Uforetkellä

Kuljimme noin tunnin verran maaston muotoja myötäille eli ns. harjanteita pitkin jotta emme joutuisi syvään lumeen. Tarkennan vielä että ufotutkintakalustomme oli keskiraskas UT-237, eikä puoliraskas kuten aiemmin virheellisesti kerroin. Tämä laitteistohan painaa yli 60 kiloa joten syvän lumen välttely oli vähintäänkin viisasta. Kertasin mielessäni Tapani Kuninkaan kirjoituksia Ultra-lehdestä. Varsinkin artikkeleita: Ufoja!!, Valopalloja Pöljän tanssilavalla sekä ennen kaikkea Ufoja Mikkelin Suojalammella!(joka oli huikea tarina ja minun suosikkini). Ihoni meni näistä tarinoista kananlihalle mutta sähkölämmitteinen KUZ-pukuni sai orvasketeni taas normaaliin muotoonsa. Tuo Suojalammen tapaushan oli vuonna -57 ja sillä oli toistakymmentä todistajaa, satavarma ufokontakti siis.
Klo. 21.40 kaikki alkoi mennä pieleen. Olimme pysähtyneet eräälle kukkulalle tarkastamaan jäniksen jälkiä. Tutkimme niistä lumirakeiden murtumisjälkiä, tarkoituksena saada selville onko kyseinen jänis kenties kulkenut takaperin(kauan tunnettu ilmiö joka enteilee ufokontaktia). Tässä vaiheessa ystäväni huomasi minulla olevan vain kaksipatterisen Mini Magliten. Onnistunut ufotutkinta vaatii aina kolmepatterisen lampun!! Paha paha paha virhe! Tässä vaiheessa olisi pitänyt perääntyä mutta pyysin vain anteeksi hölmöyttäni ja ilmaisin haluni jatkaa retkeä, johon ystäväni vastahakoisesti suostuikin. Pian löysimme hirven jäljet(ja aivan oikein, takaperin), seuraavaksi sinisorsan ja lopuksi strutsin! Ja kaikki olivat kulkeneet takaperin!! Kohtalomme oli jo sinetöity mutta emme vielä tienneet sitä.
Viisitoista minuuttia myöhemmin keskiraskas tutkimuskalustomme UT-237 alkoi hälyyttää. Mittarit olivat nousseet punaiselle alueelle ja beccerellit pyörivät vinhasti. Kaivoin repusta tuon Ultra-lehden erikoisnumeron jonka kantta koristi uljas laika-koira. Etsin sieltä epätoivoisesti sivua jolla selitettiin UT-237:n mittarin lukemien merkitystä. Puristin myös hetken aikaa vapisevissa käsissäni Himangan kansalais-opiston päästötodistuksia, nyt niitä todellakin tarvittiin! Ystäväni tarkkaili ympäristöä lampulla ja huomasi noin viiden metrin päässä sivullamme valtavat räpylän jäljet. Hän kiiruhti katsomaan niitä. Krokotiili !! tai Alien !! Olin laskea alleni, olin niin onnellinen! Tajusin että kuvani tulisi komeilemaan joka ikisen Ufo-alan julkaisun kannessa ympäri maailmaa. Lisäksi minua haastateltaisiin väsymykseen asti ja pääsisin uutisiin. Ehkä jopa Late Night Showhun.
Yhtäkkiä ystäväni parkaisi: Pillerit ja happo! Hitto, olin unohtanut ne paistatellessani kuuluisuudellani. Kaivoimme repustani ukrainalaisvalmisteiset plutoniumkapselit ja joimme päälle pullolliset laimennettua suolahappoa. Olimme todella keskellä ufokontaktia ja tämän eteen olimme ponnistelleet. Mukanamme oli myös sodan aikaisia saksalaisia Pervitin-pillereitä jotka estävät väsymyksen, söimme nekin. Avasimme myös toisen termospulloistamme ja joimme Kosmonaut-kahvia kupit mieheen. Aloimme sitten tutkimaan tutkimuskalustomme mittareita ja vertasimme niitä Ultra-lehdessä annettuihin tuloksiin(esim. Murmanskin eteläpuolella vuonna -74 UT-237:n mittaamiin lukemiin). Olimme vaikuttuneita ja onnitellessamme toisiamme päätimme ottaa vielä toiset Pervitin-pillerit. Pian meistä alkoi tuntua että "vieraat" ovat jossain lähellämme ja oli aika rakentaa mukanamme olevasta kuparilangasta suoja/kommunikointihäkki. Aloimme kierrättää tuota lankaa ympärillemme mutta otimme vielä varmuuden vuoksi yhdet Pervitin-pillerit jotteivat voimamme vaan ehtyisi ratkaisevalla hetkellä. Käärimme vimmatulla vauhdilla tuota turvalankaa ympärillemme mutta "vieraiden" säteilykenttä esti lähes täydellisesti tehtävämme onnistumisen. Epätoivo alkoi hiipiä kimppuumme mutta emme antaneet sen häiritä sillä tätähän juuri olimme halunneet, Ufokontaktia. Ystäväni alkoi pitää outoa ääntä ja hänen päänsä rupesi kuplimaan! Tämä oli täydellistä!! Ihanaa!! Strutseja ja virtahepoja käveli takaperin ohitsemme!! Yllemme ilmestyi lentävä kierrätyskeskus jossa työskenteli 18-kätisiä alieneja!!!! Lihava 36-kätinen alien vilkutti minulle!!! Olin kuin taivaassa, tämän parempaa ei ole keksittykään!!!!!
Jatkuu..

Hullu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Minut herätettiin valkeassa huoneessa. Näin suuresta ikkunasta että ulkona satoi lunta. Valkoiseen asuun pukeutunut nainen hymyili minulle ja kysyi haluaisinko tavata ummummum? Kysyin kuka on ummummum? Hän vastasi, ummummum. Sanoin, aha selvä. Seuraavaksi kysyin ystävääni? Valkoiseen asuun pukeutunut nainen kertoi ystäväni olevan aivan lähellä ja voivan hyvin. Sitten hän nosti päältäni peiton pois ja alkoi siivoamaan minua koska olin kuulemma sotkenut itseni. Katselin valkoisia seiniä ympärilläni ja niissä näkyviä räpylän jälkiä. Myös katossa oli selviä räpylän jälkiä. Sitten katseeni osui taas ikkunaan ja näin sinisellä taivaalla lentelevät pääskyset! Tervapääskyjä! Näin myös täydessä lehdessä olevia koivun latvoja! Aurinko paistoi, oli kesä. Kysyin nopeasti minua siivoavalta valkoiseen asuun pukeutuneelta naiselta, mikä kuukausi nyt on? Vastaus tuli, maaliskuu! Katsoin taas ulos. Pääskyset lentelivät taivaan sinessä. Sitten ystäväni kurkisti ikkunan ylälaidasta(pää alaspäin). Huusin, YSTÄVÄNI! Hän kurkisti uudestaan ja hymyili minulle. Kysyin minua siivoavalta valkoiseen asuun pukeutuneelta naiselta, monesko kerros tämä on? Sain vastauksen, viides. Ystäväni vilkutti minulle, samalla hänen kasvonsa ulkoivat virua kohti ikkunan alalaitaa. Kun otsa otti kiinni ikkunan alapuitteisiin, oli hänen kasvojensa korkeus yli metrin sillä leuka oli edelleen tukevasti ikkunan ylälaidassa... ja pääskyset lensivät. Kesä oli kauneimmillaan.

Tein vokaalianalyysiin ja kirjoittaja on CCO.

Jep. Varaktori-abcmies korporaatio harjoittaa taas hellakoukun pelossa retoriikkaansa erittäin huonolla menestyksellä. Jaksoin lukea vain kolmanneksen. Sori.

Hyvää kerrontaa, tuli mieleen ihan Jerry Cotton ja Asko Kukkonen seikkailut.

Tämä oli hauska tarina. :)

Hei en siis tajunnu. Vetiks noi jotai huumeita siel metsässä vai mitä?

Loistava esiintulo uudelta nimerkiltä ja hyvää analyysiä! Mikä on tosiaankin huumeiden osuus ufohavainnossa? Haluaisin uskoa että oma hetekkakokemukseni olisi aito, olin vain vähän meteoriittipölyssä. Nimimerkillä "misshelena" on annettavaa mysteerien avaamisessa! Näin dialogin kautta mysteerit paljastuvat!

Huumeiden vaikutus ufohavaintoihin on kiistaton. Yhtäkään ufoa ei olla nähty ilman tajunnan laajentajia. Velvollisuuteni on myös kertoa että työskennellessäni laitosapulaisen sijaisena eräässä psykiatrisessa sairaalassa, törmäsin näihin ufotutkijoihin. Hehän ovat ihmisten silmissä hulluja. Törmäsin myös palstakommentaattoreihin jotka taas ovat ehdottomasti viisaita. Havaitsemani ero näissä ihmisryhmissä oli se että ufotutkijat pääsivät aikanaan laitoksesta pois mutta palstakommentaattorit eivät.

