Huomenia!
Ongelma:
Koira kärsii elämäntilanteen muutoksen aiheuttamasta stressistä. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavasti: lenkillä ollessa koira alkaa loikkia vasten taluttajaa ja pahimmassa tapauksessa alkaa repiä vaatteista. Olemme olleet yhteydessä ongelmakoirankouluttajaan, joka antoi neuvon että koiraa ei saa kieltää/koskea, koska se vaan yltyy, pitäisi laittaa hihna jalan alle ja odottaa että hurtta rauhoittuu. Toimii, paitsi jos koiruus ehtii nappaamaan jostakin vaatteesta kiinni. Tässä tilanteessa pitäisi kuulemma jonkun nakata koliseva tölkki koiran takajalkoihin, jotta se pelästyy.
Olen kouluttajan kanssa jutuissa jälleen loppuviikosta, mutta haluaisin jo sitä ennen lisää tietoa tuosta tölkkijutusta. Miten homma toimii käytännössä? Minä en kuulemma saa tölkkiä pudottaa. Voiko tölkin pudottaa lenkkeilykaveri vai pitääkö jonkun seurata meitä matkan päästä ja nakata tölkki? Miten nakkauksen jälkeen? Odotan, että koira rauhoittuu ja jatkan matkaa? Kuka ottaa tölkin, ilmeisesti en minä ainakaan? Ja mitä avustaja tekee? ... Paljon kysymyksiä yksinkertaisesta asiasta, mutta virheisiin ei ole varaa tässä vaiheessa... Kiitos.
Ongelma:
Koira kärsii elämäntilanteen muutoksen aiheuttamasta stressistä. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavasti: lenkillä ollessa koira alkaa loikkia vasten taluttajaa ja pahimmassa tapauksessa alkaa repiä vaatteista. Olemme olleet yhteydessä ongelmakoirankouluttajaan, joka antoi neuvon että koiraa ei saa kieltää/koskea, koska se vaan yltyy, pitäisi laittaa hihna jalan alle ja odottaa että hurtta rauhoittuu. Toimii, paitsi jos koiruus ehtii nappaamaan jostakin vaatteesta kiinni. Tässä tilanteessa pitäisi kuulemma jonkun nakata koliseva tölkki koiran takajalkoihin, jotta se pelästyy.
Olen kouluttajan kanssa jutuissa jälleen loppuviikosta, mutta haluaisin jo sitä ennen lisää tietoa tuosta tölkkijutusta. Miten homma toimii käytännössä? Minä en kuulemma saa tölkkiä pudottaa. Voiko tölkin pudottaa lenkkeilykaveri vai pitääkö jonkun seurata meitä matkan päästä ja nakata tölkki? Miten nakkauksen jälkeen? Odotan, että koira rauhoittuu ja jatkan matkaa? Kuka ottaa tölkin, ilmeisesti en minä ainakaan? Ja mitä avustaja tekee? ... Paljon kysymyksiä yksinkertaisesta asiasta, mutta virheisiin ei ole varaa tässä vaiheessa... Kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Empäs tiedä, räminäpurkki on kyllä aivan jostakin esihistoriasta revitty, koirienkoulutus puolella.
Räminäpurkin tarkoitus on säikäyttää/pelottaa koira lopettamaan toimintansa hetkeksi. Se tavallaan siirtää koiran huomion muualle siitä hyppimisestä, ja ratkaiseva tilanne onkin siinä mitä tehdään huomion kaappaamisen jälkeen.
Räminätölkkin : koira huomaa sen
Räminätölkin -: Koira saattaa saada slaakin, koira saattaa yhdistää pelon/säikähdyksen omistajaan, tölkin heittäjään, ylipäänsä siihen mitä se näkee. Se ei oikeasti poista sitä _ongelmaa_ mikä koiralla on, käytöstä se saattaa toki vähentää. Ongelma puskee jostakin muualta esiin sitten. (en nyt laita edes kaikkia tuohon)
Onko sinusta mukavaa pelotella koiraasi ja pelätä itse sitä mihinkä se koira sen pelkonsa yhditää (esim. näköpiirissä pikkulapsia) On olemassa vaihtoehtojakin.
