harvemmin käytän toisten tekstiä kirjoituksissani
mutta tänä aamuna osu silmiin
osu silmiin tuolla niin kaikkien ihannoiman facetuupin puolella :)
Liian monilta ihmisiltä on viety valta omaan vartaloonsa.
"Minä haluan antaa ihmisille vallan takaisin omaan vartaloonsa: Sinä et ole ruma.
Et arvoton, sinä et ole kävelevä terveysriski. Sinä olet ihminen, jolla on oikeus
määritellä oma vartalosi juuri siten kuin haluat. Sinä saat olla terve, kaunis,
urheilullinen, ahkera, seksikäs, mitä ikinä haluat. Sinulla on myös oikeus saada osaksesi asiallista kohtelua riippumatta siitä paljonko painat".
tää juttu kosketti mua ikuista laihduttajaa
ja olen myös huomannut tässä vuosien varrella
kuinka ihmisten kohtelu muuttuu itseäni kohtaan muuttuu
kun paino muuttuu ja se on mielestäni törkeetä
kieltämättä tää asia on muovannut mun ulkoisesta olemuksesta sen mitä olen
ensisilmäyksellä ylenkatsova ja ylpeä vaikeasti lähestyttävä
tää asia on täälläkin ollut tosi monta kertaa esillä
läskit on poljettu maanrakoon
oon vetäny monta kertaa vuosien varrella
herne maissi paprikat nenääni
en vaan itseni puolesta vaan kaikkien muidenkin joiden
painoindeksi ei ole just nyt kohdallaan
mutta elämä opettaa kasvattaa ja kovettaa
kaikkee sattuu ja tapahtuu paljon ikävämpää ja pahempaa
kun se että just mulla on parikymmentä liikakiloa.
mutta tänä aamuna osu silmiin
osu silmiin tuolla niin kaikkien ihannoiman facetuupin puolella :)
Liian monilta ihmisiltä on viety valta omaan vartaloonsa.
"Minä haluan antaa ihmisille vallan takaisin omaan vartaloonsa: Sinä et ole ruma.
Et arvoton, sinä et ole kävelevä terveysriski. Sinä olet ihminen, jolla on oikeus
määritellä oma vartalosi juuri siten kuin haluat. Sinä saat olla terve, kaunis,
urheilullinen, ahkera, seksikäs, mitä ikinä haluat. Sinulla on myös oikeus saada osaksesi asiallista kohtelua riippumatta siitä paljonko painat".
tää juttu kosketti mua ikuista laihduttajaa
ja olen myös huomannut tässä vuosien varrella
kuinka ihmisten kohtelu muuttuu itseäni kohtaan muuttuu
kun paino muuttuu ja se on mielestäni törkeetä
kieltämättä tää asia on muovannut mun ulkoisesta olemuksesta sen mitä olen
ensisilmäyksellä ylenkatsova ja ylpeä vaikeasti lähestyttävä
tää asia on täälläkin ollut tosi monta kertaa esillä
läskit on poljettu maanrakoon
oon vetäny monta kertaa vuosien varrella
herne maissi paprikat nenääni
en vaan itseni puolesta vaan kaikkien muidenkin joiden
painoindeksi ei ole just nyt kohdallaan
mutta elämä opettaa kasvattaa ja kovettaa
kaikkee sattuu ja tapahtuu paljon ikävämpää ja pahempaa
kun se että just mulla on parikymmentä liikakiloa.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Aivan, ja kun ei ole suurempia huolia kuin toisen ihmisen paino, niin murheet on silloin pieniä. Ite olen "saanut" pois painoa, muutama kilo vielä olisi tarpeen. Tsemppiä sinulle, ei ihmisarvoa todellakaan mitata puntarilla, vaan sillä mitä olen ja miten suhtaudun toisiin.
