Hei siellä!
Nyt haluaisin rakentavaa keskustelua ja kuulla kokemuksia siitä miten teihin on vaikuttanut kun vanhemmat ovat eronneet ja olet joutunut elämään kahden kodin välillä. ???
Minulla 4 vuotias reipas poika ja pojalla huolehtiva ja rakastava isä.
Olemme miettineet tätä viikko-viikko hoitojärjestelyä mutta suorastaan pelottaa millainen aikuinen meidän pojasta kasvaa jos niin teemme.
Haluan kuitenkin tehdä sellaisia ratkaisuja joista poika kärsisi mahdollisimman vähän ja että kummallakin vanhemmalla olisi yhdenvertainen oikeus olla äiti ja isä lapselleen.
Kiitos jo etukäteen
Nyt haluaisin rakentavaa keskustelua ja kuulla kokemuksia siitä miten teihin on vaikuttanut kun vanhemmat ovat eronneet ja olet joutunut elämään kahden kodin välillä. ???
Minulla 4 vuotias reipas poika ja pojalla huolehtiva ja rakastava isä.
Olemme miettineet tätä viikko-viikko hoitojärjestelyä mutta suorastaan pelottaa millainen aikuinen meidän pojasta kasvaa jos niin teemme.
Haluan kuitenkin tehdä sellaisia ratkaisuja joista poika kärsisi mahdollisimman vähän ja että kummallakin vanhemmalla olisi yhdenvertainen oikeus olla äiti ja isä lapselleen.
Kiitos jo etukäteen
Vastaukset 71
Vanhimmat
Moro,
poika on vielä sen verran nuori että ei varmaan osaa sanoa vielä omaa mielipidettä. Minun mielestä te voisitte silti kysyä häneltä, miltä hänestä tuntuu tai mitä hän haluaa - tai ihan vaikka katsoa miten poika suhtautuu asiaan. Yrittäkää elää hetkessä, älkää menkö asioiden edelle tulevaisuuteen.
Säälittää lapset joiden vanhemmat ovat noin itsekkäitä, että laittaa lapset kärsimään ja maksamaan oman eronsa. Miski ette itse muuta joka viikko ja kokeile miltä se tuntuu? Tietysti siksi että ette viitsi ja lapsi on kiva pakottaa muuttamaan saahan toinen vanhempi sitten vapaata lapsestaan eikä tarvi hoitaa eikä olla lapsen kanssa, vaan voi vaikka kännätä ja laiskotella vaaasti, ilman lasta.
Kyllä aikuinen muuttaa, ei lapsi, ja turha puhua lapsen suulla että enidän tyttö se on iloinen kun saa muuttaa joka viikko, pakata reppunsa ja erota kavereistaan ja rutiineista, jopa harrastukset voivat jäädä.
Hvetkää aikuiset, lapsen ei kuulu maksaa tiedän mokista, eikä heitä pitäisi heittää toisen vanhemmat luoksi siksi että saa itse vapaata ja mennä juopotelemaan ja laiskotella.
Lapsi ei kehtaa sanoa ettei halua, muuten vanhemmat voivat hylätä tai haukkua lasta ja pakottaa muuttamaan jotta saavat itse juopotella ja olla ilman lastaan. Järkyttävää jos on tommosia aikuisia jotka ovat todella iloisia ja onnellisia kun pääsevät lapsistaane roon vaikka viikoksi, aikuisille ei ole mitään parempaa kjuin olla ilman omaa lastaan ja juosta kapakoisa. Lapsi maksaa kun vanhemmat riitelee ja eroaa.
Ilmankos nyky lapset ovat mielenterveyspotilaita ja vähä sekoja kun heitä kohdellaannoin huonosti ja ylimielisesti eikä omat vanhemmat enää heistä tykkää. Ovat onnellisia kun pääsee viikosksi eroon.
Oliko tämä sun käsitys asiallisesta?
Ja mikä ihmeen yleistys että ero vanhemmat juopotettelee ja laiskotelee...
Lisään vielä että meillä kummallakin on uudet puolisot. Erosta on reilu 2 vuotta aikaa. Poika ymmärtää että sillä on kaksi kotia enkä ole kyllä kertaakaan kokenut että "reissaaminen" olisi pojalle raskasta.
Kummassakin kodissa on pojalle oma huone, lelut, vaatteet yms.
Tiedän kyllä jo teidän kärkkäät mielipiteenne tästä kuviosta. Mutta minä nimen osaan nyt pyysin aikuisilta kokemuksia miten kahden kodin välissä asuminen on vaikuttanut.
Millaisia ihmisiä kahdenkodin eri lapsista on kasvanut.
Se on pointti.
Kiitos
Kyllä, se on lapsen puolesta kirjoitettu, mitä lapset ajattelevat, kun eivät kehtaa ja uskalla ääneen sanoa, että kräsivät ja ahdistuvat siitä että joutuvat vanhempien pelinappuloiksi ja muuttamaan kun aikuset ei itse viitsi ja stressaantuvat. Lapsista viis, aikusten mielestä lapset kyllä jaksaa ja heidänhän on pakko.
Vanehmmat haluua olla ilman lapsiaan pitää vapaata ja iloitsevat siitä että lapset ovat viikon poissa.
Kuin moni aikuinen muuttaisi joka viikko toistakymmentä vuotta??? Ei kukaan, siksi he eivät edes kokeile sitä, kun rasittuisivat jopa viikossa.