Aloittajan tarina on mielenkiintoinen, jos kohta hän onkin epäpätevä hölmö. UT-237:n käyttäminen saati hankkiminen on silkkaa tyhmyyttä. Eihän sillä löydä ufoa vaikka kyseinen humanoidi istuisi tuon tutkimuslaitteiston sisällä! Jo sisarmalli UT-237-1 parantaisi mahdollisuuksia huomattavasti, tosin köyhdyttäisi tutkija-ressuamme monella tonnilla. Oikea aparaatti olisi ehdottomasti UT-299-16 !!!! Sillä jos ei ufokontakti löydy niin sitten saa olla löytymättä!
Koulutus on myös tältä kaksikolta lapsen kengissä. Esim. Baltian maissa, joissa ufokontaktit ovat arkipäivää, lähinnä nauretaan Himangan kansalaisopiston kursseille. Ufo-tieteen keskipitkä oppimäärä ja varsinkin lyhyt oppimäärä ovat rahan tuhlausta. Siellä istunnoillahan käyvät lähinnä puliukot lämmittelemässä. Ehei, viimeisin ufotieto löytyy Port-au-Princen Ufo-opistosta. Se maksaa mutta kannattaa.
Luulen kylläkin että suurin syy tällaiseen huonoon valmistautumiseen löytyy vaatimattomasta, ellei jopa olemattomasta pankkisaldosta. Tämän saman syyn takia tällä palstalla on lähes pelkästään kommentaattoreita ja ufotutkijat ovat vähemmistönä.
ps. toivottavasti aloittaja yrittää ystävänsä kanssa uutta kontaktia ja tällä kertaa paremmin valmistautuneena

- Strutseja ja virtahepoja käveli takaperin ohitsemme!! -

Hah, tuo paljasti! Unohdit kokonaan Travis Waltonin kertoneen alieni-strutsien kävelevän ihan normaalisti maan tapaan.

Hyvä yritys muuten.

Hei, haluan kertoa ystävästäni!

JamesAlien on nimittäin ystäväni ja olen hänen kanssaan ollut UFO-retriitissä ainakin neljä kertaa. Tarkalleen ottaen noin likimain yksi ja puoli kertaa, sillä kahdella kerralla hänet abduktoitiin heti alkuunsa ja yhdellä kerralla hänet sekä minut eri laivueisiin.

Lähestyin Jamesia ensimmäisen kerran vuonna 2011 Hymylehden ilmoituksen perusteella jossa hän haki osallistujia rentoon UFO kohtaamiseen. Otin puhelun ja aloitin välittömästi tutustumisen. Nopeasti tuli tutuksi hänen ammattimainen otteensa, sekä suhtautuminen UFO-tieteeseen, joka teki minun syvän vaikutuksen. Monet tieteelliset sanat, kuten "kadmium", "termospullo" sekä "faradayn häkki" olivat huumetta kokemattomille korvilleni. Hänen tiimiinsä ei noin vain astella vaan tie läpi tiukan seulan oli todellakin kivinen. Puhelimitse käytävä alkukarsinta käsitti tavalliset monivalintakysymykset "starwars vai star trek", "kirk vai picard" jne, jotka selvitin mallikkaasti. Koulutus vähintään sähköpuolen DI tai metallipuolen levyseppähitsari. Koulutuksen puutteessa valehtelin omistavani nelivetoisen auton, jonka tiesin UFO-piireissä olevan statussymbolin arvossa. James tuntui hiljenevän, aivan kuin miettimään valitsisiko hän minut, epäpätevän tollon vain auton takia. Linjan hiljaisuuden rikkoi vain kadmiumakkujen latauksesta syntyvä porina, kunnes sain vastauksen "terve tuloa tiimiin". Kaksihenkinen ryhmämme koko vuosien saatossa rajujakin abduktiokokemuksia, mutta niistä myöhemmin.

Haluan palata vuoden 2016 alun retriittiin. Otin puhelun Jamesille, joka arvasikin jo lähestymiseni syyt. Hänen koiransa oli nykien kävellyt takaperin jo kaksi päivää, joten oli selvää mitä tuleman piti. Minulla ensimmäiset vihjeet tulevasta kontaktista ovat Wallius hitsauskoneen langansyöttöongelmat, sekä räpättävä sauma virroilla 1,2,3,4,6,8,9 ja 10 (Esabin koneessa ei mitään oireita). Kerroin Jamesille Walliuksesta, joka kehotti ostamaan uuden Binzelin kaapelin. En vakuuttunut vaan ilmoitin että hitsarini on kauko-abduktoitu. Hän ei ole onnistunut metallitöissä kahteen viikkoon ja muutenkin katse on lasittunut. Retriitille on pakko päästä ennen kuin koko hitsauskone on mennyttä.

Sovittuamme tehtävän tarkemmista yksityiskohdista ja lopetettuamme puhelun päätin välittömästi käämiä ainakin kuusi pään kokoista korkeajännitekäämiä lievittämään retriitistä aiheutuvaa stressiä. Päätin myös nukkua käämilankoihin kiepoutuneena pari yötä. Vanhan UFO-tutkijoiden konsti parantaa unta.

2015 vuoden viimeisenä päivänä saavuin Jamesin pihaan nelivetoisella tojotallani. Talon ikkunoissa vilkkui eriväriset valot. Tiesin Jamesilla olevan abduktiopukutestin käynnissä, joten annoin hänen meiskata rauhassa. Kolme tuntia myöhemmin nosti hän tercelini peräluukusta sisään kahdeksan 65 kg painoista kadmium akkua. Tiesin nyt olevan tosi kyseessä. Keskiraskaat puvut sekä purkki rotoplasmaa mieheen ja matkaan. Aloitimme retken loviisan ydinvoimalan pihalla nukkumalla pari yötä ja makkaran paistolla. Viimehetken lataukset kadmiumakkuihin tehtiin 7 amppeerin virralla.Illan hämärtyessä käämimme käsin korkeajännitekäämejä ja kertoilimme abduktiokokemuksia puolin ja toisin pelotellaksemme itsemme säikyiksi.

jatkuu

jatkuu


Kahden huonosti nukutun yön jälkeen suuntasimme kohti havaintopaikkaa. Lähestyessämme kohtaa josta eläimet pakenivat takaperin seisoi mies jonka pää oli aivan punainen. Hän oli aivan kuin tekemässä jotain sähkötöitä, mutta tulimme keskeyttämään hänet. Kumpikaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan, vaan imeskelimme pervitinejä. Tuo mies lipoi oudosti kieltään ja puhui kuin pätkittäin. Mies tarjosi myös meille happoa jota joi myös itse ja vakuutti sukulaisienkin juoneen. Tässä vaihessa molemmille oli selvää että kyseessä on aito alien. Nyt enää pitäisi estyä joutumasta abduktoiduksi. Laskimme alienin kädet kahdella silmäparilla. Itse näin kaksi kättä, ystäväni taas neljä, joten kaikesta päätellen käsiä oli kahdesta kuuteen, joten kyseessä oli eri rotu jonka abduktoimaksi olimme aikaisemmin joutuneet. Outo mies ei nähnyt kuitenkaan ystävääni, sillä ystäväni oli kietaissut itsensä faradinhäkkiin nopeasti kyhäämästään bebekin käämilangasta. Yritin naamioitua myös mutta lankaa oli jäljellä vain pieni pätkä. Kirottujen hermojeni pettäessä päätin napata akun kainalooni ja juosta kuin vimmattu. Juosin niin kauan kuin perivitineissä riitti virtaa. Herätessäni kaksi tuntia myöhemmin ektoplasmalammikosta ystäväni soitti minulle kertoen abduktiokokemuksestaan. Kysyessäni häneltä missä olet, kertoi olevansa edelleen abduktoituneena ahtaassa valkoisessa huoneessa jossa on vain yksi ikkuna. Huoneeseen oli kuin houkuttimeksi jätetty useita tietokoneita aivan kuin lemmikin viihdyttämiseksi leluja, joita ystäväni ei osannut käyttää. Pyysin kertomaan muita havaintoja, jotta pystyisin päättelemään olinpaikan ja tulla pelastamaan. Paikka näytti kuulemma muuten sotkuiselta ja sitä johtuvat erilaiset pyylevät hikiset alienit, jotka puhuivat mutta eivät kuunnelleet. Totesin että toivoa ei paljoa ollut. Parasta olisi ottaa puhekontakti ja puhua itselleen hyvällä käytöksellä ansaittu hetken vapaus ja livistää heti näköaistinelimien havaintoalueen ulkopuolella.