kun juttelin ystäväni kanssa hänen viimeisenä iltanaan
silloinkin hänellä oli vielä päällimäisenä ajatuksenaan
että hän vielä näyttää kaikille miltä näyttää jätetty nainen
kieltämättä hänelle oli kertynyt liikakiloja
viimeisen raskaan puolen vuoden aikana
ja jokainen jolle kertyy tietää varmaan kuinka helppoo se on
mutta onko se meidän ylipainoisten ihmisten
tärkein tehtävä pyrkiä siihen ns normaaliin painoon
tullaksemme hyväksytyiksi ollaksemme haluttuja
tää maailma on vaan luonut sen kuvan
ettei lihavat voi liikkua missään
eikä kukaan halua lihavaa naista viereensä
vaikkei niin todellisuudessa olisikaan
ihailen hyvän itsetunnon omaavia
isoja kauniita nuoria naisia
onneks niitä on nykyään paljon
en sääli heidän rinnallaan kulkevia hoikkia hyvin trimmattuja nuoria miehiä
tähänkin oon nimittäin monta kertaa törmännyt
että on ihmetelty miten ton näköisellä miehellä voi olla tollainen nainen
en luojankiitos omalla kohdallani
mutta nää asiat onkin sellaisia mitä puhutaan selän takana
eikä se katso ikää
tuntuu että vanhemmat on kovempia arvostelemaan kun nuoremmat.
Eipä tähän ole muuta lisättävää. Pohtinut olet asiaa.
moneen kertaan elämäni aikana
oon vähän sellainen pohdiskelija.
Valitettavasti.
Yli-painon henkilö-kohtaisesti kokeneena minun on todettava että lihava ihminen on nauravaisenakin ruma.
Kaikki muut selitykset ovat selittelyjä.
-
Onko lihavan moittiminen rumaksi sitten törkeätä?
Ei se ole.
Hoikka toteaa vain sen mitä näkee.
Paljon useammin törkeää on näytteleminen.
Valkoinen valehtelija.
Kyllä se vaan on reilua sanoa Kaste-madolle: Sinä limainen, alhainen liero.
-
Minäkin olen vielä pikkuisen ruma.
Jotain 5-6 kiloa.
H.
Niin mutta, kysehän oli ihmisen arvon mittaamisesta ei rumuudesta. Kauneus on katsojan silmässä. Olen tavannut todella kauniita pyöreitä ihmisiä, kantavat itsensä hyvin, kauniit kasvot ja ja hyvin pukeutuneet omalla tavallaan. Minäkin olen ylipainoinen, mutta omasta mielestäni ihan kelvollinen ikääntyvä nainen.
Hunkki on oikeessa, ei ole väärin sanoa mitä näkee.
"seentinent.l"
"Minä haluan antaa ihmisille vallan takaisin omaan vartaloonsa: Sinä et ole ruma. "
-
Kyllä tämä lause kertoo mielestäni että rakas ystäväni tiinainen on katsonut aamulla koko-vartalo-peiliin. :)
H.
hatsansaa saa olla ihan omaa mielipidettään
kaikkihan me tiedämme että tämä herra täydellisyys
ei hyväksy mitään epätäydellistä ja rumaa
mutta joo tätäkin mieltä saa asiasta olla
mutta toi teksti jonka kirjoitin tohon aloitukseen
oli tosi hieno teksti
ja varmaan helpottaa monen nuoren elämää
ei se näin vanhalla enää haittaa
mutta jospa joku meistä vanhemmistakin
näkis ton tekstin sellaisena niinkun määkin nään
juu ja tällä iällä ei kannata ihan joka päivä
siihen kokovartalopeiliin katsoa :)
tuli vaan mieleen yhden seitkytviisvuotiaan mummun sanat
juteltiin hänen pojan poikansa morsiammesta
ja nykyään hänen lapsensa äidistä
" joo on se ihan kiva tyttö... vähän vaan lihava "
ei olis ittellä tullu ihan heti mieleen sanoo näitä sanoja.
Kilojen laihduttaminen ei valitettavasti poista sisäistä rumuutta.
"elenahelena2"
Eipä ole väliä.
Jos olisi, ei olisi missi-kisojakaan.