Itse en teidä enkä uskalla edes ajatella, koska me rakastamme lapsiamme niin paljon, ettemme ikinä laittaneet lapsiamme muuttamaan ja pois silmistämme viikoksi, vaan lapset asuivat minun luona ja tapaamiset sovittiin lasten ehdoilla.
Kenelläkään ei ole kahta kotia, on vaan yksi. Aikuset keksii iomituisia asioita, jottei tunne häpeetä. Oikein velvoittaa lapsen muuttamaan pois pois silmistä jotta saa olla viikon laiskana.
Myös viikonloppuvierailut ovat muuttamista, jopa vielä enemmän kuin kahdella todellisessa kodissa asuminen.
Pitäisikö lasten tapaamiset siis kieltää kokonaan?
Kenen etu se olisi? Lapsenko?
Siis miten niin ovat? Eihän ole, sehän on vierailua, jos lapsi käy isän luona vaikka lauantaina, ei siellä silloin asuta.
Tahallaan sinä provosoit. Tiedät kyllä mtiä tarkoitin, siksi en selittele.
Jos lapsi viettää viikonlopun etävanhemman luona, niin kyllähän sinne aika paljon tavaraa pitää ottaa mukaan.
Vuoroviikkoasumisessa ei tarvita mukaan aikeastaan yhtään mitään.
Mikä muutto se sellainen on, jossa ei tarvitse liikuttaa tavaroita ollenkaan?
Lisäksi viikonloppmuutoissa tulee siirtymisiä kuukaudessa ja vuodessa yhtä paljon kuin vuoroviikkoasumisessa, mutta tavaroita ei tarvitse rahdata minnekään.
Lisäksi vuoroasumisessa lapsi asuu aina kotona, ja se on kyllä oleellista lapsen kannalta.
Ei tämä ole provo, tämän on tarkoitus antaa vähän miettimisen aihetta vuoroasumista vastustaville.
asten ei tarvi muuttaa vuoroviikoin toisen vanhemman luo, vanhemmat muuttaa lapsen luo vuorotellen. lapsen ei pidä maksa siitä että aikuse on eronneet, eikä suostua siihen. Mutta he pelkäävät ja siksi suostuu.
Lapset pois sellaisisilta vanhemmilta jotka pakotaa lapsen muuttmaan jotta itse saavat juopotella ja nauttia vapaasta olosta ilman lapsia. Jos tekee lapsia pitää ottaa vastuu heistä eikä pompotella ympäri kylää.
Jos suta vuoroviikoissa ei ole mitään hankalaa, MIKSI ET SITTEN MUUTA ITSE???? Niin ei taida olla kivaa, siksi laitat lapsiraasut maksamaan mun mokat ja juopottelut.,
Mitäköhän exäni ja hänen uusi miehensä suhtautuisi ajatukseen, että asuisin heidän omakotitalossaan joka toinen viikko. He saisivat asua mun kaksiossani.
Tietysti mulla ei olisi varaa maksaa heille asumisesta, mutta tuskin se heitä haittais. Toista asuntoa mulla ei mitenkään olisi varaa kustantaa.
sa-naisensa kanssa vuoroviikoin sun sängyssäsi? Vai pitäisikö asuntoja olla tuota varten jopa kolme? Kellä sellaiseen olisi varaa? Käytän vähät rahani mieluummin lapseen kuin järjettömiin asumisratkaisuihin.
"Jos suta vuoroviikoissa ei ole mitään hankalaa, MIKSI ET SITTEN MUUTA ITSE????"
Kyllä mulle kelpaisi toinenkin asunto. Maksatko sellasen mulle?
En maksaisi, en ole aiheuttanut sun eroasi, maksahan itse.
Näytät olevsi semmoinen ihminen, että maksatat erosi lapsilla ja vielä kinuat ventovierailta ihmisiltä rahaa asumiskuluihin?????
Sinä taas vaikutat olevan sellainen ihminen, joka luulee tietävänsä ventovieraiden ihmisten tilanteet ja mielipiteet paremmin kuin henkilöt itse.
Mistä esimerkiksi kuvittelet tietäväni lapseni mielipiteen? Ovatko omat lapsesi onnellisia, vai onko sulla sellaisia ensinkään?
Jos sinä vaadit minulta jotain johon mulle ei parhaalla tahdollakaan ole varaa, ei ole liikaa pyydetty sinua myös maksamaan haluamasi.
Ovat erittäin onnellisia, eivät ole koskaan joutuneet aikuisten pelinappuloiksi ekä muuttamaan siksi että isä saisi juopotella tai elää ja olla vapaana lapsistaan.
Kyllä kuule itse saat mokasi maksaa, jos olet itse sen aiheuttanutkin, mutta haluat maksattaa sen muilla ja lapsillasi, häpeä.
Jos sulla on varaa erota ja kiusata lapsiasi, on sulla varaa myös siitä maksaa, eikä kinuta muilta rahaa rientoihisi.
"Ovat erittäin onnellisia, eivät ole koskaan joutuneet aikuisten pelinappuloiksi"
Niinhän sinä sanot, mutta ei herra/rouva muidenasioistakaikkitietäviän sanomiset ole ennenkään mua vakuuttaneet. Yleensä muiden asioista kaikkitietävät ovat juuri niitä pahimpia.
