa keino selviytyä jotenkin on se, että haemme yhdessä apua. Pariterapiasta ei tule mitään.
        Mies ei halua lääkitystä, (muuta kuin se mieto unilääke) koska uskoo että minun käytös on syy hänen käytökseen. Aina joka raivariin on joku syy minussa, esim mulla on väärä paita päällä. Voi mielestään raivota vaikka viikon ja paiskoa tavaroita koska loukkaan häntä tahallani laittamalla vääränlaisen paidan päälle. Todellakaan lääkitys ei ole riittävä. Ei ole väkivaltainen mutta pelkään sitä että miten muuttuu jos jää yksin.


    • minavain8

      Hei,

      kirjoitan pitkästä aikaa kuulumisia tänne.
      Olen hirvittävän väsynyt tällä hetkellä tähän elämään ja pettynyt ihan kaikkeen. Sosiaalipuolelta emme saaneet minkäänlaista kiireellistä apua, koska mies ei ole itsetuhoinen vaikka uhkailee paljon. Lastensuojelu sulki selvityksen, koska näkivät että minä huolehdin lapsista ja haen apua. Perheneuvolasta on tulossa keskusteluaikoja lapsille JOSSAIN VAIHEESSA. Itse käyn työpsykologilla.
      Olen kurkkua myöten täynnä tätä tilannetta. Ahdistaa kokoajan, ja pelkään sekoavani. Samalla on hirveä pelko mitä lapsille tapahtuu jos minä sekoan tai väsähdän.
      Mies painostaa minua nyt ihan jatkuvasti milloin milläkin asialla. Saa raivareita mutta ei suoranaisesti uhkaile väkivallalla, vaikka toki on todella pelottava välillä. Lähden turvakotiin heti jos yksikin uhkaus tulee. Kaikista väsyttävintä on kuunnella hänen juttujaan ongelmista tms. Lisäksi puhuu lapsille kokoajan sitä kuinka "äiti haluaa hajottaa meidän perheen". On luvannut muuttaa muualle mutta ei hän sitä tee. Eroa ei halua, vaan se on painostuskeino hänellä. Painostaa MINUA kokoajan tekemään päätöksen yhdessäolosta. Jos sanon että erotaan, alkaa hirveä uhkailu ja helv. Miten tuommoinen ihminen voi kuvitella että vielä hänestä välitän??? On lisäksi katkonut välit kummankin sukulaisiin. Eikä edes häpeä millään tavalla.
      Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu ettei mulla ole enää mitään muuta kuin vihan tunteita tuota ihmishirviötä kohtaan. Pilaa kaikkien meidän elämän. Pelkään kuitenkin eroa niin paljon, tai sitä tilannetta jos hän kokee että hänet jätetään. Pelkään ihan järkyttävän paljon sitä että kostaa, tekee jotain kauheaa. Miehellä tulossa psykiatrin käynti parin viikon päästä mutta menossa yksin sinne. En usko että ymmärtävät tilannetta siellä. Sosiaalipuolelta kuulemma kukaan ei voi puuttua miehen hoitosuhteeseen. Ihan yhtä hel-vettiä kaikki. Ilmesesti odotetaan nyt että minä pimahdan, ja sitten lastensuojelu ottaa lapset huostaan. Niin epäreilua tämä elämä ettei edes pysty sanomaan.

      • VoimiaVoimia

        Mitä jos soitat kriisipuhelimeen, jos siellä vaikka osattaisiin neuvoa?

        Ei kuulosta hyvätlä tuo elämänne. En osaa edes kuvitella, miltä tuo tuntuu, kun en itse ole vastaavassa tilanteessa ollut. Itselläni on ystävä, joka sai samaisen diagnoosin muutama vuosi sitten, ja suoraan sanottuna en tiedä jaksanko edes ystävyyttä enää, vaikka harvoin nähdää. En ainakaan jaksaisi saman katon alla, vaikka hän kuulostaa paljon lievemmältä kuin miehesi.