Harmillista että nykyään on alettu korostaa ulkoistakin rumuutta.
YLE-veroillakin.
H.
No joo, olihan siinä sekin lause, mutta tärkeämmäksi tulkitsin sen, mitä otsikko kertoo.
Muista, että sinäkin tulet olemaan aina jonkun toisen mielestä ruma.
Miten siis määrittelet tällaisen asian, joka on subjektiivinen?
"dfgdfghdfh"
Minä kirjoitin näin tuolla aikaisemmin:
"Minäkin olen vielä pikkuisen ruma.
Jotain 5-6 kiloa".
-
Joten olen erin-omaisesti tietoinen mitä minustakin saatetaan ajatella.
H.
No jos kerta olet niin sinuna sitten miettisin uudelleen koko kauneuskäsitystä ja mitä aloittaja tarkoitti.
Tarkoitus on hyvin yksinkertainen.
Mielipiteitä saa olla ja pitääkin, mutta tietynlainen sivistys tuossa iässä olisi ihan kunnioitettava asia.
"sdfdsgdfg"
V.Linna kertoo hyvin sodasta.
Kun porukasta ensimmäiset kaatuivat, osoitettiin vainajille kunnioitusta ja surua.
PIkku-hiljaa se ei enää merkinnyt mitään.
"Sivistys" katosi.-
Sodan loputtua "sivistys" sitten hiipi takaisin.
Kaikille ei hiipinyt enää koskaan.
Heiltä oli kipinä näyttelemiseen sammunut.
-
EOC
H.
Eikö sitä sitten kannattaisi mennä niiden ensimmäisten perässä?
Show is over, Shakespeare.
Lihavat on leppoisia. Joopa joo onpa ihmeellistä et joku toinen pystyy sulle sanomaan paljonko sun pitäs painaa. Vai onko sulla vain heikko itsetunto et täytyy seurata missä mennään. Nythän on menossa jonkinlainen miss pullukka kisa. Katselin heidän kuviaan ja ihan hyviltä näyttivät ja kuullostivat haastatteluissaan siinä kisassa ei oo painorajoja.
mää uskon että näillä asioilla on tarkoitus
laajentaa sitä ihanne ihmistä vähän joka suuntaan
ja onko sitä ihmis ihannetta olemassakaan
siitä on vaan tehty tietynlainen muotti
josta sit sellaiset ihmiset jotka ei sovi siihen muottiin
ovat saaneet kärsiä.
Laitan tähän väliin jankun.
Ettei totuus pääse unohtumaan valkeitten valheiden seassa:
"Kyllä se vaan on reilua sanoa Kaste-madolle: Sinä limainen, alhainen liero."
H.
Ja mato senkun jatkaa luikerteluaan eteenpäin, eikä välitä tuon haisevaa mielipiteestäsi, hyvä itsetunto sillä kun on ...
"ent.siivoojaparka"
Tietenkin.
Minähän olen innokas kala-mies.
Enimmäkseen perho-kalastaja.
Mutta kyllä minä matojakin ymmärrän.
Joten en minä niillekään mitenkään pahalla puhele...
H.
Minulle kastemato on hyödyllisempi olio kuin kaikki sinun kirjoituksesi. Se asuu mun porkkanapenkissä ja pitää maan möyheänä niin että mun porkkanat kasvaa hyvin. Mitä enemmän kastematoja kasvimaassani sitä paremmin kasvavat vihannekseni.
isoa kannattaa pyytää, se on arvokaampi ainakin jos kalatiskistä nostaa
"henrjii"
Kaikkien munauksien arvo riippuu tuotoksen määrästä.
Hyvin munijat pitää aina laskea takaisin luontoon.
Palomankin viljelyksien munaukset ovat madot monasti korjanneet.
Siksi uskon Paloman kehuvan pikkuisen turhasta.
"Liero-Lutuinen"
Rimmaa hyvin, eikö vain?
H.