Miksi kuvittelet, että isä haluaisi mieluummin juopotella tai olla vapaana lapsistaan, kuin lasten kanssa?
Missä olen mokannut? Kerro sinä, kun luulet tietäväsi kanssaihmisistäsi kaiken.
Ero ei tullut minun tahdostani, enkä eron jälkeenkään ole kiusannut lastani. Tilanteessa pitää sitten tehdä kaikki voitava, ja sehän sua taitaa harmittaa, että niin on tehtykin.
Rahaa en ole keltään kinunnut, mutta jos väität, että pitäisi olla useampi asunto, niin jostainhan ne rahat pitäisi saada. Mulla ei sellaisia ole, joten jos nyt väkisin haluat maksaa, niin siitä vaan.
Sulla on niin pähkähulluja ehdotuksia, eihän noita voi mitenkään toteuttaa.
EI ne lapset nyt siitä kärsi, jos näkevät molempia vanhempiaan, sillon ne kärsii, jos niiltä evätään vallan toinen vanhempi.
On kauheeta katsella kun jotkut lapset pakotetaan muuttamaan viikon välein jotta toinen vanhempi saa vapaata ja huilata ja olla lapsestaan erossa ja nauttii siitä etei lapset häiritse.
Siellä ne jo pari vuotiaat matkaa ja ressaantuu ja masentuu kun joutuvat kotidtaan pois viikoksi. Itee ja sanoo ettei jaksa ja
Aikusilta se ei onnistuisikaan, he eivät jaksa, ja kärsivät siitä niin laittavat lapset tilalle.
Minusta tuollasilta vanhemmilta pitäisi ottaa lapset pois sillä on paljon vanehmpia jotka rakastaisivat lapsiaan aidosti eikä haluaisi olla erossa heistä paiviä saatikka viikkoja.on kurjaa, mutta vanhemmat vaan sanoo että kyllä sinä jaksat ja älä kiukuttele vaan lähde!
Semmoiset vanhemmat ei rakasta lapsiaan eikä välitä heistä vaan vihaavat.
Voitko kertoa miten voimme olla lapselle tasapuoliset vanhemmat tässä tilanteessa?
Miksi äiti on tärkeämpi kuin isä?
Miksi 2 rakastavaa kotia jossa on 2 turvallista aikuista voisi olla pahaksi lapselle?
Muuttamalla itse lapsen luokse. Lapsen ei tarvi kotoonta muuttaa, se on aikusen tehtävä. Aikunen on itse sössinyt asiat, ei se kuulu lapsen maksettavaksi. Mutta jos vihaa lapsiaan kiusaa heitä ja pakottaa muuttamaan kun itse ei viitsi, ja stressaantuu. Mutta eihän lapsi se niin tykkäää, sanoo aikuinen... lapsen suulla.
Tästä seuraisi se, että lapsen koti olisi jatkuvassa muutoksessa ja kaaoksessa. Sekö olisi parempi?
Entä jos perheessä on lapsia useammasta kuin kahdesta liitosta? Silloin menisi kyllä asiat totaalisen sekaisin.
Kuule kaaos syntyy vain tuosta että lapsi pakotetaan muuttamaan toisen luokse jotta se toinen saa olla lapsilta rauhassa.
Jos olet itse valmis muuttamaan talosta toiseen joka viikko, niin oel hyvä ja kokeile! Veikkaan ettet jaksa edes sitä yhtä ainota viikonloppua. Mutta kapsen on pakko koska sinä niin snaot että kyllä lapsi jaksaa ja on iloinen. Niin sinä olet iloinen että sait lapsen taas viikoski pois jaloista ja häritsemästä. Viis lapsesta, kukapa häntä ajattelee.
Tuskin kukaan kannattaa vuoroasumista siksi, että saisi olla lapsestaan erossa. Kuka hullu edes haluaisi olla omasta lapsestaan erossa?
Tämä tehdään nimenoman lasta ajatellen, vaikka vanhemmat siitä kärsiikin.
No miksi et muuta itse joka viikko lapsen luo??? Ei lasta ajatella sillai että on kiva päästä viikoksi eroon hänestä ja laittaa lapsi muuttamaan ja päästä juopottelemaan, Muuta ensin itse ja sano vasta sitten onko kivaa.
Et ajattele lasta yhtään vaan itseäsi, et kehtaa sitä vaan sanoa. Lapset pois aikuisilta jotka nauttii siitä että saa kersat viikoksi pois luotaan.
"No miksi et muuta itse joka viikko lapsen luo???"
Usko nyt jo, etten tietenkään voi muuttaa exäni luokse. Enkä kyllä haluaisikaan, siellähän asuu jo exän aviomies.
No syksyllä sitten lapsi voi jäädä koulun jälkeen joko minun luokseni tai mennä kotiinsa. Silloin ei ainakaan voi puhua lapsen muuttamisesta.
" Ei lasta ajatella sillai että on kiva päästä viikoksi eroon hänestä"
Ja mistä kuvittelet, että minä niin ajattelisinkaan?
"Et ajattele lasta yhtään vaan itseäsi, et kehtaa sitä vaan sanoa."
Ai että minä ajattelen vain itseäni, kun en yritäkään muuttaa exäni luokse?
Koita keksiä jokin vielä naurettavampi väite.