Tämän perusteella tuo kökköraktori pitäisi viedä kiireesti pakkohoitoon.

Todellakin, palstan palautteesta voi huomata ettei tieteellistä mielenlaatua ole havaittavissa. Näistä kommentaattoreista ei kukaan taida olla nähnyt oikeaa ufoa läheltä, saati joutunut abduktoiduksi. Suosittelen hakeutumaan kontaktiin esimerkiksi varmalla havaintopaikalla Mikkelin Suojalammella maaliskuun iltoina, niin konventionaalisesti musta-valkeaksi lokeroitutunut mieli mieli avartuu ja rajatiedon portit aukenevat.

Tulipa mieleeni Jamesin kanssa eräs reissu UFO-messuille. Vaikka yhteistyömme alkoi vasta 2011 kävimme UFO-messuilla yhdessä jo 2006. Tuolloin kumpikin oli vielä orastava lupaus ufologian saralla ja tiedonjano oli valtava. Yhteisiin suosikkeihimme kuului tosiaankin Tapani Kuningas jonka tapaamisesta haaveilimme usein. Jamesin, Tapanin ja minun välillä on ollut maaginen yhteys jo kohdusta asti, sillä liekkö sattumaa, Tapanin ex-vaimon ollessa töissä Melkalla tehtaan kellokalle on ollut samoissa ristiäisissä kummina kuin Jamesin nykyisen vaimon sisko. Itse taas olen ostanut archimedes -perämoottorin vuodelta -45, eli Tapanin syntymävuodelta. Tämä kosminen yhteys on ajanut meitä lähemmäksi toisiamme siitä lähtien kun olemme kohdusta poistuneet.

Ostimme kalliit liput jo hyvää aikaa ennen tapahtumaa ja tunnelmoimme kaksi viikkoa ennen tapahtumaa Jamesin kotona Ultra-lehtiä lukemalla sekä pelottelemalla toisiamme jälleen abduktiokokemuksilla. Suurta kateutta aiheutti tarina kun James joutui 36 kätisien alienien abduktoimaksi. Minut on abduktoitu vain 2,4,6 ja 18 kätisien alienien toimesta. Yöt nukuttiin mahat kuralla säikkyen joka rasahdusta. Painajaiset olivat hirveitä.

Painajaiset loppuivat messupäivän aamuun. Aurinko paistoi kirkkaasti ja mieli oli molemmilla reipas. Loikimme iloisesti kohti messuja, taskuissa käämilankaa ja kierrätyskeskuksesta haettuja radioantenneita. Jamesilla komeili rintapielessä 4,6,8,18 ja 36 kätisiä alieneja esittävät pinssit. Itselläni taas 4,6 ja 18 kätisien. Selvennettäköön että messuilla on tapana näin indikoida abduktiokerrat sekä minkä rodun abduktoimaksi on tullut. Oltiin selvästi kukkoja tunkiolla, sillä useimmilla ei ollut pinssejä lainkaan ja joillain vain pari hassua abduktiota 2 kätisien alienien toimesta. Kukaan itseään kunnioittava ufologi ei käytä kaksikätisen pinssiä sillä tuo rotu on tuttu lähinnä karjansilvonta kokemuksista - ketä ne kiinnostaa? Kunnon abduktio se ufologin tekee. Sitäpaitsi että pystyy esiintymään millään tapaa täysjärkisenä näiden abduktioiden jälkeen on jo suoritus sinänsä. Yli kolme pinssiä ja loppuelämä vietetään yleensä lataamossa lepositeissä.

jatkuu

Meidän kohdalla mitään mielen järkkymistä ei ollut havaittavissa. Asteltiin kuin kuninkaat pitkin käytäviä ja naurahdeltiin kaikille esitteille sekä väärennetyille ufo-todisteille. Useimmat kojun pitäjät menivät hiljaiseksi jo nähdessään pinssimme. Ne ketkä eivät menneet hiljeni viimeistään näyttämällä muutama polaroidkuva humanoidien leikkaussalista. Jamesilla on aina mukana kymmenminuuttinen pätkä humanoidien puhetta kannettavassa magnetofonissa.

Hetkessä maailmamme kuitenkin pyörähti ympäri sillä yhdellä kojulla luki ULTRA. Huomasin että molempien askel oli vain aavistuksen nopeutunut lampsiessamme kohti tuota kojua. Mitä vielä, kojua piti itse Tapani Kuningas! James pyörtyi välittömästi ja minä laskin alleni, olin niin onnellinen! Yritin pitää yllä tapanille small-talkkia, joka suomalaiselle on ennestään hyvin vaikeaa, mutta suustani tuli vain "ummummum". Tapani sanoi että hänestä tuntuu nyt että hänet abduktoidaan ja hän alkoi liukumaan takaperin kohti kojun takaseinää. Itsenä huippasi mutta näin että jokin outo voima veti Tapanin WC tiloihin. Menetin tajuntani. Heräsin jälleen kun riskit turvamiehet taluttivat meitä ulos. James tuli tajuihin messualueen pihalla. "Abduktoitiinko meidät?" oli ensimmäinen kysymys. Koska häpesin inkontinenssiani sekä sekä smalltalkkiani päätin vastata vain "kyllä". James Liitti rintapieleensä yhden merkin lisää. Nousimme autoon sekavissa tunnelmissa ja menimme kotiin.

Aloittajan ufokokemus on erittäin merkittävä. Se haastaa jopa Antonio Villas Boasin tarinan !
Lisää tällaista , niin palsta saa uutta elinvoimaa !!

Aloittaja ei olekkaan mikään pikkutekijä ufo-tieteen alalla. Väittäisin ihan uranuurtajaksi mutta hyvin populaariseksi. Olen saanut tietooni että hän keksi kääntää ufotutkimuksen päälaelleen ja alkoi etsiä ystävänsä kanssa humanoideja maan alta. Erään Itä-Suomalaisen kaupungin viemärissä he tapasivat Freddie Mercuryn näköisen humanoidin joka myös kuullosti Freddie Mercurylta. No lauluksihan pojat se laittoivat ja pian täräyttivät kolmiäänisesti We are the champions-kappaleen niin että vessapöntöt vonkuivat!! Kerrassaan upeaa sanon minä. Samalla he paljastivat hirmuisen salajuonen ja tekivät sen tyhjäksi. Humanoidit eivät näet olleet tienneet Freddien kuolleen ja näin heidän kaksoisolennon kloonaaminen meni hukkaan. Kukaanhan ei olisi uskonut tuon Queen-orkesterin kultakurkun heränneen henkiin ja tämän James Alien ystävänsä kanssa kertoi suloisesti livertävälle avaruusmatkailijalle. Hän tietenkin pettyi kun Wembleyn konsertti ei toteudukkaan mutta James herrasmiehenä lupasi järjestää itkuiselle humanoidille Brian Mayn ja John Deaconin nimikirjoitukset, jotka he ystävällisesti raapustivatkin aamiaismuropaketin kylkeen. Kaikki kääntyi siis parhain päin. Tämä tapaus ja juoni olisi voinut koitua kohtalokkaaksi niin kuin yleisötapahtumat aina, varsinkin osaamattomasti järjestetyt. En voi olla ottamatta esille vielä kolmikkoa Lee Harvey Oswald, Jack Ruby ja tuo surullisen kuuluisa John F. Kennedy. Kuinka päin seiniä siinä kaikki menikään!!
Toivotan aloittajalle ja hänen ystävälleen onnea ja menestystä!!
ps. toiset tutkivat naakkoja mutta he ovatkin ornitologeja.
pps. miksi kukaan ei puhu tuosta Suojalammen tapauksesta joka on vähintään Roswellin veroinen?

Ihan kivahan näistä on yrittää parodiaa vääntää, mutta kun asia on niin että vaikeata näitä on humoristisuudessaan ylittää. Näitä "tositapauksia" meinaan:'

http://www.suomenufotutkijat.fi/ufodb/ufodata.php?u=1346&p=1

Nyt lopetatte niistä monikätisistä alieneista kätisemisen. Tällaisten juttujen näkeminen saa minut aina niin helposti automaattikirjoittamaan jonkunlaisen vastauksen.

Useimmista tapauksista voidaan kertoa vain tarinoita, mutta entä jos olisi videotodisteita kohtaamisesta vieraan maailman olennon kanssa?

https://www.youtube.com/watch?v=k_kXsYy8gto

pitää kanssa koittaa tota vaan, että copypastettaa jostain .. .vaikka notepädistä kaiken ja painaa niiku Heti tota Lähetä-painiketta... o.o

yllä oli puhetta suojalammen tapauksesta. Kuka on kuullut siitä? Minä olen. Onko muita?