Kyllä minä sllti olen ruma takkutukka tarhapöllö
- kammoan sitäkin että päivällä ei saa nukkua
eikä saa ajatella mitään - enkä koskan ole ymmärtänyt että jos oppiahjoissa opettajat antavat avaimia ajattelemisen perusteisiin - miksi se silt on työläisiltä
- varsinkin naispuolisilta kiellettyä.
Höpsistä ja väärin. Me naisethan analysoimme asioita hajalle ja sehän vaatii ajattelua ja avainnipun heiluttelua. Ja sitten laitamme asian käsiteltyihin, piste. Kunnes asia voidaan kaivaa muutaman vuoden päästä pölystä ja arkistosta ja ruveta tuulettamaan.
Suorimmin ylipainokeskusteluun törmää kait lääkärillä.
Ei se ulkonäkö, mutta jos on sukurasitteita, niin on hyvä pysyä asiassa. Nuo miss pullukkakandidaatit ovat mielestäni kaikki kauniita. Sitten se mutta: sepelvaltimo tms. sydänsairaudet suvussa pitäisi ottaa ohjenuoraksi. Mielestäni hyvä testi on, jos muutaman portaan nouseminen läkähdyttää, tars tehdä jotain.
Pulleat ihmiset eivät muutoin esim. työpaikalla ole niitä ykkössaikuttajia. Kilpirauhashäiriöistä en tiedä mitään.
Toisia on niin helppo arvostella, ja taitaa kuulua ihmisen luonteeseenkin. Eikä sille voi mitään, että ulkoiset puitteet vaikuttavat mielipiteisiin. Näihin kuuluu myös se, miten pukeudut, liikut, millä autolla ajat, miten asut....
Ei siitä pääse mihinkään että esim. lääkärit antavat toisenlaisen kohtelun nuorille ja sorjille, mutta kyllä mä sen ymmärränkin. Mahtaa olla turhautuvaa päivästä toiseen katella sellaisia, jotka tuhoavat itsensä, ja odottaa että joku muu pelastaisi.
Itse olen kuitenkin ollut armottomin arvostelija läpi elämäni. Ensin olin liian laiha, raajojen leveimmät kohdat oli nivelet. Rumaa. Kun siitä lihoin, olin kuitenkin aina yhtä tyytymätön, ja niin olen nytkin.
Sellainen elämä, missä terveys ja hyvä kunto on tasapainossa, eikä mitenkään tärkein päämäärä, eikä olo ole mitenkään kiinni siitä minkä kokoinen on... se olisi mannaa! Stressitöntä, seesteistä, ihanaa. Oli sitten kyse ylipainosta tai ei.
"humps"
"Sellainen elämä, missä terveys ja hyvä kunto on tasapainossa, eikä mitenkään tärkein päämäärä, eikä olo ole mitenkään kiinni siitä minkä kokoinen on... se olisi mannaa! Stressitöntä, seesteistä, ihanaa. Oli sitten kyse ylipainosta tai ei."
Kirjoita itsestäsi satu.
Niin naiset naisten-lehdissäkin tekevät.
-
Aloittaja sentään tiesi mistä kirjoittaa.
H.
tässä nyt ei ollu ihan tosta lääkärissäkäynnistä puhe
eikä niistä jotka tuhoavat itsensä
mitä sillä sitten tarkoititkaan
mutta jos nyt mennään siihen niin kyllä se ulkonäön ihannointi
on saanut paljon pahaa nuorissa ja sorjissakin jopa anoreksian
ja eikös sekin ole vähän niinkun sellasta itsensä tuhoamista
kattooko ne lääkärit sitten mieluummin niitä
tässä mun jutussa ei nyt ollut ihan kyse siitä tappavasta lihavuudesta
vaan siitä että jokainen vois olla tyytyväinen omaan vartaloonsa
en oo kokenu koskaan lääkärissä käydessäni että
lääkäri olis ollu turhautunu kun oon sinne menny
ei onneks oo hirveen paljon tarvinnu käydä tähän ikään
ehkä joskus nuorempana kun lääkärit oli vanhempia ja viisaampia
kävi aina sillei että vaikka meni kurkkukipua valittamaan
niin parannuskeino oli se että jos laihduttas muutaman kilon
se vaan oikeestaan huvitti
koska joskus oli lääkäri itsekkin muutaman kilon pudotuksen tarpeessa
nyt just elämä on stressitöntä seesteistä ja ihanaa
varjon siihen vaan heittää ystävän poismeno
mutta eiköhän tämä tästä vielä siltäkin osin iloksi muutu
ainakin hän on nyt stressitön ja seesteinen.