Siinä vaiheessa kun lapsi joutuu katkeruuden, kaunan ja kateuden ahdasmieliseen blenderiin, on lapsen edulla pyyhitty persettä jomman kumman vanhemman taholta.
Yrittäisitte edes elää ihmisiksi, älkääkä tehkö kakaroita maailmaan, kun ette niitä osaa hoitaa asiallisesti.
Ei ole katkeruutta, ei mitään muutakaan ongelmaa minun ja exmieheni välillä.
Meidän kakara sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Silloin nuorena ja naivina ei osannut ajatella että jotain voisi mennä pieleen. Kuten se että ihminen jonka kanssa olet ei ole sinulle millään tasolla oikea. Et rakasta häntä mutta välität kyllä joten yhteiselo olisi ollut luokkaa kämppikset.
Olisitko itse valmis elämään sellaista elämää? Olisinko minä ja exmieheni kasvattaneet hyvän terveen aikuisen kun itse olemme onnettomia kulissisuhteessa?
Kysynpähän vaan ...
Ero on joka tapauksessa usein ongelmallinen ja traumatisoi lasta jo itsessään.
Pienen lapsen kanssa jatkuva muuttaminen vielä onnistuu, mutta jo kouluikäisten kanssa hommat tuppaavat mutkistumaan. Niin kauan moinen voi onnistua, kun eronneet vanhemmat asuvat kohtuullisen lähellä toisiaan, mutta jos etäisyys on pitkä, jatkuvassa muuttamisessa ei ole järkeä. Siinä vaiheessa jomman kumman on tingittävä omista tapaamisistaan.
Tietenkään koululaisen kanssa ei vuoroviikot toimi, mikäli koulu ei ole järkevän etäisyyden päässä molemmista vanhemmista.
Mutta mikä nyt sit on pitkä välimatka? Onhan monilla koululaisilla jo pelkät koulumatkat älyttömän pitkät.
Meillä likka aloittaa syksyllä koulunkäynnin 30 km päässä kotoaan, ja kun itse muutan sinne paikkakunnalle missä hän koulunsa aloittaa, niin väitän että hänelle vuoroviikot pelkästään vähentävät reissaamista, koska hänen ei tarvitse kahta kertaa päivässä reissata lähivanhemman ja koulun väliä, vaan voi jäädä välillä koulupaikkakunnalleen.
On täällä surkeita vanhempia. Ei lapset tykkää muuttaa joka viikko, jos se olisi kivaa aikuiset tekisi sen itse, mutta kun se stressaa ja on hankalaa, niin laitetaan lapset asialle, ja sanotaan että meidän lapset niin rakastaa pakkaamista ja muuttamista. Tosiasiassa he itkevät hiljaa kun ei uskalla sanoa että haistakaa p... äiti ja isä.
Jo pelkästään talous estää tuollaisen asumistavan, ja tietty kaikki muutkin käytännön ongelmat siihen päälle.
Lastani ei ole kenenkään koskaan tarvinnut pakottaa sen enempää isän kuin äidinkään luokse.
Pakkaamista lapsellani on lähinnä se koululaukku, jonka hän pakkaa joka tapauksessa joka päivä. Jos se on liikaa, niin pitäisikö lapset vapauttaa myös koulunkäynnistä.
Ja sulle ei merkkaa siten lapsen mielenterveys, lapsen olotila ja tahto yhtään mitään, vaan sulle tärkeempää on se raha että säästyy rahaa niin laitat lapsen asialle? Kun lapsi matkustaa niin sehän ei maksa oikeesti mitään muuta kun lapsen ahdistuneisuuden, surullisuuden ja stressin... ja lapsen hyvinvointi eimaksa mitään! Olet huono vanhempi kun et ajatele lasta vaan rahaa.
Mistä luulet tietäväsi mitään lapseni mielenterveydestä tai olotilasta yhtään mitään? Mistä luulet, että mulla rahaa säästyy omien JA lapsen perusmenojen jälkeen yhtään? Mille asialle kuvittelet minun laittaneen lapseni? Kuvitteletko, ettei lapseni haluaisi tulla joka toinen perjantai koulun jälkeen linja-autolla suoraan kotiovelleni?
Ja mistä ylipäätään kuvittelet minun ajattelevan rahaa enemmän kuin lastani?
Kuten huomaat, kuvittelet vain kaikenlaista ilman minkäänlaista tietoa yhtään mistään.
Miten sinä itse kuvittelet että sun lapset tykkää matksustaa ja muuttaa joka viikko? Puhut lasten suulla ja oletat, koska he eivät uskalla sanoa vastaan.
Jos olisit mies ja rakastat lapsiasi, muuttaisit itse etkä pakottaisi lapsia muuttamaan, et ole edes kokeillut miltä se tuntuu ja silti puolustat että lapset tykkää. En ikinä usko että tykkää.
Lapsen vapaat menee mjuuttamiseen, viikonloput joita koululainen tai tarhaikäinen odottaa että saa olla kavereiden kanssa ja kotona rauhasssa, pitää pakkaa reppu ja muuttaa.. jotta toinen vanhempi saa rellestää ja otta vapaata lapsesta. Säälittävää.
Jos ainoat realistiset vaihtoehdot ovat ne, ettei lapsi voi tavata mahdollisimman paljon toista vanhempaansa, tai että lapsi vuorotellen molempien vanhempien luona, niin kumpi on parempi?
