Koira pakoilee minua

Minä olen joutunut käyttämään mainitsemiasi välineitä ja eleitä koirani kanssa. Koira on saksanpaimen joka jo pian yli 3 vuotiaana yrittää ymmärtää maailmaa ja sen elementtejä.

Se pelleilee välillä mun kanssa juuri noin, siis ei mene mihinkään piiloon mutta siihen lähelle karkuun.

Sitten puen vaan päälleni ja sanon että heippa hei, et lähde sitten mukaan. Siinä vaiheessa viimeistään se on paikallaan että voin pukea sen.

Joskus en vaan jaksa sen pelleillyä joten otan sitä niskavailloista kiinni, vien sen paikalleen ja sanon että paikka siinä.

Sitten vaan mennään ja ollaan kun ei oltais oltukaan.

Minun Chihumuuttui yhttäkkiä juuri tuollaiseksi.Ihmettelen,hyvin kohdeltu.Kun joogaan tulee syliin ja nukahtaa,aivan ihana.Koirahoitaja sanoi kun kysyin,ei ulkona kukaan ole päälle hyökännyt.Surullista,yritän antaa aikas enemmän.

Minusta tuo koira ei koe itseään ainakaan johtajaksi, vai kuka johtaja piileksii sängyn alla.? orjan käytöstä se on. Aloittaja, millaiset panta/ valjaat koiralla on, kokeeko se kiinni olemisen pahaksi, kun jokin kohta valjaissa tai pannassa hankaa. leveämpi panta tai toisen mallin valjaat voisi auttaa, samoin toisen hihnan hankita, ja mikä tahansa palkkio, kun tulee ovelle. Yritä muuttaa lenkille-lähtörutiinia, jos menee piiloo kuullessaan sanan lenkille, älä sano sitä, nappaa vaan koira kainaloon, mieluiten eri aikoihin päivätä, ettei tule mitään rutiinia, mene eteiseen, pesuhuoneeseen mihin tahansa pikku tilaan pukemaan, tai vie koira ulos kantokopassa jos oven edustalla, portaissa on jotakin mikä vierastuttaa. Voit myös tukkia pääsyn sängyn alle, ettei tartte sitä sieltä repiä, koska jokainen väkisin esille otto pahentaa tilannetta. Jos hermosi kestää, jätä lenkkeily joksikin aikaa ja pistä pissapaperit lattialle.

Meillä koira usein singahtaa karkuun valjaiden ja takin pukemista (pään yli pujotettavia molemmat), mutta yleensä hipsii kyllä takasin esille, koska haluaa ulos (niin, paitsi jos ei halua ulos, sillon joutuu vähän maanittelemaan)

Olen yrittänyt tehdä noiden pukemisesta vähemmän inhottavaa niin, että namin kanssa houkuttelen pistämään ite päänsä valjjaista ja takista. Toimii ihan hyvin, mutta edelleen tulee kuin refleksinä metrin-parin perääntyminen

Jonkun huonon kokemuksen se on kai sitten saanut. Tosin meidän koira on muutenkin jotenkin väistelevää tyyppiä, melkein voisi ulkopuolinen luulla että sitä on joskus hakattu (ei ole). Ja ei tykkää että naamaan tai korviin kosketaan.


Aloittajalle: tykkääkö sun koira siitä varsinaisesta ulkoilusta? Siitä voi päätellä onko ongelma ulkonaolossa vai uloslähtemisessä. Tee kaikki lenkillelähtörituaalit normaalissa tai eri järjestyksessä (sanomatta mitään) ja tarkkaile missä vaiheessa koira säikähtää. Siinä on todennäkösesti ongelma. Jonkun verran koirat ennakoi, mutta yleensä ei kovin paljon. Se voi pelätä vaikka avainnippua jos semmonen on yhdenkin kerran pudonnu nenän eteen, ja nyt sitten pakenee aina kun laitat avaimet taskuun lenkille lähtiessä. Tai hihnan lukko on saattanu osua sitä silmään.

Tai siis pelko tulee ensimmäisenä mieleen pakenevasta koirasta. Tai että se välttelee jotain muuten vaan epämiellyttävää.

Sitä en osaa arvailla miksi se viettää aikaansa sängyn alla. Jos se käy siellä vaikka vaan nukkumassa, niin normaalia käytöstä. Mutta jos suurimman osan päivästä vaan piileskelee, niin aika kumma. Tuleeko se kutsumalla/houkuttelemalla pois?

Mua jaksaa kummastuttaa ihmiset jotka kuvittelevat koiran juonittelevan. Ei ne koirat valitettavasti kykene monimutkaiseen ajatusketjuun, johon liittyisi vielä joku ilkeämielinen taka-ajatuskin.

