Nuorempiin porukoihin

Joo, kyllä me vanhat ollaan rasittavia ja valittavia vaivaisia.
Oletko käynyt tuolla nuorempien palstoilla juttua heittämässä ja chillailemassa, varmaan viihtyisit heidän seurassaan.

Niin.
Tsättäilehän siellä salilla.
Tämä palsta on liian fiksu sinulle.
Me olemme täällä henkisiä voimailijoita.

H.

mulla on kans paljon itseäni nuorempia ystäviä
on kyllä vanhempiakin ja samanikäisiä
ja kaikilta saan paljon iloa elämääni
mutta vaikka noita kummallisia sanoja käyttävätkin
itse en osaa niitä käyttää
tytär käyttää sellasta kivaa sanontaa joka kuulostaa mun korvaan hauskalta
mutta kun en nyt taas muista mikä se on
oon kyllä ajatellu että sitä kannattas itekkin ruveta käyttämään

juu ja punttisalilla käyn vaihtelevasti
nyt taas en kun ei oo tota rahan paskaa laittaa autoon eikä saleihin
mutta en käy siellä seurustelemassa kaveriporukassa
vaan ihan mielelläni väännän rautaa issekseni
omissa aatoksissani se on mulle terapiaa sillä saralla
seurustelen mieluummin muissa tilanteissa

mutta ihan kiva että oot löytäny tollaisen harrastuksen
ja mukavia ihmisiä ympärilles ei siinä mitään
jokainen omalla tavallaan.

Ajattelin enempi antaa hyvän vinkin kuin pyytää mielipiteitä.

Olipa mukava lukea vaihteeksi positiivinen aloitus.

Jatka ihmeessä siellä käyntiä niin ei pääse tommonen kitkeryys tarttumaan, mitä jotkut jo kiirehti suoltamaan.

Annoin sulle vihreen peukun mukavasta viestistä ja liikunnasta.

Chillata, oleskella rauhassa keskustellen, musiikkia kuunnellen.
Aiemmin sanottiin "hengailla" se ei ole enää muodissa, ilmankos minä sanon hengaillaan, vanhat kun on aina vähän jälkijunassa. Hengailla on mukavampi kun"tsillailla"(lausutaan) 😊🎶

Mielestäni lie kysymys sosiaalisien kontaktien tarpeista etenkin meillä eläkeläisillä joilla jokapäiväiset ihmiskontaktit ovat vähentyneet.

Viime maanantaina päivittäisellä sauvakävelylenkillä mietin ajan kulun jollotusta.
Niin olenhan joka syksy ja kevät bongillut ulkomaita. Tämä vuosi on jäänyt väliin matkustamisessa. Samoin keväinen onnettomuus ja sen seurauksena selkävamma on rajoittanut liikuntaharrastuksiani. Kesällä aika kuluu nopeasti, liiankin, koska asun mökillä. Siellä on yhtä sun toista fyysistä puuhaa mm. timpurointia. Ihmiskontaktejakin on enempi kuin taviaikaan sillä kesävieraita piipahtelee säännöllisesti.

Mutta takaisin sosiaalisten kontaktien hakuun.

Ilmottauduin eilen keramiikkakurssille. Tajusin, että tarvitsen mielialani tasapainon ylläpitämiseen ihmiskontakteja ja inspiroivaa harrastusta.

Ehdin käydä tunneilla kaksi kuukautta ennen Hollantiin siirtymistäni. Sovimme, että käyn tunneilla siten, että saavutan kokonaistuntitavoitteen eli otan osaa tunneille parina päivänä viikossa. Kursseille osallistuu kaiken ikäisiä. En siis etsi nuorempien seuraa vaan ihmiskontakteja piristämään pientä sisäpiirini.

6-kymppisenä vaidoin silloisen harrastukseni kuntosaliin puhtaasti terveydellisistä syistä.
Vaihtoa edesauttoi se, että muuttomme jälkeen totesin lähimmän salin olevan muutaman sadan metrin päässä ja saliyrittäjä oli takavuosien puolituttu.
Sekasalilla oli sekasalin mukainen harrastajakunta ja kahdesti viikossa mummoliigan riehumiset.