"seontiina"
Sorjikkoni ottaa nyt kuitenkin huomioon että puikoissa ovat nyt lapsemme.
On heidän vuoronsa luoda oma yhteis-kuntansa.
Meidän osamme, heidän kannaltaan on olla vain "ne, joita ei tarvi enää kuunnella".
H.
Kas siitäkö tuo teidän vanhempien ihmisten besserwisseriys ja kateus johtuu? "Haluan tulla kuulluksi!"
Vähän niin kuin takaisin lapseksi.
Eikä siinä mitään pahaa ole, päinvastoin. Olisitte aitoja sen asian tähden.
"sdfdsgdfg"
Hyvinkin voi noin olla.
Sinäkin kuuntelet/luet ihan hienosti, näköjään.
Se on hyvä.
Opit pikku-hiljaa aina vaan enemmän.
H.
Se on totta.
Oppiminen on moneltakin kannalta ottaen elämän tärkeimpiä asioita.
Suosittelen.
Ei ole vielä myöhäistä.
"sdfdsgdfg"
Kyllä se on jo myöhäistä.
60
Tässä iässä riittää että voi ja saa rähistä.
Etenkin vanhoista asioista.
-
Esim.
Jotkut nauttivat kun saavat rähistä juoposta sota-sankari-isästään.
Minä en.
Minä olen ylpeä isästäni.
H.
Miksi on rähistävä?
Miten perus käytöstavat unohtuvat iän myötä? Johtuuko se siitä elämän kurjuudesta, minkä on huomannut?
Jotkut ovat kokeneet paljon enemmän ja silti osaavat olla rähisemättä.
Itsekästä ja ei tuota tulosta.
Koetin lukea ketjun läpi, jotta pääsisin kärrylle. Kun kerta aloitin väärästä päästä sun mielestä.
Aloitetaaan uudestaan. Ylipainoisissa ihmisissä on usein ristiriitaa ja itsepetosta. Heillä, joilla ei ole sitä itsepetosta, myös yleensä pystyvät laihduttamaan.
Sun kopsaamassa jutussa luki:
"sinä et ole kävelevä terveysriski. Sinä olet ihminen, jolla on oikeus
määritellä oma vartalosi juuri siten kuin haluat"
20 kilon ylipaino ON terveysriski. Miksi sellainen tosiasia pitää piilottaa pumpuliin? Ja mikäli haluaa tarkastella vartoalansa silleen, että on kaunis ja mitään ei tarvi muuttaa, niin hän on minusta hakotiellä.
Siitä koko jutusta meni se kaunis asia kokonaan ohi, että voi silti vapauttaa itseään häpeästä, ja sellainen voi olla kenellä vaan, ihan riippumatta painosta.
Tuskin sä tätäkään halusit kuulla. Mun mielipide se on joka tapauksessa.
Ehkä se on niin, että mitä enemmän kokee, sitä nöyremmäksi tulee?
Antaa hänen rähistä. Hää on luonnonlapsi. Vapaa ja villi ja ylpeä siitä. Pois tieltä voi pysyä, siinä kaikki.
Naiset ovat ja tulevat olemaan nirsoja / nipeleitä itsensä suhteen maailman tappiin. Mikään ei kelpaa. Ei edes miss suomi titteli vaikka se olisi heidän hallussaan. Viimeistään kruunu on liian vinossa siinä hattaran päällä jos ei ole muuta moitittavaa.
