Kokemuksia sosiaalityöstä paluumuuttajana

Kysymys on jo vanhempi, mutta kirjoitin nyt kuitenkin vastauksen, sillä joku toinen saattaa pohtia samaa asiaa tai saman tyyppistä asiaa.

Sosiaalialan työntekijöistä on Suomessa kova pula ympäri maata. Sen vuoksi alan työpaikkoihin on ollut pitkään pakko palkata epäpäteviäkin hakijoita. On hyvin tyypillistä, että esimerkiksi kuntien sosiaalityöntekijöinä työskentelee myös alan opiskelijoita, jotka eivät ole vielä muodollisesti päteviä tehtäviinsä. Lisäksi sosiaalialalla on lukuisia muita tehtäviä esimerkiksi sosiaalialan laitoksissa kuten lastensuojelulaitoksissa, ensikodeissa, päihdehuollon toimipisteissä, vastaanottokeskuksissa jne.

Koska sosiaalityön ammatit ovat Suomessa kuten muuallakin maailmassa varsin paljon sidoksissa kunkin maan lainsäädäntöön, sinun kannattaisi varmaan miettiä työn tekemistä Suomessa myös siltä kannalta. Eli kuinka hyvin hallitset Suomen lainsäädäntöä siltä osin kuin se tulee työelämässä vastaan? Ehditkö, jaksatko ja pystytkö itseopiskelemaan sitä työelämässä pärjätäksesi vai kannattaisiko sinun hakeutua ensin täydentämään niitä opintoja saadaksesi lainsäädännön suhteenkin varmemman pohjan työnolle? Suomessa sosiaalialan työvoimapula on nimittäin monin paikoin niin kova, että töihin revitään kovinkin osaamattomia työntekijöitä, joita ei sitten työpaikalla ehditä töihin perehdyttämään tai työnohjaamaan. Yksi hyvä vaihtoehto voisi olla hakeutua ensin sellaiseen sosiaalialan työpaikkaan, jossa ei vielä joudu liian vaativien työtehtävien eteen, vaan pystyy rauhassa täydentämään osaamistaan Suomen lainsäädännön ja yhteiskunnan osalta. Esimerkiksi lastensuojelulaitokset, päihdelaitokset ja vastaavat tahot, joissa työskennellään tiimeinä, voisivat olla parempia työpaikkoja kuin työpaikat, joissa joutuu kovin itsenäisesti ja yksin ottamaan vastuuta vaativista työtehtävistä. Sinänsä Englannissa suorittettu tutkinto on varmasti mitä mainioin, mutta tällaisia varoituksen sanoja halusin sanoa.

Tiedän monia sosiaalialan tehtävissä jo opiskeluaikana opiskelleita, jotka ovat pystyneet työn ohessa viemään opintonsa päätökseen Suomessa. Heidän joukossaan on ollut myös ulkomailla tutkintonsa osin tai kokonaan suorittaneita. Monet työnantajat myöntävät myös opinto- tai työvapaata, jotta työntekijät saavat tutkintonsa valmiiksi, koska tarve pätevistä työntekijöistä on niin suuri.

Töitä kyllä löytyy ja asiat järjestyvät. Kannattaa kuitenkin jo ennen Suomeen muuttoa tiedustella yliopistosta tarkemmat tiedot siitä, mitä kursseja tai aiheita sinun tarkalleen ottaen täytyisi suomalaisesta järjestelmästä opiskella. Näin saisit realistisen kuvan tilanteesta ja voisit pohtia työnhakuakin siltä pohjalta. Samoin kannattaa pohtia opintojen suorittamista käytännössä, sillä sosiaalialaa ei opeteta kaikissa Suomen yliopistoissa. Opinnot saattaisivat vaatia enemmän tai vähemmän läsnäoloa kuten tenteissä käymistä, luennoilla istumista tms. Silloin jäljellä jäävien opintojen ajaksi täytyisi ehkä muuttaa riittävän lähelle yliopistoa, jotta puuttuvien opintojen suorittaminen olisi mahdotonta. Ellei niitä sitten ole mahdollista suorittaa etäopintoina tai vain yksittäisten käyntien (esim. tentissä käyminen) avulla.