Avomieheni on nyt kuukauden verran yrittänyt tehdä päättötyötään mutta se ei oikein ota sujuakseen. Miten voisin kannustaa häntä? Yritän vähän varoa sanojani etten masentaisi lisää vaikka tekisi mieli karjua että "ei kai siitä mitään tuu kun et kerta mitään tee!!!"
Hän on tosi masentunut ja joskus yöllä herään siihen kun hän itkee... Huomaa että häntä itseäänkin vaivaa kun ei saa hommaa etenemään...ärsyttää kun hän aina keksii joitain tekosyitä olla tekemättä ja käyttää ajan vain netissä surffailuun. Välillä tuntuu että mitäpä tuo nyt sitten minua haittaa, kun ei mies kerta itse ole asialla..mutta ei se nyt aivan niinkään mene.
En aina viitsisi hokea samoja asioita: "kyllä se siitä onnistuu, aloittaminen on vaan niin hankalaa" "Minä en usko hetkeäkään etteikö se valmistuisi" jne.
Mitä ihminen haluaa kuulla tuossa tilanteessa? Itsellä se on vasta edessä niin ei ole kokemusta...
Hän on tosi masentunut ja joskus yöllä herään siihen kun hän itkee... Huomaa että häntä itseäänkin vaivaa kun ei saa hommaa etenemään...ärsyttää kun hän aina keksii joitain tekosyitä olla tekemättä ja käyttää ajan vain netissä surffailuun. Välillä tuntuu että mitäpä tuo nyt sitten minua haittaa, kun ei mies kerta itse ole asialla..mutta ei se nyt aivan niinkään mene.
En aina viitsisi hokea samoja asioita: "kyllä se siitä onnistuu, aloittaminen on vaan niin hankalaa" "Minä en usko hetkeäkään etteikö se valmistuisi" jne.
Mitä ihminen haluaa kuulla tuossa tilanteessa? Itsellä se on vasta edessä niin ei ole kokemusta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa tuossa tilanteessa jättää lopputyön tekeminen jäähylle. Mennä vaikka "hanttihommiin", kyllä se motivaatio palaa sitä kautta. Ja taas jaksaa reippaampana kuin koskaan, kun käy realiteettiterapissa. Itse painiskelin saman ongelman kanssa ja hanttihommat palauttivat opiskeluhalut voimakkaasti takaisin.
Eri asia on sitten jos miehesi on masentunut yms.
Toisaalta hanttihommien tekeminen voi auttaa siihenkin. Lopputyöstä pitää saada aikalisää jos ei suju tekeminen, turhaa kannata stressiä repiä. Ei tässä mitään koneita olla:)
Jos on liian kova itsekritiikki yms. taipumus perfektionismiin onkelmia voi ilmetä. Mikään aihe ei tunnu hyvältä ja itseään rasittaa liikaa. Toisaalta stressi helpottuu kun saa edes jotain aikaiseksi.
Onko miehelläsi jo aihe valmiina? Tiedätkö tuosta aiheesta mitään? Sanoit, että itselläsi on tuo edessä, voisitteko aloittaa sen tekemistä yhdessä, jotta hän pääsisi alkuun? Eli eräänlaista "ryhmätyötä" alussa, jolloin hän saisi ajatuksensa kulkemaan. Suosittelen kuitenkin hienotunteisuutta -vaikuttaa siltä ettei hän jaksa nyt uskoa omaan osaamiseensa, samalla päättötyön tekemiseen voi vaikuttaa pelko tulevaisuudesta; mitä sitten kun opiskelut valmiina jne.
Tuskin mikään, mitä sanoo kummoisemmin auttaa -aito kiinnostus toisen työstä ja kannustus sitä kautta on kuitenkin tärkeää. Koeta kuitenkin olla karjumatta... Jos vain mahdollista. ;)
Jaksamista!
Aihe hänellä on jo valmiina ja kai hitusen verran saanut aloitettua. Piirtänyt pari kuvaa ja kirjoittanut pari riviä. Haluaisin niin kovasti auttaa häntä, mutta ongelmana on juuri se etten tiedä asiasta YHTÄÄN mitään. Opiskelemme täysin vastakkaisilla aloilla. Kun sanoin, että minulla se on vasta edessä, niin tarkoitin paria vuotta:) Olen ehdottanut että voisin vaikka kirjoittaa jos hän sanelisi (hän on kömpelö kirjoittaja, lähinnä kieliopillisesti), mutta ei se kuulemma ole hyvä idea.
Perfektionisti hän ei ole, hänelle on tavoite päästä edes läpi.