Kyllä minä voisin muuttaa joka viikko vaikka sata kilsaa, mutta sellainen ei ole realistinen vaihtoehto.
"Jos olisit mies ja rakastat lapsiasi, muuttaisit itse etkä pakottaisi lapsia muuttamaan..."
Eli mielestäsi kunnon mies ei anna lasten tulla luokseen?
"Lapsen vapaat menee mjuuttamiseen..."
Puoli tuntia perjantaina linja-autolla koulun jälkeen (pidempi aika menee perjantaisin koulusta äidilleen kun hän menee sinne). Saman koulurepun hän pakkaa joka tapauksessa ennen kouluunlähtöä.
Ja sitten sunnuntaisin 20 min automatka.
Tiedätkö muuten, että lapseni odottaa myös sitä, että näkee täällä asuvia kavereitaan? Eikö olekin kamalaa?
Kuule muuta ihan itse. Sano vasta sitten onko kivaa? Jos kestät viikon tai kaksi mutta lapsen on kestettävä vuosikaudet.
JOs rakastat lapsiasi sinä muutat tai keksit keinon jolla voit nähdä heitä ilman että lapset pakotetaan muuttamaan viikottain.
Jos aikuinen ei sitä tee miski lapset pakotetaan? Ei he uskalla sanoa että tää on paskaa.
Johan olen sanonut keksineeni keinon: muutan syksyllä hänen uuden koulunsa lähettyville, jolloin koulusta luokseni on 30 km lyhyempi matka kuin äitinsä luokse. Silloin mun luona käymistä ei mitenkään voi katsoa reissaamiseksi eikä muuttamiseksikaan, kun mun luona on kuitenkin myös kaikki oleelliset tavarat.
Oli miten oli, en ole pakottanut lastani mihinkään.
Lapsen asema erotilanteen jälkeen ei ole hyvä, häneltä viedään pohja turvalliseen elämään usein siinä samalla. Se pelko mikä pienen lapsen mielessä on vanhempien eron jälkeen on valtava, lapsi ei ehkä kerro sitä teille vanhemmille, koska pelkää seurauksia kertomisesta. Sitä vastoin henkilö, joka saa luottamuksen lapseen, saa kuulla sellaista kuulla, ei sen kuunteleminen helppoa ole, kun ei osaa siihen oikein muuta tehdä kuin pitää lähellä ja kertoa, että kaiken voi kertoa. Sehän helpottaa lasta, kun voi edes jollekin avautua, kun tietää, että häntä ei moitita, tai äitiä tai isää ei moitita.
Mutta olen törmännyt siihen, miten lapsia tavataan. Vanhemmille on varmasti hyvin vaikeaa ainakin pitkien matkojen vuoksi löytää paikkaa missä tavata, varsinkin kun lasta ei voi päivähoitojen tai koulun vuoksi näitä laittaa kulkemaan.
Näitä voivat olla kesäasunnot ja jäämatkat, jotka nytkin ovat varsin turvattomia.
Eräällä lapsella on sekin syynä, että hän tulee matkustaessaan pahoinvoivaksi, eli voi pitkää matkaa yskin lähteä kulkemaan, koska eihän enää autoissa ole lapsia suojelevia rahastajia. Helsingissä tiedän olevan busseissa sairaita ihmisiä, jotka näyttelevät lapsille sukukalleuksiaan. Mikä järkytys lapselle, kun se on sitä aikuiselle naisellekin.
Kyllä katson aikuisen olevan melko turvaton jos hän vie lapsen ison veden jäälle kulkemaan nyt, kun jopa uutisissa ilmoitetaan vaarasta.
Pitkä etäisyys on tietysti aina ongelma. Lyhyemmällä etäisyydellä tuo matkustusongelma on aivan sama myös koulumatkalla.
Lasten kanssa puhuminen ja lasten kuuntelu taas ei liity oikeastaan millään tavalla juuri eroperheisiin. Se on tai ei ole ongelma ihan täysin perheestä riippuen. Ei kaikissa ydinperheissä myöskään lasta kuunnella ja hänen kanssaan keskustella, ja toisaalta monissa eroperheissä kuunnellaan hyvinkin paljon.
On se vaan julmaa lasta kohtaan kun aikuiset vaativat lasta kiertokoti systeemiin, ihan kuin lapsi olisi kierrätystavara.
Jos se olis niin kivaa kuin aikuset täällä henkuttaa lasten suulla, niin he tekisivät sen itse.
Aikuset tekee kaiken kivan itse ja siirtää paskemmat hommat lapsilleen.
Koska aikuisista on kivampi olla omassa kotonaan kun jatkuva reissaaminen rasittaa ja stressaa niin he laittavat lapsen asialle, ksoka kotona on kivampi rentoutua viikon jälkeen. Lapsesta viis.
Lain voimin tuommonen kierrätys lapsella olisi kiellettävä, lapsi ei ole jätesäkki jota heitellään. On paljon rakastavia ihmisiä jotka haluisi lapsen ja olisi hänen kanssaan, mutta eivät sitä saa, sen sijaan lapsia saa ihmiset jotka eivät kunnioita lastaan vaan heittelevät kuin lainakirjaa paikasta toiseen.