Huolimatta uurteisista kasvoistani, sulauduin sekavaan joukkoon. Sulautumistani lienee nopeuttanut se, että olin aikanaan kilpaillut painonnostossa ja sen jälkeen toiminut muutaman vuoden nuorten yleisurheilijoiden voimavalmentajana.

Salista käyttäjineen muodostui hyvin nopeasti tärkein sosiaalisten kontaktieni paikka.
Käyttäjäkunta on sopinut tavanomaisista putkivempelelutkuttajista aina NHL huippuihin ja siihen väliin sopii mm. tämän vuoden 163cm sarjan bikinifitness Suomen mestari ja MM kymppi.

6 viikoittaista käyntiä pitää vanhan ukon pirteänä joka suhteessa.
En tavoittele nuoruutta mutta fyysistä puolta ajatellen olen melkoisen tyytyväinen, ajoittain jopa itserakas.
Osa keskusteluista liikkuu aihepiireissä joihin en yritäkään osallistua. Harrastukseen liittyen tunnen itseni tasa-arvoiseksi. Joissakin tilanteissa jopa toivoisin jonkin asteen ikärasismia.

Vuoden mittaan minulla on muutamia rentoutumisjaksoja joita saliyrittäjä paheksuu jopa tosissaan. Useamman viikon rentoutuminen vaatii melkein yhtä pikän ajan palautumisen. Kokonaisuudessaan suorituskykyni on laskevalla linjalla. Lihasta katoaa noin 1kg/vuosi ja tehot haihtuvat samassa suhteessa. Hitaimmin hiipuvat maastaveto ja tangolla tehty hack. Kun äskettäin tavoitin sen 200kg niin voin rauhallisin mielin hyväsyä tosiasian, että olen jo 73v ja iltaruskon ukko.

Ei seurallisuus, keskustelun aiheet, harrastukset, mieltymykset yms. ole useinkaan ikäryhmästä riippuvaisia. Olen aina viihtynyt erinomaisesti eri ikäisten ihmisten parissa. Jokaisella ihmisellä on paljon annettavaa, vauvoilla, esikouluikäisillä, lapsilla, nuorilla ja eri-ikäisillä aikuisilla, kuolinvuoteellaankin voi ihminen antaa monenlaisia muistoja saattajilleen.

Ei tulisi mieleenkään työntyä itseäni nuorempien joukkoon vain pelkästään siitä syystä, että tuntisin itseni nuorekkaammaksi. Ikäisiäni (ja minua vanhempiakin) nuorekkaita ihmisiä on paljon.

Onhan niitä tilanteita, niinkuin likkani 37v päivillä viikonloppuna, että osuu seuraan, missä kaikki toiset (yli 20 ihmistä) olivat 2,5v-40v. Ihan kivaahan se oli ja monen heidän kanssaan olen tuttava muutenkin (lasteni kautta), mutta en minä salilla edes ajattele koskaan toisten ikää enkä kuntoa saatikka sitten, että oikein hakemalla hakeutuisin itseäni nuorempien ja notkeimpien ryhmiin, etten tuntisi olevani melkein seitenkymppinen. Jo ajatuskin sellaisesta saa minut nauramaan.

Kiva, ite käyn näissä seniorijutussa, ei sielläkään vaivoista puhuta, no ehkä joskus. Yksi harraste oli syksyllä jossa oli myös nuoria, monen ikäistä ihmistä. Mutta, minusta tuntui, että tällä hetkellä nuorilla on hyvin paljon ahdistusta tämän hetkisen yhteiskunnallisen tilanteen ansiosta ja siitä oli monella puhuttavaa. Tosin, puheenaiheet syntyy porukassa, miten ja mitä puhuu.