Minä tein sinunkaupat itseni kanssa jo varhaisnuorena ja niillä eväillä olen pärjännyt ja pärjään. Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kampakin on vaikka sitä käytän lähinnä saunan jälkeen. Eli ei ole jokapäiväinen riesa. Lippis korvaa monta asiaa.
Pää irtikin olisin kelpaava, no ainakin arkkuun sitten.
mutta mikäs niistä naisista on nirsoja tehny
oliskohan ne miehet syypää siihen
tunnen tappauksen jolla oli pitkä hoikka vaimo
mutta aina tarpeentullen haukku sitä läskipyllyksi
näin kauniisti kirjoitettuna
en nyt tiedä mitä sekään nainen olis voinu enempää sille kropalleen tehdä
mun mielestä se viittaa siihen
ettei tämä kyseinen henkilö ollut tyytyväinen itseensä
vaikka olikin mies
ehkä se on kumminkin enemmän miehet jotka arvostelevat kumppaneitaan
naiset enemmänkin kannustavat
näin oon mää nähny asian.
Asenne omaan hahmoon riippunee osittain iästä, sukupuolesta, parisuhteesta, sosiaalisesta ympäristöstä yms.
Olisi parasta ajatella toisten aivoilla mahdollisimman vähän. Tärkeintä on oma olotila ja oma asenne siihen. On tarpeetonta puristella kiveksiään, tai mitään muutakaan paikkaa sillä mitä kuvittelee toisten ajattelevan.
Jos laardit haittaavat omaa elämää heikentyneen terveyden tai rajallisen liikuntakyvyn muodossa niin se on henkilön oma asia.
Olen useassa yhteydessä manannut painoindeksin sinne mihin ei päivä paista eikä kuu kumota. On ymmärrettävää, että henkilö seuraa painonsa muutosta jopa vaakalla mutta sekään ei ole yksiselitteinen mittari.
Sinänsä hupaisaa, että salilla useat heput hyppivät vaakassa toivoen painon nousua. Painon lisäys on helppoa mutta kaverit eivät viihdy edes peilin edessä tai näkevät vain haluamansa. Eivät näe kasvavaa kumpuaan ja ihonalaisen laardin pehmentämiä piirteitä.
Salilla aloittavista, nuorista naisista suurin osa toivoo "pikavoittoa" Petyttyään lopettavat yrityksen muutaman viikon jälkeen.
Käyttämälläni salilla kahdesti viikossa treenaava mummoliiga on oivaltanut asian oikein. Oma kunto ja terveys kohenee ja säilyy pitkäjännitteisellä, säännöllisellä liikunnan harrastamisella.
Hyvä, että lihavuudesta kirjoitellaan suuntaan ja toiseen, mutta se itsetunto kysymys onkin monimutkaisempi asia. Kun itse ei ole tyytyväinen itseensä ei fyysisesti eikä psyykkisesti lopputuloksena voi olla itsetuho.
Itsetuhoa hautovaa ei pelasteta sillä, että hyssytellään hänen oikeuttaan olla lihava.
Olen kuuntelija tapauksessa, jossa tuttavani on hakenut apua ammattilaisilta, koska hänen kumppaninsa ei hyväksy nänen pienehköä pyöreyttä. Kyse ei ole mistään suunnattomista ylikiloista.
Tuttavani hakee apua selvittääkseen itselleen omat sisäiset ristiriitansa. Haluaako hän jatkaa avioliittoaan. Hän ei tietty ole onnellinen, mutta hän pystyy järkeilemään ristiriitojaan selkeästi ilman kostonhalua uskottomalle kumppanilleen.
Toinen ystäväni on tosi lihava. Hän ei tule koskaan laihtumaan näin uskon. Lihavat nuoret ärsyttävät häntä ja usein hän kauhistelee nähdessään nuoren ja lihavan. "Miksi noin nuori on jo noin lihava". Hän sanoo olevansa läski, mutta nauraa asialle.
Eräs naapurini on taas sairastunut tautiin joka laihduttaa häntä.
