Milloin olet aikonut
alkaa olemaan iloinen
ja onnellinen?
alkaa olemaan iloinen
ja onnellinen?
Milloin...
einojuhani~
12655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kun siihen on aihetta....
Sitten vasta, kun täältä pois pääsen...
Aivan kuten silloin noin sata vuotta sittenkin...
Aloitan ensi kuussa. Puolenvälin jälkeen. Päivät jo pitenevät.
On aika aloittaa, ettei jää liian myöhäiseksi. Onhan puoliväli iässä jo ohitettu.
aattelin aloittaa ... :)
mie,mut miun pittää välil käyä tuol murheleitten laaksos,muuten mie en muista kuink lystii miul oikiast onkii.
Yritän löytää jokaisesta päivästä jotain, josta voin olla onnellinen. - Joskus se on vaikeampaa, mutta olen huomannut hymyn maagisen voiman.
Kun tyytyy vähään, on helppo olla onnellinen
saninut, että hymy on naisen kaunein meikki..
jollakin tasolla onnellinen ja iloinen.
Elämä ei vaan ole aina onnea ja iloa.
Olen tänä talvena istunut paljon sairaan äitini vierellä, sydämeni on surusta pusertunut ja olen höpötellyt hänelle juttuja lapsuudesta, saanut hänen kasvonsa hymyyn, meillä on ollut myös iloisia hetkiä kaiken tuskan keskellä.
Kun ex-mieheni sairastui mieleltään ja hänelle ei löydetty oikeaa ja sopivaa lääkitystä, oli elämä maanpäällistä helvettiä.
Silloinkin oli pakko löytää onni ja ilo, se löytyi lapsista, työstä ja luonnosta.
Kyllä onnellisuus ja ilo seuraa aina mukana, ne pitää vaan nähdä.
Täydellinen onni on käsite jonka imemme itsemme vastasyntyneinä, vaipan ollessa kuiva ja sylin tuttu ja lämmin ja ruhtinaallisen runsaudensarven valuttaessa mahan täydeltä makeaa maitoaan.
Tuon kokemuksen jälkeen, haikailemma samankaltaiseea auvoiseen olotilaan lopun ikäämme, ja harvempi meistä niin täydellisen huoletonta, kokonaisvaltaista ja nautinnollista olotilaa tavoittaa, kuin pieninä hetkinä... orgasmin pyörteissä leijaillessa.
Lanseeraisinkin mielelläni käyttöön ilmaisun optimaalinen onni. L. paras mahdollinen onni, elämänolosuhteet ja raadolliset realiteetit huomioonottaen. Tuollaisia onnenhetkiä saattaa kokea joka päivä. Usein emme vain, niitä rekisteröi ja muista jälkeenpäin.
L. mielestäni onnellisuutta ei voi *alkaa* . Voimme aloittaa vain kuulostelun ja rekisteröimisen. Jos sekään ei auta, niin sitä voi luopua muutamasta arkeen liittyvästä asiasta, jota pitää itsestäänselvyytenä ja elämisensä ehtona. Esimerkiksi; kun on muutaman päivän ollut ilman, vaikka toimivaa vessaa, niin taatusti kokee iloa,onnea ja onnellisuutta... sen taas saatuaan.
Tunne ja tietämys jossain olevasta onnesta saa meidät tekemään sitä mitä arjessa teemme. Jokainen liikkeemme on kohti sitä kuviteltua onnea, sateenkaaren päätä.
Se että tila nimeltä onni on olemassa, saa laivat kulkemaan, suutarin tekemään kenkiä, meidät huokaamaan ja myöhästymään junasta.
Kun olemme saavuttaneet onnen, sen on pian taas mentävä ja meidän on jatkettava matkaamme tavoittaaksemme sen uudelleen ja uudelleen. Sitä matkaahan tämä on. Matkaa hesan kaduilla ja kaupoissa, käsi kädessä. Sormen kulkua pitkin paljasta selkää.
Matka jatkuu...
Tarkoititko minua kysymykselläsi? Jaa että joo...
No sitten...minä EN voi aloittaa iloisena olemista, KOSKA olen AINA iloinen!!!! ;-)
hymyillen aina, silloinkin kun se pilvessä on!
Pilvi sitten tarkoittaa tuota harmautta, joka
peittää tuon sinisen taivaan.
Iloa ei saa millään "mömmöillä".
Kaikkain helpoin konsti on hyvä ja iloinen
mieli säilyttää, kun astuu sillä oikealla
jalalla sängystä aamulla. Ei siis sillä
väärällä.
Helppo homma kun sen osaa!