Minulla ei ole mitään suurta kaipuuta "nuorempiin porukoihin". Seurustelen ihan riittävästi sekä keski-ikäisten että lasten ja nuorten kanssa sekä livessä että netissä (seuraavan sukupolven nuoret, siis sisarusten ja serkkujen lapset seuraavat elämääni netissä ja tulevat chattailemaan ihan vapaaehtoisesti kun satumme samaan aikaan esim. facebookiin) ja olen aika hyvin perillä heidän ajattelumaailmastaan ja siitä mitä asioita he katsovat tärkeiksi.
Joo, me chillaillaan ja hengaillaan, downshiftataan ja kuunnellaan musaa kimpassa "nuorten" kaa, mutta salille en hemmetti mee niiden kaa, tai siis mun jälkeläisistä tytär ja hänen poikansa käy liikuntaryhmässä ja uimahallilla jne, mutta jos mä menisin johonkin liikuntaryhmään niinmieluummin sittensellasenn missä kaikki on vanhempia tai heikkokuntosempia kuin minä :))
Sosiaalisia kontakteja ikäryhmien yli minulla on ihan riittävästi.

Silloin tällöin olen paikallisessa uimahallin yhteydessä olevassa kuntosalissa poikennut. Ehkä enemmän siksi että hataraa pihasaunaa en ala talvipakkasellä lämmittämään. Vesien kantamisineen se olisi hyvinkin puolen päivän homma, ja puolen tunnin löylyttelystä se on hiukan liikaa.

Kuntosalilla minua hiukan alkuun askarrutti, ne peililasiseinät kun niin kovasti toivat mieleeni entisen strippiklubi-pornoluolan tilat joita jokunen vuosi sitten olin remontoimassa uusiin tarkoituksiin. No, olen kai omaan ulkonäkööni jo tähän ikään mennessä jotenkin tottunut, vaikken niin innokas peilailija olekaan. Tottuuhan tuohon.

Ikärakenne siellä näyttää olevan laidasta laitaan, ja sen puolesta kaikki varmasti keskenään toimeen tulevat. Puheenaiheet kun ovat luonnollisestikin siinä treenaamisessa, enimmäkseen, eikä siinä kenenkään ikää ehdi toiset miettimään. Tai mistä minä tiedän, mitä kukin tykönään miettii, mutta tuskin tuolla kenellekään merkitystä on.

Enemmän minusta tuntuu osallistumistani rajoittavan se, että ajatusmaailmani taitaa olla kovasti erilainen kuin sen punttisalin enemmistön. Minulla kun ei ole ainakaan enää mitään tarvetta minkäänlaisen katu-uskottavuuden lisäämiseen eikä niinollen siihen lihasten peilistä katselemiseenkaan.

Eikä ole mitään vimmaa siihenkään että pitäisi voimia saada lisää, enemmän nostettua ja punnerrettua rautatankoa ja tehtyä ennätyksiä.
Sitä varten on tunkit ja taljat, traktori ja rautakanki, ja mikä ei niilläkään nouse niin olkoon perkele paikoillaan.
Mutta kankeammaksi huomasin tulleeni, ja siksi siellä olen silloin tällöin käynyt itseäni veulaamassa.

Sen muun kunnon osalta minulle riittää ihan hyvin se, jos esimerkiksi työnteossa vielä suhteellisen vikkelästi kiipeilen katolla ruoteita pitkin lautanippu olkapäällä ja kymmenen kiloa työkaluja vyöltä roikkuen. Ei tämänikäisen miehen kai tarvitse alkaa hauiksen ympärymittaa tutkimaan tai muitakaan ruuminosia venyttelemään?

Mutta muuten, joo... eiköhän tuo ole sama muissakin harrastuksissa, kun joku harrastus ihmisiä yhdistää niin ei kai siinä niin kovin sillä ole merkitystä minkä ikäinen kukin on? Ainakin yhdistystoiminnassa, jossa ajoittain olen aktiivisestikin mukana ollut, on se asia itsessään ollut etusijalla, ja ikä- ym jutut ovat kovinkin toisarvoisia.