Toivon sitä että kun olette vanhoja ettekä tule toimeen yksin, omat lapsenne heittelevät teitä dementikkona, tai liikuntakyvyttömänä paikasta toiseen ja huutavat kovaan ääneet, että kyllä se äiti ja isä sitten tykkää muuttaa joka viikko sinne ja tänne... oikein nauttii kun jatkuvasti pakata ja lähtä ja tulla ja mennä... kyllä äiti tykkää, eipä ole ainkaan mitään valittanut... niin sitä toivon teille.
Mistä tämä purkaus? Onko adoptiohakemuksesi hylätty?
Antaisitko eroperheille vinkin, mikä olisi paras käytännössä mahdollinen tapa lasten tapaamisille?
Ilmeisesti kirjoittajan mielestä erossa pitäisi lapset luovuttaa adoptoitavaksi tai vähintään koulukotiin. Lapset olisivat varmasti onnellisimpia kun eivät näkisi kumpaakaan vanhempaansa kuin korkeintaan tunnin valvotuissa tapaamisissa.
En ole hakenut adoptiota, omia on sen verran paljon että ei ole tarvinnut. Ja näm on meille riittänyt.
Siitä purkaus, että vanhemmat ei rakasta enää lapsiaan kun heittelee kuin jätesäkkejä heitä ees ja taas. Kiekuu siten että meidän erkki se rakastaa jatkuvaa pakkaamista ja muuttamista ja heittelemistä.. voi että se tykkää, ei ole koskaan sanonut että ei tykkäs, no ei olla kyl kysyttykään mutta kyllä äiti ja isi tietää että rakastaa reissaamsita....
Lapset pois tieltä kaikilta jotka heittelette lapsia miten sattuu. lapset aistii sen ettei äiti ja isä heitä rakasta.
Ei ero tarkoita sitä, etteivätkö vanhemmat rakastaisi lapsiaan.
Koska minä en heittele lastani miten sattuu, niin turhaan sinä minulle sauhuat.
Et muuten osannut kertoa miten eroperheiden mielestäsi pitäisi toimia lapsiasiassa. Keksit vaan ihan päästäsi, että vanhemmat muka vihaisivat lapsiaan.
No kyllä se melkein tarkoittaa. Jos eroaa eikä enää halua olla perheessä, tarkoittaa se sitä ettei enää halua olla heidän kanssaan.
Jari Sarasvuo kitetyyi eräässä kirjassa hyvin: " Parempaa lahjaa et voi lapsillesi antaa kuin se että elät sen ihmisen kanssa jonka kanssa olet lapsesikin tehnyt".
Miksi luulet, että minä halusin erota perheestäni ja lapsestani?
Ja vaikka olisinkin halunnut erota puolisostani, ei se tarkoita että haluaisin erota lapsestani.
Kaikkia lahjoja vaan ei ola mahdollista lapselle antaa. Miten itse estäisit, jos puolisosi päättäisi lähteä uuden kullan matkaan?
Sarasvuo paraskin sanoja petti exänsä ja lähti Kuitusen kanssa, jätti lapsensa exälleen ja ne tapas Jaria viikonloppuisin.
Pelle koko ukko.
Hei vaan, meillä on viiden kodin lapsia. Vuorottelemme viiden viikon välin lasten kanssa, kummit, mummolat isän koti ja äidin koti. Ja meillä lapset tykkää nii vallan, ja me aikuiset saamme olla ruahassa ja nauttia hiljaisuudesta ja vastuusta neljä vapaata viikkoa ja sitten viikko taas raskasta vastuuta ja metakkaa. Se on aina kauhian raskas viikko ja vaatii todellakin neljän viikon huilaus loman.
On kiva kun saa olla vaan. Meillä on reput aina oottamassa tuossa naulakoilla, joten ei muuta kun lennosta reppu selkään ja menoksi ja sitten saa vastuu aikuinen olla rauhassa neljä pitkää viikkoa, se on ihanaa ja oikein aina pelottaa kun se loppuu miten siitä selvii.
Näin on menty jo monta vuotta ja vielä on vuosia jälellä onneksi. Joskus saa oikein maanitella että menkääs jo ja ei mitään kiirettä kotiin.
Viisi kotia lapsilla on tosi hyvä juttu mummoloissa lapset oppivat siivoomaan ja hoitamaan vanhuksia ja kotiaskareita ja kotona taas pyykkejä ja hiljaisuutta, kummit lellii.
Onneksi lapset tykkää eikä vaihtaisi tätä syteemiä enää takasin yhteen kotiin. Sanovat että se oli erittäin tylsää aikaa. Me aikuset ainakin tykätään kun saa olla vaan rauhassa ilman häiriötekijöitä. Kokeilkaa. Lpaset muuttaa ja aikuset nauttii,
Provossasi oli muuten yksi hyvä huomio: Ilmeisesti sinä ja tuo toinen (vai oletteko sama) haluaisitte kieltää lapsilta myös isovanhempien luona käymisen, sillä sehän on myös sitä kamalaa muuttoa pakkaamisineen.
Itse lapsena rakastin molemmissa mummoloissa asumista, eikä tämä tarkoita etten olisi viihtynyt myös kotona.
Samasta talosta asunnot,että on turva takana lapselle. Turvattomuus tulee lapselle joka joutuu heiteltäväksi vaikka vanhemmat kuinka yrittävät muuta.
Meillä laaja suku ja ne jotka ovat eronneet ovat sanoneet että missään nimessä ei lapsia aleta pompottamaan ees taas talosta toiseen. Kikki 10 pariskuntaa ei heittele lapsiaan kun eivät itsekkään muuttaisi joka viikko niin ie he suostu siihen että lapsetkaan muuttaa.
