Olen tässä pitkään miettinyt elämääni monelta kantilta.
Kun en ole enää mikään teinityttö, vaan aikuinen nainen, keski-ikää lähestyvä, niin jään usein miettimään, että oliko elämä sitten tässä?
Elänkö yksin loppuelämäni. Ensin lasten kanssa ja kun he lähtevät pesästä, sitten yksin..
Ajatus tuntuu kauhealta.
Minä niin tahtoisin löytää naisen, sellaisen, joka on juoksunsa jo juossut, sinut elämänsä ja itsensä kanssa. Jokaisella meillä on takana elämää ja saakin olla, niin sen aurinkoisia hetkiä, kuin vähemmän aurinkoisiakin, eikä sen väliä, kunhan se ei ole jäänyt kummittelemaan mieleen.
Haaveilujeni myötä jäin miettimään, että onko missään naisia, jotka eivät halua mitään leikkimistä, yhden yön seksiä ja kiitos se oli siinä, vaan kunnollista, koko elämän mittaista parisuhdetta? Ensin hiljaa tutustuen toisiin ja siitä sitten ajan kanssa edeten.
Suhdetta, jossa rakkaus ei lopu kun arki alkaa?
Suhdetta, jossa on kiva tehdä ja touhuta yhdessä kaikkea, ensin vielä lapset mukana kuvioissa ja sitten kun on sen aika, kahden.
Liikkua, leikkiä, reissata, kokkailla, kaikkea sitä, mitä arkeen kuuluu. Ja sitten välillä kahdenkeskistä laatuaikaa, sitä ihanaa aikuisten aikaa kahden kesken, pitkä viikonloppu jossain kynttilöine ja takkatuline, tai ihan vain kahden kotona, nauttien sen oman rakkaan seurasta ja kaikesta siitä, mitä hän on, mitä me olisimme yhdessä..
En ole kiinnostunut etsimään naista homobaareista, koska baarit eivät muutenkaan kiinnosta. Harvoin käyn niissä, melkeinpä vain joskus "pakosta" ystävien kanssa, kun ei aina kehtaa kieltäytyä, mutta tuolloinkin selvin päin, vesilinjalla. Minua kun ei juurikaan humalaiset ja humalahakuisuus kiinnosta. Mutta kun homobaarit ovat out, ainakin nyt, niin mistä sen ihanuuden voisi löytää?
Mielummin menen vaikka kentän laidalle katsomaan urheilua, mutta luulenpa, että sieltä voi olla hankalaa bongailla naista, joka sattuisi tykkäämään naisista =).
Koska humalahakuisuus ei ole mun juttu, ei myöstkään alkoholi ole, eikä tupakka. Jos hän käy viihteellä joskus, se on tottakai ok, mutta sauhuttelu ei.
Mä mistä löytäisin sen naisen... <3
Kun en ole enää mikään teinityttö, vaan aikuinen nainen, keski-ikää lähestyvä, niin jään usein miettimään, että oliko elämä sitten tässä?
Elänkö yksin loppuelämäni. Ensin lasten kanssa ja kun he lähtevät pesästä, sitten yksin..
Ajatus tuntuu kauhealta.
Minä niin tahtoisin löytää naisen, sellaisen, joka on juoksunsa jo juossut, sinut elämänsä ja itsensä kanssa. Jokaisella meillä on takana elämää ja saakin olla, niin sen aurinkoisia hetkiä, kuin vähemmän aurinkoisiakin, eikä sen väliä, kunhan se ei ole jäänyt kummittelemaan mieleen.
Haaveilujeni myötä jäin miettimään, että onko missään naisia, jotka eivät halua mitään leikkimistä, yhden yön seksiä ja kiitos se oli siinä, vaan kunnollista, koko elämän mittaista parisuhdetta? Ensin hiljaa tutustuen toisiin ja siitä sitten ajan kanssa edeten.
Suhdetta, jossa rakkaus ei lopu kun arki alkaa?
Suhdetta, jossa on kiva tehdä ja touhuta yhdessä kaikkea, ensin vielä lapset mukana kuvioissa ja sitten kun on sen aika, kahden.
