Elikkäs olen siis 13 vuotias tyttö... mutta olen melkeimpä koko pienen ikäni halunnut olla poika s: Minun isoveljeni ovat hyväksyneet sen jo ihan silloin kun olin pieni ja pitivät minua vertaisenaan mutta noh äitihän ei siitä tykännyt kun leikin aina poikien kanssa " poikien " leikkejä enkä siskoni kanssa barbeilla..
He ovat siis puolveljiäni ja nykyään äitini ihan vihaa heitä, kun he muka opettivat minut luulemaan olevani poika :/ Äitini yrittää kovasti kasvattaa minusta naista, hän painostaa minua pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin vaikka en halua.
Aina kun menemme vaatekauppaan hän " raahaa " minut mukanaan tyttöjen vaatepuolelle, vaikka haluaisin mennä poikien puolelle.. Tykkään käyttää poikien vaatteita, mikä suututtaa äitiäni D; Aina kun sanon itseäni Viljamiksi äitini tokaisee vihaisena että " katsoppa housuihisi että onko siellä pojan sukuelimet "..
En ymmärrä miksi äitini ei hyväksy minua tälläisenä kuin olen... :C Tosin hän ei hyväksy kyllä homoja, transuja eikä lesboja... s: Aina kun otan puheeksi sen, että haluan olla poika hän suuttuu minulle. Tuntuu kuin kaikki vika olisi minussa eikä äidissä ;C Äitini jopa katselee minulle sopivia poikaystäviä, jotka hän kelpuuttaa minulle... Jopa kiusaajaani hän yritti minulle tyrkyttää siis tämä on ihan hullua!
Ja sitten hän pitää minua hulluna kun haluan olla poika, ahdistun ihmisistä ja heidän arvostelevista viiltelevistä katseista yms... Haluaisin että minulla olisi lyhyet hiukset, kuin pojilla mutta äitini ei anna minun leikkauttaa hiuksiani ne ovat jo polvitaipeissa asti menossa. Aina kun otan senkin puheeksi niin hän suuttuu, äitini määrää melkeimpä kaikesta... minulla ei tunnu olevan sananvapautta / vapautta päättää asiostani. :C
Anteeksi mikäli pilkut yms eivät ole oikeilla kohdillaan... Onko kellään muulle tämmöistä samailaista kokemusta, vai olenko ainoa joka on tässä tilanteessa s: ?
He ovat siis puolveljiäni ja nykyään äitini ihan vihaa heitä, kun he muka opettivat minut luulemaan olevani poika :/ Äitini yrittää kovasti kasvattaa minusta naista, hän painostaa minua pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin vaikka en halua.
Aina kun menemme vaatekauppaan hän " raahaa " minut mukanaan tyttöjen vaatepuolelle, vaikka haluaisin mennä poikien puolelle.. Tykkään käyttää poikien vaatteita, mikä suututtaa äitiäni D; Aina kun sanon itseäni Viljamiksi äitini tokaisee vihaisena että " katsoppa housuihisi että onko siellä pojan sukuelimet "..
En ymmärrä miksi äitini ei hyväksy minua tälläisenä kuin olen... :C Tosin hän ei hyväksy kyllä homoja, transuja eikä lesboja... s: Aina kun otan puheeksi sen, että haluan olla poika hän suuttuu minulle. Tuntuu kuin kaikki vika olisi minussa eikä äidissä ;C Äitini jopa katselee minulle sopivia poikaystäviä, jotka hän kelpuuttaa minulle... Jopa kiusaajaani hän yritti minulle tyrkyttää siis tämä on ihan hullua!
Ja sitten hän pitää minua hulluna kun haluan olla poika, ahdistun ihmisistä ja heidän arvostelevista viiltelevistä katseista yms... Haluaisin että minulla olisi lyhyet hiukset, kuin pojilla mutta äitini ei anna minun leikkauttaa hiuksiani ne ovat jo polvitaipeissa asti menossa. Aina kun otan senkin puheeksi niin hän suuttuu, äitini määrää melkeimpä kaikesta... minulla ei tunnu olevan sananvapautta / vapautta päättää asiostani. :C
Anteeksi mikäli pilkut yms eivät ole oikeilla kohdillaan... Onko kellään muulle tämmöistä samailaista kokemusta, vai olenko ainoa joka on tässä tilanteessa s: ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.