Tuvvavani lapset 7 pariskuntaa eronneet, eivät pompottele lapsiaan kun alussa lapset itki kun joutui viikonloppuna luopumaanomasta kodista ja mennä isän luokse joss aei ollut kavaereita jotka jäi äidin kodin luokse, joten ei pompoteltu näitäkään lapsia.
En tiedä yhtään pariskuntaa jotka kostavat ja kiusaavat omia lapsia heittämällä talosta toiseen-
Eihän ne aikuisetkaan halua muuttaam iksi lapsen pitäisi.
Yhden pariskunnan tiedän en tunne mutta kuullut olen että he pakottavat lapset muuttamaan jotta toinen saa huilata ja olla lapsista rauhassa, ja nyt lpaset ovat onglemalapsia joka paikassa. Aikuset sanoo ettei ongelmat johdu muuttamisesta vaan koulusta.
Lapset jotka joutuu pakolla muuttamaan heistä tulee isoina epänormaaleita ja kauheita ihmsiiä, tiedän muutaman lapset joka ei käy enää koulua vaan istuu kotona ja ei tee mitään.
Tuttavapiirissäsi hyvin monilla vanhemmilla on siis tapana hylätä lapsensa.
Ei kun he rakastavat lapsiaan eikä pakota muuttamaan talosta toiseen se on lapsen kiusaamista. Aikuiset itse muuttavat lapsen luokse. Se on erittäin hyvä ratkaisu, ei lapset ole pahaa tehneet vaan ne aikuiset ja heidän kuuluu tehdä se ikävä homma ettämuuttaa lapsen luokse aikälapset aiukusten luo.
Ota tästä tavasta oppia ja muuta sinä lapsen luo, vai nautitko siitä että voi heittää lapset viikoksi tai vkl toisen luokse ja saat juopotella ja olla rauhassa eikä lapset kiusaa sua?
Kurjaa sulle ja erittäin kurjaa lapsillesi.
Kostat lapsille sen että eukko heitti pihalle sut. Sun kuluu tehdä ne korjausliikkeet eikä lastesi.
Väitätkö tosissasi, että tuttavapiirissäsi on moniakin, joilla lapsilla on oma koti ja jossa aikuiset käyvät tietyin väliajoin kyläilemässä?
En usko että tunnet ainoatakaan sellaista eroperhettä.
Jollei lapset asu kahdessa kodissa tai vieraile usein etävanhemman luona, toinen vanhempi on hylännyt lapset.
Itse olen juuri järkkäämässä sitä kaikkein toimivinta asumismuotoa omalle lapselleni. Tietysti se edellyttää minun muuttoani, mutta ei se mua tietenkään haittaa.
Kyllä, lapset asuvat omassa kodissa ja aikuiset muuttaa lasten luo vuorotellen, lapset eivät muuta, vaan heillä on turvallinen oma koti.
Sin siis haluat että sun lapset maksaa sun erosi ja tekevät sen likasen työn, kun sinä vaan olet ja laiskottelet etkä evääsi hetkauta. Niin sehän ei ole kivaa mutta viis lapsista, sää oottelet että kersat tulee sun luokse ja sää vaanolet ja laiskottelet ja lopuksi vielä anutit siitä että kersat lähtee.
Jos sinä erosit sitä ei lasten pidä korjata, sinä teet sen likasen työn ei lapset.
Valehtelet satavarmasti. En usko että tunnet ainoatakaan tuollaista eroperhettä, saati että tuntisit useampia.
Kuka on rahoittanut lasten kodin miten alaikäiset voi omistaa asunnon????? Juttus on täyttä huuhaata.
Mitä likaista siinä on ,jos lapset tapaa molempia vanhempiaan, meillä ex rouva löysi uuden suhteen ja haki eron, asutaan nyt samassa taloyhtiössä lapset vuoroon mulla ja exällä, asunnot kopioita toisistaan ja lapset jo esiteinejä.
Voi että olet idiootti! Eihän lapset mitään omista. Vanhemmat asuvat vuorotellen yhtä asuntoa jossa he vuorottelevat. En usko että olit noin tyhmä.
Ääliö ,niinhän sinä kirjoitit, opettele kirjoittamaan ja jäsentelemään ja myös välimerkit paikoilleen, niin kukaan ei saa väärinkäsitystä.
Kuka omistaa sen kolmannen asunnon johon nuo vanhemmat tulee puolisoineen ja ehkä myös yhteisine lapsineen.
Pitäiskö meilläkin olla vielä se kolmas asunto samasta taloyhtiöstä ja ne lapset asuu siellä ja me uusien puolisoimme kanssa muutetaan sinne kahdeksi viikoksi kerrallaan, en tajuu miksi ne seinät on niin tärkeät minusta koti on siellä missä on rakkaus ja niitä seiniä voi olla kaksikin kunhan kaikki tykkää toisistaan.
Ex vaimolla on ihan oma asunto minä asun vuokralla.
Kuule ie olet soppas keittäny. älä laita lasten maksettavaksi sitä! Mieti itse sitä vaan miten hoidat tapaamisen sillai ettei lapset muuttele vaan sinä, siinäpäs nyt näät miten hankalaa on, et viitsi itse vaan laitat lapset maksamaan omat mokasi, häpee ihminen!
