KOIRANPUTKI, siinä mieluisimmat juhannuskukkani!
Miten monet kerrat olen vaeltanut kesäisillä niityillä, ja suorastaan kahlannut hentojen kurjenpolvivarsien lomassa.
On kuin luonto itsekin yhdistelisi kurjenpolven liilan tuohon niittyleinikin syvänkeltaiseen väriharmoniaan.
Saman korkuisina ja niin poimittavan ihania kimppuna että varovasti niitä sijoittelin :D
Vuoroin runsasta, hieman lehtevää lilaa kellokukkaa, viereen leinikinkukan pyöreää siroutta, ja jos matkan varrella löytyy vielä koiranputken herkän harsomainen upea kukinta,..onkin juhannuskimppu kauneimmillaan.
Miten kauniina se koristi tuvan leivinuunia, isossa kuparikattilassaan, oi kesän ihanuutta, niittyjemme lumoavaa kauneutta vielä illan hämärtyessä.
Kesäöiden viipyvä valoisuus, ilman ollessa juuri niin viileän raikas, kuin vain alkukesän taianomaisuus.
Kulkiessa tavoittaa silmä sinertävän saaren piirtyvän vastarannalta kuvastuen veteen kuin usvan läpi. Eteläisen Suomen kesäillassa on hetki , auringon uinahtaessa toviksi taivaanrannassa.
Istahdan vielä hetkeksi savuntuoksun leijaillessa saunan portailla, on kuin koko luonto hiljentyisi odottamaan säteilevän auringon nousua järvenselältä.
Miten monet kerrat olen vaeltanut kesäisillä niityillä, ja suorastaan kahlannut hentojen kurjenpolvivarsien lomassa.
On kuin luonto itsekin yhdistelisi kurjenpolven liilan tuohon niittyleinikin syvänkeltaiseen väriharmoniaan.
Saman korkuisina ja niin poimittavan ihania kimppuna että varovasti niitä sijoittelin :D
Vuoroin runsasta, hieman lehtevää lilaa kellokukkaa, viereen leinikinkukan pyöreää siroutta, ja jos matkan varrella löytyy vielä koiranputken herkän harsomainen upea kukinta,..onkin juhannuskimppu kauneimmillaan.
Miten kauniina se koristi tuvan leivinuunia, isossa kuparikattilassaan, oi kesän ihanuutta, niittyjemme lumoavaa kauneutta vielä illan hämärtyessä.
Kesäöiden viipyvä valoisuus, ilman ollessa juuri niin viileän raikas, kuin vain alkukesän taianomaisuus.
Kulkiessa tavoittaa silmä sinertävän saaren piirtyvän vastarannalta kuvastuen veteen kuin usvan läpi. Eteläisen Suomen kesäillassa on hetki , auringon uinahtaessa toviksi taivaanrannassa.
Istahdan vielä hetkeksi savuntuoksun leijaillessa saunan portailla, on kuin koko luonto hiljentyisi odottamaan säteilevän auringon nousua järvenselältä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taidemaalarin juhannuskimpun löysin täältä tammikuun puolivälissä. Nythän me kasvihöperöt alamme siemenluetteloita ja puutarhalehtiä tutkia ja ensi kuun lopulla voisi jo tomaatin siemenet laittaa itämään.
Kurjenpolven nimeä mietin - sen varsihan on pitkä ja nivelikäs kuin kurjella ! Metsäkurjenpolvien sinisävyt ovat silmiä hivelevä väriyhdistelmä juuri intensiivisen keltaisen niittyleinikin ja tasapainottavan kermanvalkean vaahtona kukkivan koiranputken kanssa. En malta aina noin harkittuja värejä kimppuihin poimia, ailakin ja tervakon punaa laitan, erilaisia heiniä myös - tulee ikäänkuin tekstuuria kimppuihin. Juhannusperinteisiin ja kesäjuhliin kuuluu myös seppeleet naisväen hiuksille, sen taidon olen aina pienille naisenaluille opettanut. Siihen valitaan sitkeämpivarsisia ja kestävämpiä kukkia, pävänkakkarat, apilat ja kellokukat ovat omiaan. Kranssin muoto on symbolinen kuten sormuksenkin, ja kransseja teen hyvin monista luonnonmateriaaleista ovien ja pöydän koristeiksi ja viemisiksi, myyjäisiinkin aikamoiset määrät olen väkertänyt.
