Siis loppuuko teiltä vanhemmilta rakkaus ku lapsenne kasvavat?!?!?!? Mä ite olen ihan just 16 vuotta täyttävä tyttö jolla on pikkuveli....joka on 11:sta. Nykyisin vanhempani, isäni enimmäkseen tuntuu ku he vihaisivat mua!! Aina vaan kuuluu (otetaan pikkuveljeni nimeksi vaikka arto) arto, arto, vanhempani eivät enää halua tehä kanssani mitään, olen jopa heitä pyytäneet tekemään vaikka mitä mutta eivät he kuulemma just nytten ehi mutta jos arto pyytää niih heti kyllä aikaa löytyy... kun olin pieni pääsin joka paikkaan mukaan ja minun kanssani oltiin ja mulla oli onnellinen elämä ja mä tunsin että miusta välitetään. Nykyisin itken suurimmaksi osaksi iltaisin itseni uneen ku kuulen kunka isäni ja joskus äitini haukkuvat mua...on ikävää kuulla sitä "salaa" ja vielä pahemmalta se tuntuu ku he sanovat ilkeitä asioita päin naamaa. Vaikka kaikilla on joskus huonoja päiviä mutta tämä alkaa olla jo "yleistä" ja muutenkin ku ajattelen miten paljon mulla oli pienenä ja nykyisin tuntuu ettei ole mitään!! :( Siis lopettatteko te rakastamisen ku nuoret kasvavat?! mikä vika meissä on silloin?! paitsi ettemme ole enää pieniä ja suloisia vauvoja.... Kiitos paljon asiallisesti vastanneille (:
Loppuuko rakkaus?!
onneton :(
7954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minun murkkuni 14,5v ja 12v vastaavat otsikon sanoilla aina kun niiltä jotain pyytää tai kysyy...
ei lasta lakkaa rakastamasta ja sen turvallisuudesta huolehtimasta vaikka se kasvaa ja kasvaa. ja saa omia mielipiteitä, joilla se lyö välillä syviäkin haavoja hakiessaan itsenäisyyttään ja omaa minäänsä.
sitä vain joskus antaa kertoa itselleen, että "kaikki muut" haluavat jotain, mitä oma ei sitten oikeasti haluakaan.
ehkä vanhempasi ovat siinä harhassa, että sinä 16v, haluat elää omaa elämääsi ilman vanhempien sekaantumista siihen, ihan kuten "kaikki muut".
ja että pyyntösi yhdessä olemisesta ja yhdessä tekemisestä ovat sinulta teeskentelyä, koska "kukaan muu" teini ei vanhempiensa seurassa viihdy.
oletko tehnyt jotain moitittavaa, joka _oikeuttaa_ haukkumisen? en kyllä itse ymmärrä seläntakana moittimista. kun kerran haukutaan, haukutaan päin naamaa. silloin saa vastapuolikin tilaisuutensa.
mutta ei rakkaus sihen, eikä muuhunkaan lopu
ole tehnyt yhtään mitään minkä takia minusta pitäisi tuolla tavalla seläntakana puhua..... (:
Tuota sanotaan sisarkateudeksi. Ja toiseksi se ei lopu koskaan, vielä aikuisuudessakin se aika ajoin "nostaa päätä". Olen nimittäin 40, ja olen sitä mieltä, että veli edelleenkin on vanhempien mielestä parempi kuin minä (ainakin joskus). Nuorena olin vakuuttunut täydestä sydämestäni näin - mutta ei se pidä paikkaansa. Kyllä ne lapset vanhemmilleen ovat yhtä rakkaita. Tiedän sen siitä kun itse olen äiti. Samalla olen kyllä myös äidin lapsi - ja nyt paremmin ymmärrän, mutta silti...
ovat tietysti mustasukkaisia jos vanhemmat ovat yksipuolisia sehän on selvä asia....mutta tämä menee jo yli minun itseni mielestä.....siis että minua ei huomioida ollenkaan.... (:
Olisitpa minun, "omani" on lähes samanikäinen ja voi kun tahtoisin Hänet välillä syliini pusertaa, mennä kaupungille shoppaileen ja kaikkea muuta kahdenkeskistä. Meillä oli vielä parivuotta sitten aikaa tällaiseen, nyt on kaverit se kaiken a ja o. Koskaan me ei oltu kaupungilla vain katselemassa vaan myös heräteostoksia harrastimme, voi aikaa. Nyt lähes ainut kommentti on "äiskä olisiko sulla vähän rahaa" oikeastaan nytkin on semmoinen itkunmaku kurkussa kun aattelen asiaa, mutta näinhän sen kai on mentävä ja monä peitän kyyneleeni. Rahansaantikin on tienaamista ja eniten käytös sellaista, meidän kuopus on 12v. ja pakko on tunnustaa että hän ei ole minulle yhtä läheinen kuin tyttäreni on tai oli. Molemmat on kypsällä iällä saatuja ja todella toivottuja mukeloita, heidän isosisko ja veli on jo ajat sitten lentäneet kotoa. Yritä tyttöpieni vain sitkeästi mukaan, sillä jos sulla on yhtä paha olla kuin minulla on, olen todella pahoillani puolestasi. Miksi elämä tuntuu joskus epäoikeuden mukaiselta?
Meillä murkkuja kolme. Tyttöjä.
Kun tytöt tulevat tiettyyn ikään, olen huomannut, että heitä ei saa enään lähestyä ja hellitellä samalla tavalla. Huomaan itse ainakin olevani hyvin varovainen, etten lähesty väärällä tavalla ja karkota nuorta vielä kauemmaksi.
itselläni on ainakin sellainen vaikeus, ettei tiedä kuinka lähestyä.
Vanhin meillä on jo murkkuiän nyt ohittanut ja nyt on taas välit niinkuin ennenkin. Saan taas halauksia ja voin itse halata pelkäämättä, että tekee väärin ja ärsyttää toista.
Odota rauhassa muutama vuosi, pari niin luulen, että teillä on jo toisen laiset välit.
Jos oikein jokin asia hermostuttaa nuoren käytöksessä tulee sitä itsekkin joskus hermostuttua ja sanottua asioita vähän liiankin kovasti tai ilkeesti. Mutta rakkautta ne jutut eivät kyllä mitenkään muuta, kaikki tuo on vain väliaikaista.
Neuvoisin sinua puhumaan äidillesi, miltä sinusta tuntuu. Uskon, että äitisi haluaisi tietää tuntemuksistasi.
kun vanhempani oli vielä yli vuosi sitten naimisissa,ei isäni viettänyt perheen kanssa aikaa,sillä oli paljon kiireitä (mukamas)hän hääräsi päivät töissä ja illat autotallissa moottoripyöränsä kanssa,laitteli sitä,eikä viettänyt meiän kanssa aikaa.äiti jäi yksin monesti kun isä joi kaverinsa kanssa ulkona grillin äärellä.he olivat tuon kaverin kanssa kuin naimisissa.vaikutti ihan siltä.joka päivä isä vain joi joi ja joi