Näiden kirjoittajien ärähtelytaajuutta pitäisi kyllä säätää ja kovasti

Vastasin tänä aamuna puhelimeeni joka ei soinut, siellä oli ystäväni. Hän kertoi rauhallisella mutta hysteerisellä äänellään että taustasäteilymittari on näyttänyt koko yön huolestuttavia arvoja. Lisäksi hänen vaimolleen on kasvanut kuusi uutta kättä tai että hän ainakin aikoisi kasvattaa nämä lisäkädet. Laskin nopeasti mielessäni että käsiä olisi silloin joko kahdeksan tai yhdeksän, tilanne olisi siis lähes kriittinen. Samassa huomasin että tiskaan edelleen samalla kädellä jolla pitelen puhelinta joka ei soinut. Olin näet pesemässä astioita kun tämä onnettomuuksien vyyhti sai alkunsa. Kuulin ystäväni hätääntyneen huudon veden alta samalla kun jo soitin äidilleni. Kerroin nopeasti tilanteen ja pyysin lupaa keskeyttää tiskausurakan. Vastaus oli tyly, tiskit ovat tärkeämmät kuin ufot! Jumalauta kostan tämän vielä, sadattelin mielessäni. Katsoin ulos ikkunasta, satoi lunta. Ei tana kele! Miksi!!? Seuraavaksi äiti pakottaisi minut lumitöihin! Äitini on nimittäin ihminen joka ei ymmärrä ufotutkimuksesta paskan vertaa. Kuinka kaltoinkohdeltuja me tiedemiehet olemmekaan.
Palasin muistoissani Venäjän matkaan jolle ystäväni kanssa aikoinaan osallistuimme. Silloin juuri romahtanut neuvostovaltojen liitto antoi parastaan, ainakin säiden puolesta. Meidän piti tutustustua Leningradissa Mihail Vrubelin taiteeseen mutta emme päässeet koskaan perille. Bussinkuljettajamme ei nimittäin löytänyt koko Leningradia koska sen nimi oli muutettu Pietariksi! Harhailimme aroilla viikkokausia kunnes käytössämme olleesta Transitista loppui polttoaine. Onneksi ystäväni ei jäänyt sormi suussa odottamaan vaan valmisti kolmesta Colt-sytyttimestä, emalipotasta ja erään matkalle osallistuneen rouvan kuukautiskupista pientislaamon. Siinä hän alkoi keitellä meille lumpeenlehdistä ja kuusenkerkistä oivaa dieseliä. Läheisestä ojasta löytämäni uraanisauvat sidottiin pikkubussimme katolle hätätapauksia varten. Varsinkin öiseen aikaan katselimme lentäviä ohjuksia ja räjähdyksiä, nämä ilotulitukset vetivät vertoja jopa Vrubelin maalauksille. Jossain vaiheessa suurlähetystö saapui miliisien kanssa luoksemme ja tarjoutui viemään meidät turvallisesti kotimaahamme. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä että emme jätä Operaatio-Dieseliä kesken vaan seikkailemme tämän seikkailun loppuun. Niimpä ystäväni sai jatkaa polttoaineen valmistusta kunnes sitä olisi riittävä määrä. Aijai se oli onnellista aikaa.
Yhtäkkiä muisteluni katkesi sillä käkikellossani asuva käki alkoi kukkua. Tai sen olisi pitänyt kukkua mutta se sanoi ummummum... Silloin tiesin että nyt on tosi kyseessä! Painoin ruokapöytään pultattua hälytyspainiketta joka teki hälytyksen kieltään lipovalle miehelle(jonka pää on usein punainen), harmaapartaiselle miehelle(joka kävellessään heiluttelee humanoidimaisesti ranteitaan) sekä ystävälleni joka oli äskettäin puhelimessani joka ei soinut ja jonka vaimo kasvattaa lisäkäsiä. Jätin tiskit tiskialtaaseen vaikka tiesin siitä koituvan minulle vaikeuksia mutta tilanne oli nyt vakava. Jos jokainen hoitaisi tehtävänsä niin saisimme luultavasti tilanteen pelastettua. Toivottavasti kieltään lipovalla miehellä on puhelimessaan riittävästi virtaa sillä hänen pitää soittaa hälytyskeskukseen ja tehdä suurhälytys. Jokainen sekunti oli nyt kallis!

hei et voi lopettaa nyt. Jäi jännään paikkaan.

Tosta mopoilutarinasta tuli jouko turkka mieleen. Huono tarina lähinnä koska keskittyi vain eritteillä mässäilyyn. Ei liity tähän palstaan ollenkaan.

Noiden ufologien tarina on hyvä. Jatkakaa sitä ennemmin!

No ufologien just. Tuo mopojuttu ihan paska mutta nämä oikeat ufotutkijat ovat pelastaneet koko viikonlopun. Näin innoissani en ole ollut sitten ensimmäisen ejakulaationi!

Hei!

Soitin tänä aamuna ystävälleni. Luurista kuului vain märkää lotinaa ja ähkimistä, jonka johdosta yritin olla vain rauhallinen. Tilanne tosiaankin oli paha. Katsoin ulos ikkunasta jotka olen verhoillut sälekaihtimilla ja ulkona parveili satamäärin humanoideja. Rouvanikin oli humanoidi, joten soitin ystävälleni joka oli tässä vaiheessa ainoa ei-humanoidi ketä tiesin.

Puhelu sai ikävän käänteen, sillä aloin hetkessä epäillä hänet abduktoineen. Yritin kysellä huutaen "montako kättä? montako kättä sillä on?" mutta ystäväni kävi huutokeskustelua humanoidin kanssa.

Minulla on huomenna Jamesin kanssa 13:00 tapaaminen johon joudun keräämään koko aamupäivän erilaisia todisteita faradinhäkkien materiaalimääristä sekä niiden hinnoista. James teki viime vuonna 40x40 mittaisia faradinhäkkejä kokeeksi ja niille saatiin jälleenmyyjäkin. Pian tuli selväksi että häkin koko on liian pieni joten prosessi skaalataan maksimimittoihin.

Toivoittavasti James on kunnossa huomenna sillä tilaisuuteen tulee kaksikätinen humanoidi käkättävällä äänellä kertomaan tilauksestaan. Tätä ei pidä möhliä!

Mikä toi suojalammen juttu on? Olen yrittänyt etsiä tietoa mutta mitään ei löydy. Suojalampi on järvi Mikkelissä. Paljon muuta ei löydy. Kertokaa kuka tietää??

Ohoh! Mun serkun mies on kotoisin Mikkelistä. Pitääpäs pirauttaa mitä asiasta tietää. Jos toi juttu siis vähänkään totta niin ihmeen hiljaa siitä on oltu. Oliskohan suojalampi yksi käyntikohteita ensi kesänä. Sinne kai pääsee helposti.

Hei, tilannekatsaus. Kieltään lipovaa miestä ei oltu uskottu hälytyskeskuksessa ja häntä oli kehoitettu ottamaan yhteyttä häntä hoitavaan yksikköön. Sen jälkeen hän heikkohermoisena oli juonut pullon laimennettua suolahappoa ja päättänyt lähteä luokseni. Hänen autonsa ei kuitenkaan suostunut starttaamaan joten ajopeliksi valikoituikin lattianpesukone. Urheasti ja kieltään lipoen tuo soturi sitten karauttikin koko 16 kilometriä luokseni luonnonvoimia uhmaten(lumisade oli muuttunut sakeaksi). Hänen päänsä oli nyt entistäkin punaisempi.
Olin yrittänyt ottaa yhteyttä ystävääni mutta siinä onnistumatta. Ilmeisesti ystäväni vaimo oli kaikilla yhdeksällä kädellään estänyt tuon yhteyden muodostumisen. Mieleeni tuli myös pahempi mahdollisuus, jospa hän on käynyt ystävääni käsiksi... miten pahasti käykään jo yhdellä tai kahdella kädellä, saati yhdeksällä???!!! Ystäväni oli siis pois pelistä.
Harmaapartainen mies oli pahoittanut tästä kaikesta mielensä ja oli lähtenyt ostamaan uutta autoa(rahamiehet ostelee autoja sunnuntaisin). Hän oli myös pois pelistä.
Aloimme asentaa asuntoni ympäristöön ioniansoja(tuttuja Ghoastbusters-elokuvasta). Ufotutkintalaitteistoni oli sijoitettu keskeiselle paikalle sekä olimme juuri poistamassa suojapeittoja dopplertutkan päältä kun hälytysajoneuvoja kääntyi pihaani johtavalle tielle. Kapusin äkkiä alas tikapuilta ja lähdin juoksemaan varaston taakse, kieltään lipova mies seurasi perässä kieltään lipoen. Pysähdyin kaivolle ja sanoin, Tuonne alas. Punanaamainen mies katsoi kaivoon ja lipoi kieltään entistä kiivaammin. Arvasin hänen kieltäytyvän jolloin tartuin häntä niskasta ja heitin kaivoon. Samassa siniset valot jo vilkkuivat pihassa. Huusin perään, Pois alta! Ja syöksyin jalat edellä pimeään kuiluun. Vesi pärskähti ja seisoin tukevasti kaivon pohjalla. Siirryin pari metriä sivulle ja sytytin lampun. Punanaamainen mies lipoi kieltään ja piteli otsaansa. Kysyin, Kaikki hyvin? Hän nyökkäsi joten sammutin valon.