Samat ihmiset yleensä uskovat edelleen yli puoli vuosisataa vanhan tarhasusitutkimuksen pätevyyteen ja soveltavat sitä koiriin. Tutkimuksessa vaan oli pari perustavanlaatuista virhettä. Sudet olivat toisilleen ennestään vieraita, eli tilanne oli täysin luonnoton. Luonnossa susilaumat koostuvat pariskunnasta ja niiden eri ikäisistä pennuista. Luonnottomissa olosuhteissa ei voida tehdä päätelmiä luonnollisesta käyttäytymisestä. Toisekseen tutkimus kesti todella lyhyen aikaa, mutta siitä vedettiin silti paljon (myöhemmin vääriksi todistettuja) johtopäätöksiä. Yksi näistä oli, että laumanjohtaja selättää alempiaan ja että sinne johtajan pallille on jatkuvasti yrittämässä joku toinen jota pitää sitten rökittää jotta oma asema säilyisi. Tällaista käytöstä ei yksinkertaisesti ole edes olemassa, koska kyseiset toisilleen vieraat tarhasudetkaan eivät taistelleet johtajuudesta vaan resursseista. Ja tietysti senkin voisi muistaa, että koira ei ole susi.

Mutta joo, koirahan juonii ja jos pentukin haukahtaa tai vaikkapa haluaa syliin tai tekee aloitteen leikkiin (täysin luonnotonta käytöstä pennulle) niin se on kieroilemassa itseään pomon paikalle ja ratkaisu on heittää se selälleen lattialle ja olla loppupäivä huomioimatta, koska saadessaan huomiota se tuumii ihmisen olevan sen palvelija. Miten huono ihmisen itsetunto voikaan oikeasti olla, jos normaali pennun käytös aiheuttaa omistajalle kriisin siitä omasta statuksesta?

Offtopiccia, sori, mutta mä en enää jaksa näitä "koira haukahtaa/katsoo omistajaansa/yrittää leikkiä/haluaa hellyyttä/pieraisee/haukottelee/hengittää - se on juonittelemassa itselleen johtajan paikkaa koska se on kiero ja osaa ajatella kuin ihminen" -tyyppejä.

Mitähän tällä vuodatuksella haetaan? Et tunnu tajuavan oikeasta johtajuudesta mitään ja syyttelet muita. Ketä kiinnostaa jotkut vanhat tarhasusitutkimukset? Oiskohan kirjoittajalla syytä päivittää omia tietojaan kun tuollaista palturia suoltaa ja vielä väittää että kuvaamiaan ihmisiä olisi oikeasti olemassa.
Mut sori murreilmaisun käyttämisestä joka aiheutti väärinkäsityksen. "Juonittelu" on savolainen ilmaisu jolla tarkoitetaan vastaanpanemista, temppuilua. Ei siis juonien punomista liittyen vallankaappaukseen :)

Ok, murremuurin aiheuttama väärinkäsitys siis. :)

Lähinnä kiehahti, kun just paria päivää aikaisemmin töissä koiransa sisäsiisteyden kanssa painiva pohti vakavasti alkavansa hieroa koiran naamaa sen jätöksiin koska oli kuullut sen toimivan. Kyseisen neuvon antaja oli selittänyt kyseessä olevan johtajuusongelma ja tarpeiden sisälle tekemisen johtuvan siitä. Ongelma on kylläkin siinä, että koiraa ei ole edes opetettu sisäsiistiksi vaan sen kuvitellaan oppivan sellaiseksi automaattisesti vaikkei sitä viedä edes säännöllisesti ulos.

Ja löytyypä ihan "ongelmakoirakouluttajiakin" jotka perustavat metodinsa David Mechin alfateoriaan, vaikka Mech itse on myöhemmin todennut ettei koko teoria pidä paikkaansa. Yllättävän moni kuvittelee edelleen että pomon paikka saavutetaan selättämällä koira. Älyttömyyden huippu oli, kun eräs näistä "ongelmakoirakouluttajista" väitti selvästi aran koiran vain näyttelevän arkaa vaikka koira läähätti häntä koipien välissä ja kusi pelosta alleen. Ja näitä ihmisiä valitettavasti löytyy, tosin onneksi ovat alkaneet menettämään suosiotaan kun koulutusmetodit alkoivat täyttää eläinrääkkäyksen kriteerit.

Mutta se siitä, kun meni tosiaan aika reippaasti alkuperäisen aiheen vierestä.

Epäilenpas nimimerkkivarkautta nyt