Kasvien nimet ja terminologia ovat kiehtovia, ja onneksi meidän sanasepittäjämme ovat niitä muodostaneet omalta pohjalta, Lönnrot murresanoista ja itse keksinyt.
Muistatteko , mitä tarkoittaa hede ja emi, ponsi ja palho, sepivä ja silposuoninen :) ?
Vanamo, lumme, ulpukka, metsätähti, luhtalemmikki, kiurunkannus...heinien nimet viiruhelpi, timotei, nurmilauha...kuin runoa kaikki tyynni.
Mieluinen katselukirjani on 2-osainen Flora Suomen suurkasvio. Pohjana on Flora danica, v.1762-1883 koottu 18-osainen kuvasto. Tästä on valittu 1000 Suomen kasvia, määrä vastaa Yliopiston cum laude -tason kasvintuntemusta. Alkuperäiset kuvat ovat käsinmaalattuja, ja kuin taideteoksia tämänkin kirjan painokuvat. Katsoin juuri pikkukarpalon sivua, sirot köynnöstävät varret ja hennonpunervat kellomaiset pienet kukat.
Yksi suosikeistani on matarat joissa harsomaiset kukat tuoksuu huumaavilta. Kukat säilyy isossa astiassa hyvin. Aikoinaan keräilin niitä pellolta mutta alue täytettiin taloilla.
Harrastin myös kukkien kuivausta ja syksyllä laittelin kuivuneet kukat ikkunalle oasis-sieneen. Harrastin monta vuotta kukkien kuivaamista. Oli mukava harrastus.
Täällä oli kesällä tienreunat värikirjavat. Saattoivat olla kylvettyjäkin ne kukat, en tiedä. Tosin alueella ei ole lupiineja jotka tappaa alkuperäiskasvit.
Tuoksumataran tuoksu muistuu mieleeni, mutta ahomataran runsas kukinta sopii monenlaisen kimpun herkkään runsastamiseen
Tuo kukkien kuivattaminen on todella hauskaa, keräilystä asetteluun.
Niittykukkakimppuja oppii kokoamaan niin monenlaisista mahdollisuuksista kulkiessa luonnossa.
Täällä uudessa asunnossani on astiakaapin yläreunustalla tuliaisruusuni harsokukkineen. Tunnistan itsessäni romantikon sisustuksessakin, vaatteissani ja muissa makumieltymyksissäni.
Tuoksujen täytteinen on Helsingin Vanha kauppahallikin.
Kauppatorin puoleisen sisäänkäynnin yläpäässä, pysähdyin ihailemaan käytävän kojujen tavarain esille asettelua, tyylikästä värikkyyttä ja siellä viipyileviä ostajia.
Nuo exoottiset purkkirivit hillottuine inkiväärineen, valkosipulikynsistä, appelsiinkuorten ja kirsikoiden hillokavalkaadiin, monet tuntemattomiakin, saa veden katsojan kielelle.
Ihastunut olen myös manteleiden ja pähkinäin, taateleidenkin tuoreuteen, on kuin olisin löytänyt ne uudelleen.
Tuttu juustokauppias leikkaa aina auliisti maistiaisviipaleen ostajalle.
Muistan ihastuneeni Morbierier tuhkajuustoon siellä, ja viimeinen suosikkini on Manchego, espajalainen lampaanjuusto taateleiden kanssa.
Leipäkojuja ei useimmiten ostamatta voi ohittaa, mutta nyt S kaupan esipaistettu ciabata leipä, oli eilen paiston jälkeen verrattoman hyvä ja rapea.
Luonnon runsaudesta ravinnon monipuolisuuteen, koostuu tämä ylistyslaulumme.
Pihlajan oksat marjoineen kuivattuna ikkunassa on aika kivan näköiset. Viime syksynä monen pihlajan marjat roikkui melkein maassa. Upeita näkyjä.
En ole varsinainen sisustaja mutta esim. telkkarisarjoista katselen kuinka tilat on sisustettu tai minkälaiset vaatteet näyttelijöillä on tai kuinka kameroita on käytetty tilanteissa. Olen herkkä huomioija.