Hei kuka täällä on kukakin? Viestejä on niin paljon että tämä on ihan mylläkkä. Ap on James Alien mutta onko nimimerkki Kauas leikki karkaa myös James A? Onko aloitustarinassa oleva ystävä tämä Abduktio? Onko sama ystävä myös näissä Kauas.. tarinoissa? Entä tuo kieltään lipova mies? Kuka hän on? Sitten on VCO ja VC0? Aarg! He eivät varsinaisesti liity tarinaan mutta väittäävät olevansa erihenkilöitä ja eivät väitä. Hullua. Freddie Mercury juttu poikkesi linjasta. Kuka sen kirjoitti? Täällä on hirveästi henkilöitä ja vaikka teen kaaviota en pysy mukana. Osaako joku selventää?

Todella vauhdikasta menoa! Tästä huomaa että kyseessä on A-luokan ufologi! Kulmakarvakaan ei värähdä kun täytyy toimia tositilanteessa!

Samanlainen reissu oli eräänä kesäisenä iltana eräälle talolle Jamesin kanssa. Taas oli mahat peloteltu kuralle sillä nyt matka vei varmaan abduktiokohteeseen. Tuosta paikasta kerrotaan tarinoita, niin hirveitä että pelkistä tarinoista on joutunut ihmisiä lataukseen. Kuten aikaisemminkin kerroin, me emme olleet niitä kenen hermo pettäisi tosi paikan tullen. Reissu vaati varusteiden täydellisen läpikäynnin, pakkaamisen lähes nelivetoiseen autoon, sekä kantamisen kohteeseen korkeajänntelinjojen ali.

20 minuuttia myöhemmin olimme pöpelikössä. Kumpikaan ei tiennyt missä, mutta onneksi tiesimme missä kohde on. Alueella kuitenkin on nähty karhuja, joskaan ei ollut tarkkaa tietoa mihin suuntaan ne kävelivät ja kumminko päin. Saavuimme mökin pihaan jonka James tunnisti tutuksi. Hän murtautui kaikkiin rakennuksiin tarkastaen onko mitään hiukkasjäämiä, rotoplasmaa tai ektoplasmaa jäänyt humanoidien likaisista käsistä. Hän osoitteli vielä sormellaan rakennuksien sisällä eri kohteita. Tämä on harjaantuneen ufotutkijan tapa testata sähkökenttien potentiaalieroja. Havaintoja vieraista ei ollut. Paikka oli sisältä puhdas. Ulkoa tontilta löytyi puu joka oli kaatumisen jälkeen hävinnyt. Kuinka mystistä.

Puimme päällemme kevyen abduktiovarustuksen, joka esti meitä samalla hukkumasta järveen. Nousimme veneeseen ja aloimme navigoinnin kohteeseen. Korvissa kuului aivan kuin lautasen suhinaa mutta missään ei näkynyt mitään. Tunsin käämien taskuissani lämpenevän, joten jotain oli meneillään. Jameskin nosti sormensa kohti taivasta ja kertoi pelottavan tarinan.

Saavuimme kohteeseen jossa oli kuulemma ollut jälkiä erilaisien sorkkaeläimien takaperoisesta kävelystä. Seurasimme jälkiä tulosuuntaan, eli siis lähtösuuntaan koska eläimet olivat menneet takaperin sinne mistä itse tulimme etuperin. Saavuimme kohteeseen. Paikasta oli selkeästi abduktoitu kaikki mahdollinen. Ystäväni etsi jäänteitä kaikesta yliluonnollisesta. Maa oli täynnä omenoita ja puut myös. James osoitteli sormellaan omenoita. Metsässä kuului rasahduksia ja olin varma että nyt lähtöni tulee! Polvistuin lepikon eteen kuin hurmoksessa ja james polvistui myös kesken omenan syönnin. Nyt meitä vietäsiin! Mietin vain kuinka monta kättä tuolla taivaiden lahjalla tällä kertaa olisi. Jos se olisi kaksikätinen karjansilpoja en suostuisi lähtemään mukaan, sillä Jameskin nauraisi abduktiokipeydelleni. Onneksi kaksikätisen otteesta rimpuilee helposti eroon. Haaveillessani 36 tai peräti 48 kätisen syleilystä sekä erilaisista testisondeista joilla vertani ja luuydintäni eristettäisiin aloin olemaan pimahtamisen kynnyksellä! Onko mitään parempaa mitä kohta kokisimme? UFO-kokouksessa ei ole ennen nähty 48 kätistä pinssiä ja se painettaisiin pelkästään meitä varten! Kadmium akkuihin ja keskiraskaisiin liiveihin sijoitetut kymmenet tuhannet eurot maksaisivat itsensä kunniana viimein takaisin! Tercelini johon olin valheellisesti rahan puutteessa liimannut 2WD tarran tilalle 4WD tarran pääsisi vaihtoautoksi rintajoupille ja ostaisin lava-pic-up-fordin ja oikeasti nelivetoisena!

Avasin silmäni ja edessä oli pimeä metsikkö jossa loikki huonoturkkinen rusakko... etuperin. James oli omassa hurmoksessaan tukehtumaisillaan omenaan joten autoin hänet ylös vesilätäköstä. Pakkasimme itsemme veneeseen ja lähdimme kotimatkalle. Kumpikaan ei sanonu sanaakaan, mutta James kihisi pettymyksestä niin ettei veneen ohjaamisesta suoraan tullut mitään. Ehkä hän yritti hukuttaa minut, koska piti minua osasyyllisenä vähä ufoiseen reissuun.

Itse luin kerran vahingossa ultra-lehtien väliin sekoittunutta pornolehteä ja näin tekstin seassa vain abduktiokokemuksia, alienien tekemiä kokeita ja itse alieneja. Ehkä se on vain katsojan silmässä.

Oltuamme kieltään lipovan miehen kanssa kaivossa lähes vuorokauden, aloimme pohtia poispääsyä. Kaivon pohjalta löysimme säähavaintopallon sekä säiliöllisen heliumia. Sidoin pallon punanaamaisen miehen kengännauhoihin ja neuvoin miten käyttää heliumsäiliötä. Hänen pitäisi ylös päästyään auttaa minutkin ihmisten ilmoille. Kaikki ei tietenkään mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja hetkeä myöhemmin tämä neropatti ampaisi taivaalle. Siellä hän sitten killui pää alaspäin kieltään lipoen. Näin hänet juuri ja juuri jossain korkeuksissa ja karjuin kuin henkeni edestä, SOITA YSTÄVÄLLENI !! Näin kuinka hän kaivoi puhelimen taskustaan ennen kuin lensi pois. Helvetti, kirosin mielessäni.
Ehkä puoli tuntia myöhemmin terävänenäinen mies kurkisti kaivoon. Hän kertoi kieltään lipovan miehen soittaneen hänelle. Homma olisi kuulemma hallinnassa ja terävänenäinen mies ampuisi ilmakiväärillä säähavaintopalloon reijän, näin kielenlipsuttaja pääsisi hallitusti takaisin maankamaralle. Kysyin näkyykö häntä? Kuulin vastauksen, Näkyy. Terävänenäinen mies otti tuen kaivon renkaasta ja tähtäsi pitkään ennen kuin laukaisi. Kuului rääkäisy ja sitten verta hyytävä valitus! Huusin, Ei sinun sitä tappaa pitänyt! Taas pitkä tähtäys ja uusi laukaus. Nyt taisi osua palloon sillä taivaalta kuului hirmuinen pörinä ja entistä villimpi huuto.
Varttia myöhemmin minut vedettiin köydellä ylös kaivosta. Menimme sisälle asuntooni ja keitimme kahvit. Kahvittelun päälle otimme kelpo kulauksen laimennettua suolahappoa ja kertasimme tapahtumia. Poistimme myös ilmakiväärin luodin punanaamaisen miehen polvitaipeesta ja annoimme hänelle pari Pervitin-tablettia. Terävänenäinen mies vaati päästä osaksi tiimiämme ja siihen hetken mietittyäni suostuinkin. Kaikki tuntui olevan taas kohdallaan ja yhteen ääneen totesimme: Tällaista se ufotutkijan elämä on.

mistä? Kerro jos taidat?

arvoisa nettikommentaattori ei vastaa kysymykseen? Onko hänellä kenties työmarkkinatukihakemuksen täyttäminen kesken? Se on tietenkin hyväksyttävä selitys. Vai onko asuinkuntasi sosiaalitoimisto jättänyt velvollisuutensa hoitamatta? Minusta tuntuu ettet ole koskaan nähnyt ufoa, eikä sinulla ole mitään käsitystä miltä humanoidi näyttää. Vai olenko väärässä? Onko sinua abduktoitu? Hah! Sinä et tiedä ufotutkimuksesta mitään, etkä tiedä kuinka täynnä vaaroja ufotutkijan elämä on. Hanki vähän tietoa ja elämänkokemusta ennen kuin alat ufo-alan ammattilaisia arvostelemaan. Me sentään tiedämme tulevat lotto-numerotkin monta viikkoa etukäteen.

lukekaa ylempää mitä eroa on palstakommentaattorilla ja ufotutkijalla. minusta on kiva lukea näitä tarinoita jotka ovat vähän hurjiakin. töissäkin katsoin välillä puhelimesta onko tullut uutta tarinaa.