Se, että pystyy kantamaan kilonsa ylpeänä ja selkä suorana eikä anna ympäristön lannistaa ja lyödä maahan on helppoa kuvitella, mutta vaikeaa toteuttaa.
juu en usko että suoranaisesti kukaan on itsetuhoinen
liikakilojen takia jos ne ei sit oo tappavia
mutta tosiaankin kaikkien muiden ongelmien kanssa
sekin asia kärjistyy
eihän kymmenen kilon painonpudotus ketään pelasta
ja jos ukko jättää kilojen takia niin ei muuta kun potku persuuksille
ja onhan tieysti nuoremmilla se ongelma
että tietyssä ikävaiheessa saatetaan kiusatakkin
ja siitä voi jäädä elinikäinen trauma
tiiä häntä mulla ei oo ollu noiden kilojen kanssa muuta ongelmaa
kun se että pitää olla ikuisella dieetillä
mutta siihen on jo niin tottunu ettei se enää hetkauta :)
"Tuttavani hakee apua selvittääkseen itselleen omat sisäiset ristiriitansa. Haluaako hän jatkaa avioliittoaan. Hän ei tietty ole onnellinen, mutta hän pystyy järkeilemään ristiriitojaan selkeästi ilman kostonhalua uskottomalle kumppanilleen."
Jätä Aila tuttavien ruotiminen täällä.
Ei hän sinua onnetonta nimeltä maininnut.
Katkeruutta ja kostonhalua puskasta.
Olin savea vääntämässä.
Työn alla iso keraaminen säästöpossu 🐷
olenhan minäkin kertonut ystäväni itsemurhasta
ja täytyy sanoa että on mulla enemmän ystäviä kun yksi
mutta täytyy myös sanoa että mulle on annettu lupa kertoa siitä
mulla ei oo ainakaan mitään hajua kenestäkään korppiksen tuttavasta
vaikka korppiksen kanssa kavereita ollaankin.
"Ei hän sinua onnetonta nimeltä maininnut."?
Mieti nyt uudestaan, mistä oli kysymys?
Tarkoititko itse , että tätä jutun tapahtumaan ei mainittu nimeltä, vain itse kertojaa?
Onhan sinulla kaikki "salaiset tiedot" Facebookit hallinnassa, joilla latelet niitä täällä, ainakin Paloma asioista? Totta´kai tunnet Ailankin?
Nyt ottaa pannuun. Oli tuo nimi sitten oikea tai väärä, niin täällä pitäisi saada kirjoittaa ilman nimeä suuntaan tai toiseen, muuta kuin sen minkä itselleen valitsee.
Lisäksi, että teet sen puskasta. Munatonta. Arvaa vaan kuinka moni muu saa nyt syyt niskoilleen koska sä et netin perussääntöjä seuraa! Aattelitko yhtään. Et varmaan. Itsekäs ja pelkurimainen teko. Harvoin käytän näin vahvaa kieltä, mutta aika tuohtunut olen.
"Katkeruutta ja kostonhalua puskasta.", jonka tyypillisesti käännät kateudeksi sinua kohtaan?"
Kuinka on omat kirjoitukset? Korpeen on tullut toisillekin tietsikat, joten sinut tunnistaa hyvin.
Mainitsinko sanan kateus?
Voisitko jututtaa Palomaa, voisit ehkä tajuta, että mitään lopullista pahaa ja kostettavaa ei meidän välillämme ole.
Tai kysy Pirreltä, jota myös säälit sanomisistani, että kuinka paljon hän on joutunut sanomisistani kärsimään?
Nokkani haistaa maduxan, pitkänokkaisen, silmälasipäisen, mustatukkaisen naisen parfyymin hajun jostain täältä Korven suunnalta,
Voi , että huvitti et edes älynnyt mitä siivooja sinulle letkautti ;) tykkäsin.
Aika rajulta tuntuu että avioliitto on kiinni muutamasta kilosta.
Tiedän, juu, se ulkonäkö on joillekin ihmisille kovin tärkeä asia.