Säästä 100% ja roudaa korsussasi lankkua/lapiota /kirvestä ylös/alas ja tuhannesti. Kukaan ei tule mittaamaan teitkö vai et suoritteet. Ja halpaa on vaikka kalliit kalorit menevätkin ilman lämmitykseen! stalingrad hans...

Hei kuule, kai sulla siellä salilla on semmonen spenser treineri, joka sulle kaloreita laskee ja vieressä supattellee kun sisäreittä treenaat, vai mikä ihmeen punttimies se oikein on vai tytön tyllerökö.
Katsos kun olen hyvin harvoin käynyt salilla, vain kun olen ollut tukihenkilönä kuntoutuksissa tai kylpylöissä käydessäni, katselen silloinkin siellä vain hyvä kroppasia ihmisiä ja ihmettelen ajan kuluksi niitä värkkejä. Soutulaitetta pitemmälle en ole vielä uskaltautunut.

Itse yleensä harrastan vain hyötyliikuntaa, kantelen puita, lumitöitä ja haravointia yms kotoista hommaa, välillä juoksen milloin kenenkin perässä, niin kunto pysyy hyvänä, tai ainakin se rapistuu hieman hitaampaa tahtia.

Nuoria ja vanhoja tapailen alvariinsa, ei tarvitse kauaksi kotoa livetä ja kaikki ovat kerrassaan ihania ihmisiä. Jutun aiheet maan ja taivaan välillä, ei se jutustelu iästä ole kiinni kun neuvomaankin olen niin tosi huono, oppilas olen aina, oli sitten vastapäätä nuori tai vanha.

Minulle tulee deittipalstalla viestejä nuorilta miehiltä, jotka haluaisivat treffeille kanssani. Nuorin oli 23-vuotias ja minä toivoisin tapaavani mukavan 60 -miehen. Ilmoituksessani on tuoreita valokuvia ja oikea ikäni.

Se alkoi laulaja-Danny kans chillailee pari astetta nuoremman kaa, ja oikein Thaimaassa filosohvoi isolla sängyllä.

Kait niitä muitakin paikkoja on tutustua nuorempiin ikäpolviin kuin kuntosali ??? Lehtienlukusali, kirjasto, kahvila ???? Mitä vielä...

Minusta on mukavaa nähdä ikätovereita, se on siinä kumpi ensin ehtii kertomaan mitä uusia vaivoja on ilmennyt ;)
Seuraavaksi käydään läpi lääkitys ja niiden vaikutukset.
Minulle on ikä yhdentekevää, pärjään nuortenkin kans vaikka en varta vasten heidän seuraansa tuppaa.
Tykkään eniten hyötyliikunnasta, seuraavana on pyöräily, talvisin poljen kuntopyörää. Ostin taas kaikenlaisia vempaimia, kahvakuulasta lähtien. Sillä kun riuhdoin sain vain pään kipeäksi. Nyt otan taas rennommin.
Tuntisin itseni hölmöksi jos alkaisin Cillailla tai down shiftata, en totta puhuen ole varma edes mitä ne tarkoittavat.

Must on nii kiva hygettää. Pakkolenkin päätteeksi patsastelen kauppakeskuskuksessa, jota ennen ostariksi sanottiin. Usein siellä smool tolkataan muiden kanssa, hengähdetään hetkeksi ennen ruokaostoksia. En ole kiinnittänyt huomiota juttukaverin ikään ellei joku ole sitä itse maininnut.

Velipoika aikansa kulki kuntosalin ja terveyskeskuksen väliä, pullisteli lihaksia ja reväytti potkupallopelissä nivelensä , polvet murenivat juoksulenkeillä. Oli kai niissä kummassakin laitoksessa samanhenkisiä kavereita. Mutta hellitti, alkoi elämään tavallista elämää, pysyy kunnossa pienellä työnteolla eikä ole lääkäriä viiteen vuoteen tarvinnut.
Otan opikseni, ei jokaisen tarvitse hakata päätään samaan seinään.