Mielestäni hän aloitti työn tekemisen liian myöhään, valmistua aikoo nyt keväällä. Tekisi suutuspäissään siitäkin mieli naljaista, mutta en viitsi. Tahdon kovasti uskoa, että kun aika vain kuluu, hän saisi eräänlaisen "paniikin" ja rupeaisi tekemään työtä tosissaan. Edes sen arvosanan 1 edestä..
No aika näyttää. Kun tässä nyt itse malttaisi olla ystävällinen ja hermostumatta. :) (Itse olen sellainen että aloitan työt turhankin aikaisin ja sitten tahtoo ilmestyä näitä perfektionistin piirteitä, että joka pilkku pitää olla oikeassa paikassa. Siksi mieheni "vetelehtiminen" pistää niin silmään ja tekisi itse mieli vain tehdä hänen työtään...Mutta kun jo aikaisemmin sanottua, en tiedä asiasta mitään)
Kuten tuossa muissakin, niin ehkä tauko ja ihan kunnon irtaantuminen voi olla hyväksi.
Tuli vielä mieleen, että onko työllä ohjaajaa, jonka kanssa miehesi kannattaisi keskustella? (kokemuksesta tiedän, että kaikki ohjaajat eivät ole sellaisia, joiden luokse viitsisi mennä)
Kysy millaisia ajatuksia/suunnitelmia hänellä on työstä (älä kysy mitä on saanut aikaan...)eli mitä se työ tulisi sisältämään. Ethän siitä aiheesta juuri tiedä mitään. Eli pyydä kertomaan työstä. Jos saisi edes jollekin kerrottua, mitä ajatuksia siitä on, niin sekin voisi helpottaa jonkun verran.
Joskus olen tehnyt itse niin, että olen vaan sanonut ystävälleni, että nyt istutaan alas ja ruvetaan tekemään ja sillä hyvä. Usein ihmiset eivät halua vaivata toista. ("Ei sinun tarvi, ei se ole hyvä idea...jne.) Tällainen "pakottaminen" voi aiheuttaa kyllä aluksi riitaa... ;) (omalla vastuulla siis) Joskus se onnistuu. Yhdessä aloitettu on sitten muut hoitaneet yksin loppuun. Aikaa menee alkuun pääsemiseksi muutama tunti. Mutta sekin on paljon parempi kuin kuukausi!
Omalla kohdallani paniikki ei auttanut. Kun huomasin aikataulun pettävän pahasti, siitä seurasi luovuttaminen. Ja tietyn aikataulun jälkeen oli ihan sama missä ajassa työtään tekee. (tämä nyt vain oma kokemukseni)
Itsekin jonkinmoisena perfektionistina tiedän, että pilkunviilaus alkuvaiheessa on aikamoista ajanhukka. Oikolukeminen työn loppuvaiheeseen tai esim. kappaleiden/lukujen valmistumisen jälkeen vasta (jos ei malta mieltään). Säästää aikaa.
Toivottavasti pääsette alkuun! Argh..nyt pitää lähteä tekemään omaa työtä eikä vaan surffailla netissä! ;)
Itse tuskailin oikean aloittamisen kanssa melkein vuoden. Sitten ajattelin vain J.T.Hakalaa mukaillen, että tehdään sitten maailman huonoin gradu! Aloittamisen kynnys aleni huomattavasti ja pääsin alkuun. Loppu ei häämötä vielä, mutta pääsin vauhtiin ja luotan siihen, että SAAN työni tehtyä.
En kyllä tiedä, miten sinä voisit auttaa miestäsi. Kyllä jokaisen pitää itse käydä se taistelu päänsä sisällä, että tehdäkö vai ei. Itselleni teki kyllä hyvää ensin vähän hengähtää. Mikä pakko miehesi on tänä keväänä valmistua? Jos lomailee nyt vähän ja vaikka kesällä tekaisee sen ja sitten syksyllä ottaa paperit pois.
Itse en ole vielä gradua tehnyt tai aloittanut, mutta syksyllä tein kandityön ja koin samanlaisia tuntemuksia. Lisäksi olin töissä, oli kauheesti muita kursseja ja kiirehän siinä tuli. Aiheeni oli liian laaja (tein sen firmalle) ja siitä tuli enemmän gradu kuin kandi. Ahisti nii vitusti ja tuli vietettyy monta unetonta yötä ja unilääkkeitä tuli syötyä. Jotenkin toi itsenäisen työn/tutkielman tekeminen on stressaavampaa kuin pelkät tentit. Nyt aloitan toista kandityötä, mutta onneksi en ole enää töissä.Syksyllä ois sit vuorossa gradu.