        http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin


      • öljölklö

        Toivon että sulla on asiat paremmin! Olen itse ollut melko vastaavassa tilanteessa ja jäin odottamaan niitä hyviä aikoja, joita ei kyllä sitten koskaan tullut. Kun lapsista tuli aikuisia, joka ainut kertoi minulle, että olisivat toivoneet eroa ja
        normaalia elämää. Jos joku sanoo sinulle,että asioila on tapaana järjestyä, sylkäse! Asiat eivät järjesty jos et itse toimi!
        Kirjoitit: "Saa raivareita mutta ei suoranaisesti uhkaile väkivallalla, vaikka toki on todella pelottava välillä." "Pelkään kuitenkin eroa niin paljon, tai sitä tilannetta jos hän kokee että hänet jätetään. Pelkään ihan järkyttävän paljon sitä että kostaa, tekee jotain kauheaa. "

        Aiemmassa tekstissäsi oli tavaroiden paiskomisesta. Luulen että tiedät itsekin, että on vain ajan kysymys, kun se tekee sulle tai lapsille jotain. Älä pitkitä asiaa.

        Ok. Sillä on hoitosuhde psykiatriaan. Todennäköisesti se valehtelee sulle,
        että määrätty ketipinor annos on 50 mg. Se ei vain halua syödä hoitotason annosta. Ehkä se pitää itsestään maanisena. Luultavasti se valehtelee myös psykiatrille - väittää syövänsä sen verran kuin lääkäri on määrännyt. Mutta hoitosuhde sinne psykiatriaan kuitenkin on.

        Ehdotan, että alat soittamaan joka itsemurhauhkailusta tai väkivaltauhoilusta (tavaroiden paiskominen mm.) tai muusta sairaasta suoraan paikalliseen päivystykseen. Kerrot huolesi siitä, että hoito ei toimi ja oireet pahenee. Terveyskeskuspäivystyksen on kirjattava soittosi. Soitot kirjautuvat myös puolisosi tietoihin (ainakin minun mieheni kanta.fi:ssä on tieto soittamistani puheluista).
        Sen jälkeen tyypin on vaikeampi vetää roolia psykiatrilla, ja saattaa saada jopa tarvitsemaansa apua.

        Tai sitten (se parempi vaihtoehto) vain pelastat lapsesi ja itsesi ja häivyt. Et voi tehdä mitään, jos miehesi ei halua hoitaa itseään. Uhraat vain lapses ja ittes.


    • ToteanVain

      Parrisuhdepalsta olisi oikeampi tälle.

      • EriMieltäMinä

        Minun mielestäni ei. Kyllähän tuo on nimenomaan biposta johtuvaa, täällä on enempi kokemusta omaavia kuin normi parisuhdepalstalla.


    • hukka2

      Nyt kiireen vilkkaa pois lasten kanssa, vielä kun sulla on voimia. Vaikka turvakotiin asumaan. Paikkaan missä tiedät olevasi turvassa.
      Enää ei ole sinun tehtävä olla sairaan-hoitaja!
      Olen kaiken tuon läpikäynyt ja selviytynyt, mutta päätös pitää tosiaan sun tehtävä. Pelasta lastesi ja oma elämä. Kukaan muu sitä ei tee puolestasi.

    • Anonyymi

      Mulla ollut 4 vuotta panosuhde bipo miehen kans hän on bipo,narsku, alkoholisti,peliongelmainen,porno riippuvainen. En pysty ajattelemaan vakavasti. Panossa on hyvä ,kova kulli jne nuolee. Välillä hän menee lujaa,silloin litiumit kehiin.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muusikko Pave Maijanen, 70, on kuollut

      "Talvella 2018 hän sai ALS-diagnoosin. Ensioireet hän huomasi syksyllä 2018. Tuolloin Maijanen alkoi tuntea kummallisia lihaskramppeja ja huomasi, ett
      Maailman menoa
      105
      5161
    2. Sofia muutti hotelliin ilmaiseksi

      "Seiskan saamien tietojen mukaan kohukaunotar Sofia Belorf, 30, olisi muuttanut helsinkiläiseen luksushotelliin äskettäin. Seiskan saamien tietojen mu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      354
      1704