Olen sit päässyt siinäkin asiassa kuin koira veräjästä. Niin, no, mielestäni olen ihan tavallisen näköinen, ehkei ole aihettakaan sitten sanomisiin.
Mutta, se miksi halusin kommentoida keskustelua.
Tässä just päättyi melkein kolmekymmentävuotinen avioliitto vaimoni kuolemaan.
Ei siinäkään avioliitossa aina kaikista asioista samaa mieltä oltu, ja alkuvaiheessa, nuorempina, taidettiin joskus sanailla kovastikin.
Mutta, en muista että koko avioliiton aikana, minkään riidankaan yhteydessä, olisi kumpikaan koskaan alkanut huomauttelemaan tai nälvimään toisen ulkonäöstä.
Jossain niillä paikkeilla siis meni se raja jonka alapuolelle ei kumpikaan edes halunnut mennä.
Toivottavasti menee seuraavakin kolmekymmentä vuotta niin ettei tarvitse sensorttiseen keskusteluun osallistua.
"torpanäijä"
Voi, voi...
Oliko vaimolla syöpä?
Olitko kauankin omais-hoitaja?
Dementoituiko vaimosi ennen kuolemaa.
Tupakoitko parvekkeella?
Haukkuivatko naapurit sinua?
H.
Mihin sinun muija kuoli.
Kyllästyikö sinuun, ei ihme.
Antoiko potkut persuksiin.
Haukkuivatko koirat sinua raitilla.
Vaikka sinulla hunkki-tunkki olisi ollut kymmenen vaimoa, kanssasi kaikki olisivat kuolleet pystyyn - henkisesti, ja lähteneet lätkimään hyvän auringon aikana.
"Sulla-tosi-huonosti"
Hehän OVAT menneet.
Joten ei ole enää tosi-huonosti.
Hyvä minä.
-
Ja totta.
Oma vikani että menivät.
Tykkäsin työstäni enemmän.
-
Muistutan että enää en ole töissä :)
H.
Etkös sää pettänykkin naisias ???
"siksikömenivät"
Tietenkin.
Annoin kaikkeni Ah! työlle.
EOC
H.
Ja osan muille naisille 😆😆😆😆😆😆😆😆😆
voi vitsi kun mullakin olis noin hyvä muisti
että muistaisin kaikki mitä kukakin kirjoittelee
mää oon nyt vähän kade.
Sain jouluun aikaan parikin suruviestiä itseäni nuorempien rouvien menehtymisestä - toisella heistä sydän uupui - hyvin hoikkia ja liikkuvia ihmisiä
he molemmat olivat - näillä vuosikymmenillä pitäis kai oll jo tottunut suruun ja jonkinlaseen luopumisen kipuun - oikeasti järkytys enimiten itselläkin tuntuu eniten ahdistavanakipuna jossain sydämen seudulla -
- mitä merkitystä silläjos maailma pettää ja pauhaa - et- lehdess oli tosi hyvä artkkeli, kiitos kirjoittajalle - valoisa juttu ja aivan kuin taivaan lahja kun joskus mietin kysymystä miksi arkkitehtuuria jotkut nimittävät äänettömäks lauluksi
- hyvin selvisi miten raastavaa voi ihmismielen kipu olla - kuolemafantasioineen
- taiteen, musiikin merkitys - mielentilasta toiseen tilassatyöskentelynä
- netssä useimiten enempi kohtaa ahdistelevaa pimeyttä, kaikenmaailman uhkia ja syyllistämistä kuin normielossa ihmisten kesken - jokseenkin tosi epäviihtyisää ja yhtä myrskyisää kuin maailmassa yleensä.
Älä taas alota tota pulputusta.
Nim. Ystävyydellä
muako tarkoitit
mun mielestä oli ihan asiallinen aloitus
ja kaikki vastauksetkin on ollu tähän asti asiallisia
varmaan mullakin on ihan yhtä suuri oikeus
kirjoitella tänne kun sullakin
niin että mukavaa viikonloppua vaan sullekkin.