Ihmetyttää miksi täällä viitsitään lytätä tarinoita. Kyllä jokainen osaa arvostella. Se ei paljoa vaadi. Se ei vaadi edes sitä että osaisi tuottaa tekstiä. Mutta tuottakaa hauskoja tarinoita te kommentaattorit myös. Katsotaan miten tasokasta sieltä tulee. Tarinoita on todellakin monen tasoisia mutta niiden haukkuminen vasta typeryyttä osoittaakin. Itse olen seurannut tätä palstaa kun tarinoita oli vasta pari ja luen niitä vain huvikseni piristämään kahdeksan tunnin varastotyöpäivää. Ymmärrättekö että teidän kutsumaton alasarvostelu saa vain tarinan kertojat lopettamaan. Ei ketään ole pakotettu niitä lukemaan.

"– Täällä riittää sellaisia peräkammarin poikia, jotka länkyttävät asioista. He osaavat sanoa miten asiat pitäisi tehdä, mutta eivät ole valmiita itse tekemään mitään."

http://yle.fi/uutiset/3-9389052

Päätimme jäädä terävänenäisen miehen sekä kieltään lipovan miehen kanssa pitämään tutkimusasemaa pystyssä. Myös ystävääni on saatu yhteys mutta hän on teknisiin syihin vedoten estynyt saapumasta avuksemme. Kommelluksitta ei iltakaan mennyt. Huomasimme dopplertutkaamme peukaloidun ja kiipesimme kieltään lipsuttavan miehen kanssa(hänellä polvitaide sidottuna) sitä korjaamaan. Olimme noin kuuden metrin korkeudessa kun terävänenäinen mies liukastui vartiopaikallaan asuntoni katolla ja ilmakivääri vahingossa laukesi, luodin upotessa kielenlipsuttajan toiseen(terveeseen) polvitaipeeseen. Pahasti parkaisten hän horjahti ja tarttui dopplertutkan sulatuslaitteistoa kannattelevaan palkkiin jolloin laitteisto irtosi ja osui häntä päähän. Tällöin hän kaatui tikapuilla taaksepäin, suoraan varastooni menevään ilmakaapeliin(sähköjohto), tuo on tietenkin avojohto ilman eristeitä. Kuului pamahdus ja kielenlipsuttaja muuttui tulipalloksi tikapuiden ponnahtaessa takaisin kuin jojo. Hän tuli nyt suoraan minua kohti ja näin liekkien keskeltä hätääntyneet silmät ja nokisen naaman. Otin paremman asennon ja valmistauduin ottamaan hänestä kiinni mutta jalkani lipesi jäisellä tikapuulla, näin ollen hän pamahti naama edellä räystääseen. Nyt tuo miesparka retkotti lähes tajuttomana savuten ja tikapuista roikkuen. Yritin siirtyä häntä kohti mutta hänen tikkaansa alkoivat kaatumaan enkä saanut niistä kiinni. Voi helevetti, huusin kun tajusin hänen kaatuvan traktorin päälle. Kuului rysäys ja punanaamainen mies ponnahti taas ilmaan. Jotenkin hän ilmalennon aikana onnistui kääntyä ja putosi jaloilleen mutta vauhti oli liian kova ja hän oli selin menosuuntaan. Käsiään villisti heiluttaen ja kieltään lipoen miesparka juoksi takaperin suoraan kaivoon. Hetken päästä kurkistimme terävänenäisen miehen kanssa varovasti kaivon pohjalle sillä olimme varmoja urhoollisen kumppanimme menehtymisestä. Ilomme oli kuitenkin suunnaton kun hän vilkutti meille ja pyysi Pervitin-tablettia. Sieltä me tuon teräsmiehen sitten nostimme ja paikkailimme parhaan kykymme mukaan(olemme kumpikin käyneet ensiapukurssin). Hänen vaatteensa olivat palaneet joten kiedoimme hänet täkkiin ja palaneeseen päähänsä hän sai supilakin. Tarjosin hänelle mahdollisuutta päästä terveysasemalle mutta hän kieltäytyi päättäväisesti sekä ryhtyi lukemaan Ultra-lehteä kieltään lipsuttaen.
Nyt dopplertutka on toiminnassa sekä muukin ufotutkintalaitteisto viritettynä.
huom. astioita en ole vieläkään pessyt, enkä pese.

Hei! Haluan kertoa retkestämme kohti idioottivarmaan ufo-kontaktia.

Oltiin ystäväni Jamesin kanssa valmistauduttu täyttämällä kohtaamiskaavakkeita pari viikkoa ja päivämäärä reissulle oli lyöty lukkoon. Kontakti oli tällä kertaa varma epäilys siitä että ehkä tuttavamme onkin alien. Aloimme monta viikkoa aikaisemmin miettimään miksi hänen lähellään kaikki sähkölaitteet hajoavat, esimerkiksi excel ei toimi ja autosta palaa sulakkeet kesken kaiken. Hän myös pitää outoa ääntä, aivan kuin hänen puhesyntetisaattorinsa olisi mennyt rikki. Esimerkiksi hän saattaa sanoa että "Ompas ihanaKÖÖÖ kukkapenkkiKÄÄÄ tuossa". Reissu vie siis paikkaan jossa meidän oli tarkoitus hänet tavata.

Kohtaamiskaavakkeet alkoivat olemaan valmiina ja pyytelin Jamesilta vielä numeerisia tarkistuksia sähköpostitse siitä kuinka paksusta pellistä faradin häkki tähän kohtaamiseen tulisi valmistaa. Hän kuitenkin saapui tapaamaan minua ja tulimme siihen tulokseen että häkkejä ei tarvita. Hän tuskin yrittäisi assimiloida meitä koska tilaisuuksia siihen on ollut jo monia. Saavuimme kontaktipaikalle ja siellä oli muitakin. Kaikilla oli vimmattu tarve päteä, ja suunvuoroa oli hyvin hankala saada. Olin valmistellut puhettani kaksi viikkoa enkä ollut saamassa vuoroa pitää sitä joten aloin jo hätääntymään. Erilaiset luvut vain tulivat jatkuvasti ilmi keskusteluissa. Olin pyörällä päästäni. Aloin vakuuttumaan että hän aikoo telepatian keinoin kääntää ajatukseni mössöksi. Tunsin kuinka henkinen paine alkoi kasaantumaan sisälläni sillä huomasin muiden olevan enemmän tai vähemmän väärässä asiasta josta he väittelivät. Seurasin keskustelua kuin sumussa. Ystävänikin näytti olevan pihalla kuin lintulauta joten ajattelin olevamme oikeasti pulassa. Aikaa ei ollut hukattavaksi sillä assimilointi oli kestänyt jo puolisen tuntia ja yleensä kenet tahansa voidaan assimiloida puolessa tunnissa. Onneksi olemme kovakalloisia ufologeja joiden päähän ei voi ajatuksia noin vain heitellä mutta katsoin että tilanteesta on päästävä. Ajattelin aloittaa puheenvuoroni "Hei, tutkittuani asiaa olen tullut siihen tulokseen että..." mutta suustani tulikin vain "Ummummummum". Näin ystäväni katseesta että minut on menetetty, joten hän naurahti epäilyksemme kohteelle kuin pilkallisesti että "minäpä täällä olenkin vielä täysin järjissäni". Minua huimasi enkä ymmärtänyt itsekkään enää mitä sanoin. Juoksin palaverista horjuvin askelin ulos ja ystäväni seurasi perässä.