En tietenkään pidä koiran pelottelua mukavana. Itse olen tilanteessa täysin neuvoton, enkä muita ohjeita ole kouluttajalta saanut?
Viimeisimpään kommenttiisi vaihtoehdoista viitaten, mitä muuta voi asialle tehdä?
Niin, minä en ole oikea ongelmakoirien kouluttaja enkä ole nähnyt koiraasi ja sen käyttäytymistä, joten en osaa sanoa mitä _juuri_ sinun koirallesi :_tulisi_ tehdä siinä tilanteessa, mutta sen voin sanoa että vaihtoehtoja on.
enkä uskalla antaa ohjetta täällä, sillä se ei välttämättä ole koirallesi oikein ja oikea. Jos näkisin elukkasi osaisin varmasti jo sanoa yhden väkivallattoman/pelottamattoman vaihtoehdon ongelman poistamiseen... Kerro enemmän tilanteesta, millainen koira on? Onko se "huumassa" ja minkä rotuinen koirasi on...
Jossei muu auta niin vaihda kouluttaja.
Koiruli on 11kk saksanpaimenkoiran urospentu.
Luonteeltaan se on kiltti ja tottelevainen, leikkisä pentu. Mitään ongelmia toisten ihmisten, koirien tai yleensäkään minkään kanssa ei ole ollut aiemmin.
Stressin laukaisi muutto ja joukossa lienee eroahdistustakin. Ongelma alkoi kotiterrorina koiran ollessa yksin. Lähdimme ongelmakoirakouluttajan pakeille. Hänen neuvojensa mukaisesti vähensimme koiralta kaiken stressaavan "riehumisen" ja pitäydymme nenätyössä ja muussa aivotoiminnassa.
Tilanne kotona rauhoittui, mutta ongelmat siirtyivät ulos. Kouluttaja selitti nykyisen tilanteen koiran väsymisellä, jota se purkaa hihnassa riekkumisella.
Lähdemme lenkille normaalisti, ei mitään hässäkkää koiran puolelta. Mitään "sääntöä" siitä, missä vaiheessa lenkkiä riekkuminen alkaa, ei ole. En ole havainnut mitään ärsykettä, mikä sen laukaisisi. Koira on nyt stressaantuessaan alkanut vetää, mikä aiheuttaa sen, että se on välillä lenkillä kiihtynyt. Useimmiten etenemme kuitenkin rauhallisesti ja koira saa nuuskia ihan rauhassa. Vaikka se olisi kuinka rauhallinen, riekkuminen alkaa silti. Riekkuminen alkaa hyppimisellä taluttajaa vasten. Tässä vaiheessa jos saa jalan hihnan päälle, koira yleensä rauhoittuu pian ja rauhoituttua etenemme ja koira on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Riekkuminen muodostuu todelliseksi ongelmaksi silloin kun koira pääsee nappaamaan hihasta kiinni ja alkaa vetää. Silloin sen rauhoittumaan saaminen on vaikeaa, kun ei kouluttajan mukaan saa koskea/kieltää, koska se on sitten negatiivista huomiointia, josta se vaan yltyy...
kuulostaa turhautuvan lenkkeilystänne.
Suosittelen noin 10 minuutin pituisia lenkkejä kerrallaan.
Ja taskuun voisit varata namia, kun härdäys alkaa viskaat namia maahan (täytyy sitten olla sen vertaan hyviä nameja että koira malttaa niitä napostella)
Jaksat vaan itte koiraas, ni kyllä se siitä.
Mulla olis oivia ehdotuksia muttei tämä ihan oikeesti niitä voi antaa kun en tunne koiraas.
Tuota en tullut itse ajatelleeksi, taidanpa kokeilla tuota lyhyttä lenkkiä. Mutta namin viskely, eikös koira sitten ala käyttää hässäkää namin saamiskeinona?