Liikkua, leikkiä, reissata, kokkailla, kaikkea sitä, mitä arkeen kuuluu. Ja sitten välillä kahdenkeskistä laatuaikaa, sitä ihanaa aikuisten aikaa kahden kesken, pitkä viikonloppu jossain kynttilöine ja takkatuline, tai ihan vain kahden kotona, nauttien sen oman rakkaan seurasta ja kaikesta siitä, mitä hän on, mitä me olisimme yhdessä..
En ole kiinnostunut etsimään naista homobaareista, koska baarit eivät muutenkaan kiinnosta. Harvoin käyn niissä, melkeinpä vain joskus "pakosta" ystävien kanssa, kun ei aina kehtaa kieltäytyä, mutta tuolloinkin selvin päin, vesilinjalla. Minua kun ei juurikaan humalaiset ja humalahakuisuus kiinnosta. Mutta kun homobaarit ovat out, ainakin nyt, niin mistä sen ihanuuden voisi löytää?
Mielummin menen vaikka kentän laidalle katsomaan urheilua, mutta luulenpa, että sieltä voi olla hankalaa bongailla naista, joka sattuisi tykkäämään naisista =).
Koska humalahakuisuus ei ole mun juttu, ei myöstkään alkoholi ole, eikä tupakka. Jos hän käy viihteellä joskus, se on tottakai ok, mutta sauhuttelu ei.
Mä mistä löytäisin sen naisen... <3
Vastaukset 13
Vanhimmat
Riippuu siitä onko äidille se kumppani vain lapsien lisä. Riippuu siitä, onko parisuhde vähemmän, aina lapset edellä.. kirjoitit itsekin, että ensin lapset kuvioissa, sitten parisuhde. Ei se niin kuulu mennä. Minkälainen rakkaus suhde jaksaa olla aina 'vain varalla', 'hyllyllä lasten tieltä' tms. Tietenkin arkeen lapset kuuluvat, mutta mielestäni aikuisten parisuhde on se perheen sisus, lapset elävät siinä suhteessa. Aikuinen ei ole ohjelmoitu elämään äiti-lapsi-suhteessa ikäänkuin vähempänä. Niin romahtaa kaikki. Miksi muuten olet lapsesi tehnyt ensin kuin etsinyt elämääsi rakkauden? Valitettava tosiasia on, että jos lapsesi ovat maailmasi napa, siihen on kunnollisen ja hyvänkin naisen vaikea tulla. Kenestä siihen edes olisi? Mikäli tahdot todella rakkauden, laita asiat järjestykseen ja huolehdi, ettei naisesi joudu tulemaan 'vain jalkoihin'. Muuten et löydä mitä etsit ja olet todellakin yksin. Jos sinulla on aikaa myös todellakin huolehtia suhteestasi, löydät myös toimivan perhe-elämän, ihanan naisesi ja teillä lapset yhdessä arjessanme kunnes lähtevät.
Hei seis, seis!!
Minä ehkä kirjoitin jotenkin hassusti, mutta
en m i s s ä ä n nimessä tarkoittanut, että lapset ovat ensin ja puoliso sitten. EI!
Tarkoitin, että vielä nyt lapset ovat arjen kuvioissa mukana( ensin lasten kanssa ja sitten kaksin) ja myöhemmin kun he ovat aikuisia ja maailmalla, eleltäisi kaksin.
Minun parisuhdehaaveeseeni kuuluu ihana rakas nainen, jonka kanssa jaamme arjen ja johon lapset vielä hetken kuuluvat.
Elämä niin, että meillä on kaikkien kanssa hyvä olla. Arki ja juhla perheenä yhdessä. Ja joskus me rakkaan kanssa kahden jossain, kuten muidenkin perheiden vanhemmat.
Anteeksi kun esitin asiani väärin.
Toiv.nyt ymmärsit miten sen tarkoitit.
Sinulla on ajatusmaailma pitkälti kuin omani. Haaveissa ihan oikea, loppuelämän parisuhde ja perhe-elämä hänen kanssaan arkineen ja juhlineen. Minulla myös lapsi, yhteishuoltajuus exäni kanssa. Minkä ikäinen ja mistäpäin olet itse? Kiinnostaisiko vaihtaa osoitteita? :)
Niin ja en ole tuo SissiN, vaikka hyvin mielestäni kirjoittikin :)
Minäkin kaipaan aikuista ja naisellista naista elämääni. Kunhan olisi älykäs ja luotettava:)
Kaipaan samoja asioita, mutta naista, jolla ei olisi lapsia. Voisimme yhdessä rakentaa elämän omannäköiseksi <3. Ei menetetä toivoa, uskotaan rakkauteen!