Menimme hänen autoonsa ja hän totesi että minun ufologin ura alkaa olemaan päätöksessä. Tehokasta tutkimusaikaa minulla olisi enää kaksi vuotta. Sen jälkeen hän jatkaisi töitä yksin ilman minua.

Järjestimme yöksi vartiovuorot. Minä valvoisin puolesta yöstä aamukolmeen ja terävänenäinen mies kolmesta aamukuuteen. Kieltään lipovalle miehelle emme laittaneet vartiovuoroa koska hän oli niin heikossa kunnossa. Vartiopaikka oli asuntoni katolle tehty "linnoitus". Ilmakivääriin oli varattu kaksi rasiaa englantilaisia Buldog-luoteja, kummassakin 500 kutia. Ne eivät siis loppuisi ensihätään kesken. Lämmikkeeksi oli termoksellinen kahvia ja väsymyskohtauksen varalle Pervitin-tabletti. Dopplertutka oli kokoajan käynnissä ja muukin kalusto aktivoituna.
Vartiovuoroni sujui rauhallisesti, vain pari jänistä käyskenteli näköpiirissä sekä yksinäinen supikoira. Tarkastin kiikareilla että ne kulkivat varmasti pää edellä. Join muutaman kupin kahvia mutta Pervitiniä en tarvinnut, vahtivuoroni sujui siis oikein mukavasti. Kolmen aikaan herätin terävänenäisen miehen väijyvuorolleen ja painuin itse pehkuihin.
Heräsin katolta kuuluvaan tulitukseen ja pihalta kuuluviin huutoihin. Kello oli neljä. Ryntäsin ikkunaan. Tumma hahmo, ikään kuin karhu huusi ja nytkähteli marjapensaan vieressä ja terävänenäinen mies tulitti sitä katolta säälimättömästi ilmakiväärillä. Juoksin makuuhuoneesta tupaan ja näin että kieltään lipova mies ei maannut sairasvuoteellaan. Hapuilin komerosta lamauttimen jota käytetään sähkökalastuksessa ja juoksin rapulle. Tulitus jatkui ja tunnistin tuon maalitaulun kieltään lipovaksi mieheksi. Hän yritti nyt ryömiä rapun alle luotisadetta karkuun mutta terävänenä ei tuntenut sääliä. Huusin monta kertaa, LOPETA AMPUMINEN! mutta tuloksetta. Viimein kiipesin katolle ja taklasin tuon sotahullun, jonka jälkeen pidin häntä aloillaan ainakin kymmenen minuuttia. Viimein hän rauhoittui ja pääsimme antamaan ensiapua kieltään lipovalle miehelle.
Onneksi olimme kietoneet tuon kielenlipsuttavan paksuun täkkiin, joka nyt luultavasti pelasti hänen henkensä. Täkki oli toiminut oivana luotiliivinä. Kaivoimme kuitenkin tuosta itkua tuhertavasta miehestä yli kolmekymmentä ilmakiväärin luotia, joten vähällä hän ei ollut missään nimessä päässyt. Hänen haavojaan hoitaessani päätin että heti aamulla toimitan hänen lääkärin hoitoon, kävi miten kävi. Annoin hänelle vielä muutaman kulauksen laimennettua suolahappoa ja nipun Ultra-lehtiä luettavaksi, joita hän kieltään lipoen ryhtyikin lukemaan.
Terävänenäinen mies kiipesi takaisin katolle ja minä kävin uudelleen nukkumaan. Ennen nukahtamista mietin, mitähän vielä tapahtuu...

Tuo aloittaja vaikutti erään toisen alan foorumilla ja kertoi joutuneensa retkellään sipoonkorvessa vierasmaalaisten henkilöiden ryöstämäksi kesken telttailunsa. Kirjoitustyyli on aivan sama.

Kävimme tänää Jamesin kanssa huippu-ufologien koulutustilaisuudessa.

Tilaisuuteen saatiin kutsut jo kauan sitten mutta olin itse unohtanut koko tapahtuman. Onneksi Jamesilla on rautainen muisti useista abduktioista huolimatta. Hän karautti minua hakemaan kuin tuulispää, koska tiesi minun unohtaneen koko tilaisuuden. Olin jo vuonna 2013 kerran vannonut etten mene niihin tilaisuuksiin enää koskaan. Syy johtui siitä että minun ufokontaktit kyseenalaistettiin ja jouduin hiillostetuksi ulos tapahtumasta. 3 kk myöhemmin minua aneltiin takaisin, koska huomattiin että alan oletetut muut ykköset olivat liioitelleet kontaktejaan ja minun todisteet olivat kiistattomat. Minua aneltiin takaisin vuoden ajan, mutta päätin antaa jäsenkirjani pois 2014 jotta keskustelu tulisi päätökseen. Sen jälkeen liityin toiseen, tosin amatöörikerhoon, jonka jäsenenä nyt paikalle mentiin. Tässä kerhossa ennen Jamesin ja minun liittymistä varmin ufo-kontakti oli puheenjohtajan ystävän kuulopuheet suojalammen tapauksesta vuonna 57.

Paikalle oli saapunut monia alan ykkösiä. Tunnistin heidät kaulassa roikkuvista henkilökorteista. Tarjolla oli ufoleivoksia, joista kieltäydyin, sillä arvatenkin leivos muistutti kaksikätisien ufojen avaruusalusta. Otettiin takapenkin paikat koska Jamesilla on herkät korvat ja itse näen hyvin vain kauas.

Kokous alkoi yleisellä jaarittelulla. Alun puhujat kertoivat pintaraapaisuna siitä mitä tehdä jos näkee ufon, mitä tehdä jos kohtaa humanoidin jne ja välissä katseltiin kontaktilomakkeen täyttöä. Tämä oli kaikki tuttua meille, koska olimme ryhmän kokeneimmasta päästä. Jossain näillä main James sai keskivaikean assimilaatiokohtauksen. Tästä tiesin että kohta tulee kovaa tavaraa. James puhui vielä hetken kieliä ja nyki penkissä. Kun kirkas kuola oli vatkautunut paksuksi vaahdoksi ovesta asteli kovan luokan ufologi. Hän on eläköitynyt johtotähti jonka henkilöllisyyttä en voi paljastaa. Takana yli 400 abduktiota ja 1600 ufo-havaintoa. Abduktiot hän lopetti eläkkeelle siirtymisen jälkeen mutta tykkää tehdä havaintoja edelleen, joita kertyy noi 50 kappaletta vuodessa. Hänen auransa täytti koko huoneen. Yleisö hiljentyi, James pysähtyi, ja hiljaisuus laskeutui saliin, avain kuin Martin Luther Kingin puheen aikana. Jo ensimmäisistä sanoista ja dioista lähtien huusin mielessäni hallelujaa! Annoin vaipua itseni assimilaation aaltoihin. Tunti myöhemmin koko salin väki oli niin assimiloitu että kukaan ei tajunnut käydä edes tauolla. Kaksi tuntia myöhemmin pääni oli niin mössöä että en meinannut pysyä tuolissani. Viimeinen dia loppui ilmassa leijuvan humanoidin kuvaan ja hurmoksen kaltaisiin aploodeihin. James oli myös niin sekaisin että luuli kuvan esittävän minua. Poloinen sai taas elämänsä kyydit. Jälleen mahtava päivä ufojen parissa!

Kylhä mie eppäilen että näitte samojen jullikoitte kans oltiinni santahaminassa puolen vuossattaa sitte palveluksessa.

Erittäin mielenkiintoisia, yksityiskohtaisia ja tieteellisesti perusteltuja ufotutkimusselostuksia sekä aloittajalta, että nimimerkiltä Abduktio !
Myös niistä annettu negatiivinen palaute oli täysin odotettua .
Palstalaisissa kun vielä on valitettavan paljon piintyneitä skeptikkoja ja James Randin harhaanjohtamia.

Aivan uskomattoman hienoa aineistoa. Tässä myös näkyy se millaisten vaikeuksien kanssa ufotutkijat joutuvat taistelemaan. Jatkakaa tutkimusta älkääkä antako kenenkään/minkään lannistaa!

Aivan uskomattoman hienoa materiaalia!!!!

James Alien mainitsi tuossa toisessa raportissaan ilmiöstä, jota olen itsekin paljon tutkinut,
nimittäin eläinten (esim. jäniksien) takaperin kulkemisen alieenien läheisyydessä.

Olen tullut siihen tulokseen, että alieenit pystyvät manipuloimaan läheisyydessään olevaa
elollista organismia siten, että siinä aika alkaa kulkea takaperin, siis nykyisyydestä menneisyyteen.