Olen muutoinkin tuntenut itseni täysin idiootiksi tämän koiran kanssa, vaikka lajin edustajia on minulla ollut vajaan 20 vuotta...
Kiitos avustasi, joka tapauksessa. =)
siis perjaatteessahan tuo namin viskely pitäisi tehdä ennakoivasti, mutta se myös auttaa hetkelliseen häröön.
Namin syönti alentaa stressitasoja joten auttaa myös koiraa rauhoittumaan nopeammin, jonka seurauksena voitte liikkua taas eteenpäin.
Mutta totta puhu, koira saattaa alkaa härdää saadaakseen namia, mutta siinä astutkin sinä kouluttajana kuvioihin.
Onnea vaan räminäpurkin kanssa, mutta luulempa että ongelma poistuu hetkellisesti.
Siis käyttökoirasta on kysymys, eikä sille vielä ole opetettu sitä toista käskyä? Ensimmäinen käsky on "tänne". Toinen, ja yhtä tärkeä on "ei". Jos koira on jo 11 kk, eikä sen omistaja saa sitä lopettamaan hihasta repimistä napakalla kiellolla "ei", niin vika ei taida olla koirassa, vaan siinä ettei sille ole opetettu perusasioita. Ei ole ihme, että niin paljon on nykyään näitä "ongelmakoiria", kun ei ole johtajuudesta laumassa mitään käsitystä...
on yhden jäkättäjän päivä pelastettu, kun pääsee tuosta johtajuusasiasta tuulettamaan...
Ajattele mitä tahdot.
... Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, eikä ketään saa nimitellä, eikä se todellakaan ollut tarkoituskaan. Pahoittelen alatyylistä vastaustani.
Nyt loppuu osaltani keskustelu aiheesta kuin aiheesta. Parempi hoitaa asiansa netin ulkopuolella.
Ihan oikein oli minulle kun sanoit jäkättäjäksi. Huokaus. Olen paitsi jäkättäjä myös selittäjä. Eilen minulta paloi päreet melkein tuhkaksi kaupan kassalla, kun noin viisivuotias poika terrorisoi paitsi vanhempiaan vaatimuksillaan, muuta ympäristöä infernaalisella huudollaan.
Olin näin vähällä (näyttää sormillaan) pistää sen kakaran ojennukseen, vaan onneksi, tai vielä silloin kuitenkin maltoin mieleni. No sitten kotona nettiä selatessani sattuu silmään se kirjoituksesi, ja valmiiksi adrenaliinia täynnä oleva maksa (sielläkö se on vai missä??) läikkyi yli ja kirjoitin mitä kirjoitin: tosin silmissäni näin sen pojan enkä teidän koiraa...
Niin että asiattomasti puhuin itsekin: jos koiraa kerran on jo joku asiantuntija katsastanut, niin eipä varmaan kannata minun puheistani välittää.
Nykyäänhän on vallalla tämä pehmeä lähestymistapa ja postiivinen vahvistus ja kaikkea mahdollista mukavaa, eikä tosiaan niitä lapsiakaan enää kaikissa perheissä pidetä kurissa. Ja sehän on tosi hienoa, jos sillä keinoin onnistuu, ei siinä mitään.
Mutta pakko on tunnustaa, että jos joko koiralla tai lapsella meinaa mennä joku asia överiksi, niin kyllä muoriska käyttää ihan rehellistä väkivaltaa ja seljättää sen koiran kunnolla, ja kakaran vie hihasta tai letistä jäähylle. Tämän pienen muistutuksen jälkeen se pehmeä kasvatus sujuu taas ongelmitta viikkokausia... Eikä ole tarvinnut turvautua asiantuntijoiden apuun ei sen puoleen lasten kuin koirienkaan kanssa.
Mutta kuten sanoin, sama se niille minun mielipiteilleni. Toivottavasti olet jäähtynyt vihastasi etkä hylkää nettiä etkä meitä minun typeryyteni takia. Minulla on ihan oikeasti paha mieli.