Aikuset muuttaa ei lapset. Pidä se mielessä.
En ole kirjoittanut että lapset omistavat asuntoja. Lapset asuu kotona ja sinä ja exäsi muutatte vuorotellen siihen asuntoon missä lapset asuvat.
Meillä ei tarvii kauas mennä asutaan samassa taloyhtiössä ja asunnot kopioita toisistaan, enkä ole mittään soppaa keittänyt ex rouva löysi uuden suhteen ja jäi siihen alkuperäiseen asuntoon asumaan ja meikä vuokralle samaan taloyhtiöön.
Lapset ei mitään maksa ovat ,jommallakummalla ihan miten itse haluuvat, sopimus kuitenkin on 2 viikv äitil ja 2 mulla, mutta ne seinät on jopa samanlaisilla tapeeteilla molemmissa.
Kirjoitippas ja taas sama, et lapsilla olis se kolmas asunto.
Miksi se kämppä pitää olla erillinen miksei se molempien oma kämppä käy , kun ihmiset kuitenkin on samoja, mitä järkee ja saatanan kallista ja järjetöntä.
Kenen kotona? Ei kakruilla ole mitään ihan omaa kotia se on yleensä se vanhempien koti, kallis ja kovalla työllä hankittu, varsinkin Helsingissä.
kaikki nuo hullut kommentit Lissun koneelta, ja kännissä kirjoitettu, Lässyhän haluaaa, että kaikki tekis niin kun hän, eli erottaa lapset toisesta vanhemmastaan ja opettaa lapset vihaamaan ja halveksimaan niiden isää.
Se on lässyn mielestä se ainoa oikea ratkaisu eron jälkeen.
Se mitä olen huomannut eroperheissä tapahtuvaksi, on että silloin kun lapset ovat toisella vanhemmalla, silloin tämä uusikkopari matkustaa paljon, eivät he kotona istu.
Näin saadaan lapsen elämä paljon köyhemmäksi, sillä hän ei juuri pääse edes lomamatkoille, heille ei kerry näkemystä elämästä.
Toinen asia liian usein on, että jopa ne lastan elatusavut ja lapsilisät menevät tähän aikuisten ajanviettoon. Kun lapsi todella tarvitsee sitten vaikkapa urheiluvälineitä kouluun, pyydetään isovanhempia ostamaan heille nämä.
Kun eräskin eronnut sanoi, että nyt hän viettää elämätöntä elämää, eihän sellaista todellisuudessa ole olemassakaan ja kun vielä näyttää että tuo pentumainen käytös ja murrosikäisen tuntuinen kiukkuaminen jatkuu vain vaikka ikää on viisikymmentä eli ei menekään ohi kuten normaalisti pitäisi.
Kysyn siksi, että miltä se tuntuu olla jossakin kaupunkilomalla se joka toinen viikonloppu ja vielä käyttää niitä lapsen kuluihin olevia varoja tähän. Tuntuuko yhtään että omatunto kolkuttaa, vai mitä se lapsi yleensä merkitsee.
Sitten on tämä, että lapsesta pitäisi tulla piika ainakin näille uusikkonaisille, kun täällä jatkuvasti vaativat lapsia siivoamaan niiden kahden päivän aikana huushollin, pitäisi tuoda ruoka tullessaan ja vielä moittivat aina lapsia hänen äitiään.
Jotakin on pahasti vialla ihmisillä, kun ei enää välitetä omasta lapsestakaan.
Meillä lapset pääsee kaikille ulkomaanreissuille mukaan ,sekä minun ,että exän kanssa.
Keväällä lähdetään Roomaan koko jengi.
Surullista että vanhemmat maksattaa oman eronsa lapsilla. Sinne vaan matkaamaan reppuselsässä ja aikuste vaan olla plötköttelee kotona viinloppuna aruahssa stressaavan viikon jälkeen. Mutta lapset pakkaa ja menee ja pakkaa...vaihtaa asuntoa ja on ilman kavereita, kuka haluu olla kakaroiden kanssa jotka eivät ole kun joka toinen viikko leikkimässä, ei kukaan haluu olla semmosten kaveri.
Miksi lastensuojelu ei puutu tähän idioottimasieen lasten kiusaamiseen? Se ei ole lasten etu vaan henkistä kiusaamista.
Rakasvavat vanhemmat muuttaa itse eikä laita lapsia matkaamaan ja kurita heitä. Lapset itkee hiljaa kun ei uskalla sanoo kun äiti tai siä hermostuu jos lapsi ei lähde kotoonta viikonlopuksi pois sillä äiti haluu nyt olla yksin ja rentoutua, tai isi haluaa kaljalle.
Minne me rakastavat vanhemmat sitte muutetaan, kun kummallakin on rakastava koti, miksi vielä tarvitaan se kolmas asunto, joka on ihan outo kaikille ja sen pitäisi olla suuri, koska siellä asuisi joka toinen viikko isä perheineen ja joka toinen äiti perheineen molemmilla uusia lapsia ja ent liiton lapsia yhteisiä vain yksi.
Koska lasten ei pidä joutua maksamaan vanhempien välirikosta, niin molempien vanhempien pitää antaa koti lapselle myös eron jälkeen.
Tämähän tarkoittaa tietenkin sitä, että lapsillä on koti molempien vanhempien luona.