Ulkopuolinen havainnoitsija kokeen tämän aikavääristymän niin, että manipuloitu eläin näyttää kulkevan takaperin.
Alieenit pystyvät myös ajan suunnan kääntämisen lisäksi muuttamaan sen kulkua nopeammaksi tai hitaammaksi.
Jälkimmäistä tapaa he soveltavat myös omaan elimistöönsä pitkien avaruusmatkojen aikana.
Tällöin elintoiminnot hidastuvat ja sitä kautta myös vanheneminen, jolloin avaruusmatkat voidaan suunnitella yhä pitkäkestoisemmiksi.

Tutkimuksieni tässä vaiheessa en osaa vielä sanoa, miten alieenit nämä aikavääristymät saavat
aikaan.

Kaksi pääolettamustani ovat: joko teknisellä instrumentilla tai sitten omalla tahdonvoimallaan.

Palaan asiaan, kun tutkimukseni edistyvät !

halloo, toi kappalejako! ota selvää pirukaan... vitun wannaBee -laski

tää 24 -joku. on mitä on, mutta - kyllä ootte tekiin... niiJoo, ääliöHalluisNähäOiGeenUfon -kirjailijat. joo. paljon naurata ees

Oikeesti rakastan tätä tarinaa! Ihan paras!

Hehehe :D. Nää tarinat on yhtä hauskoja kuin se yks scifi kirja joka oli netissä luettavissa jossa eletään tulevaisuuden suomessa ja työvoimatoimisto on ottanut vallan ja kaikki kansalaiset on laitettu työleireihin ja ainut pelastus on legenda vaikeasti työllistettävästä työhaluttomasta pitkäaikaistyöttömästä joka omaa supervoimana sen ettäi tuntee kaikki työvoimatoimston konstit ja osaa välttää ne, ja joka legendan mukaan asuu jossain lapin erämaassa ^^

Toivoisi suomalaisilla olevan rohkeutta aloittaa todellinen disclosure, kun kukaan muukaan ei sitä näytä tekevän, oltaisiin edes jossakin edelläkävijöitä, Mielenkiintoista on se että vanhuksilla näyttää olevan pitkäaikaisia humanoidituttavuuksia, http://beforeitsnews.com/spirit/2017/06/life-long-et-friends-2509626.html

Aloiitajan kannattas ehdottomasti kirjoittaa englannin kielellä tuo tarina ihan kirjaksi, varmasti tulis pätäkkää kun julkaiset sen niin että kohteena on jenkkilän maalaisosavaltiot ym hillbilly ja redneck osavaltiot.. veikkaan et tulisit miljonääriksi

Olen lukenut tän upeen tarinan kymmeniä kertoja ja olen satavarma et nää heput on oikeesti olemassa! James Alienin tiimi siis. Ystävä, kieltään lipova mies ja terävänenäinen mies. Onko toi ystävä sama kuin nimimerkki Abduktio? Saako teihin jotenkin yhteyden? Hei vaik tää varmana tuntuu uskaliaalta(nii mustakin) nii oikeesti.
Mia

Parasta ufopalstalla ikinä! Kansa vaatii lisää tätä herkkua!!

En usko. Minä olisin ampunut ne jänikset.

Näitä kokijoita ja tutkijoita voi pilkata, mutta he sentään tekevät ufologiassa täysin retuperälle jäänyttä arvokasta kenttätyötä. Nykyään vaan ollaan new age uskossa ja kanavoidaan, kun pitäisi mennä maastoon ufoja bongailemaan!

Luin huviksi suurimman osan tarinoista. Kohtuullista tajunnan virtausta. Aloittaja ei taida olla ainakaan sama kirjoittaja, kuin KauasLeikkiKarkaa, tai Abduktio. Sen verran erilainen kirjoitustyyli.

Viihdyttävintä oli aloittajan kirjoitelmat, mutta nekin menivät hieman vääriin sfääreihin, joten hauskuus karisi. Kuitenkin kaikilta ihan hyvää yritystä, kehityskelpoista. Aloituskirjoitelmissa oli kohtuullista "hullualuovuutta". Sen jälkeen tarinat muuttuivat enemmän pakonomaiseksi, puuduttavammaksi prosessikirjoittamiseksi. Aloittajalla oli taitoa tuoda tekstiin yksityiskohtaista syvyyttä, ja yksityiskohdat sellaisia, joita tavallisen tallaajan on vaikea kyseenalaistaa ilman tarkempaa googlausta.

Ja ei, kirjoittaminen ei ole helppoa, varsinkaan mukaansa tempaavan tekstin kirjoittaminen.

Ajoin talvella yhtenä yönä kuopiosta jyväskylään ja varmasti oli nämä kaverit jotka puhui radiossa. Ensin kuuntelin et mitä juttua tää on? Sit kun kuuntelin lisää nii vitsi et mua alkoi pelottaa siellä pimeällä tiellä. Pelkäsin ihan sairaasti mut en uskaltanu ees vaihtaa asemaa tai laittaa radiota kiinni! Koska sillon mulle tapahtuu varmasti jotai kauheeta! En haluu enää ikinä kokea sellasta kauhua! Ihme että pääsin viimein perille.

Avaus "Uforetkellä" on moninkertaisesti ja monessa suhteessa klassisia ufosatuja
( Roswell, Rendlesham , ym. ) ansiokkaampi.

Kertomus on monisäikeisempi ja älyllisesti viihdyttävämpi kuin mikään "klassinen"
ufosatukertomus , joita ufohörhöille eri medioissa jatkuvasti tarjoillaan .

Lisäksi avaaja on reilusti liikkeellä huumorimielellä, eikä tavoittele taloudellista etua,
mitä ufosatusonnan ammattimaiset tekijät crashdowncafeineen ja juutuubitaruineen
ymmärtämättömiltä ufohörhöiltä jatkuvasti hamuavat.

Pöljä vielä jaksaa kehuskella omalla jätöksellään.
Kuka tuota jaksaa lukea kahta riviä pitempään.
Hellakiikku kuvittelee olevansa kirjailijakin!

Kerron nyt oman kokemukseni jonka uskon liittyvän tähän ketjuun. Kyseessähän on varmasti Suomen rankin ufotutkimustiimi, jonka tutkimukset vedettiin niin äärimmilleen että sairaaloiden teho-osastoilla heidät tunnettiin hyvin ja on suuri vahinko ettemme voi enää lukea täältä heidän kokemuksiaan.
Ajoin vuosia sitten 5-tiellä kohti pohjoista. Oli tammikuu ja kello noin 23. Lyhytaalto-vastaanottimeni selasi kanavia koska aikani kuluksi kuuntelin rekkamiesten jutteluja. Yhtäkkiä alkoi kuulua outoa koodikieltä. Pysähdyin heti ensimmäiselle bussipysäkille jonka näin ja sammutin auton valot. Koodikieli koostui lähes pelkästään u- ja z-kirjaimista ja oli jotenkin junnaavaa.
Katselin ympärilleni koska tiesin että lähetys ei tule kaukaa. Oikealla puolellani oli järven selkä ja siitä jatkui salmi tai lahti. Siellä näin valkoisen valon joka leijui ilmassa. Valon alapuolella näkyi hahmoja jotka liikuivat. Seurasin tapahtumaa useita minuutteja kunnes ajattelemattomasti painoin la-puhelimen tangettia. Valo hyppäsi heti ylöspäin ja sammui. Samassa jäällä syttyi valonheitin joka alkoi haravoida maisemaa. Tiesin että valo etsii minua joten kaasutin heti pois paikalta. Tunsin että jokin lensi ylitseni suurella nopeudella ja tiesin olevani merkitty mies.
Kuukausia sitten sain tietooni että kyseinen ufotiimi oli ollut pitkään valvonnan alla ja sen toiminta päätettiin tuhota sisältä päin. Yllättävä taho osottautui heikoimmaksi lenkiksi ja bolshevikkien salajuoni kietoutui hänen ympärilleen. Hänelle syötettiin valheita ja niiden katkeroittamana hän tuhosi kaiken aineiston sekä ufotutkimuskaluston. Petturi löytyi siis omista riveistä tälläkin kerralla.

Aikamatkustus on nykyään helppoa kun tietokoneet on keksitty, ei tarvitse matkia H.G. Wellsiä.

Temporal Displacement, eli aikamatkustus saavutetaan helposti muuttamalla tietokoneen päivämäärää ja kellonaikaa.

Tällöin voi lukea myös uutisia tulevaisuudesta haluamastaan päivämäärästä, jos uutiset eivät ole vielä tulleet, malta odottaa hetki nettisivuston päivitystä.

Aijai.. Nauratti en voi kieltää! En jaksanut tosin kaikkea lukea mutta ääliömäistä skepoilua parhaimmillaan! Kiitoksia! 8)

Kuka porukasta oli petturi???

Vuosia mietin kuka on oikea myrkyttäjä. Kaikennäköisistä hapoista oli puhetta mutta pahin myrkky oli näkymätöntä.