Täällä vähän nuorempi (24vuotias) naisellinen nainen joka kaipaisi juuri tuollaista suhdetta mitä ylempänä kuvailtu. Lapset eivät ole iso asia minulle, niitä joko on tai ei, heidät hyväksyisin koska ovat osa omaa rakasta ja hänen elämäänsä. Omia ei ole. Itse olen aina ihastunut jostain syystä naisiin, joilla elämänkokemusta jo vähän enemmän. Ehkä osittain johtuen siksi, että itsekin kokenut tähän mennessä paljon; niin hyvää kuin pahaa. Kaipaisin aikuista naista jonka kanssa rakentaa yhteisen elämän ja tulevaisuuden. Olisi ihana viettää oman rakkaan kanssa iltoja kotona ja käpertyä toisen viereen, kokkailla, katsoa elokuvia ja viikonloppuisin joskus vaikka ottaa pari lasia viiniä. Arkena vain jakaa päivän tapahtumia ja illalla nukahtaa toisen viereen. Omanlaistaan tuntuu olla vain mahdoton löytää, varsinkin kun kukaan ei minusta huomaa naisellisuuden vuoksi että olen naisiin päin. Myös oma tutka täysin hukassa. :/
Loppuelämänonni. Lapsi on AINA äidille ykkösjuttu eikä sun näin ollen tartte korjailla sanomaasi!
SissiN:n kommentit olivat myös paikkaansa pitäviä. Kun alat tapailla naista lapsella/lapsilla. Ja haluatte viettää laatuaikaa yhdessä niin Sinä olet se, joka mukautuu heidän arkeensa, näin on kaikkein käytännöllisintä. Tunteiden siinä syvetessä roolisi muuttuu rakastajattaresta myöskin koko paketin haltuunottajaksi. Siis lyhyesti.
Kun oma lapseni muutti omilleen niin päätin, etten rakastu kaltaiseeni yksinhuoltajaan:)
Ei lapsi voi olla kenellekkään täysillä kulkevalle nro 1. Ei huh. Kuten jo kirjoitin, parisuhde on se perheen sielu, sydän ja selkäranka. Ei lapset. En ymmärrä, miten kukaan edes ajattelee toisin.
Sinulla ei nähtävästi ole lapsia. Lapsen hyvinvointi on vanhemmille aina ensisijainen asia. Ainakin tulisi olla. Rakkautta sen sijaa toivottavasti riittää perheessä kaikille, eikä sitä tarvitse edes mitenkään kilpailuttaa...
Mikäli tarkoitat SissiN täysillä kulkemista älyllisesti? toivon meille jokaiselle elämän edetessä sen vaan lisääntyn ja tuovan myös uusiakin näkökulmia ehdottoman sijaan. Askelhan luonnollisesti ei samalla tapaa nosta kierroksiaan, niin epäreilua!!!
Täällähän mie oon:)
parisuhde on paljon muutakin kuin sinä ja minä, kute sissinn kirjoitti. Onneksi itsellä on sellainen nainen joka myös haluaa ja antaa omaa aikaa ja paikkaa. Ikinä en voisi ajattellakkaan vaativani että on sinä ja minä ja ei muita olisikaan. On olemassa joillakin lapsi, lapset, työ, opiskelu, sukulaiset, harrastukset ym. Ja niihin ei mitenkään toinen voi olla aina mukana, Ajatuskin kuulostaa kamalalle olla aina ja jokapaikassa mukana kuin kärpäspaperi, mutta kukin tyylillään :).
Tasapainoilemaan voi joutua myös puolison erilaisten elämäntapojen kanssa,harrastukset erilaiset, työajat sellaiset että yhdessä ollessa ei edes näe ja kun näkee niin jompikumpi vaan nukkuu ja nukkuu. Ei se elämä mene niin että yksi yhteen vaan koostuu niin monista palapelin osista, ja ja kohdista, ja niitä sitten sovitellaan kahden ihmisen välillä.
Aloittajalle tsemppiä, ei sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, harrastukset(lapsien tai oma) ,erilaiset deittipalvelut, työ ym. Ei sitä koskaan tiedä keneen "törmää" elämänmatkallaan. Leuka vain pystyyn ja kevättä rintoihin jos sopii sanoa noin.